Uusimmassa Päivämiehessä, jonka sain vasta tänään postin lakkoiluiden vuoksi, on hyvä kolumni otsikolla "Keskeneräisenäkin riittävä".
Näiden riittämättömyyden tunteiden kanssa olen paininut viime aikoina erityisen paljon. Kolumnissa kerrotaan, että "vaikka kukaan ei ole hyvä kaikessa, on hyvä muistaa, että Jumalan valtakunnan yhteys on sitäkin, että keskeneräisenäkin saa kokea olevansa riittävä". Ja että "Jokainen on saanut oikean määrän lahjoja". "jokainen sai lahjoja sen mukaan, millainen kyky hänellä oli vastaanottaa ja hoitaa lahjoja".
Meille kaikille on annettu omat lahjansa ja niillä voimme palvella Jumalaa, mutta myös tätä ajallista yhteiskuntaa.
Vielä ei ole kirkastunut minulle, mitkä ovat ne minun lahjat, joita voisin jotenkin hyödyntää niin Jumalan valtakunnan työssä, kuin yhteiskunnassakin. Olen vain repaleinen ja rikkinäinen ihminen, joka ei vieläkään ole selvillä omista vahvuuksista ja jonka elämää on eletty jo yli kymmenen vuotta täysin hukkaan. Elämäni on ollut pelkkää riutumista ja nyt, kun kolkuttelen jo neljänkympin rajapyykkiä, elämäni on edelleen sitä samaa. Rahaton, ammattitaidoton, kouluja käymätön joskin monia keskenjääneitä kouluja takana. Kortistossa ollaan ja välillä olen jopa omaa hölmöyttäni menettänyt päivärahojakin....
Olen ikuinen mielenterveyskuntoutuja ja kuluerä. Eikä mulla ole edes mitään taitoja tai kykyjä, joita voisin käyttää siionin työhön. En osaa leipoa, en toimia kassana heikon päässälaskutaidon vuoksi jne.
Minun ei myöskään kannata haaveilla avioliitosta, koska en vain suoriutuisi perheen pyörittämisestä. Tosin tän ikäisenä en ehdi saamaan edes paljoa lapsia, jos mahdollinen vaimo olisi myös minun ikiä. En selviytyis sittenkään, vaikkei lapsia tulisi lainkaan. Vielä 25 vuotta sitten olin optimistinen ja luottavaisin mielin tulevaisuuteen katsova nuorehko mies. Noihin aikoihin jopa seurustelin! Joo, mun elämä on jo aikalailla eletty, enkä vieläkään ole mitään saanut aikaan. Ja kohta jo 40 vuotias. Kaksikymppisiäkin näkee ajelevan hienoilla autoilla hyvissä ammateissa jne. Minä asun vieläkin kimppakämpässä ja ainoana omaisuutena on vain velat.... Mutta ei mitää muuta. Opintolainoja makselen siis vieläkin. Olen käyttänyt opintolainoja kesällä elämiseen, kun en ole onnistunut koskaan saamaan kesätöitäkään. Ja ainoat tulot, joita saan, on kelalta saamani peruspäiväraha. Ansiosidonnaisista en ole koskaan päässyt nauttimaan ja työhistoriaakin vain muutaman pätkätyön verran. Ja suurin palkka, josta olen saanut nauttia, oli vain 8 euroa.... Ja ensimmäisestä työstä sain 35mk/t joka tekee noin 6 euroa.... Huhhuh. Työkokemukseni on edelleen alle vuosi.....
Kysykää vielä, mitä minulla täällä tekee ja olenko oikeasti tällaisena riittävä......
Näiden riittämättömyyden tunteiden kanssa olen paininut viime aikoina erityisen paljon. Kolumnissa kerrotaan, että "vaikka kukaan ei ole hyvä kaikessa, on hyvä muistaa, että Jumalan valtakunnan yhteys on sitäkin, että keskeneräisenäkin saa kokea olevansa riittävä". Ja että "Jokainen on saanut oikean määrän lahjoja". "jokainen sai lahjoja sen mukaan, millainen kyky hänellä oli vastaanottaa ja hoitaa lahjoja".
Meille kaikille on annettu omat lahjansa ja niillä voimme palvella Jumalaa, mutta myös tätä ajallista yhteiskuntaa.
Vielä ei ole kirkastunut minulle, mitkä ovat ne minun lahjat, joita voisin jotenkin hyödyntää niin Jumalan valtakunnan työssä, kuin yhteiskunnassakin. Olen vain repaleinen ja rikkinäinen ihminen, joka ei vieläkään ole selvillä omista vahvuuksista ja jonka elämää on eletty jo yli kymmenen vuotta täysin hukkaan. Elämäni on ollut pelkkää riutumista ja nyt, kun kolkuttelen jo neljänkympin rajapyykkiä, elämäni on edelleen sitä samaa. Rahaton, ammattitaidoton, kouluja käymätön joskin monia keskenjääneitä kouluja takana. Kortistossa ollaan ja välillä olen jopa omaa hölmöyttäni menettänyt päivärahojakin....
Olen ikuinen mielenterveyskuntoutuja ja kuluerä. Eikä mulla ole edes mitään taitoja tai kykyjä, joita voisin käyttää siionin työhön. En osaa leipoa, en toimia kassana heikon päässälaskutaidon vuoksi jne.
Minun ei myöskään kannata haaveilla avioliitosta, koska en vain suoriutuisi perheen pyörittämisestä. Tosin tän ikäisenä en ehdi saamaan edes paljoa lapsia, jos mahdollinen vaimo olisi myös minun ikiä. En selviytyis sittenkään, vaikkei lapsia tulisi lainkaan. Vielä 25 vuotta sitten olin optimistinen ja luottavaisin mielin tulevaisuuteen katsova nuorehko mies. Noihin aikoihin jopa seurustelin! Joo, mun elämä on jo aikalailla eletty, enkä vieläkään ole mitään saanut aikaan. Ja kohta jo 40 vuotias. Kaksikymppisiäkin näkee ajelevan hienoilla autoilla hyvissä ammateissa jne. Minä asun vieläkin kimppakämpässä ja ainoana omaisuutena on vain velat.... Mutta ei mitää muuta. Opintolainoja makselen siis vieläkin. Olen käyttänyt opintolainoja kesällä elämiseen, kun en ole onnistunut koskaan saamaan kesätöitäkään. Ja ainoat tulot, joita saan, on kelalta saamani peruspäiväraha. Ansiosidonnaisista en ole koskaan päässyt nauttimaan ja työhistoriaakin vain muutaman pätkätyön verran. Ja suurin palkka, josta olen saanut nauttia, oli vain 8 euroa.... Ja ensimmäisestä työstä sain 35mk/t joka tekee noin 6 euroa.... Huhhuh. Työkokemukseni on edelleen alle vuosi.....
Kysykää vielä, mitä minulla täällä tekee ja olenko oikeasti tällaisena riittävä......
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä näin, että ei tarvitse 100%:sta syntien anteeksisaamista vanhoillisilta, että riittää yksin usko Jeesukseen Kristukseen Herrana ja syntien Anteeksiantajana. Tätä olen koko ikäni toivoni näkeväni, että Paavalin sanat: "Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin pelastut" jo riittää, ettei tarvitse aina sinne ry:lle raahautua syntilastin kanssa.
Olipa surullinen tarina, en tiedä lohduttaako se, että et varmasti ole yksin.
Nyt on niin huono aika, että on paljon ihmisiä, jotka ovat tippuneet yhteiskunnan rattaista pois. Heillä ei ole koulutusta, eikä työpaikkaa.
"Uusimmassa Päivämiehessä, jonka sain vasta tänään postin lakkoiluiden vuoksi, on hyvä kolumni otsikolla "Keskeneräisenäkin riittävä".
Näiden riittämättömyyden tunteiden kanssa olen paininut viime aikoina erityisen paljon. Kolumnissa kerrotaan, että "vaikka kukaan ei ole hyvä kaikessa, on hyvä muistaa, että Jumalan valtakunnan yhteys on sitäkin, että keskeneräisenäkin saa kokea olevansa riittävä". Ja että "Jokainen on saanut oikean määrän lahjoja". "jokainen sai lahjoja sen mukaan, millainen kyky hänellä oli vastaanottaa ja hoitaa lahjoja".
Meille kaikille on annettu omat lahjansa ja niillä voimme palvella Jumalaa, mutta myös tätä ajallista yhteiskuntaa.
----------
Jopas on surullista.
.
Tästä huomaa, että :
- On oltava ehdottoman musta-valkoinen .
-
- käyt kamppailua, mutta menet vl seuroihin kavereiden tähden.
-
- typerää paskaa koko kirjotus toisaalta..........
Ethän sinä nytkään Kristukseen uskova ole, koska mielesi tekee jumalattomien elämään. Eli tuolle keikalle meno ei sinussa mitään muuta tässä mielessä.
EnRiitä kirjoitti koskettavan kertomuksen, johon ei tarvitsisi kenenkään asiattomasti vastata.
Et todellakaan ole yksin, työttömiä ja mielenterveyskuntoutujia on nykyään paljon. Oletko osallistunut yhteisiin toimintoihin, mitä heillä on, sieltä voisit löytää lisää sisältöä elämääsi ja ehkä ystäviä?
Kirjoitat paljon siitä, kuinka et kelpaa töihin. Muista, että työ on kuitenkin vain yksi osa-alue ihmisen elämässä, on olemassa paljon muutakin. Asut kimppakämpässä, oletko esimerkiksi jollekin hyvä kaveri, kuuntelija tms. Aina ei itse huomaa, mitä lahjoja itseltä löytyy.
Ja yksi asia on, josta sinun kannattaa pitää kiinni. Tämä elämä on vain väliaikaista, meillä kaikilla on iankaikkisuus edessä. Kirjoituksestasi päätellen luet Päivämiestä, käy/kuuntele myös seuroja, usko evankeliumin sanoma omalle kohdallesi. Se herättää toivon ja turvan myös ajalliseen elämään, vaikeuksien keskellekin. Sinä riität :)