Minulla on kahden eri miehen kanssa lapsia.
Ensinmäisen miehen kanssa oltiin yhdessä oltu 7 vuotta, ennen kuin ero tuli.
Syynä oli miehen väkivaltaisuus, joka alkoi lasta odottaessani.
Erotessamme lapsi oli pieni.
Toisen miehen kanssa halusin vain lapset.
Teimme sopimuksen miehen kanssa.
Molemmat siis tiesivät mitä tekivät.
Lapset, kaikki siis, tapaavat isäänsä ja pitävät yhteyttä.
Ongelma on siis tämä vanhin lapsi.
Tai ei oikeastaan lapsi, mutta lapsen isä, joka on ajanut minut aivan hermoraunioksi.
Sitä kautta tunnen väsymystä lapsiin ja ärtymystä kaikkeen mitä hän tekee tai sanoo.
Tiedän olevani huono äiti, joten moralisointia en kaipaa.
Käyn terapiassa, mutta se ei auta.
Olen ihan loppu.
Ja siten tulee kivahdeltua rumasti tälle vanhimmalle lapselle.
Siitä seuraa huono omatunto, joka syö minua ihmisenä.
Välit toisiin lapsiin on mielestäni ihan normaalit.
Halin.....
Ja rakastan niitä.
Mitä voin tehdä, että vanhimmankin kanssa löytäisin taas rakastavat välit???????
Minulla on niin paha olla, etten hänelle voi olla se äiti, jota hän kaipaa.
Miksi tähän on tultu???
Erosimme ja teimme sopimuksen lapsen tapaamisesta ja huollosta.
Joka viikonloppu, ym,,, mitä ex nyt vain halusi.
Minä halusin vain välttää isompaa riitaa.
Epäonnistuin siinäkin....
Tapaamiset eivät ole sujuneet niinkuin on sovittu.
Mies ei ole pitänyt niistä kiinni. Tullut ja hakenut mielensä mukaan. Minun on vain ollut pakko sopeutua.
joka kerta, jos olen vastaan laittanut tai ilmaissut eriävän mielipiteeni, hän on tullut kotiini uhkailemaan ja huutamaan.
Sisälle en tietenkään ole päästänyt, mutta tuossa pihassas se meuhkaa aikansa ja sisällä kaikki pelkää....
Poliisit ei auta.
Lähestymiskielto on vanhentunut, ja uuteen ei kuulemma ole näyttöä.....
Siis ei ole vielä ketään tapettu, joten uutta lähestymiskieltoa ei siis tarvita.
selvä.
Sitten se on pärjättävä näin.
Lasta hän ei ole koskaan lyönyt tai muutenkaan pitänyt pahoin.
Mitä nyt henkisesti.
Haukkuu minua ja minun uusia lapsia minkä kerkee.
Haukkuu minun perhettä minkä kerkee.
Kaikki ollaan huoria ja idiootteja....
Lapsi tulee välillä kotiin ja kyselee, että mitä se tarkoittaa, kun isi sanoo sun olevan huora???
Tai miksi siskoni on idiootti????
Tai miten niin muka toisilla lapsilla on kaikilla eri isä????
Jne,,,,
Lista on aika loputon.
Ja lisää tulee koko ajan.
Kaikki mitä teen, täytyy kirjata ylös.
Milloin tulee syyte hänen asuntoon murtautumisesta, milloin lapsikaappauksesta, milloin hänen rahojen varastamisesta....
Vaikka koskaan en ole edes käynyt hänen asuntonsa lähelläkään.
Kiva näitä nyt sitten sumplia jatkuvasti.
Hermo menee.
Kiusa vain paheni ollessani raskaana.
Puhelin terrori oli jatkuvaa, kunnes ostin lapselle oman puhelimen, minne hän voi soittaa pelkästään lapselle.
Ilmoitin, etten keskustele hänen kanssaan puhelimessa enään koskaan.
Siin'ä vaiheessa tuli sosiaalityöntekijät tutkimaan, mikä minun kotonani on vialla, kun lapsella on paha olla ja en suostu pitämään yhteyttä lapsen isään.
Tajuanko, kuinka se vaikuttaa isä lapsi suhteeseen, jos minä teen kiusaa lapsen kautta?????
Näitä minulta aikansa tivattiin.
Siinä vaiheessa hain siskoni apuun.
En jaksanut enään.
Hän selvitti tilanteen ja kertoi puhelimesta.
Kertoi myös tapaamisista ja siitä, miten lasta haetaan ja tuodaan.
Samoin naapurini kertoivat huudosta ja ovien potkimisista.
Onneksi meni perille.
Olisi ollut aika heikoilla monen lapsen yh,nä, jos exän jutut olisivat menneet läpi.
Luojan kiitos, exälle kielteisestä päätöksestä, hän hermostui ja näytti oikean luonteensa sosiaalityöntekijöille, haukkuen ne maanrakoon....
Eli eipä nekään kiusaa minua enään.
Poliisien neuvo on ollut, että lyö pesäpallomailalla, mutta kato, ettei kukaan näe.
No, minusta ei ole ketään lyömään.
Paitsi, joku päivä, kun kiusakiintiö on täynnä, tuntuu, et voisin vaik ,,,,,, hänet.
Kyl sen verran on minun ihmisarvoa poljettu näiden vuosien aikana.
Ja tämä kaikki heijastuu suoraan lapseen.
Ikinä en lapselle ole mitään tehnyt, mutta huomaahan se, etten jaksa.
On kuitenkin koululainen jo.
Ja isin pikku maailman sydän, jolle ostetaan kaikki mahdollinen mitä lapsi vain voi haluta.
Yritä siinä nyt sitten lapselle selittää, ettei äidillä ole rahaa monen sadan lahjoihin....
Enkä yhdelle voi ostaa, kun toisillekin täytyy sitten ostaa kalliita lahjoja.
Haluan olla tasapuolinen.
Enkä jumatsukka lähde mihinkään välittämiskilpailuun mukaan.
Ei onnistu.
No, kun maailman valloittajan kohtelua ei tämä saa kotiin tullessaan, ruvetaan mäiskimään nuorempia.
Joten ongelmia ongelmia ja vielä kerran ongelmia.....
Ja minä olen katki.
Olen exälle sanonut, että hän voi kyllä lapsen ottaa luokseen, mutta se ei käy.
Hän ei halua.
Olisin tyytyväinen, jos joskus saisin elää tylsän ja rauhallisen kuukauden.
Mutta ainahan saa haaveilla siitä rauhallisuudesta.
Onpahan edes jotain mistä haaveilla.
Monesti olen miettinyt, jos lasten kanssa muuttais jonnekin, mistä hän ei löydä meitä, mutta en sitäkään voi tehdä.
Sen estää tapaamissopimus.
Grrrrrrrr
Kaikki on niin turhaan.
Kai tässä täytyy vielä 10 vuotta kärsiä, ja lapsenkin kärsiä.
Ja kaikkien kärsiä.
Iltarukoukseni kuuluu, jos siellä yläkerrassa joku on, ota tuo ex ja vie niin kauas, ettei se takas löydä.
Joo, olen terapiassa, mutta silti en enään jaksa.
Tuun hulluksi!!!!!!!!
Onko muita samanlailla sekoavia???????
Ensinmäisen miehen kanssa oltiin yhdessä oltu 7 vuotta, ennen kuin ero tuli.
Syynä oli miehen väkivaltaisuus, joka alkoi lasta odottaessani.
Erotessamme lapsi oli pieni.
Toisen miehen kanssa halusin vain lapset.
Teimme sopimuksen miehen kanssa.
Molemmat siis tiesivät mitä tekivät.
Lapset, kaikki siis, tapaavat isäänsä ja pitävät yhteyttä.
Ongelma on siis tämä vanhin lapsi.
Tai ei oikeastaan lapsi, mutta lapsen isä, joka on ajanut minut aivan hermoraunioksi.
Sitä kautta tunnen väsymystä lapsiin ja ärtymystä kaikkeen mitä hän tekee tai sanoo.
Tiedän olevani huono äiti, joten moralisointia en kaipaa.
Käyn terapiassa, mutta se ei auta.
Olen ihan loppu.
Ja siten tulee kivahdeltua rumasti tälle vanhimmalle lapselle.
Siitä seuraa huono omatunto, joka syö minua ihmisenä.
Välit toisiin lapsiin on mielestäni ihan normaalit.
Halin.....
Ja rakastan niitä.
Mitä voin tehdä, että vanhimmankin kanssa löytäisin taas rakastavat välit???????
Minulla on niin paha olla, etten hänelle voi olla se äiti, jota hän kaipaa.
Miksi tähän on tultu???
Erosimme ja teimme sopimuksen lapsen tapaamisesta ja huollosta.
Joka viikonloppu, ym,,, mitä ex nyt vain halusi.
Minä halusin vain välttää isompaa riitaa.
Epäonnistuin siinäkin....
Tapaamiset eivät ole sujuneet niinkuin on sovittu.
Mies ei ole pitänyt niistä kiinni. Tullut ja hakenut mielensä mukaan. Minun on vain ollut pakko sopeutua.
joka kerta, jos olen vastaan laittanut tai ilmaissut eriävän mielipiteeni, hän on tullut kotiini uhkailemaan ja huutamaan.
Sisälle en tietenkään ole päästänyt, mutta tuossa pihassas se meuhkaa aikansa ja sisällä kaikki pelkää....
Poliisit ei auta.
Lähestymiskielto on vanhentunut, ja uuteen ei kuulemma ole näyttöä.....
Siis ei ole vielä ketään tapettu, joten uutta lähestymiskieltoa ei siis tarvita.
selvä.
Sitten se on pärjättävä näin.
Lasta hän ei ole koskaan lyönyt tai muutenkaan pitänyt pahoin.
Mitä nyt henkisesti.
Haukkuu minua ja minun uusia lapsia minkä kerkee.
Haukkuu minun perhettä minkä kerkee.
Kaikki ollaan huoria ja idiootteja....
Lapsi tulee välillä kotiin ja kyselee, että mitä se tarkoittaa, kun isi sanoo sun olevan huora???
Tai miksi siskoni on idiootti????
Tai miten niin muka toisilla lapsilla on kaikilla eri isä????
Jne,,,,
Lista on aika loputon.
Ja lisää tulee koko ajan.
Kaikki mitä teen, täytyy kirjata ylös.
Milloin tulee syyte hänen asuntoon murtautumisesta, milloin lapsikaappauksesta, milloin hänen rahojen varastamisesta....
Vaikka koskaan en ole edes käynyt hänen asuntonsa lähelläkään.
Kiva näitä nyt sitten sumplia jatkuvasti.
Hermo menee.
Kiusa vain paheni ollessani raskaana.
Puhelin terrori oli jatkuvaa, kunnes ostin lapselle oman puhelimen, minne hän voi soittaa pelkästään lapselle.
Ilmoitin, etten keskustele hänen kanssaan puhelimessa enään koskaan.
Siin'ä vaiheessa tuli sosiaalityöntekijät tutkimaan, mikä minun kotonani on vialla, kun lapsella on paha olla ja en suostu pitämään yhteyttä lapsen isään.
Tajuanko, kuinka se vaikuttaa isä lapsi suhteeseen, jos minä teen kiusaa lapsen kautta?????
Näitä minulta aikansa tivattiin.
Siinä vaiheessa hain siskoni apuun.
En jaksanut enään.
Hän selvitti tilanteen ja kertoi puhelimesta.
Kertoi myös tapaamisista ja siitä, miten lasta haetaan ja tuodaan.
Samoin naapurini kertoivat huudosta ja ovien potkimisista.
Onneksi meni perille.
Olisi ollut aika heikoilla monen lapsen yh,nä, jos exän jutut olisivat menneet läpi.
Luojan kiitos, exälle kielteisestä päätöksestä, hän hermostui ja näytti oikean luonteensa sosiaalityöntekijöille, haukkuen ne maanrakoon....
Eli eipä nekään kiusaa minua enään.
Poliisien neuvo on ollut, että lyö pesäpallomailalla, mutta kato, ettei kukaan näe.
No, minusta ei ole ketään lyömään.
Paitsi, joku päivä, kun kiusakiintiö on täynnä, tuntuu, et voisin vaik ,,,,,, hänet.
Kyl sen verran on minun ihmisarvoa poljettu näiden vuosien aikana.
Ja tämä kaikki heijastuu suoraan lapseen.
Ikinä en lapselle ole mitään tehnyt, mutta huomaahan se, etten jaksa.
On kuitenkin koululainen jo.
Ja isin pikku maailman sydän, jolle ostetaan kaikki mahdollinen mitä lapsi vain voi haluta.
Yritä siinä nyt sitten lapselle selittää, ettei äidillä ole rahaa monen sadan lahjoihin....
Enkä yhdelle voi ostaa, kun toisillekin täytyy sitten ostaa kalliita lahjoja.
Haluan olla tasapuolinen.
Enkä jumatsukka lähde mihinkään välittämiskilpailuun mukaan.
Ei onnistu.
No, kun maailman valloittajan kohtelua ei tämä saa kotiin tullessaan, ruvetaan mäiskimään nuorempia.
Joten ongelmia ongelmia ja vielä kerran ongelmia.....
Ja minä olen katki.
Olen exälle sanonut, että hän voi kyllä lapsen ottaa luokseen, mutta se ei käy.
Hän ei halua.
Olisin tyytyväinen, jos joskus saisin elää tylsän ja rauhallisen kuukauden.
Mutta ainahan saa haaveilla siitä rauhallisuudesta.
Onpahan edes jotain mistä haaveilla.
Monesti olen miettinyt, jos lasten kanssa muuttais jonnekin, mistä hän ei löydä meitä, mutta en sitäkään voi tehdä.
Sen estää tapaamissopimus.
Grrrrrrrr
Kaikki on niin turhaan.
Kai tässä täytyy vielä 10 vuotta kärsiä, ja lapsenkin kärsiä.
Ja kaikkien kärsiä.
Iltarukoukseni kuuluu, jos siellä yläkerrassa joku on, ota tuo ex ja vie niin kauas, ettei se takas löydä.
Joo, olen terapiassa, mutta silti en enään jaksa.
Tuun hulluksi!!!!!!!!
Onko muita samanlailla sekoavia???????
Vastaukset 1
Vanhimmat
MUISTA, VAPAUS ON IHMISEN SYNNYINOIKEUS.se että olet joskus jonkun miehen kanssa erehtynyt tekemään lapsen, ei tarkoita että sinun tulee sietää tämän henkilön taholta mitä tahansa käytöstä.
Minulla oli sama tilanne kymmenen vuotta sitten. Jo raskausaikana alkoi haukkumiset ja henkinen väkivalta. Sitten lapsi syntyi - hän häipyi samana päivänä. Muutin lapsen kanssa omaan asuntoon ja otin eron - ei onneksi oltu naimisissa oltukaan.
Hänpä keksi alkaa kiusaamaan minua lapsen tapaamisen varjolla ja kuvioihin tuli mukaan myös fyysinen väkivalta. Sossuille hän myös valehteli, mutta menetti heidän edessä malttinsa, niin etteivät tainneet kaveriin uskoa. Sain lapsen yksinhuoltajuuden.
Sitten eräänä kauniin päivänä, hän tunkeutui kotiini ja pahoinpiteli niin törkeästi, että se oli selvä peli.Yleinen syyttäjä nosti jutun, ja hän sai tuomion. Katsoin ettei minun tarvitse hakkaajaani enää nähdä, ja vaihdoin maisemaa, osoitetta ja pidin matalaa profiilia. Pistin kaikki tiedot salaisiksi, ja ilmoitin myös viranomaisille että tietojani ei saa antaa kenellekkään. Muutama vuosi meni - saimme olla rauhassa. Sitten hän sai taas selville jostain numeroni ja osoitteeni, ja soitti ja uhkaili heti. Minäpä tomerana tyttönä juoksin poliisiasemalle - ja sieltä tuli heti väli-aikainen lähestymiskielto. Se muuttui oikeudessa sitten pidemmäksi kun asiaa käsiteltiin ja oli kerran aikaisempaa näyttöä väkivallasta. Sen jälkeen ollaan saatu olla rauhassa - siitä on jo yli viisi vuotta.
Sinun pitää nyt alkaa kerätä näyttöä hänen henkisestä väkivallasta, (ja fyysisestä menet heti tietysti lääkäriin, ja teet rikosilmoituksen). Nauhoita puhelut kaikki kanssakäyminen hänen kanssaan. Sinun ei tarvitse, eikä kuulu päästää häntä asuntoon sisälle. Älä avaa edes ovea hänelle. Lapsi kuulosti sen verran vanhalta että hän voi varmaan itse tulla pihasta sisälle.
Jos hän ei noudata oikeudessa sovittuja tapaamisaikoja, niin sinun ei tarvitse antaa lasta muina aikoina. Jos teillä on yhteishuoltajuus, vaadi yksinhuoltajuutta. Yksinhuoltajana voit vaihtaa maisemaa häneltä lupaa kysymättä. Vaadi poliiseilta lähestymiskieltoa, jos hän uhkailee ja/tai häiriköi perhettäsi - ja tietenkin soitat poliisit paikalle, jos tilanne on akuutti. Hanki yksityinen asianajaja (jos olet varaton oikeus maksaa asianajajan kulut), jotta saat oikeudesta pidemmän lähestymiskiellon. Ota selvää miehestä - onko hänellä muita rikoksia tilillään, asianajajat mm. saavat näitä tietoonsa. Tällaisetkin seikat saattavat painaa oikeudessa. Ole sitkeä - älä anna periksi, varsinkin toimiessa eri instanssien kanssa. Jos alempi toimihenkilö kieltäytyy auttamasta - ota hänen esi-mieheen yhteyttä. Jos sekään ei auta - ota hänen esi-mieheen yhteyttä. Mielistelyllä ja kiltteydellä et pääse mihinkään.
Älä sääli sitä miestä. Älä ajattele, kun se on lapseni isä, plää, plää. Kunnon isä ei halua kohdella lapsensa äitiä noin. Kuka tahansa voi olla lapsellesi isä, jos hän kohtelee lasta ja sinua niinkuin kuuluukin. Voimaa, rohkeutta ja Jumalan siunausta sinulle ja lapsillesi.