Lestadiolaisessa saarnassa toistuu jatkuvasti teemat; kuolematon sielu, jumalan valtakunta ja jumalan lapset.
Ihan ensiksi: Raamatussa ei ole ainuttakaan kohtaa, jossa sanan sielu edessä olisi sana kuolematon, siis kuolematon sielu. Vain ihmisillä sanotaan olevan sielu, ei eläimillä, mutta pohditaanpa vähän.
Eläimillä on ruumis, joka voi toimia ilman sielua, niin eikö ihmisenkin ruumis ole ihan samankaltainen ruumis, mutta sisältää jonkin ihmeen sielun.
Millainen ihminen voisi olla ilman sielua. Olisko sielu sitä, että on järki; siis sielu olis sama kuin älykkyys. Vaikka simpanssit ovat eläimiä, niillä on kuitenkin älykkyyttä jonkin verran esim. käyttää monenlaisia työkaluja pähkinöiden rikkomiseen sekä termiittien kaivamiseen esiin maan kolosta.
Koska simpanssi on eläin, sillä ei ole sielua, joten sielu ei ole älykkyys.
Voisiko sielu poistua ihmisestä elossa ollessa, vai onko sielu ruumiin vankina, josta se vapautuu vain ihmisen kuollessa?
Jos sielu on kuolematon, se ei ole tämän johdannon mukaan voi olla koskaan syntynytkään. Saarnassa kuulee sanottavan, että sielut ovat kotoisin taivahasta ja palajavat sinne oltuaan ruumiin vankina.Lestadiolainen oppi sanoo sielun kuitenkin voivan päätyä myös helvetin vaivoihin, sillä vain harva sielu onnistuu pääsemään takaisin alkuperäiseen lähtö paikkaansa, eli taivaisiin.
Ja mitä pidemmälle maailman armonaika jatkuu, sitä useampi viaton taivaasta lähtenyt ja ruumiisiin istutetut sielut kokevat iankaikkisen vahingon, kun tuo viheliäinen ruumis ei osannut elää ja uskoa sillä tavalla, että olisi kelvollinen saamaan palaamisen armon taivaan kotiin.
Ruumiissa ollessaankin sielu voi olla lestadiolaisen opin mukaan kuolleena, mutta voi herätä henkiin, kun käsittää parannuksen armon. Kumman osapuolen se sitten pitäisi käsittää, ruumiin vai sielun, koska sielu ja ruumis ovat kaksi eri persoonaa.
Joten ruumis voi elää ja toimia, vaikka sen sisässä oleva sielu olisikin kuollut. Tosin kuollut sielu ei voi poistua tämän tutkistelun mukaan ruumiista ruumiin elossa olemisen aikana. Jos ruumis yhdessä sielun kanssa eivät ole tehneet parannusta elin aikana, niin ruumis kuolee jo ennestään kuollut sielu mukanaan. Elävien kuolleiden sielut kummiskin voivat erota ja liitää ruumiista jonnekkin tuntemattomaan paikkaan. Se kuollut sielu kuitenkin tehdään eläväksi viimeisellä tuomiolla, jotta se voidaan heittää helvettiin ikuisesti elämään.
Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava. Siis epäuskoisen sielu kuolee kehon sisällä, mutta voi herätä henkiin uskomalla synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Siis itse ei voi uskoa, vaan synneistä pääsee toisen henkilön mahtikäskyllä.
Ihan ensiksi: Raamatussa ei ole ainuttakaan kohtaa, jossa sanan sielu edessä olisi sana kuolematon, siis kuolematon sielu. Vain ihmisillä sanotaan olevan sielu, ei eläimillä, mutta pohditaanpa vähän.
Eläimillä on ruumis, joka voi toimia ilman sielua, niin eikö ihmisenkin ruumis ole ihan samankaltainen ruumis, mutta sisältää jonkin ihmeen sielun.
Millainen ihminen voisi olla ilman sielua. Olisko sielu sitä, että on järki; siis sielu olis sama kuin älykkyys. Vaikka simpanssit ovat eläimiä, niillä on kuitenkin älykkyyttä jonkin verran esim. käyttää monenlaisia työkaluja pähkinöiden rikkomiseen sekä termiittien kaivamiseen esiin maan kolosta.
Koska simpanssi on eläin, sillä ei ole sielua, joten sielu ei ole älykkyys.
Voisiko sielu poistua ihmisestä elossa ollessa, vai onko sielu ruumiin vankina, josta se vapautuu vain ihmisen kuollessa?
Jos sielu on kuolematon, se ei ole tämän johdannon mukaan voi olla koskaan syntynytkään. Saarnassa kuulee sanottavan, että sielut ovat kotoisin taivahasta ja palajavat sinne oltuaan ruumiin vankina.Lestadiolainen oppi sanoo sielun kuitenkin voivan päätyä myös helvetin vaivoihin, sillä vain harva sielu onnistuu pääsemään takaisin alkuperäiseen lähtö paikkaansa, eli taivaisiin.
Ja mitä pidemmälle maailman armonaika jatkuu, sitä useampi viaton taivaasta lähtenyt ja ruumiisiin istutetut sielut kokevat iankaikkisen vahingon, kun tuo viheliäinen ruumis ei osannut elää ja uskoa sillä tavalla, että olisi kelvollinen saamaan palaamisen armon taivaan kotiin.
Ruumiissa ollessaankin sielu voi olla lestadiolaisen opin mukaan kuolleena, mutta voi herätä henkiin, kun käsittää parannuksen armon. Kumman osapuolen se sitten pitäisi käsittää, ruumiin vai sielun, koska sielu ja ruumis ovat kaksi eri persoonaa.
Joten ruumis voi elää ja toimia, vaikka sen sisässä oleva sielu olisikin kuollut. Tosin kuollut sielu ei voi poistua tämän tutkistelun mukaan ruumiista ruumiin elossa olemisen aikana. Jos ruumis yhdessä sielun kanssa eivät ole tehneet parannusta elin aikana, niin ruumis kuolee jo ennestään kuollut sielu mukanaan. Elävien kuolleiden sielut kummiskin voivat erota ja liitää ruumiista jonnekkin tuntemattomaan paikkaan. Se kuollut sielu kuitenkin tehdään eläväksi viimeisellä tuomiolla, jotta se voidaan heittää helvettiin ikuisesti elämään.
Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava. Siis epäuskoisen sielu kuolee kehon sisällä, mutta voi herätä henkiin uskomalla synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Siis itse ei voi uskoa, vaan synneistä pääsee toisen henkilön mahtikäskyllä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sielu tarkoittaa elävää olentoa kokonaisuudessaan, siis ihmisiä ja eläimiä. Mitään erillistä sielua ei ole joka ihmisen kuollessa lähtee vaeltelemaan johonkin.
Meneppä seuroihin kuulemaan, kyllä siellä kerrotaan, että sielu lähtee kuollessa joko taivaaseen tai helvetin vaivoihin. Viimeisenä päivänä ruumis kutsutaan ylös haudasta, johon sielu taas yhtyy. Jos sielu ja ruumis olivat uskovaisia, ne menevät yhdessä taivaaseen ja jos eivät olleet , niin sielu ja ruumis menevät ydessä helvettiin kitumaan, niin yksinkertaista on elävä usko.
Tiedän, kyllä siellä seuroissa uskotellaan hyväuskoisille mitä sattuu. ja joka sellaiseen uskoo osoittaa, ettei ihminen teidä Raamatusta hölkkäsen pöläystä. Silloin on sama vaikka uskoo Kalevalan taruihin, ne ovat samanlaisia kertomuksia kuin saarnamiesten suusta päästetyt sammakot. Miksi te uskotte sellaisten juttuihin?
Jumala on näin ainoille oikeille uskoville kirkastanut raamatun sanoman merkityksen. Kukaan muu kuin elävässä uskossa oleva ei voi tulkita raamattua oikein, joten luotan siihen, että sielu tulkinta menee näin, kuin se on jumalan valtakunnasta saarnattu. Eipä tähän muuta voi lisätä. Jumalan valtakunnan saarnassa pyhän hengen kautta ei voi olla muunlaista tulkintaa.PISTE
Missä on Jumalan Valatkunta?
Sehän on vasta tulossa???
"Ylkä" on ihmisessä oleva Kristus. "Morsian" tarkoittaa ihmisen sielua tai persoonallisuutta. Kirjoittihan Paavalikin "ensimmäisestä Aatamista" ja "toisesta Aatamista".
"Häävaatteisiin pukeutuminen" tarkoittaa puhdistautumista ja valmistautumista "Yljän häihin", missä yhdistyvät "morsian" ja "Ylkä".
Ymmärtäälseni tämä mielikuvitusjeesus oli kantavinaan palleja. Vaikka liberaali olenkin, en miespuolisena halua osallistua tuommoiseen naiskenteluun ollenkaan. Mieluummin otan vastaan saatanan tajoamat grillijuhlat.
Missä Pave kirjoittaa niin tuosta Ylkästä??
Kes.
>>Ihan ensiksi: Raamatussa ei ole ainuttakaan kohtaa, jossa sanan sielu edessä olisi sana kuolematon, siis kuolematon sielu. ** Ei Vl opetus kaikilta osin ole väärää.
Sielun kohdalla voivat olla oikeassakin.
Sanot, ettei sielu ole kuolematon, ettei siitä ole Raamatussa merkintää.
Olet väärässä.
Tutustu Elian tarinaan, joka on 1. Kun.17;22
Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.
Tässä Elia herättää henkiin leskivaimon kuolleen pojan.
Äiti olisi jäänyt täysin vaille huolehtijaa, jos Jumala ei olisi perunut kuolemaa.
Hän oli jo ottanut pojan sielun ”talteen” lopullista tuomiota varten.
Sielu on Jumalan oma, ja se on kaiken elollisen käytössä elinaikansa.
20 Hän rukoili Herraa sanoen: "Herra, minun Jumalani! Tahdotko todella tuottaa onnettomuuden tälle leskelle, jonka luona asun, ja surmata hänen poikansa?"
21 Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan SIELUN tulla häneen takaisin".
22 Herra kuuli Elian pyynnön. Henki palasi poikaan, ja hän virkosi eloon.
Jumala palautti pojan SIELUN ja Hän virkosi henkiin.
Sielu on kuolematon, paisti toisessa kuolemassa uskottomilla ihmisillä, joilla ei ole Jeesusta. Se palaa tulimeressä, mutta Uudestisyntyneen sielu elää ikuisesti.
Eli tulimeressä kuolevat sielut tuomion jälkeen; Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee sen on kuoltava. ( Hes 18;19)
Taas uudestisyntynyt elää ikuisesti Isän kanssa.
Jos opetus on tämä, se on, kuten luet, on Raamatun mukainen.
Sielu on kaikilla, joihin Jumala on puhaltanut elämän hengen, Adam nefesh.
Kysyit myös mikä sielu on, se on; psykhe kreikaksi, ja uskon Sinun tajuavan, mikä se meillä on.
Se on psyyke, olemuksemme ylipäätään.
On aika kornia väittää, ettei simpanssilla ole sielua.
He ovat persoonia, eri psyykellä. Heidät erottaa jopa tämän erojensa vuoksi hoitajat, siksi ja siksi.
Simpanssissa on ruah, eli puhallettu henki sekä psyyke.
Kuolemassa (ensimmäinen kuolema) ruah häipyy ja ihminen kuolee, sielu menee Jumalan luo, se on Hänen omaisuuttaan.
Siksi juuri Jumala vihaa syntiä, kun elävä sielu sitä tekee ja se on luotu alun perin Pyhäksi.
>>Lestadiolainen oppi sanoo sielun kuitenkin voivan päätyä myös helvetin vaivoihin, sillä vain harva sielu onnistuu pääsemään takaisin alkuperäiseen lähtö paikkaansa, eli taivaisiin. ** juuri näin. Mutta sillä erolla, että he eivät ymmärrä sitä, ettei helvettiin mene kukaan, eikä mikään, ennen Tuomiota.
Tila on Tuonela, jossa odotetaan, toisille tempaus, toiset jää odottamaan milleniumin jälkeistä lopullista tuomiota.
>>Ruumiissa ollessaankin sielu voi olla lestadiolaisen opin mukaan kuolleena, mutta voi herätä henkiin, kun käsittää parannuksen armon.** Ei ole näin. Tässä ero.
He ovat ainoastaan tehneet eron Jeesukseen, joka on tie Isän luokse.
Parannuksen armo on langia, ei esiinnyt Raamatussa ja on keksitty siksi, että muka vain he sen voivat hallita.
>>Kumman osapuolen se sitten pitäisi käsittää, ruumiin vai sielun, koska sielu ja ruumis ovat kaksi eri persoonaa.** Ei eri persoonaa, vaan kasi eri elementtiä ruumis nimisessä persoonassa.
Sielu on Jumalan, se ei kuole, miten muuten luulet, että sielu voi tulla Tuomion eteen, ei mitenkään.
Ihminen on vain unohtanut Jeesuksen.
Alat esittämään jo filosofia.
Kuollutta sielua ei ole eikä sitä tehdä eläväksi, se on aina elossa, ellei joudu helvettiin.
En tarkoin tiedä, miten siellä se voi, koska Raamattu ei avaa sitä.
Kes.
Kiitos Kesitakselle valaisevista raamatun selityksistä. Nyt tuli kuitenkin toteen näytetyksi yksi asia, eli se, että sielu joillakin kuitenkin häviää eli kuolee, mutta vasta helvetissä. On suuri helpotus meille uskottomille, ettei mitään ikuista helvettiä ole, joten voimme jatkaa normaalia elämäämme. Mitä siinä menettää, vaikka ei pääsisikään taivaallisiin asuisioihin, jos kuolema on lopullinen
Tuo tulkintani sielun tilasta helvetissä on aika paljon omaa näkemystä ja miksi koen, että sielu kuolee on seuraavaa.
Jumala on luonut ihmisen, eikä Hän halua sitä kiusata ja saada tilannetta, että kaikki on helvelettiä hamaan tulevaisuuteen asti.
Se, minkä Jumala tekee, on lopullinen ero Hänestä.
Se riittää ja siksi näen, että sielu tuhoutuu ”tulimeressä”, eikä sen enempää.
Ero on ikuinen.
2Tess.1:9 "Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta"
Sieltä ei ole paluuta Paratiisiin.
Se minkä menettää on juuri tuo ikuinen ero olotilasta, joka vietetään Jerusalemissa, Jumalan läsnäolon kanssa, kuten alkuperäisessä Paratiisissa.
Kes.