Heräätkö joskus siihen tunteeseen, että kaipauksesi tuntuu turhalta ja et oikeastaan edes tiedä, mitä kaipaat? Olen herännyt siihen tunteeseen usein viime aikoina. Tiedän, että haaskaan aikaani täällä. Voisin tehdä jotain aivan muuta. Voisin tehdä jotain oikeasti hyödyllistä ja kehittävää.
Elämä on kaikin puolin hyvin, mitään ei puutu ja silti ikävän tunne kulminoituu johonkin ihmiseen, josta en tällä hetkellä tiedä oikeastaan juuri mitään, en edes näe häntä enää. Sitten on vielä se kummallisuus, että häntä nähdessänikin, havahduin usein erilaisuuteemme. Ei hän paljoa puhunut, mutta käytöksensä oli tyystin arvomaailmani vastainen ja en pitänyt tylystä tavastaan olla ristiriitainen minua kohtaan.
Olen tavannut ihmisen, jonka silmät on aina minulle puhuessaan lempeät. Hän on sydämeltään erittäin kaunis mies. Ihastuttava tosiaan. Syvällinen ja äärimmäisen huolehtivainen, nokkela ja jotenkin kiltti, vaikka ei tulisi mieleenkään, ettei osaisi itseään tai muita puolustaa. Mietin häntä. Läsnäolonsa tuntuu hyvälle, mutta eri tavalla. Hän voisi olla ystävä..
Voiko ihmismieli taistella rutiineja ja tylsyyttä vastaan ihastumalla ihmiseen, jonka katsot olevan epäsopiva. En ymmärrä itseäni. Olen kai kyllästynyt elämääni ja kaipaan jotain uutta, mutta miten sen toteutan? pitäisi päästä eroon kaipauksesta, mutta miten? En näe häntä, nyt sen luulisi olevan mahdollista.
Yritän, kyllä mä onnistun vähitellen kukistamaan tämän tunteen, joka vie voimia minulta. En tarvitse sitä, haluan sen tunteen pois. Toivon itselleni, hänelle ja kaikille muillekin antoisaa päivää. Ei jäädä polkemaan paikalleen, mennään eteenpäin! Miten kukin tilannettaan sitten edistääkin..
Pahoittelut kun purin oloani tänne ja kiitos kun sain kirjoittaa. Palsta on tästä hyvä, että anonyyminä tänne voi tunteitaan purkaa.
Elämä on kaikin puolin hyvin, mitään ei puutu ja silti ikävän tunne kulminoituu johonkin ihmiseen, josta en tällä hetkellä tiedä oikeastaan juuri mitään, en edes näe häntä enää. Sitten on vielä se kummallisuus, että häntä nähdessänikin, havahduin usein erilaisuuteemme. Ei hän paljoa puhunut, mutta käytöksensä oli tyystin arvomaailmani vastainen ja en pitänyt tylystä tavastaan olla ristiriitainen minua kohtaan.
Olen tavannut ihmisen, jonka silmät on aina minulle puhuessaan lempeät. Hän on sydämeltään erittäin kaunis mies. Ihastuttava tosiaan. Syvällinen ja äärimmäisen huolehtivainen, nokkela ja jotenkin kiltti, vaikka ei tulisi mieleenkään, ettei osaisi itseään tai muita puolustaa. Mietin häntä. Läsnäolonsa tuntuu hyvälle, mutta eri tavalla. Hän voisi olla ystävä..
Voiko ihmismieli taistella rutiineja ja tylsyyttä vastaan ihastumalla ihmiseen, jonka katsot olevan epäsopiva. En ymmärrä itseäni. Olen kai kyllästynyt elämääni ja kaipaan jotain uutta, mutta miten sen toteutan? pitäisi päästä eroon kaipauksesta, mutta miten? En näe häntä, nyt sen luulisi olevan mahdollista.
Yritän, kyllä mä onnistun vähitellen kukistamaan tämän tunteen, joka vie voimia minulta. En tarvitse sitä, haluan sen tunteen pois. Toivon itselleni, hänelle ja kaikille muillekin antoisaa päivää. Ei jäädä polkemaan paikalleen, mennään eteenpäin! Miten kukin tilannettaan sitten edistääkin..
Pahoittelut kun purin oloani tänne ja kiitos kun sain kirjoittaa. Palsta on tästä hyvä, että anonyyminä tänne voi tunteitaan purkaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä herään. Kaksi ekaa kappaletta, niinkin tunnen. Silti vaan pyörii mielessä vain hän.
Mitä sä teet tuolle tunteelle? Kai se jotenkin täytyy poistua. Mitä h.lvettiä tämä on?
En mitään, se on tunne muitten tunteitten joukossa.
Kerro jotain siitä naisesta edes nimikirjain, tahtoisitkohan asiaa yhtään valottaa?
Olen nainen hän on mies.
Luin juttusi. Voihan se olla joillain noinkin. Etteä ihastuu saavuttamattomaan. Itselläni päinvastoin. Herään suruun siitä että olen yhä yksin vaikka ajattelen häntä koko ajan, se jos mikä on tuhlausta. Ja mietin että hukkaan aikaani siksi etten uskalla enempää, en siksi etten haluaisi enempää. Jos vain pystyisin saavuttamaan, antaisin kaikkeni ja eläisin täysillä kanssaan. Pelko toisen reaktiosta estää edes yrittämästä kaikin voimin.
Millä tavoin näytit tunteesi ja tahtosi häneen?
Luitko. Pelko estää yrittämästä enempää. Kerroin kerran tunteeni mutta siitä on jo aikaa. Pitäisikö kertoa uudestaan kun yhä vaan tunnen. Ennen kuin käy psyyken päälle taas.
Pelko estää usein tekemästä asioita. Mutta jos on tunne että molemmat rakastaa, kannattaako silloin tuhlata aikaa pelolle? Sit jos toinen todella ilmaisee tai muulla tavoin näyttää ettei kiinosta tarpeeksi sitten voi luovuttaa. Itselleni kävi niin toinen ei sitten oikeastaan tahtonutkaan. Oli pakko luovuttaa.
Eikö se ole jo siinä vaiheessa selvää, kun on toista jo (monta) vuotta ajatellut, eikä pääse jatkamaan matkaa. Kaikella on tarkoituksensa.
He ehkä kuuluvat yhteen, toivotaan niin. Itse en usko että vuosienkaan kestävät tunteet on merkki siitä että kuuluu yhteen.
Mulla vuosia kestänyt tunne
Ehkä teillä jäi joku asia kesken tai oppimatta toisiltanne. Tämän vuoksi kaipaatte/kaipaat takaisin toisillenne. Ehkä hän on sinulle se oikea.
Meillä näyttäisi olevan sama tilanne ap:n kanssa ( mulla vain kaksi ekaa kappaletta) Ollaan molemmat naisia ja varmaan tarkoitit aloittajalle. Omasta puolestani en näe lohtua " ehkä" jutuissa. Tiedän ettei kukaan muu voi ratkaista tätä ja en näe muuta ratkaisua kun antaa tunteen pyörittää mua niin kauan kunnes ei enää voi.
No niin, oon purkanut taas ajatuksiani ja selkenee.
Ps. Vaikka nykyisin käyn harvoin, mutta aiemmin useimmin, silloin oon joskus kuvitellut et joku kirjoittaa vähän niinkuin mä, ehkä se olit sinä ap.
Oli miten oli, voin ymmärtää ja toivon elämällesi suuntaa ja merkitystä, koska ymmärrän hyvinkin mitä käyt läpi.
Itse luovuin ihmisestä joka ei tuntenut tarpeeksi rakkautta . en koskaan ehtinyt oppia tuntemaan tätä henkilöä tarpeeksi hyvin ja opin sen ettei hän rakastanut mua . pakko yrittää muuttaa omat tunteet kaverilliseksi tai kuolettaa ne kokonaan muutoin hajoaa liikaa . lopetettava hänesta ajatteleminen ja yritettävä taas katsoa muita. ei ole muita vaihtoehtoja .
Olet sentään oppinut jotakin. Hyvähän sekin on. Itse en tiedä mitä tästä opin, ei ole vielä selvinnyt.
kyllä tosiaan. opin ettei kannata luottaa. se muu oppi näkynee sitten myöhemmin nyt ei oikein jaksa ajatella
Minä olin juhlien jälkeen baarissa jatkoilla ja täysin tuntemattomiltakin paljon huomiota riitti muutamine treffipyyntöineen, ei siis yhdenyönjuttuja. Mietinkin miksi olla kiinnostunut ihmisestä, joka ei itse ole kiinnostunut. Tunsin tunteemme molemminpuolisiksi, mutta hän ei asialle halua mitään tehdä. Ei kyse tietääkseni varatusta. Mutta voimia päiväänne ja kaunista loppupäivää!