Kun vanhemmat haukkuvat

Heipähei. Mä olen 12-vuotias tyttö. Ja mua painaa eräs asia. Mun oma äitini haukkuu mua.
Tässä pitää tietää, että olen 160 cm pitkä ja painan 59 kiloa. Tunnen itseni lihavaksi. Mutta kaikki sanovat... Tai sanoivat että mä olen normaalipainoinen. Mutta eipäs sittenkään. Mun oma äiti sanoi, että mä olen lihava. Ja se sattu. Ja sattuu edelleen. Koska ei tuollaista odota omalta äidiltään. Lisäksi hän haukkuu lauluääntäni, sanoo etten pysy nuotissa. Tottahan se on, mutta karu totuus voi jättää ikuiset arvet.

Kysymys kuuluu:
Olenko mielestänne lihava, ja mitä teen, jos äidin käytös toistuu vielä?
671
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Oma äitini oli myös todella tökerö ja purki pahaa oloaan aina minuun ennen muinoin. No, hän on varmaan jäänyt paljosta paitsi kun välimme eivät ikinä ole korjaantuneet.

Nuo painoasiat vaihtelee kasvuiässä. Äitisi varmaan tietää sen. Eli tuo on vain ala-arvoista kiusaamista. Et ole lihava. Ja sano ensi kerralla, että voisiko antaa jotain rakentavaa ja kannustavaa palautetta. Se olisi velvollisuus vanhempana.

Äänestä
  • Aivan kamalaa... Ei uskoisi.

    Selvä, kiitos neuvosta! ^^

    Äänestä

On hienoa, että osaat analysoida asiaa näin hienosti. Tyhmää tyttöä ei äitisi ainakaan ole saanut, eivät ole kaikki geenit periytyneet;). On totta, että se kuinka sinua nyt kohdellaan tulee vaikuttamaan elämääsi tulevaisuudessa, äitisi oli hyvä tiedostaa tämä asia. Tarvitsisit elämässäsi tukea ja turvaa sekä rakentavaa palautetta.
Kaikki ihmiset eivät aina osaa ajatella asioita yhtä kauaskantoisesti kuin sinä osaat.
En tiedä millainen äitisi on ja kykeneekö hän ajattelemaan asioita objektiivisesti, asettumalla sinun kenkiisi hetkeksi.
Tulee mieleen, että voisitko sanoa hänelle, kun hän toimii näin, että kuvittelepa itsesi minun paikalleni ja kerro miltä sinusta tuntuu, kun kuulet nuo sanat. Sanoisit ehkä vielä, että nuo sanat voivat kuulua vielä vuosien päähän, ehkä jopa elämäni loppuun saakka. Mitä sinä olet siitä mieltä?
Toivoisin, että sinulla olisi joku hyvä suhde aikuiseen ihmiseen, joka olisi sinulle turvallinen elämäsi alkumetreillä.
Voisit myös näyttää tämän kirjoituksesi äidillesi ja sanoa, että kysyit apua tilanteeseesi mielenterveyspalstalla. Voisin kuvitella, että se saisi äitisi havahtumaan. Joissain asioissa ei saisi elää vain tässä hetkessä, ei varsinkaan lapsen vanhempana.
Usko itseesi. Toivotan sinulle paljon hyviä hetkiä elämäsi kevääseen.

Äänestä

ite oon 163cm pitkä ja painan 62kg, tunnen itteni lihavaks ja haluisin välil anorexiaa mut sit mietin et petän niitä ketkä välittää must ku haluun anorexian... mun oma äiti sanoo et ooon normipainone ja tunnen sen itekki mut silti haluun painaa 25kg... mut elän onnelist elämää kumminki ja mul on kavereit ja neli sanol et oon normi painone joten tunnen itteni sopivaks mut välil vaan haluun painaa 25kg.

Äänestä
  • Et kyllä eläis kauheen onnellista elämää alilaihana. Ja et ole huomattavan ylipainoinen, joten syömällähyvin ja liikkumalla tarpeeksi säilyt hengissä, nälkäkuurin aloittaminen merkitsee sitä että haluat vain luovuttaa jonka aika ei ole koskaan.

    Äänestä

Vaikka kyseessä on äitisi, se ei tarkoita, että hänen mielipiteensä olisi ainut oikea tai edes totta! Hänellä saattaa itsellään olla paha olla, että esimerkiksi kokee itsensä ylipainoiseksi ja yrittää purkaa ahdistustaan sinuun.

Tiedän, että olet kaunis ja upea ihminen! Älä anna äitisi sanojen vaikuttaa sinuun, olet upea! Niin kauan kuin ihminen syö terveellisesti ja liikkuu, ei ole painosta huolta.

http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/portal/fi/ravitsemussuositukset/suomalaiset ravitsemussuositukset/

En tiedä miten syötte kotona, mutta tuolta voi ainakin katsoa mallia terveelliseen ruokavalioon.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


XxPhobiaxX kirjoitti:

Heipähei. Mä olen 12-vuotias tyttö. Ja mua painaa eräs asia. Mun oma äitini haukkuu mua.
Tässä pitää tietää, että olen 160 cm pitkä ja painan 59 kiloa. Tunnen itseni lihavaksi. Mutta kaikki sanovat... Tai sanoivat että mä olen normaalipainoinen. Mutta eipäs sittenkään. Mun oma äiti sanoi, että mä olen lihava. Ja se sattu. Ja sattuu edelleen. Koska ei tuollaista odota omalta äidiltään. Lisäksi hän haukkuu lauluääntäni, sanoo etten pysy nuotissa. Tottahan se on, mutta karu totuus voi jättää ikuiset arvet.

Kysymys kuuluu:
Olenko mielestänne lihava, ja mitä teen, jos äidin käytös toistuu vielä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu