Miksi ihminen joutuu selviytymään aina hankalimmista tilanteista yksin. Kaikki katoaa silloin, kun kaipaisi tukea edes jostain.
Tämä on kyllä outo homma.
ItsekäsMaailma
1394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Silloin näkee ketkä on oikeita ystäviä ja ketkä oikeasti välittää.
Ja ketä et palkkaisi jos olisit siinä asemassa jne.
Monille se tarkoittaa sitä että silloin selviää ettei oikeita ystäviä ole ollenkaan.
kyllä muuten näin on....se joka on paikalla hankalassa elämänvaiheessa, nii se on oikea ystävä.
Tuen ja kannustan Ristoa kaikessa mitä ikinä hän keksiikään:) Ja Ristohan keksii kyllä. Taistele hänen puolestaan viimeiseen luotiin saakka
Juu, nuinhan se usein menee. Miten olisi koodisto; 'sovittu normi' kuinka kertoa ja kuinka ystävä voisi auttaa? Moi suruhan on tabu, ja siten vaikea lähestyä.
Moni tahtoisi auttaa (ihan totta hei!), mutta on neuvoton kuinka. Tämänhän pitöisi olla kansalaistaito; siis puhuminen ja kommunikointi.
Kansa, avautukaa rohkeasti!
Olemassaolo on se juttu. Ei tarvitse voivotella, mutta olla olemassa. Ehkä käydä kylässä, laittaa viestiä tai soittaa. Näyttää, että edes jotenkin välittää.
Entä jos toinen on antanut ymmärtää ettei kaipaa sitä tukea juuri sinulta? Pitääkö silloinkin vain tuppautua väkisin toisen elämään? Itse vetäydyin vaikka mielessä on päivittäin ja mietin kuinka hän jaksaa.
Ja kyllä, olen omat tunteeni hänelle sanonut suoraan ja ei, kyse ei ole mistään 'lyhyestä' tuttavuudesta.
Toinen voi käsittää väärin sinun lähestymisyrityksesi. Toiselta ei pidä vaatia mitään, hän kertokoon mitä kertoo ja mistä kertoo, mutta kuten laitoin tuossa alempana niin läsnäolo on tärkeää. Olen itsekin jopa joitakin melko tuntemattomia auttanut, toisaalta onhan se harmittanut, kun sellaisen lähelle ei ole päässyt jonka lähelle olisi halunnut menneä.
Monet ihmiset on nykyisin niin kiireisiä ja itsekkäitä. Neuvoja moni voi tuputtaa tms, mutta sureva tarvitsee monesti vain jonkun lähelle, läsnäoloa siis ja ehkäpä apua arjen askareissa.
On outo juttu tää..regee okei, regee oikei :)
Totta. Viimeinenkin tuttava pisti yhteydet poikki just silloin kun olisin eniten ystävää tarvinnut. Eipä tosiaan ole ketään jolta apuja sais, ei edes läheisiä, hekin ovat jättäneet mut pärjäämään ihan yksikseni. Tärkeillä ja hyvillä ihmisillä tukijoita riittää, mä en vaan ollut tärkeä kenelläkään. Tämä aika on opettanut mulle mun arvoni muiden silmissä, pelkkä nolla olen, ei mitään arvoa. Jos mä tästä rankasta ajasta selviän, niin jatkossakin aion pärjätä myös yksin, pakkohan se on, eihän minusta nytkään kukaan piitannut.
Surkuttelijain puheenvuorolle. Silvoplee hehe