Kaipaan vertaistukea. Ihastun yleensä tosi harvoin, joten ihastuminen itsenäänkin on mulle tosi vieras tilanne. Nyt sit oon mennyt ihastuun yhteen ihanaan ihmiseen, johon mulla ei kuitenkaan ikinä oo mitään mahdollisuuksia. Ensinnäkin, oon 16 ja tää poika on 18, eli mulla ei riitä ikä minnekään ja olisin varmaan rasite. Toisekseen, hän on aivan älyttömän hyvännäköinen, fiksu, hyvän huumorin omistava ja mukava. En ees tiedä, miten onnistun ihmiseen joka näyttää enemmän joltain kauniilta veistokselta, kun tavallisesti mun ihastukset on aika tavallisia jäbiä. Tiiän että tää menis ohi, jos vaan kertoisin sille, että oon ihastunut ja hän torjuisi mut, mutta en oikei voi, koska ollaan vasta tutustuttu ja en usko että saatais mitään kaveruutta sen pohjalta aikaseks. Tuntuu vaan niin pahalta kun halaankin sitä ja mahassa muljahtaa, kun hänelle oon ihan kuin kuka tahansa muukin kaveri. Samaistuuko kukaan?
Muita jotka on ihastunut ykspuolisesti?
Epätoivoinen-tyttö
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Okei, eli ihan alkuun, mitä ikinä teetkään, älä ainakaan mene kertomaan samantien että olet ihastunut. Se ei koskaan toimi.
Ja nyt siis itse asiaan. Olen 16-vuotias poika itse, ja olen aivan kusessa erääseen lukiomme kakkosluokkalaiseen tyttöön, joka on kohta 18v. Siis kaikki meni hyvin niin kauan kunnes sain tietä hänen olevan varattu. Siis kerran näin hänet koulussamme ja käytännössä rakastuin ensisilmäyksellä. Yritin tyttöä tämän jälkeen etsiä, mutten löytänyt. Sitten menin hänen kavereidensa juttusille ja pyysin yhteystietoja, joista ei kylläkään ollut mitään hyötyä. He kuitenkin pitivät sitä jotenkin ihanana asiana, että olin kiinnostunut heidän kaveristaan. Jättivät vaan sen pikku yksityiskohdan kertomatta eli siis että hän on varattu.
Ja nyt.. nyt olen elämäni suurimmassa umpikujassa. Ajatus hänestä tuntuu joka päivä kaukaisemmalta, multa silti hän on kokoajan mielessäni. Hän olisi se oma unelmani, oma prinsessani. Mutta eihän elämässä tietenkään koskaan saa mitä haluaa..
Hah, ei hätää, en todellakaan mee paljastaan tunteitani, kun ollaan varmaan nyt jotenkin tuttuja. Hengataan samalla kaverilla jonkun verran, juodaan kahvia ja jutellaan niitä näitä. En haluais hukkaan heittää alkamalla mitään tunteita paljastaan, joten kai pitää vaan odottaa että nää tunteet laantuu, vaikka kokemuksella tiedänkin, että se on hyvin pitkä prosessi. Tää on vaan yksinkertaisesti ihan hirvee tunne...
Eeei todellakaan, hei elämä on liian lyhyt, käy kimppuun vain! Jos hän tuntuu ns. Siltä oikealta niin turhaa sitä aikaa tuhlaamaan tai jättää väliin. Mutta tee se oikein, alat juttelemaan hänelle enemmän ja näyttämään selvästi että olet kiinnostunut!