Tytär, joka asuu 400 km:n päässä esitti listan, jonka mukaan marras-joulukuussa
olisi pitänyt vaimon mennä hoitamaan lapsia viiden viikon verran. Jokainen viikon
reissu eri kerralla eli 5 x 1000km. Kun vaimo ei suostunut niin tytär pani välit poikki
ja vaihtoi puhelinnumeronsa. Mitä mieltä olet asiasta?
Hei! Mitä mieltä olette.
RenkipoikaRengosta
160
549
Vastaukset
- eppu2
Joo, ei sitä passaa nyt ihan hyväksi antaa itseään käyttää, varsinkaan noin yksipuolisella ilmoituksella.
Kannattaisikohan antaa pölyn laskeutua ja ootella. - puhutpötyä
liioittelit 1000 km
- Tytärhaistakoonhuilu
No siis haloo!
Välit saa mennä ja ollakin poikki.
Onpas itsekeskeinen ja nokkava tytär.
Tehkää se perkeleen pentu perinnöttömäksi. Eiköhän se tytär jo perinnönjakoon mennes oo leppyny ja antanu anteeks vanhemmilleen.
- VAIoppiikoSITTe
Kannattaa tehdä testamentti vaikka seuraavalle sukupolvelle ja jättää perustellen tytär ilman. Jos perustelee välien poikkipanemisen ja syyn siihen, tytär voi jäädä ihan ilman lakiosaakin.
Mieluummin perintö vaikka hyväntekeväisyyteen kuin tommoselle akalle! oppisi ehkä jotain - kylmätotuus
Osuvasti päätelty "koti-kiusattu"!
Hyvä sinä!
- ilominunpuolellani
mulla lapsenlasten luokse matkaa 320 km, käyn välillä yhdenkin päivän hoitoreissun, vielä en ole koskaan kieltäytynyt yhteisestä ajasta lasten kanssa
- hytinäx1
Miksette mene yhdessä hoitamaan lapsenlapsia viideksi viikoksi? Tai kyllähän sä voisit päästää vaimosi yksinkin, et sinä nälkään kuitenkaan kuole sillä aikaa.
- ent.siivoojaparka
siilimuori2 kirjoitti:
Kukas se nyt kotinsa viideksi viikoksi jättäisi.
Tekeehän monet sen mittaisia kesälomamatkojakin.
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Tekeehän monet sen mittaisia kesälomamatkojakin.
En minä ainakaa. Kuolisn koti-ikävään ja koti ois heitteillä sen aikaa.
- hispania
siilimuori2 kirjoitti:
Kukas se nyt kotinsa viideksi viikoksi jättäisi.
3kk kotoa poissa vaimon kanssa eikä tullut ikävä kotiin.
Mutta tuosta lasten hoidosta. Vaimoni kotiutui jokunen päivä sitten vierilultaan poikamme perheen luona.
Junalla Helsinkiin ( 250km ) ja sieltä lentäen Kittilään. Minua houkuteltiin mukaan mutta en viitsinyt lähteä koska aikani olisi käynyt pitkäksi. Vaimoni leikki lapsenlastemme kanssa mutta minulla ei olisi ollut mitään tekemistä ulkoilun lisäksi.
3kk:n aikana lahjoin naapurin ukon hoitamaan talomme välttämättömät päivystykset. Lähinnä öljylämmityksen toiminnan varmistus ja pihassa perus lumityöt sekä, kääntämisestä huolimatta, postilaatikon ajoittainen tyhjennys.
Emme ole niin rakastuneita lastulevyihin ja tiiliin, ettemmekö raaski olla poisa niiden vaikutuspiiristä. hispania kirjoitti:
3kk kotoa poissa vaimon kanssa eikä tullut ikävä kotiin.
Mutta tuosta lasten hoidosta. Vaimoni kotiutui jokunen päivä sitten vierilultaan poikamme perheen luona.
Junalla Helsinkiin ( 250km ) ja sieltä lentäen Kittilään. Minua houkuteltiin mukaan mutta en viitsinyt lähteä koska aikani olisi käynyt pitkäksi. Vaimoni leikki lapsenlastemme kanssa mutta minulla ei olisi ollut mitään tekemistä ulkoilun lisäksi.
3kk:n aikana lahjoin naapurin ukon hoitamaan talomme välttämättömät päivystykset. Lähinnä öljylämmityksen toiminnan varmistus ja pihassa perus lumityöt sekä, kääntämisestä huolimatta, postilaatikon ajoittainen tyhjennys.
Emme ole niin rakastuneita lastulevyihin ja tiiliin, ettemmekö raaski olla poisa niiden vaikutuspiiristä.Minä olen ralastunut kodin henkeen, en tavaraan :).
siilimuori2 kirjoitti:
Minä olen ralastunut kodin henkeen, en tavaraan :).
siis rakastunut :)
Kyllä hän varmaan siitä leppyy, jos ja kun saa aikaa ajatella asiaa molempien osapuolien kannalta. Ehkä hän hieman lapsellinen lapsi vielä on jos noin suutahtelee.
Seuravan lapsenlapseni kun saan niin meillä on välimatkaa yhteen suuntaan 1600 km, no silloin lennän suitsait. Ja aina ilomielin.Joko ootte aika hyvin onnistuneet hemmottelemaan tytärtänne, tai sitten hänen hätänsä oli suuri.
- vedetty.hätä.kädessä
Tosi suuri hätä käyttäytyä vittumaisesti että vaihtaa puhelinnumeronsakin, kertoo kyllä jotakin muuta, on minun näkemys.
vedetty.hätä.kädessä kirjoitti:
Tosi suuri hätä käyttäytyä vittumaisesti että vaihtaa puhelinnumeronsakin, kertoo kyllä jotakin muuta, on minun näkemys.
Voiko näin lyhyellä oppimäärällä vetää tuollaista johtopäätöstä? Aika paljon jätettiin kertomatta, ei me tiedetä mikä on edeltänyt tähän tilanteeseen, miksi hän tarvitsee lastenvahdin, miksi vaimo kieltäytyy.
- ent.siivoojaparka
Tuo vähän kuulostaa rasittavalle, että jokainen viikko erikseen niin pitkään matkaan. Eikö siellä olisi mahtunut asumaan viikonlopunkin yli?
Kyllä minä voisin lupautua hoitamaan lapsenlapsiani tarvittaessa viisi viikkoa, kun tätä aikaa on. Mutta kun ei niitä ole vieläkään. Kerran siinä välillä saattaisin ehkä haluta käydä kotona.
Ei se varmaan tyttärestäkään olisi ollut mukavaa saada noin vastahankainen lapsenvahti, oikeastaan .Mä kallistun tähän samalle kannalle. Tosi tyttärenvastaisia kommentteja on tullut. Jos joku rakas on 1600 km päässä, niin miksei ne kilometrit ja ajan voisi uhrata? Riippuu ehkä enemmänkin tyttären hädästä, miksi hän niin pitkäksi aikaa tarvitsee lastenvahtia. Paitsi, jos on niin että hän tarvitsee sen vain johonkin lomamatkalle, niin sitä suuremmalla syyllä menisin pelastamaan lastenlapsia niin itsekkäältä äidiltä.
hmp.f kirjoitti:
Mä kallistun tähän samalle kannalle. Tosi tyttärenvastaisia kommentteja on tullut. Jos joku rakas on 1600 km päässä, niin miksei ne kilometrit ja ajan voisi uhrata? Riippuu ehkä enemmänkin tyttären hädästä, miksi hän niin pitkäksi aikaa tarvitsee lastenvahtia. Paitsi, jos on niin että hän tarvitsee sen vain johonkin lomamatkalle, niin sitä suuremmalla syyllä menisin pelastamaan lastenlapsia niin itsekkäältä äidiltä.
Tyttärenvastaisia?
"tytär pani välit poikki ja vaihtoi puhelinnumeronsa. "
Olikohan tuollekin tyttärelle aika oikeasti tulla raja vastaan.siilimuori2 kirjoitti:
Tyttärenvastaisia?
"tytär pani välit poikki ja vaihtoi puhelinnumeronsa. "
Olikohan tuollekin tyttärelle aika oikeasti tulla raja vastaan.Me ollaan saatu lukea vain yhden osapuolen tarinaa tästä. Voiko silloin tuomita vielä mitenkään? Ei me tiedetä mitä siellä on tapahtunut, eikä tyttären elämästä yhtään mitään. Hän voi olla burn outtinen eikä sen takia käyttäydy järkevästi tai empaattisesti.
hmp.f kirjoitti:
Me ollaan saatu lukea vain yhden osapuolen tarinaa tästä. Voiko silloin tuomita vielä mitenkään? Ei me tiedetä mitä siellä on tapahtunut, eikä tyttären elämästä yhtään mitään. Hän voi olla burn outtinen eikä sen takia käyttäydy järkevästi tai empaattisesti.
Juu mut ei kannattane tuomista etukäteen äitiäkään kun e etiedä taustoja. Tytären käytös ei kyllä välejä lähennä ainakaan eivätkä mistään rakkauden teoista kieli vaan kiristyksestä.
siilimuori2 kirjoitti:
Juu mut ei kannattane tuomista etukäteen äitiäkään kun e etiedä taustoja. Tytären käytös ei kyllä välejä lähennä ainakaan eivätkä mistään rakkauden teoista kieli vaan kiristyksestä.
...................ja opituista käytöstavoista. Jos ei kaikki mene oman mielen mukaan ni mää en enää leiki sun kanssa ja et muuten näe lapsenlapsiakaan. puhumattakaan että tavoittaisit puhelimella.
siilimuori2 kirjoitti:
Juu mut ei kannattane tuomista etukäteen äitiäkään kun e etiedä taustoja. Tytären käytös ei kyllä välejä lähennä ainakaan eivätkä mistään rakkauden teoista kieli vaan kiristyksestä.
Ei tarvi kumpaakaan tuomita. Mutta minusta äidin kuuluisi olla se viisaampi, ja minulle lapsi on lapsi vaikka olisi 40v. Ohjaus ja päätöksenteko vaihtuu vasta kun äiti ei enää osaa pitää huolta itsestään.
Toisaalta, joskus pitää kasvattaa niinkin että antaa toisen tehdä ihan omia mokia. Ne kasvattaa enemmän kuin että toinen ojentaa ratkaisun. Tässä tapauksessa ei voi oikein tietää mistä on kyse.
Sähän et tiedä onko kyse kiristyksestä vai mielenpurkauksesta. Jos on kyse kiristyksestä, niin antaa tyttären tehdä valintojaan (paitsi mitä lastenlapsille kuuluu sellaisessa perheessä), jos on kyse mielenpurkauksesta niin tuki varmaan auttaisi. Senkin takia ettei tytär tekisi mitään arvaamatonta.Pitää vielä jatkaa että arvaamattomasti tuo tytär käyttäytyy. Ja hänellä on pieniä lapsia? Ne on ihan viattomia ja syyttömiä tähän. Onko kellään velvollisuus katsoa että heillä on kaikki hyvin? 1600 km vastuu ja velvollisuus?
Minä taas olen sitä mieltä että tyttären olisi korkea aika huomata että tuolaisella käytöksellä ei saa mitään aikaan. Jotenkin tuee vaikutelma et näin on toimittu aiemminkin, lopulta tytär saa tahtonsa perille. Eri asia tietenkin jos tytär on jollain lailla sairas, sitäkään tarina ei kerro. Silloin kuitenkin ei taida pelkkä äidinrakkaus riittää vaan apuun tarvitaan moniammatllinen verkosto. Missä lasten isä, sitäkään emme tässä tilanteessa tiedä? Aikuisen lapsen pitää omalta osaltaan ottaa vastuu käytöksestään. Äiti ei ole se kynnysmatto jonka kuuluu ottaa kaikki paska vastaan vaan tyttäreltä voi odottaa asiallista käytöstä vaikka kaikki ei menekkään oman mielen mukaan. Elämässä tulee vastoinkäymisiä, mutta jokainen vuorollaan joutuu huomaamaan että noin niitä ei hoideta.
Jos on todellinen pelko että tytär tekee jotain arvaamatonta, pitäisi ottaa yhteys lastensuojeluun, kävisivät arkistamassa tikanteen että kaikki perheessä on ok ja jos ei, ryhtyisivät tarvittaviin toimenpiteisiin.
Mutta................kun ei tarinasta paremmin tiedä, nämä kaikki ovat vain arvailuja.- Mistä.voimme.tietää
hmp.f kirjoitti:
Mä kallistun tähän samalle kannalle. Tosi tyttärenvastaisia kommentteja on tullut. Jos joku rakas on 1600 km päässä, niin miksei ne kilometrit ja ajan voisi uhrata? Riippuu ehkä enemmänkin tyttären hädästä, miksi hän niin pitkäksi aikaa tarvitsee lastenvahtia. Paitsi, jos on niin että hän tarvitsee sen vain johonkin lomamatkalle, niin sitä suuremmalla syyllä menisin pelastamaan lastenlapsia niin itsekkäältä äidiltä.
1600 km? Ollaan silloin jo ulkomaille menossa. Tai sitten kyseessä on utsjokelainen mummu ja tytär Hangossa. Lapsenhoito pitää voida järjestää sellaisessa tapauksessa järkevämmällä tavalla.
Viisi viikkoa mummu voisi kyllä asuakin lapsensa kotona, sillä edullisempaahan se kaikille olisi.
Toisten nyt vaan on mahdotonta ottaa järkevästi kantaa yhdellä lauseella esitettyyn ongelmaan. Kaikki syythän jäävät kertomatta.
Miksi tästä edes puhutaan keskustelupalstalla? Mistä.voimme.tietää kirjoitti:
1600 km? Ollaan silloin jo ulkomaille menossa. Tai sitten kyseessä on utsjokelainen mummu ja tytär Hangossa. Lapsenhoito pitää voida järjestää sellaisessa tapauksessa järkevämmällä tavalla.
Viisi viikkoa mummu voisi kyllä asuakin lapsensa kotona, sillä edullisempaahan se kaikille olisi.
Toisten nyt vaan on mahdotonta ottaa järkevästi kantaa yhdellä lauseella esitettyyn ongelmaan. Kaikki syythän jäävät kertomatta.
Miksi tästä edes puhutaan keskustelupalstalla?Renkipoika kirjoitti näin (jo toinen copy/paste kun ette osaa tai viitsi lukea)
"Tytär on yksinhuoltaja neljälle lapselle ja haluaa opiskella ( etäopiskelu vaatii matkaa opiskelupaikkakunnalle joka toinen viikko)."
Eli tytär asuu 400 km päässä. Siellä pitäisi vissiin käydä joka toinen viikko. Saisi jopa huilia välillä yhden viikon aina välillä. Ellei vaimolla ole jotain sairausta estämässä, niin aattele mikä ihana paikka päästä kotoa tuulettumasta, olla osana lastenlasten elämää. Tuohan ei ollut mikään vuosia kestävä järjestely. 5 vaivaista viikkoa.
- nuormieli
Jotain on pahasti vialla venhenpien ja tyttären välillä, tuo ei muuten olisi mahdollista. Kun emme tiedä syitä, olkaamme tuomitsematta!.
- RenkipoikaRengosta
Tytär on yksinhuoltaja neljälle lapselle ja haluaa opiskella ( etäopiskelu vaatii matkaa opiskelupaikkakunnalle joka toinen viikko).
- ent.siivoojaparka
No herkkie aika!
Mikä siinä sitten oli ongelma, jos se oli vain viisi kertaa ja joka toinen viikko, kun kerran aikaa on (niinkuin eläkeläisellä kuvittelisi olevan).
Tottakai sitä haluaisi lapsilleen mieluummin sellaisen lapsenvahdin johon luottaa kuin jonkun vieraan. "Siksihän äidit on" (omaa tytärtäni siteeraten).
Jäikö häneltä nyt sitten opiskelut siihen itsekkään mummon takia? - eppu2
Eikös onnistuisi välillä sitten niin, että lapset tuotaisiin teille.
Sovitelkaa. - ent.siivoojaparka
eppu2 kirjoitti:
Eikös onnistuisi välillä sitten niin, että lapset tuotaisiin teille.
Sovitelkaa.Kouluikäisiä?
Yleensä momuetäopiskelut vaatii vain kaksi tai kolme läsnäolopäivää kuukaudessa. Työharjoittelut (mahdolliset voi koittaa järjestää omalle paikkakunnalle yskinhuoltajuuteenkin vedoten. En jättäisi omia lapsiani vapaaehtoisesti kenelekkään viideksi viikoksi.
- Jhhjkkkkl
Laittaisin itse välit poikki noin itsekkääseen tyttäreen. Mummolla ei ole mitään velvollisuutta alkaa lastensa orjaksi.
- Sössimys.sallimus
Totta. Sukurakkaus ei saa valua epäinhimillisiin mittoihin. Jossain se raja on oltava milloin on ylinopeus otettava pois ja palattava normaaliin ajotapaan. Jos se rikkoo välit, ei ole sukurakkauttakaan. Tuo itsekäs "pentu" on unohtanut niin kymmenen käskyä kuin niistä yhden tärkeimmän "kunnioita isääsi ja äitiäsi.." Olkoonkin, että opiskelu on tärkeää jne. Mutta...ööh ja paskat.
- ent.siivoojaparka
Sössimys.sallimus kirjoitti:
Totta. Sukurakkaus ei saa valua epäinhimillisiin mittoihin. Jossain se raja on oltava milloin on ylinopeus otettava pois ja palattava normaaliin ajotapaan. Jos se rikkoo välit, ei ole sukurakkauttakaan. Tuo itsekäs "pentu" on unohtanut niin kymmenen käskyä kuin niistä yhden tärkeimmän "kunnioita isääsi ja äitiäsi.." Olkoonkin, että opiskelu on tärkeää jne. Mutta...ööh ja paskat.
Missä se epäinhimillisyyden mitta menee?
Onko epäinhimillistä pyytää joutilasta äitiään uhraamaan viisi viikkoa laiskottelustaan lapsenlapsille, että lasten yksinhuoltajaäiti saa opiskella ja olla ne muutaman viikon poissa kotinsa ympyröistä. Varmasti neljän lapsen yksinhuoltaja tarvitsee sellaisen hengähdystauon välillä vaikka ei opiskelisikaan.
Minusta on epäinhimillistä kieltäytyä, ellei ole joku pätevä syy, oma sairaus tai semmonen.
Aloittaja muuten puhuu tyttärestä ja vaimostaan. Onko se vaimo sen tyttären äiti vai äitipuoli? - HyvienLastenÄiti
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Missä se epäinhimillisyyden mitta menee?
Onko epäinhimillistä pyytää joutilasta äitiään uhraamaan viisi viikkoa laiskottelustaan lapsenlapsille, että lasten yksinhuoltajaäiti saa opiskella ja olla ne muutaman viikon poissa kotinsa ympyröistä. Varmasti neljän lapsen yksinhuoltaja tarvitsee sellaisen hengähdystauon välillä vaikka ei opiskelisikaan.
Minusta on epäinhimillistä kieltäytyä, ellei ole joku pätevä syy, oma sairaus tai semmonen.
Aloittaja muuten puhuu tyttärestä ja vaimostaan. Onko se vaimo sen tyttären äiti vai äitipuoli?En ymmärrä ajatusmaailmaasi. Oliko kyse PYYTÄMISESTÄ? Miksi sanot aloittajaa JOUTILAAKSI? Miksi puhut LAISKOTTELUSTA? Jos ihminen opiskelee, kai hän siinäkin tapauksessa on itse lapsistaan vastuussa ja järjestää hoidon ihan itse. Miksi sanot, että lasten äidin pitää SAADA OLLA POISSA KOTINSA YMPYRÖISTÄ? Ovatko koti ja lapset rasite, josta hänen oma äitinsä on VELVOLLINEN hänet vapauttamaan? Sanot, että YKSINHUOLTAJA TARVITSEE hengähdystauon (viisi viikkoa!) - ja pidät hänen äitiään velvollisena sen järjestämään.
Ei ole epäinhimillistä kieltäytyä! Syyksi riittää, että ei halua - mitään syytä ei edes tarvitse ilmoittaa, riittää sanominen, että minulle ei sovi. Pitäisikö sinun mielestäsi peräti toimittaa lääkärintodistus sairauslomasta?
En voi välttyä ajatukselta, että tyttären kasvatus on mennyt jossakin kohtaa ns. reisille tai sitten tyttärellä on joku mielenterveydellinen issue. Ei normaali ihminen voi noin käyttäytyä! ent.siivoojaparka kirjoitti:
Missä se epäinhimillisyyden mitta menee?
Onko epäinhimillistä pyytää joutilasta äitiään uhraamaan viisi viikkoa laiskottelustaan lapsenlapsille, että lasten yksinhuoltajaäiti saa opiskella ja olla ne muutaman viikon poissa kotinsa ympyröistä. Varmasti neljän lapsen yksinhuoltaja tarvitsee sellaisen hengähdystauon välillä vaikka ei opiskelisikaan.
Minusta on epäinhimillistä kieltäytyä, ellei ole joku pätevä syy, oma sairaus tai semmonen.
Aloittaja muuten puhuu tyttärestä ja vaimostaan. Onko se vaimo sen tyttären äiti vai äitipuoli?Epäinhimillisyyden mitta menee siinä että yksinhuoltajaäiti jättää omat lapsensa viideksi viikoksi.
- orpanako
Sutena olisin kiiruhtanut pentua hoitaa.
- pyytämiselläkin-on
sinulle;Sutena olisin kiiruhtanut pentua hoitaa.
Niin minäkin, vaikka niitä onkin neljä, siis tuolla äidillä! "Sutena" itsekkin kiirehdän nykyisin, mutta onneksi niitä on kaksi, mutta joskus on vain vartin varoitusaika ja onneksi on vain 5 min ajoaika.
Tänään oli helppo päivä klo 8-17 ja toinen oli vain kotona. Koko päivän, (heräsi klo 12) hän lörpötteli Skypessä kaverinsa kanssa, siis puuhailivat samalla, mutta yhteys oli aina päällä. Minulla oli onneksi kirja mukana, joten itse lueskelin, mitä nyt välillä ruokaa tyrkytin, mutta senkin hän osaa näppärästi itse löytää jääkaapista ja lämmittää.
Omiin vanhempiini oli tuo 500 km matka ja en pyytänyt koskaan äitiä hoitamaan, sillä hänellä oli karjaa, mutta vein kyllä omat lapseni kesäksi sinne aina heti, kun oppivat kävelemään. - esimerkin.malli
pyytämiselläkin-on kirjoitti:
sinulle;Sutena olisin kiiruhtanut pentua hoitaa.
Niin minäkin, vaikka niitä onkin neljä, siis tuolla äidillä! "Sutena" itsekkin kiirehdän nykyisin, mutta onneksi niitä on kaksi, mutta joskus on vain vartin varoitusaika ja onneksi on vain 5 min ajoaika.
Tänään oli helppo päivä klo 8-17 ja toinen oli vain kotona. Koko päivän, (heräsi klo 12) hän lörpötteli Skypessä kaverinsa kanssa, siis puuhailivat samalla, mutta yhteys oli aina päällä. Minulla oli onneksi kirja mukana, joten itse lueskelin, mitä nyt välillä ruokaa tyrkytin, mutta senkin hän osaa näppärästi itse löytää jääkaapista ja lämmittää.
Omiin vanhempiini oli tuo 500 km matka ja en pyytänyt koskaan äitiä hoitamaan, sillä hänellä oli karjaa, mutta vein kyllä omat lapseni kesäksi sinne aina heti, kun oppivat kävelemään.Oikein malliesimerkki, penskat äidille kesäksi hoitoon maalle. Aiku ihanaa.
Entäs äidillä, hänellä oli ne lehmätkin......... ??? :( - pyytämiselläkin-on
esimerkin.malli kirjoitti:
Oikein malliesimerkki, penskat äidille kesäksi hoitoon maalle. Aiku ihanaa.
Entäs äidillä, hänellä oli ne lehmätkin......... ??? :(Just, joo. Kuinkahan oikein muotoilisin vastauksen sinulle, koska äitini otti heidät oikein pyytämällä luokseen ja näin jälkeenpäin ajatellen, hän kaipasi lapsenlapsiaan, joille oli nyt enemmän aikaa, kun isäkin( pappa) oli kotona sodasta selvittyään.
Isäni ja veljeni opettivat lapseni kalastuksen saloihin ja äitini lehmän lypsyn ja piirakoiden paiston. He todellakin viihtyivät siellä.
Oikeastaan olin malliesimerkki nuoresta äidistä, joka en huomannut teini-ikäisen lapseni ongelmasta, joka myöhemmin ilmeni minullekin, että hän oli jo sortumassa johonkin huume maailmaan?
Sitä vain ihmettelin, kun hän ilmoitti olevansa mummin luona, joten ei mitään huolta? Toki minulla oli huoli, että miksi?
Myöhemmin hän kertoi, että oli ollut jo jossain porukassa, jossa kaikki tuntui turhalta, ei mitään elämää, kunhan vain otti jotain?
Onneksi hän oli muistanut mummilan ja meni/pakeni sinne! Siellähän oli nämä ihanat elukat, mummi ja pappa. Siellä ei olisi mitään pahaa.
On todellakin harmi, että nykyisillä nuorilla ei ole tuota maalaistalon mummilaa/pappalaa, jossa Joulukuusikin haetaan metsästä ja eläimiin on niin läheinen kosketus.
Tuo "pyytämiselläkin- on" tarkoittaa sitä, että kuinka pyydetään? - HyvienLastenÄiti
pyytämiselläkin-on kirjoitti:
Just, joo. Kuinkahan oikein muotoilisin vastauksen sinulle, koska äitini otti heidät oikein pyytämällä luokseen ja näin jälkeenpäin ajatellen, hän kaipasi lapsenlapsiaan, joille oli nyt enemmän aikaa, kun isäkin( pappa) oli kotona sodasta selvittyään.
Isäni ja veljeni opettivat lapseni kalastuksen saloihin ja äitini lehmän lypsyn ja piirakoiden paiston. He todellakin viihtyivät siellä.
Oikeastaan olin malliesimerkki nuoresta äidistä, joka en huomannut teini-ikäisen lapseni ongelmasta, joka myöhemmin ilmeni minullekin, että hän oli jo sortumassa johonkin huume maailmaan?
Sitä vain ihmettelin, kun hän ilmoitti olevansa mummin luona, joten ei mitään huolta? Toki minulla oli huoli, että miksi?
Myöhemmin hän kertoi, että oli ollut jo jossain porukassa, jossa kaikki tuntui turhalta, ei mitään elämää, kunhan vain otti jotain?
Onneksi hän oli muistanut mummilan ja meni/pakeni sinne! Siellähän oli nämä ihanat elukat, mummi ja pappa. Siellä ei olisi mitään pahaa.
On todellakin harmi, että nykyisillä nuorilla ei ole tuota maalaistalon mummilaa/pappalaa, jossa Joulukuusikin haetaan metsästä ja eläimiin on niin läheinen kosketus.
Tuo "pyytämiselläkin- on" tarkoittaa sitä, että kuinka pyydetään?Ei se, että isovanhemmat asuvat maalla ja heillä on koti- tai tuotantoeläimiä, tee paikasta mitenkään erityisen hyvää. Kyllä niissä on yhtä lailla ilkeyttä, välinpitämättömyyttä, päihde- ja mielenterveysongelmia...
On hienoa, että sinun lapsellasi oli hyvä mummola. Yhtä hyvin se hyvä mummola olisi kyllä voinut olla vuokrakerrostalokaksiossa.
- nuormieli
Aloittaja ei kertonut onko tytär heidän yhteinen lapsi, minun tyttäreni anopin nykyinen mies ei tykkää hyvää kun hänen vaimonsa käy joskus hoitamassa pojantytärtään, nämä uudet liitot tuovat mukanaan aika kimurantteja kuvioita.
Muuten tuntuu todella oudolta jos tytär on yksinhuoltaja ja haluaisi opiskella, normaali tilanteissa äiti kyl olisi valmis.- hytinäx1
" normaali tilanteissa äiti kyl olis valmis" Niin ja isäkin varmaan, ainahan sitä haluaa lapselleen parempaa elämää ja kun tyttärellä on sentään ammattiin opiskelu kyseessä, niin en käsitä jos kerran vanhemmilla on aikaa, miksi kieltäytyä?. Ja eläkeläisellä luulisi olevan aikaa.
Suosittelisin aloittajalle että ajatte, niin aloittaja kuin vaimonsakin, tytön luokse ja pydätte anteeksi käyttäytymistänne ja olette ne muutamat jäljellä olevat viikot hoitamassa lapsenlapsianne. Teille ei tule koskaan uutta mahdollisuutta korjata suhteitanne niin tyttäreen kuin lapsenlapsiinnekaan. - eppu2
hytinäx1 kirjoitti:
" normaali tilanteissa äiti kyl olis valmis" Niin ja isäkin varmaan, ainahan sitä haluaa lapselleen parempaa elämää ja kun tyttärellä on sentään ammattiin opiskelu kyseessä, niin en käsitä jos kerran vanhemmilla on aikaa, miksi kieltäytyä?. Ja eläkeläisellä luulisi olevan aikaa.
Suosittelisin aloittajalle että ajatte, niin aloittaja kuin vaimonsakin, tytön luokse ja pydätte anteeksi käyttäytymistänne ja olette ne muutamat jäljellä olevat viikot hoitamassa lapsenlapsianne. Teille ei tule koskaan uutta mahdollisuutta korjata suhteitanne niin tyttäreen kuin lapsenlapsiinnekaan.Koska emme oikeasti tiedä, mitä kaikkea tähän kätkeytyy, niin tulin siihen tulokseen, että ainoa suositus voisi olla. KESKUSTELKAA, asianne puhki.
- Ilmoitusluontoinenasia
Mitähän sanomista jollakin niin kaukaisella ihmisellä on isoäidin lapsenlapsensa hoitamiseen? Pitääkö siihen kysyä lupa? Vai mitä ihmettä?
- kysympähänvaan
Jos tytär asuu 400 kilometrin päässä, niin miten edestakainen reissu voi olla 1000 km?
- mieli.pide
En lähtisi mistään hinnasta. Ei isovanhemmat ole velvollisia huolehtimaan lapsenlapsistaan, paitsi silloin kun itse haluavat tai on todellinen hätä, esim. sairaus. Silloinkin vain sen aikaa että lastenhoito järjestyy muulla tavoin.
Olen näin jyrkkä siitä syystä että en enää jaksaisi pienten lasten kanssa. Ei sellaista voi vaatia. Jos mummo itse haluaa mennä ja maksavat matkat niin mikä siinä. - nuormieli
No joo meitä on monenlaisia äitejä ja mummoja! minä kyllä olen aina apuna kun tarvitaan, on eriasia jos sairaus tai ikä on esteenä.
- pulvei
Nykyään on niin mukavuudenhaluisia isovanhempia, etteivät halua lapsenlapsia kaitsea. Haluavat nääs pitää itsekseen laatuaikaa , vaikka kupittelemalla tai matkustelemalla .
- nuormieli
Minä en kupittele kuin kahvikupin ääressä ja silloin kun apuani kaivataan pyrin olememaan avuksi, eihän ne lapsenlepset meitä isovanhempia tarvi kuin joskus ja jouluna, matkusteluun on aina aikaa ja ajan laatukin on ihan itsestä kiinni, usein se laatuaika on juuri sitä tyttärentyttäreni kanssa olemista ja yhdessä keskustelua, hän kun on jo koululainen.
- mieli.pide
En kupittele, matkustelen silloin kun huvittaa. Olen hoitanut lapseni, tykkään lapsenlapsista mutta en ala heidän hoitajakseen kuin poikkeustapauksessa. Turha syyllistää. Lasteni ja lastenlasten kanssa välit ovat erinomaiset. Pitävät minusta kun en tuppaa koko ajan heidän elämäänsä kuten toinen mummi. Voisin vaikka maksaa lapsenlikan palkan jos heillä ei olisi varaa.
En ole lapsirakas, omat lapset olivat silti tärkeintä elämässäni. Jos sanoo rehellisesti että ei ole lapsirakas tuntee itsensä vähintään hylkiöksi. - nuormieli
mieli.pide kirjoitti:
En kupittele, matkustelen silloin kun huvittaa. Olen hoitanut lapseni, tykkään lapsenlapsista mutta en ala heidän hoitajakseen kuin poikkeustapauksessa. Turha syyllistää. Lasteni ja lastenlasten kanssa välit ovat erinomaiset. Pitävät minusta kun en tuppaa koko ajan heidän elämäänsä kuten toinen mummi. Voisin vaikka maksaa lapsenlikan palkan jos heillä ei olisi varaa.
En ole lapsirakas, omat lapset olivat silti tärkeintä elämässäni. Jos sanoo rehellisesti että ei ole lapsirakas tuntee itsensä vähintään hylkiöksi.Ei tässä ollut ketään tarkoitus arvostella tai syyllistä!, jokainen toimikoon juuri niinkuin hyvältä tuntuu ja sekin on ihan ok et kaikki ei ole niin lapsirakkaita, minä taas olen erittäin lapsirakas, minulle on suotu vain yksi lapsenlapsi joka on minulle hyvin tärkeä, ja tuokin on totta et ei pidä tupata liiaksi heidän elämäänsä (rajansa kaikella) en minäkään tätä lapsenlastani hoitanut kuin poikkeustilanteissa silloin kun hän oli vielä pieni olin minä vielä täysillä työelämässä.
- mimmimum-mi
Jos lapset jo kouluikäisiä.... niin työ ei ainakaan ole niin kovin raskasta...laittaa aamulla koulutielle ja iltapäivällä ottaa vastaan...ehkä välipalan kera... Kyllä ainakin itse auttaisin lapsiani aina kun voin
Tilanne ei tietenkään ole suoraan verrattavissa, mutta kun tyttäreni halusi etäisopiskella (siihen kuului paikanpäällä luentoja ja kursseja kerran viikossa toisessa kaupungissa) nii olin lapsenvahtina joka viikko yhden iltapäivän ja illan. Olin silloin vielä kokopäivätöissä, mutta sain järjestettyä itselleni lyhyemmän päivän siksi päiväksi kun hain pojat päiväkodista ja laitoin heille sitten iltaruuan ja pidin huolta kunnes isä tuli illalla kotiin. Mahdollisuuksien mukaan olen valmis auttamaan aina kun on kysymys niinkin tärkeästä asiasta kuin oman lapsen opiskelusta ja yrittämisestä eteenpäin elämässä.
Mikä minulle ei tullut selväksi on se että onko tytär yhteinen. Sekin on voinut vaikuttaa välien tulehtumiseen.
Lapsenlapset ovat pieniä vain hetken ja se aika mitä nyt käytämme kun meillä on sekä aikaa että mahdollisuus on kultaakin arvokkaampaa. Muutaman vuoden päästä heillä on omat kotkotuksensa ja mummi ja ukki eivät ole enää kiinnostavia.Tuo on nyt vielä kohtuullista kun lähellä ja noin lyhyt aika. Mutta viisi viikon pätkää lyhyessä ajassa kuulostaa jo vähän kohtuuttomalta useamman sadan kilometrin päähän.
- nuormieli
"Muutaman vuoden päästä heillä on omat kotkotuksensa ja mummi ja ukki eivät ole enää kiinnostavia". Noinhan se on mut muistot säilyy lasten ja isovanhempien muistissa, juuri jokunen aika sitten muistelimme tyttärentyttäreni kanssa niitä aikoja kun hän oli pieni (nyt 12v) hämmästyin kuinka varhaisesta vaiheesta hän muistikaan erilaisia tapahtumia.
Minulla on ollut onni pitää mummolat lasteni lähettyvillä. Mieelelään ovat osallistuneet hoitoon ja näin lasten ja isovanhempien suhde on ollut läheinen pienesä ohi murkkuiän ja nyt nuoren aikuisuuden. Olen kannustanut lapsiani ptämään yhteyttä ja käymään mummolassa ja mielellään käyvätkin. Itselläkin mummolaan liittyy rakkaita muistoja.
- ent.siivoojaparka
siilimuori2 kirjoitti:
Tuo on nyt vielä kohtuullista kun lähellä ja noin lyhyt aika. Mutta viisi viikon pätkää lyhyessä ajassa kuulostaa jo vähän kohtuuttomalta useamman sadan kilometrin päähän.
Ei kai se nykyisillä kulkuvälineillä ole matka eikä mikään matkustaa kerran viikossa suuntaansa.
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Ei kai se nykyisillä kulkuvälineillä ole matka eikä mikään matkustaa kerran viikossa suuntaansa.
Viisi viikon pätkää marras-joulukuussa a´400km suuntaansa; minusta on, mummulle.
- 1eero
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Ei kai se nykyisillä kulkuvälineillä ole matka eikä mikään matkustaa kerran viikossa suuntaansa.
Nii onkii, julkisilla matka mennee rattosasti saapi eläkeläisen alennuksen.
- hyvinolenjaksanut
siilimuori2 kirjoitti:
Viisi viikon pätkää marras-joulukuussa a´400km suuntaansa; minusta on, mummulle.
Jaa, minä mummo ajan joka viikko töihin toiselle paikkakunnalle yli 400 km matkan, ja takaisin taas neljän päivän päästä.
- ent.siivoojaparka
siilimuori2 kirjoitti:
Viisi viikon pätkää marras-joulukuussa a´400km suuntaansa; minusta on, mummulle.
Ei hän kovin vanha mummu voi olla, jos hänen miehensä kirjoittaa 60 palstalle.
Ehkä sinun mielestäsi 60 on jo liian ikäloppu matkustamaan tuollaista matkaa. Odotahan, kun itse tulet tähän ikään, niin huomaat, että kyllä sitä vaan jaksaa yhtä ja toista tällainenkin vanhus vielä, jos halua riittää. hyvinolenjaksanut kirjoitti:
Jaa, minä mummo ajan joka viikko töihin toiselle paikkakunnalle yli 400 km matkan, ja takaisin taas neljän päivän päästä.
Jos ois pakko töiden takia ehkä sitten. Eipä ole ikinä tarttenu olla reissuhommissa, kotuapittäin on saanut töissä kulkea. Mummon ei ole pakko lähteä viideksi viikoksi lapsia kaitsemaan, minä en ainakaa lähtis. Pienemmät pätkät ois erikseen. Mut makujahan on monia.
1eero kirjoitti:
Nii onkii, julkisilla matka mennee rattosasti saapi eläkeläisen alennuksen.
No eihän matkoissa mitään vikaa olekaan mutta se viisi viikon ptkää lyhyessä ajassa.
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Ei hän kovin vanha mummu voi olla, jos hänen miehensä kirjoittaa 60 palstalle.
Ehkä sinun mielestäsi 60 on jo liian ikäloppu matkustamaan tuollaista matkaa. Odotahan, kun itse tulet tähän ikään, niin huomaat, että kyllä sitä vaan jaksaa yhtä ja toista tällainenkin vanhus vielä, jos halua riittää.Täh. Mummoksihan tullaan kun saadaan lapsenlapsi, ystäväni 39-vuotiaana.
Jokaisen mummon itsensä päätettävissä lähteekö vai ei. Molemmille pitää löytyä ymmärrystä ja jokainen päättää omalta kohdaltaa. Aina ei tarvitse olla kyse jaksamisesta.
- att2
Tuttipullo kaikille hyvä tulee, ja baanaaneja 60 .
Eli tytär tarvitsee apua opiskeluun. Olen ent.siivoojaparan kannalla, totta kai pitää auttaa! Katselen omien lasten kouluponnisteluja, ja se on rankkaa touhua, tunteja menee työpäivään reippaasti enemmän kuin 8. Vielä pikkuisten kanssa, ja oliko niin että hän on yksinhuoltaja? Kaikki sympatiani ovat hänen puolella.
Voihan asian ratkaista myös niin, että vaimo hoitaa 2,5 viikkoa ja mies (eli isä) 2,5 viikkoa? Tyttärestähän aloittaja puhui.- Mä.en.ala.siis
Renkipoika ei kertonut syytä lastenhoitohugiin.
Kyseessä sairauden hoito, sytostaatit kerran viikossa?
Dialyysi?
Opiskeluun tarvittava aika?
Työmatkat?
Rilluttelu?
Osoittaa joka tapauksessa, ettei äidin ja tyttären keskusteluyhteys ole pelannut, ei ehkä vuosiin, koska välit tuolla tavalla tulehtuivat.RenkipoikaRengosta kirjoitti 14.11. että
"Tytär on yksinhuoltaja neljälle lapselle ja haluaa opiskella ( etäopiskelu vaatii matkaa opiskelupaikkakunnalle joka toinen viikko)."- Mä.en.ala.siis
hmp.f kirjoitti:
RenkipoikaRengosta kirjoitti 14.11. että
"Tytär on yksinhuoltaja neljälle lapselle ja haluaa opiskella ( etäopiskelu vaatii matkaa opiskelupaikkakunnalle joka toinen viikko)."Jos niin on, niin 5 viikon pituinen avustaminen tyttären tulevaisuuden vuoksi ei tunnu mahdottomalta, näin ulkopuolisen silmin. Mutta ainahan voi olla omatkin ongelmat, menot, sairaudet, perheen muut huolet jne. siinä pisteessä, että ei voi olla avuksi. En ole koko letkaa lukenut.
Mutta sääli on, jos välit katkeavat tällaisesta asiasta. Konflikti ei varmastikaan ole ensimmäinen.
Miksi perheen isä ei lähde mukaan. Asuisivat jossakin edullisessa hotellissa ja viihtyisivät vapaahetkinään keskenään nähtävyyksiin tutustumassa.
- P-A-K
Jokainen itse tekee elämänsä tärkeät päätökset. Niihin ei ulkopuolinen paljon kykene auttamaan ja puuttumaan - ellei puuttuja ole hallitus.
Tapahtuu niitä suuttumuksia ja puhelinnumeroiden vaihtamista ja salaamista enemmän paljon muuallakin kuin vain suvuissa. Sitä vain täytyy kunnioittaa sellaisia päätöksiä ja antaa asian olla.
Molemmat ovat voittaneet kun pääsee rauhaan toistensa rasittamisesta.- ent.siivoojaparka
Puhelinnumeron vaihtamisia tapahtuu syystä tai toisesta vaikka ei olisi suuttunutkaan. Moneskohan numero minullakin on ihan tässä viimeisen kymmenen vuoden sisällä.
- ihmettelenn
Ihanaa, että täältä löytyi montakin mummoa, jotka haluavat hoitaa lastenlapsiaan! Aloittajan tilannetta kyllä ihmettelen suuresti. Taustalla pitää olla jokin selittävä tekijä, että äiti ei halua auttaa tytärtään lastenhoidossa. Onko aloittaja tosiaan isäpuoli, vai miksi suhtautuu noin nuivasti lapsenlasten hoitoon. Onko niin, että vaimo ei uskalla jättää aloittajaa yksin viikoiksi. Tulee mieleen, että kyse onkin nimenomaan jostain ongelmasta isovanhempien suhteessa. Alkoholismi tai väkivalta, jotka rajoittavat päätöksentekoa.
Tyttären suuttumuksen ymmärrän täysin. Tiedän itse kokemuksesta, millaista on elää lasten kanssa täysin ilman turvaverkkoja. Ei ole apua, jos itse sairastuu tai lapset sairastuvat. Opinnoista on turha edes haaveilla. Tässä tapauksessa tytär luotti, että olisi saanut apua opintojensa ajaksi. Kenties opintojen avulla saisi paremman työpaikan tai ylipäätään töitä. Eli ei ollut mitenkään itsekäs syy pyytää apua.Oikeastaan mä en ihmettele etteivät halua auttaa (miksi tässä vaan vaimoa hätistellään?). Nykyihminen haluaa päästä helpolla, ei halua laittaa itsensä likoon. Sitä en tiedä, mihin itsensä säästävät. Säästää lämmityskuluja kun makaa soffalla peiton alla?
Siitä saa kuulkaas (aloittajapariskunta) hyvän mielen kun auttaa muita! Paitsi tietenkään jos kaikki on pelkästään vaivaksi ja hankalaa, silloin siitä ei saa kuin ressiä. Mutta jääpä ilman sitä palkintoakin, mielenhyvää, hyvän suhteen lapseensa ja lastenlapsiin. Niiden arvo on paljon suurempi kuin se säästetty energia. Kandee kokeilla, niin kuin moni tässä ketjussa onkin tehnyt.hmp.f kirjoitti:
Oikeastaan mä en ihmettele etteivät halua auttaa (miksi tässä vaan vaimoa hätistellään?). Nykyihminen haluaa päästä helpolla, ei halua laittaa itsensä likoon. Sitä en tiedä, mihin itsensä säästävät. Säästää lämmityskuluja kun makaa soffalla peiton alla?
Siitä saa kuulkaas (aloittajapariskunta) hyvän mielen kun auttaa muita! Paitsi tietenkään jos kaikki on pelkästään vaivaksi ja hankalaa, silloin siitä ei saa kuin ressiä. Mutta jääpä ilman sitä palkintoakin, mielenhyvää, hyvän suhteen lapseensa ja lastenlapsiin. Niiden arvo on paljon suurempi kuin se säästetty energia. Kandee kokeilla, niin kuin moni tässä ketjussa onkin tehnyt.Minen ees ilikeis pyytää ketään satojen kilometrien päästä viiden viikon pätkiin hoitamaan muksujani. Kyllä hoidon saa järjestettyä muutoinkin kuin että jonkun pitää kotootansa lähteä moneksi viikoksi.
- erilainenmielipide
Kyllä se on ensisijassa itse pärjättävä kun lapsia hommaa.
Minulla ei ole ollut turvaverkkoa, selvisin kun oli pakko. Tyttäreni ei suuttuisi jos kieltäydyn, isovanhemmuus on mukavaa mutta ei saa olla hyväksikäyttöä.
Olen seurannut sivusta isovanhempien hyväksikäyttöä lastenhoidossa, on niin törkeää että pahaa tekee. erilainenmielipide kirjoitti:
Kyllä se on ensisijassa itse pärjättävä kun lapsia hommaa.
Minulla ei ole ollut turvaverkkoa, selvisin kun oli pakko. Tyttäreni ei suuttuisi jos kieltäydyn, isovanhemmuus on mukavaa mutta ei saa olla hyväksikäyttöä.
Olen seurannut sivusta isovanhempien hyväksikäyttöä lastenhoidossa, on niin törkeää että pahaa tekee.Niinno. Minusta ei 60 isoäitiä voi velvoittaa tullemaan viideksi viikoksi viikon pätkissä lapsenvahdiksi. Puhmattakaan että tämän rohjettua rehellisesti kieltäytymään vaihdattaisin puhelinnumeron kostoksi. Hohhoijaa tätä itsekkyyden määrää.
Olen ite laittanut itseäni likoon sietokyvyn rajoille, tai itse asiassa taisi mennä vähän sen ylikin. Mutta tiedän että tarvittaessa ihminen venyy, ja toipuu siitä väsymyksestä.
Lopputulos on palkitseva, saa hyvän mielen vaikkei tulisi kiitostakaan, koska tietää tekevänsä jotain hyvää. Ja se luottamus mikä syntyy on mittaamattoman arvokas. Se on ihana tunne, kun voi antaa toiselle sellaisen lahjan, että mitä tahansa elämässä tapahtuukin, olen tässä.
En olisi kuitenkaan voinut elää hyvin mielin jos en olisi auttanut sillä tavalla kuin autoin. Siinäkin oli vaihtoehtoja, olisin voinut maksaa jollekin suorittamaan sen saman homman.
- tätitomera
Kyllä sitä omille lapsilleen toivoisi parempaa tulevaisuutta ja opiskelu yleensä tähtää juuri siihen. Jos ei ole rahasta kysymys, niin ei tuo 5 viikon rupeama ihan mahdottomalta vaikuta. Tosin 4 lasta voi aiheuttaa melkoista vilskettä ja väsymystä mummolle, mutta tuskin on kuolemaksi.
Ajasta jäisi varmasti monta hyvääkin hetkeä muisteltavaksi.
Oletan lapsilla olevan myös isän, josta saisi joskus apua.
Itse menisin, mutta kaikkien sieto- ja kestokyky ei ole samaa luokkaa. Aloittaja kertoo tilanteesta niukkasanaisesti ja ainakin minulle jäi enemmän kysymyksiä mieleeni kuinmitä keksisin vastauksia. Kaikenlaisia skenaarioita tulee mieleen. Oliko asiasta sovittu etukäteen?m Oliko iskä luvannut hoitaa lapsia kun tulee tenttiviikot? (Silloin ymmärtäisi tyttären suuttumuksen) Olisiko mahdollista mummon mennä ja asua ne viisi viikkoa tyttären luona kun hän tarvitsee apua vai olisiko mahdollista tuoda perhe mummolaan siksi ajaksi?
Onko autoa? Onko kysymys rahasta? Onko kysymys vain halutttomuudesta sitoutua auttamaan kun olisi muitakin juttuja meneillä?Tämän vuoden aikana meillä on ollut yllättäviä kuolemia ympärillämme, sekä läheltäpitit-tilanteita. Jos jotain pitää tehdä jonkun eteen, auttaa tai järjestää tapaaminen, niin olen ottanut tavaksi kysyä itseltäni - mitä jos häntä ei ole viikon päästä, harmittaako jos jätän tekemättä. Kun ei tiedä missä järjestyksessä täältä lähdetään.
Se on ihan hyvä peukalosääntö kaikenlaisen ittensä liikkeellelähtöön laittamiseen.- minäkinolentärkeä
Olet hmp.f tavallaan oikeassakin. Minullakin on ollut hyvin läheisten rakkaiden kuolemaa ja vakavaa sairastumista. Jaksoin tosi paljon vakavasti sairaan ja kuolevan eteen tehdä, olin voimieni äärirajoilla.
En kuitenkaan jaksa tehdä kaikkea siitä syystä että en tiedä kuoleeko asianomainen eikä ehditä näkemään enää. minäkinolentärkeä kirjoitti:
Olet hmp.f tavallaan oikeassakin. Minullakin on ollut hyvin läheisten rakkaiden kuolemaa ja vakavaa sairastumista. Jaksoin tosi paljon vakavasti sairaan ja kuolevan eteen tehdä, olin voimieni äärirajoilla.
En kuitenkaan jaksa tehdä kaikkea siitä syystä että en tiedä kuoleeko asianomainen eikä ehditä näkemään enää.Elämä on tasapainoa, useinkin kehon ja mielen välillä, ja niiden tasapaino vaihtelee tilanteen mukaan.
Yleensä sellaiset tehtävät tahtoo olla mielelle liikaa, jotka ovat joko loputtomia tai joissa on yksin. Oot ihan oikeassa, että niissä pitää miettiä mitä jaksaa, koska jos stressi käy sietämättömäksi, kroppakin sairastuu.
Aloitus ei kuitenkaan koskenut mitään sellaista..
Sekin vaikuttaa paljon, millä mielellä auttaa. Jos kehittää itselleen sen stressitilan ja auttaminen tuntuu raskaalta, niin kyllä sekin alkaa kehossa näkyä ja tuntua. Taas puhun aloituksesta enkä saattohoidosta.
- pärine
Mene joutuin auttamaa tytärtäisi lasten hoidossa. Itse lähdimme aina heti kun pydettiin, vaikka matka oli pitkä.
Eikä siun ukkois sinne tarvi lähtee, jos mieluimmin kotont makkoilee, omapahan on vahinkons.
Nelän lapsen yksinhuoltaja, eiks hää tarvihe apua!! - likkie
Kyllä auttaa täytyy kun apua tytär pyytää, neljän lapsen yksinhuoltaja kun on.
Ihmettelen tuollaista käytöstä, että tänne palstoille tulee puhumaan vain, kun pitäisi
olla jo matkassa hetki sitten.
Laitappa asiat tärkeysjärjestykseen! Eikös olisi kiva, omia lapsenlapsia hoidella, saisi tutustua heihin, saisit niistä paljon iloa!
Ystävyyttä ja rakkautta toivon koko perheelle. - vastuunsakannettavaitse
Nykyihminen haluaa päästä helpolla, ei halua laittaa itsensä likoon. Sitä en tiedä, mihin itsensä säästävät. Säästää lämmityskuluja kun makaa soffalla peiton alla?<<<
Sekö onkin syynä. Vaimo voi olla vaikka miehensä omaishoitaja, vaikka ei tässä tapauksessa niin sellaistakin saattaa olla. Kaikki ei aina ole niin yksinkertaista.
Jos on neljä lasta hommannut niin olisi pitänyt jo etukäteen miettiä pärjääkö niiden kanssa. Minulta ei heru myötätuntoa. - Lähimmäisenrakkaus
Tyttären tapa pyytää apua oli ehkä vähän vääränlainen ja huonosti muotoiltu. Jos hänellä on neljä lasta, yksinhuoltaja, mahdollinen erokin takana, hän on oikeasti ihan piipussa, loppu, rättiväsynyt. Hän tarvitsee apua. Joko sinulta tai joltain muulta. Yhteiskunnan tukiverkosto auttaa ymmärtääkseni siinä vaiheessa kun lapset otetaan huostaan, ei aiemmin.
Mieluumminko hylkäät lapsesi kuin autat? Onko sinun mahdollista sivuuttaa hänen hölmö käytöksensä, auttaa häntä ja huolehtia hänen huonon käytöksensä sijaan mieluummin tyttösi voinnista ja jaksamisesta, eikö se onnistuisi ja auttaisi tilannetta kaikkein parhaiten?
Onko väliä sillä, onko se sinun velvollisuutesi? Onko väliä sillä jos teet yli oman velvollisuutesi? Onko väliä muilla seikoilla kuin äidinrakkaudella jos autat sellaista joka on avun tarpeessa?Katkeaako piipussaolo loppuunväsyneisyys viiden viikon pätkiin? Kyllä yhteiskunan tukiverkosto kattaa paljon muutakin kuin huostaanoton, huostaanotto on se viimeinen vaihtoehto kun mikään muu ei riitä.
- hytinäx1
Oliko se viime vuonna kun se nuori äiti oli niin piipussa ja epätoivoinen että ajoi tahallaanko? linjuriin pahki niin että lapsetkin kyydissä kuolivat. ?
Jos olisi ollut turvaverkosto hänellä ja asiat miehen kanssa kunnossa niin eipä olisi sitäkään tapahtunut.
Miksi sitä ei voi auttaa omaa jälkeläistään jos nämä tarvitsevat apua? Kyllä neljän lapsen yksinhuoltaja äiti varmasti tarvitsisi apua myös opiskelunkin jälkeen, sittenhän vasta piipussa onkin. Ei se opiskelu ole mitään tuosta noin vaan hommaa ja mistäpä me tiedämme vaikka se sisältää myös harjoittelujaksoa jossakin tulevassa ammatissa. Ja eikö isovanhemmat voisi ajatella vaikka että hoitojakso olisi vaikka joululahja koko perheelle. - ItsekinÄiti
siilimuori2 kirjoitti:
Katkeaako piipussaolo loppuunväsyneisyys viiden viikon pätkiin? Kyllä yhteiskunan tukiverkosto kattaa paljon muutakin kuin huostaanoton, huostaanotto on se viimeinen vaihtoehto kun mikään muu ei riitä.
Ei välttämättä. Mutta raskaimman vaiheen ohi se voi viedä ja se on ratkaisevaa.
Viiden viikon hoitoapu on niin paljon pyydetty että en ihmettele että se saa nikottelemaan.
Itse saan lastenhoitoapua niin vähän että jo kerran puolessa vuodessa yhdenkin lapsen hoitoon saaminen pariksi tunniksi johonkin auttaa kummasti jaksamisessa.
Se ei ole yhden lysti todellakaan, ainakaan itselle. Se auttaa paljon. Itsellä muutama lapsi, mutta en silti osaa kuvitella miltä tuntuisi hoitaa yksin neljää lasta. Sen täytyy olla rankkaa ja yhteiskunnasta täytyisi löytyä tukea, ellei omaisista ole sen antamiseen. Hoitoavun, pienenkin, jälkeen voi väsyttää kuten aiemminkin, mutta kyllä se henkiseen jaksamiseen auttaa kun tietää että joskus, taas jossain vaiheessa on ainakin yksi lapsi vähemmän hoidettavana ja lapsetkin saavat vähän vaihtelua.
En väitä että lasten kanssa ei muuten jaksaisi, tai etten haluaisi olla heidän kanssaan, mutta ihminen minäkin olen. Ehdottomasti jaksan paremmin kun tietää että on tukiverkosto joka auttaa ja ottaa lapsia joskus kylään, vaikka se olisi harvemminkin.
Jos ei olisi mitään koskaan, se tietoisuus että on lasten kanssa täysin yksin eikä ole ketään johon tukeutua jos tiukka paikka tulisi, ei ketään joka auttaisi tai välittäisi, on varmaan henkisesti ihan erilainen taakka kantaa.
Siitäkin voi tietysti selvitä hammasta purren ja kiittää itseään ja olla itsestään ylpeä vuosien päästä, koska ohimenevä tilannehan se on, elämänvaihe. Mutta ei se minusta tarkoita että ihmisen kuuluisi käydä sellainen oravanpyörä läpi ellei ole pakko, varsinkin jos maailmassa on olemassa läheisiä. Joskus sitten voi olla pakko. Ehkä aloittajan tyttärellä on tällainen paikka. Hänelle paljon jaksamista ja uskoa siihen että arki helpottaa kun lapset vähän kasvavat.
Ja jos aloittaja itse on väsynyt, oravanpyörässä tai vanha ja sairas, toivoisin että löydät elämään iloa ja hyvää vointia, niin että jaksat välittää myös läheisistäsi, mikä elämässä ja maailmassa on tärkeää elleivät he? Omaa elämää ei tarvitse hukata, mutta jos ei ole jatkuvasta kuukausittaisesta hoitoavusta kyse tuossa määrin niin ei se lopulta ole varmaan sinulta pois. Lapsenlapset muistavat ajan myöhemmin "kun mummo hoiti". Ja heille on yksi turvallinen aikuinen lisää, se kantaa pitkälle aikuisuuteen ja vielä silloin kuin itse on vanhempi jollekin toiselle.
Onko tytär aiemmin pyytänyt apua? Jos tämä on se hänen tiukka paikkansa. Älä jätä ihmistä yksin. ItsekinÄiti kirjoitti:
Ei välttämättä. Mutta raskaimman vaiheen ohi se voi viedä ja se on ratkaisevaa.
Viiden viikon hoitoapu on niin paljon pyydetty että en ihmettele että se saa nikottelemaan.
Itse saan lastenhoitoapua niin vähän että jo kerran puolessa vuodessa yhdenkin lapsen hoitoon saaminen pariksi tunniksi johonkin auttaa kummasti jaksamisessa.
Se ei ole yhden lysti todellakaan, ainakaan itselle. Se auttaa paljon. Itsellä muutama lapsi, mutta en silti osaa kuvitella miltä tuntuisi hoitaa yksin neljää lasta. Sen täytyy olla rankkaa ja yhteiskunnasta täytyisi löytyä tukea, ellei omaisista ole sen antamiseen. Hoitoavun, pienenkin, jälkeen voi väsyttää kuten aiemminkin, mutta kyllä se henkiseen jaksamiseen auttaa kun tietää että joskus, taas jossain vaiheessa on ainakin yksi lapsi vähemmän hoidettavana ja lapsetkin saavat vähän vaihtelua.
En väitä että lasten kanssa ei muuten jaksaisi, tai etten haluaisi olla heidän kanssaan, mutta ihminen minäkin olen. Ehdottomasti jaksan paremmin kun tietää että on tukiverkosto joka auttaa ja ottaa lapsia joskus kylään, vaikka se olisi harvemminkin.
Jos ei olisi mitään koskaan, se tietoisuus että on lasten kanssa täysin yksin eikä ole ketään johon tukeutua jos tiukka paikka tulisi, ei ketään joka auttaisi tai välittäisi, on varmaan henkisesti ihan erilainen taakka kantaa.
Siitäkin voi tietysti selvitä hammasta purren ja kiittää itseään ja olla itsestään ylpeä vuosien päästä, koska ohimenevä tilannehan se on, elämänvaihe. Mutta ei se minusta tarkoita että ihmisen kuuluisi käydä sellainen oravanpyörä läpi ellei ole pakko, varsinkin jos maailmassa on olemassa läheisiä. Joskus sitten voi olla pakko. Ehkä aloittajan tyttärellä on tällainen paikka. Hänelle paljon jaksamista ja uskoa siihen että arki helpottaa kun lapset vähän kasvavat.
Ja jos aloittaja itse on väsynyt, oravanpyörässä tai vanha ja sairas, toivoisin että löydät elämään iloa ja hyvää vointia, niin että jaksat välittää myös läheisistäsi, mikä elämässä ja maailmassa on tärkeää elleivät he? Omaa elämää ei tarvitse hukata, mutta jos ei ole jatkuvasta kuukausittaisesta hoitoavusta kyse tuossa määrin niin ei se lopulta ole varmaan sinulta pois. Lapsenlapset muistavat ajan myöhemmin "kun mummo hoiti". Ja heille on yksi turvallinen aikuinen lisää, se kantaa pitkälle aikuisuuteen ja vielä silloin kuin itse on vanhempi jollekin toiselle.
Onko tytär aiemmin pyytänyt apua? Jos tämä on se hänen tiukka paikkansa. Älä jätä ihmistä yksin.Jännä miten täällä juttu alkaa elää. Renkipoika engosta on valaissut tapaustaan parin viestin verran ja ei ole kertonut muuta kuin että neljän lapsen yksinhuoltaja-äiti on pyytänyt neljänsadan kilometrin päähän viikon pätkissä viideksi viikoksi lastenhoitoapua ja kun äiti ei ole suostunut, on vaihdettu puhelinnumero ja katkaistu välit. Muu juttu on sitten onglemineen palstalaisten oman mielikuvituksen tuotetta. Jos lapsellaan nyt oikea malaltu hätä olisi kai äiti jollain lailla olisi auttanut. Minä en voisi kuvitellakkaan että tuollaisesta kieltäytymisestä viiden viikon lastenhoitoavusta minun lapseni katkaisisi välit vaan hän ymmärtäisi et se on niin paljn pydetty että yhdessä pitää miettiä muu ratkaisu miten asia järjestyy.
Sinä olet vissiin vielä mnuori kun sinulla on niinkin pieniä lapsia että voit samaistua tarinan yksinhuoltajatyttäreen. Oleetko kotiäiti vai onko lapsesi päivähoidossa? Käykö lapsesi kerhossa? Onko sinulla ystäviä ? Eikös vata palautettu kodinhoitajan saaminen lapsiperheiden avuksi julkisella puolella? Tukiverkosto on todell tärkeä, siitähän aloituksessa ei mielestäni ollutkaan kyse vaan vaan yli kuusikymppisen mummin vaatiminen lapsenlapsilleen hoitajaksi viideksi viikoksi viikon pätkisä ennen joulua.
Mummollakin voi olla ihan oma uusi elämä. Missä toinen toisensa kunnioitus äiti-lapsisuhteessa. Jos äiti tuntee tyttärensä ja siltä pohjalta kieltäytyy kyseessä olevan avun antamisesta. Tyttären pitää hyväksyä se ja sillä tavoin kunnioittaa äidin mielipidettä ia äidin oman elämän hallintaa ja itsemääräämisoikeutta. Välien katkaiseminen kun nyt oikein ei ole sitä tukiverkoston hoitamista ja ylläpitämistä vaikka millaisessa suossa muutoin ryvettäisiin.hytinäx1 kirjoitti:
Oliko se viime vuonna kun se nuori äiti oli niin piipussa ja epätoivoinen että ajoi tahallaanko? linjuriin pahki niin että lapsetkin kyydissä kuolivat. ?
Jos olisi ollut turvaverkosto hänellä ja asiat miehen kanssa kunnossa niin eipä olisi sitäkään tapahtunut.
Miksi sitä ei voi auttaa omaa jälkeläistään jos nämä tarvitsevat apua? Kyllä neljän lapsen yksinhuoltaja äiti varmasti tarvitsisi apua myös opiskelunkin jälkeen, sittenhän vasta piipussa onkin. Ei se opiskelu ole mitään tuosta noin vaan hommaa ja mistäpä me tiedämme vaikka se sisältää myös harjoittelujaksoa jossakin tulevassa ammatissa. Ja eikö isovanhemmat voisi ajatella vaikka että hoitojakso olisi vaikka joululahja koko perheelle.Niin. Jos tuollakin äidillä olisi ollut mumo auttamassa elämä ehkä olisi mennyt toisin eli mummon syy ;). Mummo voimassaan väkevä :).
hytinäx1 kirjoitti:
Oliko se viime vuonna kun se nuori äiti oli niin piipussa ja epätoivoinen että ajoi tahallaanko? linjuriin pahki niin että lapsetkin kyydissä kuolivat. ?
Jos olisi ollut turvaverkosto hänellä ja asiat miehen kanssa kunnossa niin eipä olisi sitäkään tapahtunut.
Miksi sitä ei voi auttaa omaa jälkeläistään jos nämä tarvitsevat apua? Kyllä neljän lapsen yksinhuoltaja äiti varmasti tarvitsisi apua myös opiskelunkin jälkeen, sittenhän vasta piipussa onkin. Ei se opiskelu ole mitään tuosta noin vaan hommaa ja mistäpä me tiedämme vaikka se sisältää myös harjoittelujaksoa jossakin tulevassa ammatissa. Ja eikö isovanhemmat voisi ajatella vaikka että hoitojakso olisi vaikka joululahja koko perheelle."pahki"
:).
- iitatäältä
Mikä siinä välien poikki pistämisessä niin kauheaa olisi. Antaa olla poikki vaan. Kun itse vetää herneen nenään niin vetäköön ja katkaiskoon välit. Turha tuota on suremaan jäädä.
- neljäkymmentävuottatöitä
Jos ei itse pysty huolehtimaan lapsistaan, on parempi olla niitä tekemättä. Kenenkään isovanhemman ei pidä olla valmiina reservissa hoitamassa lapsenlapsiaan, ovat oman lapsensa jo hoitaneet ja ansaitsevat jo jotain muuta. En usko, että nämä nykyajan vanemmatkaan ovat valmiita joskus hoitamaan omia lapsenlapsiaan, vaan juoksevat milloin missäkin salilla ja ulkomailla..turha syytellä omia vanhempiaan, jos eivät tule hoitamaan. Vielä tuollainen matka pitäisi tehdä ja unohtaa koko oma elämä. On se niin helppoa huudella kun on terve ja nuori, kunhan tulette siihen kuudenseitsemänkympin ikään, niin katsokaas onko teistä edes itsenne hoitajiksi.
- Envainymmärrä
Tämä tuntuu ihan kauhealta asenteelta. Mietin olenko myös itse tällainen vanhana. Missä välissä ihmisistä on tullut näin kylmiä toisilleen? Missä välissä lapsista odotetaan pahaa? Omista lapsista? Saahan ihminen olla vanha ja väsynyt, mutta kyllä on jotain omituista siinä jos elämä tekee niin väsyneeksi ettei vanhana jaksa välittää kuin omista menemisistään, eikä rakkautta riitä edes omille lapsille niin että välittäisi mitä heille kuuluu.
- Äippä123
Jossain yle:n dokumentissa sanottiin juuri että 80-luvulla tuli "me" haluamme, "me" tarvitsemme ja "me" aiomme -asenteen tilalle "minä" haluan, "minä" tarvitsen ja "minä" aion. Koskee niin työelämää kuin henkilökohtaista elämääkin.
Kyllä omanapaisuus on lisääntynyt ja jäänyt joillekin päälle.
Onneksi nuoremmassa polvessa on alkanut syntyä uutta ajatusta yhteisöllisyydestä, yhdessä tekemisestä, verkostoitumisesta, pehmeistä arvoista ja elämän hidastamisesta. Maailma muuttuu.
Tämän sukupolven isovanhemmat ovat tämän ajan isovanhempia, poissa ovat sukkaa kutovat mummot ja lasten kanssa kalassa käyvät papat.
Uusi sukupolvi on sitten taas omanlaisiaan isovanhempia. Tuskin silloin tehdään niitä asioita, joita tämän päivän isovanhemmat nyt tekevät. Meidän lapsemmekin ovat erilainen sukupolvi kuin me itse, ja he kasvattavat erilaisia lapsia kuin me itse kasvatamme. Mutta oppia ikä kaikki, tästä suorituskeskeisestä ajasta, ihmisten kiireestä ja kylmyydestä ainakin itse olen oppinut jotain. Sen että se ei todennäköisesti ole oikea tie mukavaan elämään, asioita voi tehdä toisinkin. Envainymmärrä kirjoitti:
Tämä tuntuu ihan kauhealta asenteelta. Mietin olenko myös itse tällainen vanhana. Missä välissä ihmisistä on tullut näin kylmiä toisilleen? Missä välissä lapsista odotetaan pahaa? Omista lapsista? Saahan ihminen olla vanha ja väsynyt, mutta kyllä on jotain omituista siinä jos elämä tekee niin väsyneeksi ettei vanhana jaksa välittää kuin omista menemisistään, eikä rakkautta riitä edes omille lapsille niin että välittäisi mitä heille kuuluu.
Maailma on. Voihan olla että tämä äidin kiletäytyminen on suurin hyvä teko tyttärelleen ja lapsilleen. Joillakin kun on jaktuvia mahdottomia visioita elämästään äidit joutuvat jo omalla käytöksellään ja ratkaisuuillan ohjastamaan aikuisen perheellisen lapsensa epärealistisia suunnitelmia joskus.
Äippä123 kirjoitti:
Jossain yle:n dokumentissa sanottiin juuri että 80-luvulla tuli "me" haluamme, "me" tarvitsemme ja "me" aiomme -asenteen tilalle "minä" haluan, "minä" tarvitsen ja "minä" aion. Koskee niin työelämää kuin henkilökohtaista elämääkin.
Kyllä omanapaisuus on lisääntynyt ja jäänyt joillekin päälle.
Onneksi nuoremmassa polvessa on alkanut syntyä uutta ajatusta yhteisöllisyydestä, yhdessä tekemisestä, verkostoitumisesta, pehmeistä arvoista ja elämän hidastamisesta. Maailma muuttuu.
Tämän sukupolven isovanhemmat ovat tämän ajan isovanhempia, poissa ovat sukkaa kutovat mummot ja lasten kanssa kalassa käyvät papat.
Uusi sukupolvi on sitten taas omanlaisiaan isovanhempia. Tuskin silloin tehdään niitä asioita, joita tämän päivän isovanhemmat nyt tekevät. Meidän lapsemmekin ovat erilainen sukupolvi kuin me itse, ja he kasvattavat erilaisia lapsia kuin me itse kasvatamme. Mutta oppia ikä kaikki, tästä suorituskeskeisestä ajasta, ihmisten kiireestä ja kylmyydestä ainakin itse olen oppinut jotain. Sen että se ei todennäköisesti ole oikea tie mukavaan elämään, asioita voi tehdä toisinkin.Juu. Näkyy myös vanhainkodeissa? Missä joidenkin vanhusten aikuiset lapset kun vanhusten tämän päivän yksinäsyys on polttava ongelma?
- onnekasss
Mummot ja papat voi olla niin erilaisia! Meillä tulevat onnesta kiljuen, kun vähänkin vihjaisee. Sanoivat viimeksikin, että lasten hoito on heille kuin lomaa. Unohtuu omat murheet ja kolotukset hetkeksi. Harmi kun kaikilla ei ole samanlaisia!
Yli kuuskymppiselle ei taida aina wenää olla lomaa pienten latsen arjen pyörittäminen. Joillekin voi käyd niinkin et sairastuu siinä itse. Viisi viikkoa kun nyt kuitenkin on viisi viikkoa eikä pari päivää tai viikko. Mummoja kun ei enää ole luotu pienten lasten vanhemmiksi tai jos olisi, heille olisi suotu mahdolisuus vielä lisääntyä :).
siilimuori2 kirjoitti:
Yli kuuskymppiselle ei taida aina wenää olla lomaa pienten latsen arjen pyörittäminen. Joillekin voi käyd niinkin et sairastuu siinä itse. Viisi viikkoa kun nyt kuitenkin on viisi viikkoa eikä pari päivää tai viikko. Mummoja kun ei enää ole luotu pienten lasten vanhemmiksi tai jos olisi, heille olisi suotu mahdolisuus vielä lisääntyä :).
Siis hienoa ja omien voimavarojen oikeaa arviointia on joskus sanoa aikuisen lapsen pyynnöille ei.
- nuormieli
Minä kyllä suuresti ihmettelen millaisia äitejä onkaan nuo jotka kylmästi toteavat kun on lapsia tehnyt hoitakoon lapsensa, minä antaisin vaik henkeni jos se palastais lapseni ja lapsenlapseni (siis jos sellainen tilanne tulisi), olenhan jo saanut elää 60 vuotiaaksi ihan hyvän elämän. Nyt joku varmaan ajattelee et elän lapseni kautta eikä minulla ole omaa elämää, ei pidä luulla luulo ei ole tiedon väärtti, elän ihan omaa elämääni ja olen onnellinen, mut aina jos minua tarvitaan ja pystyn auttamaan olen "tikkana" paikalla, tulee varmaan aika jolloin en enää pysty /kykene nyt "oon vielä voimissain".
- mummo.olen
Ei se sitä tarkoita etteikö hätätilanteessa tekisi mitä vain lastensa hyväksi.
Mutta isovanhempien hyväksikäyttö itsestäänselvyytenä on väärin. Minulla on omakin elämäni, se on tärkeä minulle, turhaan en lähde pomppimaan joka vihjauksesta.
Olenpa kuullut sellaistakin että lapset uhkailee yksinäisellä vanhuudella jos mummo ei ole aina saatavilla kun he haluavat.
Nämä marttyyrimummot ovat surkeita kuunnella, omaa elämää ei ole, tupataan sitten lasten elämään.Minä olen kuullut ja nähnyt sellaisakin että mummo on kupattu kuiviin ja sitten kun ei ole mitään kupattavaa, jätetään yksin hotolaitoksee ja toivotaan "armokuolemaa".
- hohhoijakkaa
Kyllä perheen sisällä aina pitäisi neuvotteluyhteys jättää auki. Aika äkkipäinen teko tuo puhelinnumeron vaihtokin. Huhhuh.
- toiseltakantilta
Mitäs jos tyttären rahat loppuivat ja operaattori sulki puhelimen?
- Ihan.mahollista
Niin tai mitäs jos tyttären puhelin putos kaivoon?
Niin tai tytär oli löytänyt uuden ulkomaalaisen miehen ka piti päästä ulkomaille tykönsä työharjoitteluun?
- hytinäx1
siilimuori2 kirjoitti:
Niin tai tytär oli löytänyt uuden ulkomaalaisen miehen ka piti päästä ulkomaille tykönsä työharjoitteluun?
Näinhän renkipoika kirjoitti jo 14.11: Tytär on yksinhuoltaja neljälle lapselle ja haluaa opiskella ( etäopiskelu vaatii matkaa opiskelupaikkakunnalle joka toinen viikko).
Siis vaan joka toinen viikko viisi kertaa, joka toinen viikko ehkä ex miehen mummo ja pappa hoitaa tai sitten iskä itse.
Olet niin negatiivinen tytärtä kohtaan että jo melkein luulee että olet renkipojan vaimo tai uusi heila. hytinäx1 kirjoitti:
Näinhän renkipoika kirjoitti jo 14.11: Tytär on yksinhuoltaja neljälle lapselle ja haluaa opiskella ( etäopiskelu vaatii matkaa opiskelupaikkakunnalle joka toinen viikko).
Siis vaan joka toinen viikko viisi kertaa, joka toinen viikko ehkä ex miehen mummo ja pappa hoitaa tai sitten iskä itse.
Olet niin negatiivinen tytärtä kohtaan että jo melkein luulee että olet renkipojan vaimo tai uusi heila.Aha. Omasta mielestäni yritän nähdä asiat vain molempien näkökulmasta, niin äidin kuin tyttären.Onko negatiivisuutta yrittää ymmärtää myös tyttären äidin näkökulmasta asiaa? Taustatiedot kun nyt vaan sattuvat antamaan mahdolisuuden vaikka minkälaisiin kuvitelmiin ja ratkaisumalleihin.Nyyhkytainoihin.
Olen sitä mieltä että kyllä yksinhuoltajuus asettaa rajat monenlaisille "haluille".- arpapeliä
siilimuori2 kirjoitti:
Aha. Omasta mielestäni yritän nähdä asiat vain molempien näkökulmasta, niin äidin kuin tyttären.Onko negatiivisuutta yrittää ymmärtää myös tyttären äidin näkökulmasta asiaa? Taustatiedot kun nyt vaan sattuvat antamaan mahdolisuuden vaikka minkälaisiin kuvitelmiin ja ratkaisumalleihin.Nyyhkytainoihin.
Olen sitä mieltä että kyllä yksinhuoltajuus asettaa rajat monenlaisille "haluille".Äidin mielipidettähän ei ole näkynyt, eikä tosin tyttärenkään, ainoastaan äidin miehen mietiskelyt.
arpapeliä kirjoitti:
Äidin mielipidettähän ei ole näkynyt, eikä tosin tyttärenkään, ainoastaan äidin miehen mietiskelyt.
Juuri näin.
- mummel
"Äiti on ihminen hyvine ja huonoine puolineen. Tuskinpa hänen tarvinnee mikään pyhimys ollakaan."
"Kohtele vanhempiasi rakkaudella, sillä voit vain tietää heidän arvon kun näet, että heidän tuoli on tyhjä."
Nuo kaksi lausetta tulivat tällä hetkellä mieleeni. En muista mistä olen ne joskus lukenut.
Itse ainakin olisin valmis auttamaan lastani vaikeuksissa ja hoitamaan lapsenlapsiani.- 1eero
En oo viittiny lukea eipäs juupas ketjua, aivan kuin ketjusta saisi tukea no olkoon miten vain se mikä sopii toisille ei välttämättä muille.
1eero kirjoitti:
En oo viittiny lukea eipäs juupas ketjua, aivan kuin ketjusta saisi tukea no olkoon miten vain se mikä sopii toisille ei välttämättä muille.
Eero. Eikös keskustelupalstalla juuri keskutelua synny siitä että ollaan eri mieltä ja perustellaan kanta myös :). Ei kai täällä mikää oikeassaolemisen kilpailu ole vaan kiva kun saapi lukea erilaisia kannanottoja ja näkökulmia asioista. Elmä kun ei aina ole niin mustavalkoista.
- 1eero
siilimuori2 kirjoitti:
Eero. Eikös keskustelupalstalla juuri keskutelua synny siitä että ollaan eri mieltä ja perustellaan kanta myös :). Ei kai täällä mikää oikeassaolemisen kilpailu ole vaan kiva kun saapi lukea erilaisia kannanottoja ja näkökulmia asioista. Elmä kun ei aina ole niin mustavalkoista.
Sor en pahalla, ompeluseura keskustelu ei maita raavaalle ukolle, anteeksi että tunkeuduin keskustelunne voi jatkua. Kuitenkin sen verran kun tytär kesällä pyyti viikoksi Vantaalle lapsen vahdiksi olin pettynyt kun perui.
1eero kirjoitti:
Sor en pahalla, ompeluseura keskustelu ei maita raavaalle ukolle, anteeksi että tunkeuduin keskustelunne voi jatkua. Kuitenkin sen verran kun tytär kesällä pyyti viikoksi Vantaalle lapsen vahdiksi olin pettynyt kun perui.
En pahalla ottanutkaan vaan kommentoin "eipäs juupa" -ketjua :).
Viikko on vielä kohtuullinen aika.siilimuori2 kirjoitti:
En pahalla ottanutkaan vaan kommentoin "eipäs juupa" -ketjua :).
Viikko on vielä kohtuullinen aika.Mut nyt mie paan suun kii vähäks aikaa.
- nuormieli
1eero kirjoitti:
Sor en pahalla, ompeluseura keskustelu ei maita raavaalle ukolle, anteeksi että tunkeuduin keskustelunne voi jatkua. Kuitenkin sen verran kun tytär kesällä pyyti viikoksi Vantaalle lapsen vahdiksi olin pettynyt kun perui.
Hyvä, toit mielipiteesi hienotunteisesti selväksi!, juuri niinkuin raavaalle ukolle sopiikin.
Kyl maar mekin pian lopetamme täällä "ompeluseurassa" spekuloinnin. Mikä sopii yhdelle ei käy toiselle.
- elämä.on.juu
Summasummaarum:
On täysin törkeää pyytää mummua apuun niin alkeellisesta syystä kuin opiskelu toisella paikkakunnalla.
Mummulla on oikeus kieltäytyä. Tytär antakoon lapsensa huostaan, jollei muuten saa asioitaan kuntoon.
Jos yksinhuoltajan pitää valita opiskelun ja lastenhoidon välillä, niin on ehdottomasti virhe opiskella.
Tyttärellä ei ole mitään syytä loukkaantua, jos hän jää vaille ammattitutkintoa lastenhoitovaikeuksien takia. Mitäs hankki 4 lasta, köyhä ihminen.
Tyhmä, kun vaihtoi puhelinnumeronsa. Entäs jos tulee jotain asiaa? - Noloa sivullisen kysyä, mutta mitä asiaa voisi vielä ilmaantua? - mummohukassa
Tuohon ei ole yleispätevää vastausta. Joku mummo, joita oli ennen vanhaan matkustivat lapsen lapsia katsomaan tietyksi ajaksi, jos ei ollut tärkeää estettä. Muistan hatarasti ennen vanhaan, kun jossain tilanteessa piti kutsua anoppi hätiin ja en millään olisi häntä halunnut kutsua. Oma äiti oli sidottu lehmien hoitoon, eikä tullut kysymykseen.
Mutta kuten nykyään ajattelen, mummokin saa "valita" millaisessa roolissa on lapsiensa ja lastenlasten elämässä. Moni ei voi kuvitellakaan ja jollekin on "velvollisuus" mennä hätiin, heti kun pyydetään. Meitä on moneksi.
Sen verran on kokemusta lyhyistä jaksoista omia lastenlapsia kaitsiessa, että voimia kysyi, vaikka silloin oli nuorempi. Vastuuko painoi vai mikä vai ovatko nykylapset vilkkaampia kuin ennen, vai mistä johtuu, että koin kaitsemiset hyvin rasittaviksi. Vastausta en ole saanut, enkä perinpohjin tutkinut.
http://vitonen.fi/toimituksen-blogi/mummo-hukassa/ - EiMustaValkoista
Aikanaan äitini vietti lastenhoidon verukkeella luonamme 'vuoroviikkoja' saadakseen lepoa alkoholisoituneesta isästäni. Eipä pitänyt isäni järjestelystä, aina oli moittimassa kuinka muka käytän äitiä hyväkseni Annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos sillä äidin pärjääminen oli tärkein.
- monensoppa
tässäkin ketjussa saattaa olla kyse samasta asiasta, kaikki kuitenkin vain haukkuu äitiä tai tytärtä, valittajaukko saa olla ihan ilman arvostelua
- Luki-luki
Miten niin "samasta asiasta"? Aloittajahan kertoi ettei äiti halua mennä; "... kun vaimo ei suostunut ...".
- u665
Nuormieli puhui täyttä asiaa. Ihmetellyt olen minäkin joitain mielipiteiden kirjoittajia, jotka niin kylmästi puhuvat lapsista!
He ovat varmaan naimattomaksi jääneitä "vanhojapiikoja", jotka vihaa lapsiperheitä, muuten tuo ei ole mahdollista!
Autetaan sitä nyt vieraitakin, joko sitten omia lapsia, en niin itsekkääksi varmaan koskaan tulisi jos kerran käveleen pääsen!
Tuo ukko on kovin outo, pitääkö vaimon niin hallussaan, ettei hänen sovi edes hetken olla tytärtään auttamassa. Hyi!- Relaavähän
No sinähän pääsit taas palstan ytimeen. Tärkeintähän on se kuka on oikeassa ja kuka puhuu parhaiten. Kaikki muuthan on kummallisia ja ihmeellisiä ja hyi. Vedä vaan huivia ja nutturaa kireämmälle ja tukehdu omahyväisyyteesi.
- hvhimsh
Kilpailuyhteiskunnan kaikissa paineissa eläneet niin nuoret kui vanhatkin on välillä ihan rättiväsyneitä - eikä vähiten myöskään silloin kun juoppous-narkkiongelmat hallinneet sukujen elämää monien sukupolvien ajan - on siinä naisilla, lapsilla ja äiteillä
ollu "siedätyshoitoa" vähän liian kanssa. Normaaalina pidettyä arkitodellisuutta, jossa ihmisten kärsimys on jotain luonnostaan lankeavaa - hyvin kaukana rauhasta ja mielenrauhasta - kaikkiine ahdistuksineen. Omine tai toisten.
Eikö sodanjälkeisellä sukupolvella, joka on lapsuudesta asti tehnyt myös raskasta fyysistä työtä - olisi joskus oikeus myös lepoon ja omiin harrastuksiin, tavata rakkaita lapsenlapsia ilman työvelvollisuuksia ihan vaan ystävänä. - kunnankotipalvelut
Mahtaako tytär osata kysyä kunnalta kodinhoito/lastenhoitoon apua. Sellasen käsityksen saanut, että aika monessa kunnassa on mahdollista saada tilapäistä apua kun se sopii kriteereihin. Ennen vanhaan apua sai yleisesti ja monet ovat toivoneet että pitää palauttaa entiset käytännöt. Olisiko jyväskylän säännöistä/ohjeista apua? Olettaisi, että yh jolla ei ketään lähellä joka auttaisi tilapäisesti on oikeuttu kunnan apuun.
http://www.jyvaskyla.fi/sosiaalipalvelut/perheidenvarhainentuki/kotipalvelu - Enmitäänmieltä
Näitä kaikkia kommentoijia olisi auttanut suuresti se, että aloittaja olisi tällännyt tekstiinsä myös sen syyn, miksi vaimo ei suostunut. Itse en ota kantaa juuri siitä syystä, ettei syytä esitetty, koska se on relevantti juttu asiassa. Ihmettelen isosti että ketjusta tuli noilla tiedoilla näin pitkä.
- 00000111111
Totta helvet.... ketjusta tuli näinkin pitkä 134 kommenttia joista 34 kommenttia on erään SIILIMUORI2: hän taitaa luottaa pistäviin piikkeihinsä ja minä,minä, minä tiedän, minä osaan, minä olen oikeassa.
- hoit.kynnyysmatto
niinpä, mikähän mahtaa olla syynä siihen että nuorista tehdään kuin räjähtäviä painekattiloita - lapset joutuvat potemaan isättömyyttä, äidittömyyttä, naisia siepataan ja kiristetään - joutuvatko terroristien räjäyttelemiksi panttivangeiksi siinä missä lapsetkin - räjähdevyöt ylle ja panosten laukaisu kaukosäätimellä?
Kun joskus ja vieläkin arvostelin Israelin harrastamaa terroria Palestiinan lapsia kohtaan, se on ollut vuosituhantista taistelua siellä, jolle täällä pohjoisessa emme mitään mahda -- viha, jonka kohteena itsekin ikäni ollut, tuntuu ihan elämänaikuiselta piinalta. Kuin pedojenkin vaino aikoinaan.- aiheessa.pysyminen
Kuka meillä on räjäyttänyt itsensä, lapsen paapomisesta oli aihe.
- nuormieli
aiheessa.pysyminen kirjoitti:
Kuka meillä on räjäyttänyt itsensä, lapsen paapomisesta oli aihe.
Vai lapsen paapomisesta, ei ole suinkaan paapomista jos äiti auttaa yksinuoltaja tytärtään lastenhoidossa tyttären ollessa opiskelemassa.
- nuormieli
nuormieli kirjoitti:
Vai lapsen paapomisesta, ei ole suinkaan paapomista jos äiti auttaa yksinuoltaja tytärtään lastenhoidossa tyttären ollessa opiskelemassa.
Korjaanheti! yksinhuoltaja tytärtään.
nuormieli kirjoitti:
Vai lapsen paapomisesta, ei ole suinkaan paapomista jos äiti auttaa yksinuoltaja tytärtään lastenhoidossa tyttären ollessa opiskelemassa.
Yksinhuoltajatytär voi järjestää viiden viikon opiskelunsa muulla tavoin kuin kiristämällä äitiään ja katkaisemalla välit. Ei hyvältä näytä ei.
- Rajojaeioleasetettu
Jos ei pysty pitämään lastensa hoitoa lähiomaisille vapaa ehtoisena niin ei kannata lapsia tehdä ollenkaan. Ei ketään saa alkaa kiristämään. Tytär on ilmeisesti tottunut saamaan tahtonsa perille aiemmin uhkailemalla ja kiristämällä. Tätä se vapaa kasvatus aiheuttaa.
- minunlapseni
"Rajojaeioleasetettu" kirjoittaa asiaa. Ei pidä tehdä enempää lapsia kuin jaksaa ja pystyy hoitamaan. Vanhemmat eivät ole lastensa piikoja eivätkä lapsenlikkoja paitsi omille lapsilleen. Jos isovanhemmat haluavat viettää laatuaikaa lastenlasten kanssa se on ok. Oksettaa ajatuskin että kiristetään hylkäämällä yksinäiseen vanhuuteen tai panemalla välit poikki.
Itse viettäisin mielelläni yksinäistä vanhuutta kaikessa rauhassa ilman lasten vaatimuksia jos ovat tuollaisia. - rfims
Kuka voisi sanoa että ei ole nykymaailman päivät helppoja niin lapsille, nuorille vanhemmille kui vanhuksillekaan - ei ne ole olleet sitä ennenkään tosin.
Vanhuksia ei kukaan puolusta, päinvastoin - mitkään vakuutukset ei korvaa mitään
ja kunnon romahtaessa turvallisuudestakaan ole mitään takeita - kellä silloin on vastuu jos yhteiskunta koskaan tule vastaan lasten ja äitien asiassa?
Porvarien elostelu on kansan kustannuksella - siitäkin niin karut kokemukset. - nuormieli
Mailma on kylmempi kuin osasin ajatellakaan ja omaan napaan tuijottaminen on jo äideillekin tärkeämpää kuin oman lapsen auttaminen tarpeenvaatiessa. Ymmärtäisin nämä negatiiviset kommentit jos oilisi kyse jatkuvasta lastenhoidon työntämisestä isovanhempien kontolle mut nythän oli kyse vain viikko kerrallaan siis jokatoinen viikko 5viikon ajan, ei jatkuvaa hoitamista.
Olisi todella mielenkiintoista tietää kuinka tämä kuvio ihan oikeasti meni. - RenkipoikaRengosta
Minun tyttärellä on lapsia kahdelle miehelle. Miehet eivät välitä lapsistaan.
Nyt se haluaa iskea vanhempien elämään kiilaa. Mie olin tietysti vastaan. Olen iloinen, että vaimo vastasi tytölle, että hän hoitaa mieluummin pappaa.- RenkipoikaRengosta
Se oli muuten ensimmäinen kerta, kun vaimo asettuu tytärtä vastaan. Yleensä minut on vaiennettu. Olen syöpäsairas, minulla on astma ja verenpainetauti. Tytär haluaa lyödä viimeisen niitin elämääni.
- RenkipoikaRengosta
Luulen muuten, että vaimo romahtaa viimeistään jouluna. Syyttävä sormi osoittaa koko ajan minuun.
- nuormieli
Kiitos!, "RenkipoikaRengosta" Kiitos kun valaisit asiaa, nyt ajattelen aivan toisella tavalla, ymmärrän kun olet sairas vaimosi haluaa hoitaa sinua.
Toivon teille kaikkea hyvää!. - minun.lapseni
Niinpä, maailma on kylmä. Nuormieli oli kovasti syyllistämässä äitiä ennen kuin edes tiesi tilannetta. Eiköhän äidillä ole sairaan miehensä kanssa tarpeeksi vaikeaa ilman näiden marttyyrimummojen paheksuntaa.
Kun luin aloituksen tunnistin heti mistä on kyse. Oma tyttäreni ei ikinä käyttäytyisi noin.- hytinäx1
Ja minä en puolestaan usko lainkaan Renkipojan tämäniltaisia valaistuksia. Kauan niitä olikin mietitty, kumma kun ei heti alussa putkahtaneet esille.
- nuormieli
hytinäx1 kirjoitti:
Ja minä en puolestaan usko lainkaan Renkipojan tämäniltaisia valaistuksia. Kauan niitä olikin mietitty, kumma kun ei heti alussa putkahtaneet esille.
Niin en minäkään usko noita Renkipojan satuja, halusin vain omaltaosaltani lopettaa tämän "Jaarittelun" kun emme voi tietää mikä on totuus, totuus saattaa olla karuakin karumpi.
- u665
Tytär luuli kuitenkin, että hänelläkin on yksi ihminen, oma äiti, jolta voi pyytää apua hädän tullen.
Oli varmaan iso pettymys, ettei apua saanut.
Ei mikään kumma, että puhelinumeron vaihtoi, pettyneen reaktio!
Eikös se "renkipoika" voisi päästä hoitoon, intervalli sellaiseen niiksi viikoiksi, kun vaimo olisi omaa tyttären lapsia hoitamassa?
Onko vaimo niin tossun alla, ettei mitään omaa tahtoa enää ole!
Miehellä kovin nuiva ja kova asenne.- nuormieli
Minä myös epäilen et vaimo on alistettu, herää kysymys mikähän tuo renkipoika on miehiään?.
- RenkipoikaRengosta
Tyttärellä oli pienenä marsu, jolle olin allerginen. Tytär sanoi: Pannaan isä piikille.
Samaa se varmaan ajattelee nytkin.
- mielipide.tämäkin
On täysin mahdollista että vaimo hoitaa miestään, ei se niin ennekuulumatonta ole. Silloinko ei ole alistettu kun ryntää tyttärensä luo heti kun käsky käy.
Kuusikymppisissä naisissa on paljon omaishoitajia, ei se, että pystyy kirjoittamaan tänne edellytä että pärjää ilman apua.
Vaimon ei ole pakko hoitaa miestäänkään, hänellä on oikeus päättää omasta elämästään. - RenkipoikaRengosta
Tytär on vaimon pilalle hemmottelema. Jos minä yritin sanoa josain kritiikkiä, kun
hän oli lapsi, minut vaiennettiin heti. Opettajat olivat syyllisiä, naapurit ja naapurin
lapset olivat syyllisiä, koulukaverit olivat syyllisiä. Vika taisi olla omissa lapsissa. Mutta minun tehtäväni oli haukkua opettaja ja naapurit, muuten ei kunnian kukko laulanut. Yhä vieläkin kun kutsun naapurin kahville, vaimo suuttuu. Hän on ns.
herrasperheen lapsi, minä taas renkipoika rengosta, opettaja kyllä olen ja kirjailija.- nuormieli
No hei nyt meni mielenkiintoiseksi, kerro lisää ja muista laittaa viesti kun kun kirjasi on ostettavissa, minä juoksen heti ostamaan.
Eikös se "herrasperheen lapsi" voisi myös kertoa oman näkemyksensä asiasta, vai onko se liian "rahvaanomaista" osallistua tällaisille keskustelu palstoille.
Jotenkin alkaa tuntumaan että tämä koko tarina on "kirjailijan" mielikuvituksen tuotosta.
- 1mummukka
Mitä ihmen marttyyrimummuja - jos terveys reistaa, eikö voi miettiä muita vaihtoehtoja - mä sanoinjoskus lapsenlapsille olevani heidän palvelijansa ja kyllä ne totisesti osas mummua juoksettaa.
Lapset kertoivat äidilleen mummun olevan heidän palvelijansa - tyttärein tais suutahtaa ja sanoi - painakaa se asia visusti päähänne etten minä ole teidän palvelijanne, te pojat opettelette ihan kaikki kotityöt ihan itse.
Lempeämpää linjaa mä aattelin kui armeijamaista komentelua - kuin hyvän opettajan
asiallista ja perusteltua ohjausta aiheeseen. Kotityötkin kun ovat niin moninaiset eikä
kaikki elämässä ole mitään lastenleikkiä.
Ei ehken liity aloittajan aiheeseen mutta kodin ja perheen asiaa kuitenkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad841369- 52987
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että370818- 146789
- 55709
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän124707- 51658
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38625- 76622
- 56604