Haluaisin kuulla kokemuksia tapauksista, joissa laserleikkaukseen menijällä on hyvä lähinäkö, mutta on leikkauksen myötä myöhemmin menettänyt sen.
Miltä on tuntunut, kun ei näe enää normaalisti hyvin lähelle, vaan tarvii lukulasit avukseen? Lukulaseja pidetä jatkuvasti silmillä ja arjessa asiat alkaa nähdäläheltä heikommin kuin ennen. Voiko se harmittaa paljonkin ja olla hyvä syy olla menemättä silmäleikkaukseen?
Miltä on tuntunut, kun ei näe enää normaalisti hyvin lähelle, vaan tarvii lukulasit avukseen? Lukulaseja pidetä jatkuvasti silmillä ja arjessa asiat alkaa nähdäläheltä heikommin kuin ennen. Voiko se harmittaa paljonkin ja olla hyvä syy olla menemättä silmäleikkaukseen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yleensä, kun mennään leikkaukseen sille on syy. On vaikea kuvitella, että kukaan, jolla on hyvä näkö menisi leikkaukseen, jolla se huononnetaan. Jokaisella leikkauksella on tavoite, joka käydään asiakkaan kanssa läpi. Ilman asiakkaan halua leikkausta ei tehdä.
Jos ongelma on, että näkee vain lähelle, muttei esimerkiksi viiden metrin päähän, niin voisin kuvitella, että lukulasit on pieni hinta hyvästä keski- ja kaukonäöstä. Niitä kuitenkin tarvitaan paljon enemmän ulkona liikuttaessa.
Mutta vastataan johdattalevaan kysymykseen yhtä johdattelevasti:
En ole kuullut kenestäkään, jolla on ollut hyvä näkö, jota menee leikkauttamaan.
Ei sitä lähinäköä mennäkään leikkauttamaan, vaan sen kaukonäön korjauttamisen myötä tulee menettämään myöhemmin hyvän lähinäkönsä (kyvyn nähdä hyvin lähelle ilman laseja), jos sellaisen omistaa.
Joko lukulaseista tai kaukolaseista/piilolinsseistä ei pääse täysin eroon. Kaukonäönkin voi korjata silmälaseilla/piilolinsseillä. Kannattaako niin jatkaa, jotta säilyttäisi hyvän lähinäkönsä.
Hyvän lähinäön kanssa asiat näkee tarkemmin. Eivät ihmiset, jotka käyttävät pelkästään lukulaseja, käytä niitä jatkuvasti nähdäkseen paremmin lähellä olevat asiat, vaan he näkevät lähellä olevat asiat pääasiassa huonommin. Vain tilanteissa, joissa lasien käyttö välttämätöntä tai isoksi avuksi, he käyttävät laseja.
Jos on tottunut koko elämänsä aikana siihen, että omaa hyvän lähinäön, ei siitä luopuminen tunnu välttämättä niin helpolta ratkaisulta.
Minulla on sekä huono lähi- että kaukonäkö. Suurimman osan ajasta vietän tietenkin lukulasit päässä, joten se lähinäkö on ainakin minulle tärkein. Saatanpa joskus auton ratissa ollessani vasta huomata, että väärät lasit unohtui päähän.
Mikä sitten on ongelma?
Jos haluat riittävän hyvän näön kaikille alueille, joudut vaihtamaan monitehomykiöihin, jos silmäsi soveltuvat niihin. Siinä on tomi myös muita etuja eikä hintakaan ole kalliimpi