Mut vietiin itkuisena ja ilmeisesti harhaisena pakkohoitoon. Pian aloin viihtyä mielisairaalan avoimella osastolla. Pidin hoitoa hyvänä asiana. Pääsin neljän viikon päästä pois.
MUTTA. Nyt kun hoidosta on kulunut yli kymmenen vuotta, totean, että tuolla lyhyellä jaksolla mielisairaalassa oli elämääni myös paljon negatiivisia vaikutuksia. Pahin on se, että aloin lihoa. Masennuin ja päätin lopettaa painoni tarkkailun turhana. Miltei lopetin liikunnan. Lihoin ja nyt on vaikea laihduttaa. Myös aviomieheni toisinaan on sen jälkeen kohdellut minua toisen luokan kansalaisena, eikä koskaan tuntunut antavan minulle anteeksi sitä, että lapsemme jouduttiin viemään viikoksi lastenkotiin.
Neljä viikkoa on lyhyt aika elämästä ja se oli ihan kivaa aikaa, mutta jälkivaikutukset olivat ehkä sittenkin enimmäkseen negatiivisia. Oli totta, että olin sairas, mutta silloinen lääkärini ei esimerkiksi suostunut antamaan minulle kunnon unilääkkeitä. Ehkä jopa vain niide avulla olisin voinut välttää mielisairaalan ja ehkä myös lihomisen.
MUTTA. Nyt kun hoidosta on kulunut yli kymmenen vuotta, totean, että tuolla lyhyellä jaksolla mielisairaalassa oli elämääni myös paljon negatiivisia vaikutuksia. Pahin on se, että aloin lihoa. Masennuin ja päätin lopettaa painoni tarkkailun turhana. Miltei lopetin liikunnan. Lihoin ja nyt on vaikea laihduttaa. Myös aviomieheni toisinaan on sen jälkeen kohdellut minua toisen luokan kansalaisena, eikä koskaan tuntunut antavan minulle anteeksi sitä, että lapsemme jouduttiin viemään viikoksi lastenkotiin.
Neljä viikkoa on lyhyt aika elämästä ja se oli ihan kivaa aikaa, mutta jälkivaikutukset olivat ehkä sittenkin enimmäkseen negatiivisia. Oli totta, että olin sairas, mutta silloinen lääkärini ei esimerkiksi suostunut antamaan minulle kunnon unilääkkeitä. Ehkä jopa vain niide avulla olisin voinut välttää mielisairaalan ja ehkä myös lihomisen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.