Oletko sä niitä ihmisiä

En. Minä vaan en pidä riitelystä. Pitää tietää, millainen ilmaisu provosoi riitelyyn harmonian ja hyvänolon sijaan. Riitely kuluttaa energiaa ja sulkee ovia kaikelta hyvältä. Jos kokee toisen ihmisen sanomisen jotenkin uhkaksi, kannattaa katsoa peiliin ja miettiä, miksi näin on.

Minä en ajattele niin. Olen sellainen kuin olen ja elän niinkuin haluan. Aika monelle olen kummastus, kun olen yksin viihtyvä ja muita huomioimaton. Joulun ja Uuden vuoden vietän lasteni kanssa. Se on minulle tärkeintä elämässä.

Miksi mietit tällaisia?

Vastaisin hänelle näin: minulle on tärkeää olla sinut itseni kanssa. Olen useasti elämässäni tehnyt valintoja, joita kaikkein lähimmätkin ovat kritisoineet. Se on tuntunut todella pahalta, tietenkin. En kuitenkaan voi mitenkään miellyttää kaikkia, edes niitä minulle rakkaimpia. Jos minut joku hylkää sen vuoksi, että kuuntelen sydäntäni on se lopulta hänen ongelmansa. Omasta mielestäni olen hyvä tyyppi ja ansaitsen hyviä asioita jatkossakin, toki harkitsen tarkkaan minkälaisia askelia missäkin vaiheessa otan ,ettei tule liikaa tuhoa aikaiseksi.

linjoilla olen. mua on kuitenkin paljon yritetty ohjeistaa siitä miltä esim pitäisi näyttää tai tehdä ja se on ottanut aina päähän.

Minun kohdallani ko. Asia/ajatus on synneistäni pienin. En ole koskaan osannut tai edes ollut kiinostunut kuin sisäisestä tasapainosta itseni ja muiden suhteen/kanssa. Sittenhän ne asiat näyttävät juuri siltä kun niiden kuuluukin näyttää=kuin asiat oikeasti ovat. Ihan huuhaata käyttää energiaa "näyttämiseen=näyttelemiseen. Elämä ei ole teatteria!

hetkenä oma itseni. Mikäli en kelpaa, niin siirryn taka-alalle.

Ennen ajattelin juuri noin. Sitten jossain vaiheessa tajusin, että mitä hevon paskaa on yrittää tehdä asioita toisten miellyttämistä varten. Nyt teen, mitä haluan kuitenkaan loukkaamatta ketään. En ajattele, mitä muut minusta ajattelevat. En pyri kenenkään suosioon, paitsi naisihastukseni tietenkin. Ei kai minua kukaan vihaa. Itse en myös anna vihalle valtaa.

Se on tullut mieleen siksi, että niitä tunteita on ollut, ainakin minulla häneen mutta myös hänellä minuun. En osaa sanoa onko vieläkin, siis hänellä miehellä minuun. Mulle on tärkeää se, että voi olla oma itsensä, voi sanoa ajatuksensa. Tässä tapauksessa niin ei ole ollut, vaan on katsottu, että ei ilmeisesti ole soveliasta ilmaista sillä lailla asioita, että asiat olisivat tulleet selviksi. Olen kokenut sen epäreiluksi. Ihmiseltä joka ilmaisee olevansa reilu, ei ole reilua olla vastaamatta toiselle. Tosiasiat pitää kestää, itse kenenkin.

Minäkin teen niin, kuten mielestäni oikealta tuntuu, olivat muut siitä mitä mieltä hyvänsä.

Olen myös tehnyt elämässäni valintoja ja ratkaisuja, jotka (edelleen) näyttävät joidenkin ulkopuolisten/vähemmän tuttujen silmiin kummallisilta, ja joita joudun tavallaan perustelemaan ja selittelemään joskus ihmisille. Kun en ole kaikessa mennyt "saman kaavan" mukaan kuin moni muu ja tilastojen keskiarvot. Nää on semmoisia ratkaisuja, joista sinä/hän ei tiedä, mutta joista luuleen, että jos tietäisi, hän varmaankin arvostaisi niitä. Mulle on tullut jotenkin sellainen kuva, että meillä on joissakin asioissa aika samanlainen arvopohja. Hän on tainnut itsekin tehdä vähän samantyyppisiä ratkaisuja, vaikka miehelle ne ratkaisut on kuitenkin vähän eri kulmasta. Näistä asioista olisi melkoisen kiinnostava joskus jutella...

mitä toiset miettii, kun minä olen just se mitä olen.