Opetuksen on muututtava, tähän ei ole enää varaa

Yläasteella ja lukiossa opetusvelvollisuus on 20 tuntia viikossa. Ensimmäisenä opetusvuotena menee aikaa opetustuntien suunnitteluun. Myöhempinä vuosina aikaa menee ainoastaan kokeiden korjaamiseen.

Työmies seisoo ja kahteloo, mestari kävelöö ja kahteloo ja insinööri ajeloo ja kahteloo.

Otsikkosi mukaisesti olisi opetuksen muututtava. Miten maailmassa se voi muuttua, jos opettajien on tehtävä tiliä maallikoille työmääränsä suhteen? Kokeitahan ei tarvitsisi pitää lainkaan - eikä koskaan ole tarvinnut. Se toinen tie voi tosin olla huomattavasti työläämpi.

Niin sillä tavalla opetus voisi tosiaan muuttua, että luovuttaisiin arvosanoista ja kokeista. Tästä on paljon lähiaikoina onneksi puhuttukin.

Jännä juttu kuitenkin se, että kun itsekin pohtii koulua jossa ei olisi kokeita eikä arviointeja, niin se tuntuu jotenkin "väärältä". Ihan kuin että lapset pääsisivät liian helpolla. Eli toisin sanoen kautta rantain ihmiset ajattelevat että lapsia pitää rangaista (?) tai ainakin pitää olla tarpeeksi kuria.

Mutta toisaalta kuten on kirjoitettukin tästä aiheesta, niin jos aikuisten maailmassa aikuisia työpaikoilla arvioitaisiin kokein ja niistä saadut tulokset vaikuttaisivat heidän palkkaukseensa, niin kaikki ammattijärjestöt kavahtaisivat. Kuitenkin koulussa tämä on normaalia. Miksi? Ehkä se oli joskus aiemmin helppo ja halpa tapa luoda kilvoittelun ilmapiiri. Sillä oli helppo luokitella ihmisiä.

Mutta suuri ongelma tässä on se, että seiskan oppilas alkaa kuvitella olevansa seiskan ihminen. Opettajankoulutuksessa saatetaan tähän liittyen esittää, että opettaja voi kuitenkin luoda sellaisen tunnelman ja todellisuuden luokkaan, että kukaan lapsi ei koe että arvosana määrittää häntä. Mutta milläs sellaisen tunnelman luot? Aika mahdoton tehtävä yrittää jollain opettajan (ihmisen) käytössä olevilla metodeilla luoda tuollainen ajatus 20 lapsen/nuoren päähän.

Ainut tapa jolla tästä päästään eroon on että arvioinnit poistetaan kokonaan. Silloin ei ole arvosanoja jotka määrittäisivät oppilasta. Vaan oppilas saisi ennen kaikkea kokea itsensä kaiken aikaa ihmiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kaiken lässähtämistä ja sitä ettei enää opeteta vaan hengaillaan ja leikitään. Päinvastoin jos oppilas saadaan osallistettua oppimiseen (mikä on hieno termi kuvaamaan tätä asiaa) niin hänen motivaationsa kasvaa automaattisesti. Toisaalta aivan kaikkia nyt ei aina voi saada kiinnostumaan yhtään mistään, oli metodi mikä tahansa.

Luulen että 50 vuoden päästä kyseinen metodi on todellisuutta. Ja vuoden 2015 metodit yhtä huvittavia kuin 1965 metodit meille.

Kesällä sitten vain yliospiton pääsykokeisiin ja opiskelemaan opettajaksi. sitten voit alkaa muuttaa alaa mieleiseksesi. Onnea matkaan.

Sum liirum, sum laarum, sum tilulilulei.

bump

Jos minulla on vaikkapa 3 oppituntia päivässä, niin en kyllä millään ehdi pitää yli kahta kahvitaukoa? Ihmettelen että miten kukaan opettaja ehtii. Ruokataukokin pitäisi johonkin väliin mahduttaa. Sittenhän se päivä jo loppuukin ja voin lähteä kotiin nauttimaan ruhtinaallisesta palkastani ja vapaa-ajastani.

Kyllä on aloittajalla huonosti asiat. Harmi ettei hän jaksanut nuorena kuunnella koulussa jotta olisi saanut jonkun kivan ammatin. Pitää tätä opettajakatkeruutta purkaa nyt sitten nettipalstoilla kun ei elämässään muuhun pysty.

Taas se on ajankohtainen...kaikki ajattelevat, että kouluista säästetään.

Kuka oikeasti miettisi, minkälaisen koulun me saamme sinne laitetulla rahalla.

Nyt pitäisi saada opettajat pois johtamasta ja tilalle muiden alojen johtajia. Ei meillä ole tuollaiseen varaa!!