Rakastan sinua ihanuus. Rakastan niin paljon koko sydämestäni ja sielustani.
Hellästi ja polttavasti.
Hellästi ja polttavasti.
meillä on sitä ikäeroa
sinunomasiolisin
861175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 86
Vanhimmat
paljon sitä on?
:DD
Rauhoitupa nyt.
Ja mistä se sinä voit sanoa? :D
Ei kenenkään tunne pelkistä haaveista tämmöseksi tule :)
Rakastan, rakastan palavasti.
Oletko vanhempi vai nuorempi?
Minä oon nuorempi ja nainen :)
7 vuotta ei ole paljoa.
Ei 7 kyllä o. Meillä x3
No se on vielä vähemmän.
Kyllä se yleisellä lakuopilla on aika paljon enemmän kuin 7 :)
Tiedäppähäntä.
Lakuopilla :DDD
Kaipaan rakasta naista nimeltään T...i, hän on 7 vuotta nuorempi :)
yksi ja siinä on kaikki mitä ikinä voi
Mukava kuulla, että jollain muullakin on juuri saman verran tuota eroa. yksi
Ikäero ei nykyään ole mikä kovin suuri uutinen. Meille ei sekään uutinen, että rakastat, niinhän meistä suurin osa, joka täällä palloilee.
https://youtu.be/3Ebl4vd_ra0
Palatan nimi
Ihana kappale, aivan ihana.... Pom pom luotas pompin.
Näitä on kieltämättä hauska lukea. Yksi tunnustaa rakkautensa ja seuraavat rientävät " niin minäkin sua" tunnustuksella. Oon miettinyt että porukat lienee pääsääntöisesti alle 20 vuotiaita ellei nuorempia.
Kateellinen? Ei kannata! :D eikä vetää hernepussia.
Ei o tullu vastatunnustuksia!!??
Minä tunnustan.. Tuon verran on ikäeroa naiseen, joka on saanut tämän miehen pään pyörälle.
Meillä on enemmän kuon 7 :)
Niin on meilläkin. Tuo kertomasi x3 . Liikaa vai juuri sopivasti..?
Ei ainakaan liikaa. Kun näin tunnen..
Et voi olla hän :(
Mistä sen tietää, että en ole hän? Kumpikaan ei ole antanut mitään tunnisteita..
Niin kauan kun kumpikaan ei tee siitä numeroa, niin ikäerolla ei ole suurempaa merkitystä. Ulkopuolisia saa haitata miten paljon vaan.
Kirjoitan tänne syystä että.. hän tietää tunteeni.. tyylisi kirjoittaa ei tunnu tutulta, tosin muutamasta rivistä ei voi paljoa päätellä :D.
Niinpä.. Ei täältä voi ketään varmasti tunnistaa. Mutta oikealla palstalla kumminkin ollaan :)
Käsittämätöntä, että jaksetaan edes vinkkinä käyttää jotain olematonta ikäeroa. Jos olette yli kolmekymppisiä ja teillä on 7 vuotta välissä, niin onko se edes mainittava asia?
Minulla ja kaipaamallani miehellä on neljä vuotta ikäero. Sopivasti siis :)
Kuitenkaan iällä ei ole merkitystä kun oikein sydämeen kolahtaa.
No eipä niin.. en edes tiennyt hänen ikäänsä silloin.. eikä tunne hävinnyt saatikka vähentynyt, kun sain tietää..
Noinhan se menee...ei tiedä toisen ikää kun näkee ensimmäisen kerran ja kuitenkin ihastuu. Minkä verran ikä merkitsee, sen päättää itsekukin omassa mielessään. Tunne yhteyden voimakkuus ratkaisee....varmaankin....
Vaikea käsittää,että nuori kaunis nainen flirttailee kanssani.Katsoo läheltä suoraan silmiin ja hymyilee.Voisin olla hänen isänsä ikäni puolesta.Katseesta näen aitoa tunnetta ja ihastumista.Täytyy sanoa,että olet kyllä rohkea,kun uskallat näyttää katseellasi tuon minulle ikäerosta huolimatta.Varattu olen ja nyt en voi vielä tehdä muuta kuin ihailla kauneuttasi ja ihmetellä tätä tunnetta välillämme.
tulevaisuus ei kovin valoisa sille lapsesi ikäiselle. Sinä kun vanhenet, rapistut, heijari ei suostu enää yhteistyöhön, ja nuorikkosi sen kuin kaunistuu mitä iäkkäämmäksi käy ja nuoret kollit alkaa lipoa suupieliään kun nuorikkosi käy 40 ;)
Tuo tekstisi sisältämä ajatus ei liity rakkauteen. Ja kertoo kypsymättömästä ajatusmaailmasta.
Rakkaus on hyvin paljon enemmän..
Joo näin on. Ikänsä puolesta hän voisi olla isäni. Tosin pojastahan voi tulla isä vaikka 15-vuotiaana niin kuin tytöstä äiti.
Meillä on enemmän kuin 15-vuotta.
En ole se flirttaileva kaunis nainen.
Tosin on minuakin on kauniiksi kehuttu ja flirttaillakin tykkään.
Ja niin aikanaan olin hyvinkin rohkea.. tunne vei ja tuntuu yhä.. syvemmin kuin koskaan.
Mielestäni tuo liittyy juurikin selväjärkiseen aikuiseen rakkauteen ja siihen, että asioita ja tilanteita katsoo useamman ihmisen kantilta. Ei sokeaa ihastumista jota kutsuu "rakkaudeksi". Taidatitse olla nuori ja kokematon?
"Selväjärkiseen aikuiseen rakkauteen"?? Salli mun nauraa! Ymmärsimme asian ehkä eri kanteilta. Mikä tuossa kommentissa liittyy siihen? Naisetkin vanhenevat.. sihenkö se aikuinen, kypsä rakkaus loppuu?
Ei tuollaisia kommenttisiisi sisältyviä johtopäätöksiä ihmisten kokemuksista tai tunne-elämän kypsyydestä kannata tehdä muutaman rivin perusteella..
Minä (nainen) 30 ja hän noin 40.
En tiedä tarkasti hänen ikäänsä..
Edes uskalla ajatella hänen, miehen ikää. Mutta ei se tunnu tärkeältä, hän on niin ihana. Tosin ihmettelen, jos hän minussa mitään näkee..näin vanhassa.
Laitoin tuon ikäeron "tunnisteena". Mitään muuta se ei merkitse.
Onnea sinulle ja rakkautta :)
7X3 ? Kerro ihmeessä lisää.
Jos niikseen olisi.. hän voisi kysyä suoraan minulta..
Jos olisit hän, tietäisit miksi en kysy enää....
Jos joku kolahtaa tosissaan, niin ikäero on sivuseikka. Vaikka olisikin vanhempi. "illan saldo" jäi joskus puolitiehen kauan sittne, mutta ehkä vielä...
pieni lisävinkki ois paikallaan
IKää on ja taas yksi päivä lisää. On ihan mukava käydä lihaskuntotestissä kun on kutakuinkin hyvässä kunnossa. Aivan yllätti kun lääkäri vertasi sanoen että kuntosi on parempi kuin 2 kertaa nuorempien. Olen siitä kiitollinen kun on saanut olla terveenä.Sitä toivon teillekkin.IKä on vain numeroita.
Meilläpä on 12 vuotta sitä ikäerroo
Niin meilläkin.. mies vanhempi. Eikä haittais yhtään. Mies nuorekas ikäsekseen ja niin...*punastuu*;)
No sittenpä se taijjan olla minä ;)
Meilki juu mut toispäin...
Rakkaus ei katso ikään. Järki on se joka saattaa juuttua siihen. Näin on.
Ja ympäristön mielipiteet, kommentit, jos nimittäin tarvii teoilleen aina muiden ihmisten hyväksynnän.
Minä en tarvisi. Itse asiassa jonkun minulle merkityksettömän ihmisen mielipiteella ei ole yhtään mitään merkitystä. Miksi ihmeessä olisi kenellekään. Miksi kenelläkään tarvitsee olla mielipidettä muiden ihmisten suhteista.
Häntä minä tarvisin. Minulla on hirveä tarve rakastaa.. Häntä. Minun elämäni rakkaus ja tänne sen joudun nykyään purkamaan.
Huomaan, että nautin elämästäni ja arjestani. Mutta.
Elämä on muuttunut eikä se koskaan tule olemaan samanlaista kuin ennen häntä. Nyt kun. Nyt kun tiedän, mitä elämä voi olla. Miten voi tuntea. Kun tiedän, mitä on rakastaa.
Tällä kertaa se oli niin erilaista. Oon rakastanut ennenkin. En monesti mutta kuitenkin.
Ihailen häntä. Hän saa perhoset villiintymään vatsani sopukoissa. Hänen läsnäolonsa saa sydämeni laulamaan ja sieluni tanssimaan. Hänen vertaistaan ei ole eikä tule.
Vai et kai sä rinsessani käy sittenkin täällä vai oonko mä näin epätoivoinen vaikka todistit sen aukottomasti ottamalla minut käyttöön kun sua panettaa vaikka sä saisit siihen touhuun sormia napsauttamalla kenet vaan
Onhan maailmassa paljonkin vääryyttä, mutta olisi huutava sellainen jos noin mahtavat tunteet jäisi tulematta tunteiden kohteen tietoon. En varmasti ole ko. henkilö, mutta tuon kun menet täräyttämään hänen tietoonsa, niin on varmaa, että polvet notkahtaa, tai jalat pyyhkiytyy alta.
Miksi ajattelet, ettei hän tietäisi..
Tänne kirjoittavilla on noin kaksi syytä: tunteita ei ole kerrottu tai ne on kerrottu.
En ole täysin varma, että hänen omat tunteensa olisivat kokonaan kuolleet.. mutta minä olen kertonut omistani ääneenkin.
Kiitos silti sanoistasi. Ne lämmittävät :)
Niin ne on tehnyt aikaisemminkin. Toisaalta sääli, ettei niillä ollut sen enempää vaikutusta, mutta sainpahan ainakin ilmaistua omat tunteeni.
Ehkä minä vielä joskus vielä kerran kerron hänelle, että rakastan..
Sinusta en tiedä, mutta itselleni oli vaikeaa myöntää mitä tuntee. Sen kun oli selvittänyt, oli toiselle kertominen paljon helpompaa. Älä epäröi kertoa. Kyllä noin voimakas tunne ansaitsee tulla julki. Onnea matkaan, ei siinä voi kuin voittaa.
Ikä on vaan numeroita,mutta tilin saldolla rakkaus ratkaistaan.
N,paljon nuorempi
M.mieluusti.vanha ja muistisairas,heitä voisi olla useempiki,
Jaha, mitä siitä? Mikäli vastapuoli ei kiinnostusta osoita? Yritä unohtaa itsesi vuoksi.
Täällä palstalla, kun tunteitani puran. Ja mitä sitten vaikka joskus vielä hänelle kertoisin. Millälailla se on pakottamista. Minulla ei ole mitään tarvetta sellaiseen.. en halua ketään ihmistä väkisin elämääni. En edes häntä, jota rakastan. Ehkä juuri siksi kirjoitan tunteistani tänne enkä hänelle.. tosin hän ei ole koskaan kieltänyt.
Voi elämä kuka nyt voi ketään pakottaa kiinnostumaan tai rakastamaan.
Ehkä asiat vain eivät ole niin mustavalkoisia.
Kannattaisiko kertoa hänelle tunteistasi? Itse tein niin, josta siis nimimerkkini. Vastauksestaan en kyllä selvää ottanut. Tietääpähän mitä mietiskelen kohdatessamme ja voi toimia, mikäli haluaa edesauttaa tilannetta. Helpotti tukalaa oloani. Mielestäni kiinnostus kannattaisi osoittaa IRL-elämässä, jollakin tavalla, ei pohdiskella täällä. Tämä palsta kun saa itse kunkin kuvittelemaan olemattomia:( Hyvät jatkot kuitenkin sinulle!
Hei sinulle :) siis minä olen kertonut hänelle tunteistani :) Hänelläkin oli tunteita joskus. En tiedä ovatko ne jo kokonaan kuolleet. Asumme eri paikkakunnilla..
En valitettavasti ole kaipaamasi, asumme samalla paikkakunnalla. Joku toinenkin "rohkea" siis löytyi:DDDDD. Olen myös nainen.
Niin huomasin kyllä, että olet nainen :)
No ne feromonit... ja miksi kerrot siitä tälle palstalle etkä suoraan hänelle?Lähetä hänelle vaikka rakkauskirje.... heheh.
Heh heh vaan sullekin.
No joo ois ihana kirjoittaa. Mutta osoitteita näyttäs olevan ainaki kaks. Kumpihan käytössä noin niinku virallisemmin. Kirjottasin vaikka..
Yhä sinua kaipaan.. niin kuin silloin. Satelee ensilumeja ja tahtoisin jakaa kanssasi nämä pimenevät illat. Pyyhkäistä hiutaleita hiuksiltasi ihan vain saadakseni samalla koskea sinua. Katsella sinua ja ihmetellä, oletko vielä charmikkaampi kuin silloin. Kietoa käteni kaulallesi ja painautua kiinni sinuun.. silitellä niskaasi ja hiuksiasi.. antaa suukon poskellesi. Olla hiljaa siinä lähelläsi.. nauttia olevaisuudesta.. kutkuttavasta todellisuudesta ja ajatella, että siinä sinä, joka olet kaikki.. se rakkaus, jonka tuntea voin.
Sen sijaan, että pyytäisin tai vaatisin sinua omakseni .. kuiskaisin korvaasi rakastavani sinua. Niin kuin rakastin jo silloin.
Olethan onnellinen kaikkeni. Pidäthän huolta itsestäsi. Sinä olet ihana ja lempeän sydämesi lämpö kuvastuu syvässä katseessasi. Ja minua kiinnostaa hyvin paljon se tapa, jolla katsot tätä maailmaa. Miten se sinulle avautuu. Miten näet sen.
Minun maailmani ilman sinua. Se on aika sjoin surun maailma. Mutta jossain sinä olet olemassa. Sydämeni lämmössä. Kosketusten hellyydessä, sanomattomissa sanoissa.
Siksi niin kaunis on se maailma.
Tämmösiä tänne keskellä yötä. Nyt maistuu unet.. huomenna on aamu uus. Tervetuloa uusi aamu.
Hyvää yötä hänelle sinne jonnekin.. kauas.
Jatkoa..
Iltaisin, kun kaipailen sinua.. joskus jopa mietin millaista olisi ollut elää kanssasi.. katella tv:tä yhessä ja mennä nukkumaan.. nousta aamulla ja juoda kahvia yhdessä. Ihan tavallisia asioita.. ja olisiko sitä kuitenkin jollain lailla niin erityisen onnellinen..
Olet niin syvällä sydämessäni yhä.. kaipaan hymyäsi.
Nämä viipyilevät, ajatukset ja tunteet.. aamuisin ja etenkin iltaisin. Hyvin me jo tullaan toimeen.. minä ja tämä kaipuuni sinuun.
Olihan se jotakin. Enemmän Onnea kuin koskaan.. Ja minä hukassa ja rikki silti silloin.. mutten enää.
Jos me joskus vielä törmätään.
Jos minusta olisi kysymys niin sanon, että ei nuorempaa.
Minäpä tykkään siitä nuoremmasta.
Aha? Onhan noin iät ajat käynyt, joten miksi ei? Sama miten ne ikänumerot sitten ovat:) Vielä vähemmän kuvittelisin muiden piittaavan:D
Niin minäkin sinua
Rakas uskotko.. ää on kaiken arvoista. Sinä oot. Ihan kaiken.
Ei se ikäero mitään meinaa, hieman epäoikeudenmukaista vaan miestä kohtaan...
Nostan tätä.. todennäköisyys, että lukisit, on häviävän pieni.. kun vielä oot siellä jossain.. ja ehkä jo muutenkin. Siellä "kulmillasi" käväsin viikonloppuna.. tuli niin ikävä.
Onkohan se sinusta jo kokonaan ohi.. mahdottomin ajatus ja tunne päällä maan.
Jostain syystä alkoi kiinnostamaan. Missähän päin maailmaa mun "kulmat" mahtaa sijaita ?
Hän ei itse ollut kulmillaan vkoloppuna..
Onko tietoa, missä mahtoi olla.....?
Hei sinä. Oon vastaillut näihin ja käyttänyt useita nimimerkkejä.. hän tunnistaisi minut.. koska minä olen kirjoittanut hänelle siellä elävässä elämässä todella paljon.. tunnen syvää kaipausta ja hellää rakkautta.. mutta päällimmäisenä alkaa olla tieto siitä, että olen menettänyt hänet ainiaaksi.
Siksi minä kirjoitan tänne. Tiedän noin suurinpiirtein missäpäin maailmaa hän parhaillaan on. Vähiten hänellä varmaan siellä tulisi mieleen "kaivata" minua tai ettiä tekstejäni Suomi24.. hän voisi kysyä minulta suoraan, jos häntä kiinnostaisi.
Siksi kirjoitan tänne. Siksi, ettei minulla ole enää mitää mahdollisuutta yrittää "muuttaa" mitään. Ei oikoa mahdollisia väärinkäsityksiä. Ei todellista mahdollisuutta mennä hänen luokseen ja rakastaa, rakastaa niin kuin eläisimme viimeistä päivää.
En voi muuta kuin toivoa, että se kaikki hyvä, mitä sydämessäni häneen on, tavoittaa kohteensa. Kun minä en enää voi.
Miten voi olla näin ikävä.
Onko sulla käynyt niin että kirjoittelitte aivan muista asioista kun tästä mistä nyt kirjoitat?
??
Ei. Kyllä meillä alkoi aikanaan juttu juuri siitä, kun avasin tunteeni hänelle. Kirjeillä.
Myöhemmin uskalsin vasta myöntää, että rakastan. Kun se mitä se nyt sitten olikaan, kaunis satu.. loppui, kirjoitin hänelle kyllä viestissä, että rakastan. On siitä jo aikaa.
En tiedä tietääkö hän kuitenkaan enää tai vaikka tietäisi niin uskooko..
Tämä ikäero kysymys on niin kulttuurisidonnaista. Maailmassa on paljon maita, joissa 15-20 vuoden ikäero (mies vanhempi) on ihan normaalia. Se, että Suomessa kulttuurisen viitekehyksen kautta on yleisesti hyväksyttyä jokin alle 10 vuoden ikäero-määritelmä, on vain opittu käsitys. Maailmassa on n 7-7,5 miljardia ihmistä, joista meitä suomalaisia n 5,4 miljoonaa. Meitä on siis alle promille maailman väkiluvusta (<1/1000). Siihenkö perustuen meillä on vara määritellä, mikä on "yleisesti hyväksytty ja sovelias" ikäero kahden toisiaan rakastavan ja kunnioittavan ihmisen välillä? Ikäeron kauhistelu on ihan yhtä rasistista kuin eri ihonväriä edustavien kauhistelu. Vai onko kyse pikemminkin suomalaisesta peruskateudesta: "Miten nuo voi olla noin onnellisia, kun niillä on noin paljon ikäeroakin?". Kannattaisiko ennemmin kysyä: "Miksi oma suhde/liitto ei ole noin onnellinen, vaikka sen pitäisi (ihanneikäero-määritelmän mukaan) olla?". Onko se sitten helpompaa epäsuorasti syyllistää sitä onnellisempaa, hyväksytyn määritelmän vastaista pariskuntaa omasta onnettomuudesta? Sitä todella kannattaa pohtia.