Pää sekoaa! Miten pitää olla ja elää, ettei yksinäisyyttään sairastu?
Kirjoja luen. Sanaristikoita ja kryptoja täytän. Telkkaria tuijotan. Kävelyllä käyn. Kovin on yksinäistä ja kaiken kukkuraksi köyhää. Umpikujassa olen.
Miten tähän pitää itseään psyykata? Tämähän on kuin jokin sairaus tai vamma jonka kanssa olisi vaan opittava elämään vaikka ei apua mistään tule? Miten?
Kirjoja luen. Sanaristikoita ja kryptoja täytän. Telkkaria tuijotan. Kävelyllä käyn. Kovin on yksinäistä ja kaiken kukkuraksi köyhää. Umpikujassa olen.
Miten tähän pitää itseään psyykata? Tämähän on kuin jokin sairaus tai vamma jonka kanssa olisi vaan opittava elämään vaikka ei apua mistään tule? Miten?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Onko sinulla niin paha sosiaalisten tilanteiden pelko, ettet pysty menemään kavereita hankkimaan?
En varmaan näin v***sti kärsisi yksinäisyydestä, jos yksinäisyyteni syy olisi ihmiskammo.
No mikä sinua sitten estää lähteä kavereita hankkimaan? Jos itselläni ei olisi ihmispelkoa, lähtisin heti ihmisten ilmoille, mutta ihmispelko estää.
Mikä sinulla sitten on esteenä? Väsymys?
Tuntuu että se vaan pahenee tuo yksinäisyyden tunne. Olen kasvanut aiempaa sosiaalisemmaksi ja kärsin erittäin paljon, kun kavereita ei oikein ole. Koulussa on pari ihan mukavaa tyyppiä, mutta vapaa-ajalla kärsin tosi paljon. Harmittaa kun sellaisia lapsuudenkavereitakaan ei oikein ole. Ei ole oikein ketään, kenen kanssa olisi yhteisiä hyviä muistoja..
Voijeesus sentään! Lopeta ensinäkin toi turhan vinkuminen.äläkä te asiasta ongelmaa.ihan oikeasti jos oot terve ja voit harrastaa,tehdä asioita mitä sitten vaikka oot yksin.tee siitä juhlaa ja painu helvata paikkoihin josseet oo koskaan käyny.tee uusia juttuja,koe niitä.kyllä joskus joku sieltä vastaan käy.mieti ihan oikeesti,onko toi suurimpia ongelmia ihmisellä jos oot terve! Laita asiat oikeisiin mittasuhteisiin!
Kukahan tässä kuule vinkuu turhaan? Et tiedä mun elämästä mitään, oon ollut lapsena hyväksikäytetty yms. On ihme, että oon koko paskan elämäni tähänkään asti jaksanu. Kuule mun elämä on ollut kaikkea muuta kun ongelmatonta ja normaalia saatana!
"painu helvata paikkoihin josseet oo koskaan käyny..."
Tiedätkö "marsryhtiä" semmoisen sanan kuin KÖYHYYS ja sen merkityksen???? Riittää, että on vähävarainen!!!!
Pikkuisen saattaa rajottaa menemisiä ja harrastuksia. Pelkästään se seikka sulkee pois jos jotakin mahdollisuuksia olla ja mennä.
Kivuliasta on edes haaveilla mistään, kun lähikaupunkiinkin bussilla meno-paluu vie melkein viikkoiset ruokarahat. En minäkään vingu, mutta näin se kuitenkin vaan on! Luonteesi ja maailmankuvasi tuntien sanon nyt, että älä nyt vaan rupea huutamaan: "Mars töihin siitä" :-)
Hanki ystäviä saatana. Ei voi olla vaikeata. Jos ei oikea elämä kelpaa niin aina on Skypet ja internetit. Jos videopelit kiinnostaa niin siellähän löytyy monia tyyppejä.
Siis nimenomaan voi olla vaikeata
Mitä yksinäinen tekee Skypellä??? Puhelinkin on miltei tarpeeton. Sillä vaan tilaa parturiajan tms.
Voivoi kun olisikin niin yksinkertaista tuosta noin vain hankkia ystäviä. Hohhoijaa.. Helppo sitä on sanoa, että hanki ystävä. Luuletko ihan tosissas ettei täällä me yksinäiset varmasti olla etsitty jos jonkin moisia kirjekavereita, ehkä skypekavereita, spostikavereita yms? Mutta ei oo niin yksinkertaista!
Ohhohh, mitä vastauksia! Kiroilua, halveksimista, hädän hetkellä ihmisen lyttyyn lyömistä. HÄVETKÄÄ!! Kyllä tulee teillekin, jotka tällä hetkellä voim issanne olette, vielä eteen elämässä monta kertaa vaikeuksia. Toivottavasti on sitten niitä, jotka muistaa teitä haukkua ja moittia oikein kunnolla. Karman laki kyllä toteutuu. Sioille ollaan sikoja ja hyvä tulee hyvän luokse.
Mitäs nuo haukkujat oikein tällä yksinäisyys-palstalla sitten tekee? Onkohan niillä itsellään jokin ryhtiliike jäänyt tekemättä ja se oma napa vaan pömpöttää siinä ihan oman pikku nokan päässä.
Yksinäisyyteen on varmasti monenlaisia teitä ja syitä niin mulla, sulla, heillä, teillä ja meilläkin. Viha tuskin ketään auttaa - ei vihattua eikä vihaajaa.
Asiaa!
joskus nuorempana yksinäisenä ollessa, pelasin pasianssia. Ihan yksin sai pelata, vaikka jotkut väitti, että kohta joku on neuvomassa miten sitä pelataan. Täytyy sanoa, että olipa ihan hukkaan heitettyä aikaa/elämää se pasianssin peluu.
Yksinäisyys on monelle se paras tilanne. Ihanaa on, kun saa olla yksin ja ihan kuten haluaa.
Ihanaa yksinäisyys on kuitenkin vain sosiaalisten kontaktien vastapainona. Lähde johonkin harrastukseen, järjestötoimintaan, vapaaehtoistyöhön tai mihin mielitkin. Ovesta ulos joka päivä, vaihda muutama sana vastaantulijan kanssa vaikka säästä, joulun tulosta ja ihan mistä vain. Sano edes päivää kaupan kassalle ja bussikuskille. Kilauta kaverille, äidille, veljelle tai siskolle.
Yksinäisyys lähtee, kun alat osallistua elämään muiden kanssa. Ristikoiden ratkominen on ihan hyvä juttu, pyydäpä joku kanssasi ratkomaan niitä ristikoita. Lähde kirjallisuuspiiriin ja osallistu.
Yksinäisyys ei ole sairaus, se on tunne, joka syntyy siitä, kun ei jaa mitään toisten kanssa eikä ole mitään yhteistä muiden kanssa. Itse valitset joko yksinäisyyden tai osallistumisen.
Konsteja kyllä löytyy ja niitä on jo koitettu. Kaikkia mainitsemiasi ja noiden lisäksi vieläpä kirjekavereitakin on koitettu vuosien aikana. Eipä ole yksinäisyys lähtenyt.
Kyllähän sitä kilauttaisi kaverille ja "joku" niitä ristikoitakin kanssani täyttäsi jos olisi se joku ja kaveri.... Yksinäisellä ei ole ketään!!!!
Minulla ei ole mitään yhteistä kenenkään kanssa... orpo piru! Kuuntelija korkeintaan mutten se toinen osapuoli missään asiassa. Ei ole yksinäisyyttäni poistanut mikään.
Jotenkin viallinen ja syvältä olen, tiedostan sen jo sanomattakin. Osallistu siinä sitten.
Miten tähän nöyrtyy, oppii ja tottuu?
Olen vuosia koittanut löytää kirjekaveripalstoilta kavereita ja tuloksetta. Usein mailittelu katkeaa ennen kuin edes alkaa. En jaksa esim. viestejä joissa kerrotaan yksityiskohtaisesti omista itsemurhayrityksistä, viiltelystä yms tai kuinka lapset on otettu huostaan tai vastaavaa. Ne menee musta tosi yksityiseksi ja ovat jokaisen henkilökohtaisia asioita, siis ei oma elämäkään ole helppoa ollut, mutta en halua alkaa kenenkään terapeutiksi enkä halua omaa terapeuttia kaverista. Nyt näin hiljattain erään naisen ja hän valehteli mulle, että hänen sisarus ja sen lapsi kuolivat. Että oon aika väsynyt kurjiin tyyppeihin joita oon tavannut.. Sitten oli yksi mies joka kertoi saavansa sadistista mielihyvää kun katsoo esim. leffoja joissa katkotaan ihmisten päitä yms. Myös erään narsistin sain stalkeriksi ja hän pommitti mua sairailla viesteillä. Eli siinä on netin antia, olisi kivaa löytää jokin mukava ystävä välillä. HUOH.
Täälläkin yksi yksinäinen. Minäkin koen olevani viallinen, ja epäonnistunut ihminen. Ympärillä oleviin ihmisiin en saa yhteyttä, olen jotenkin outo. Tiedän omaavani rajoitteelliset sosiaaliset taidot, joten ystävien hankkiminen ei ole siitäkään syystä helppoa. Persoonallisuuskaan ei auta ystävystymään, olen ujo ja hiljainen. Jotenkin väsymys iskee muiden seurassa eikä jaksa panostaa keskusteluihin. Terapiaa olen harkinnut, mutta se on niin kallista. Yksinäisyydessä ikävää on se, että yksin ei tule lähdettyä useinkaan minnekään. Kotona nyhjääminen tuntuu pahalta. Olisi ihanaa lähteä jonkun kanssa ulkoilemaan, leffaan tai teatteriin. Aloitin harrastuksen, mutta ei sieltäkään löydy juttuseuraa. Ei kai yksinäisyyteen koskaan totu. Osa päivistä on tosin parempia kuin toiset. Voimia teille!
Hei OttoMarkus.
Ystävyys on vaikea laji. Ystävyys tarkoittaa tasa-arvoista vuorovaikutussuhdetta, joka rikastaa kummankin osapuolen elämää. Kumpikin antaa ja saa. Ystävyydessä tuetaan toista hädän hetkellä, mutta olemuksellisesti ystävyys ei ole tukisuhde, vaan ystävyydessä kummankin osapuolen pitää olla itsenäinen ja kantaa oma elämänsä ja tunteensa. Ystävyys ei synny helposti ja toisaalta sitä on vaikea ylläpitää elämän muutoksissa. Lisäksi ystävyys vaatii paljon viestintä- ja tunnetaitoja. Ystävillä pitää myös olla jotain yhteistä, joillain se on asuinpaikka ja tuttavapiiri sen kautta, joillain harrastuslaji tai ammatti, joillain arvomaailma.
Yksi asia, mikä voi yhdistää ihmisiä, on vapaaehtoistyö. Joskus, kun yhdessä työskennellään itseä 'isomman' asian parissa, löytyykin se yhdistävä tekijä joka ajan saatossa muuttuu ystävyydeksi. Kerrot sanaristikoista yms. Kuulostaa siltä, että elämässäsi on paljon tilaa, ehkä tyhjyyttäkin. Voisiko vapaaehtoistyö antaa sinulle elämään mielekkyyttä ja merkitystä. Sitä ei voi tehdä vain siksi, että löytäisi ystävän, mutta sekin on mahdollista
Vapaaehtoistyön mahdollisuuksia on kunnilla, eri järjestöillä ja myös seurakunnilla. Halutessasi tutustu oman asuinalueesi mahdollisuuksiin
Merja, diakoni
kenellä on aikaa johonkin vapaaehtoistyöhön, hmm(!)
Helppo kikka yksinäisyyteen, on piereskellä ilma mahdollisimman pahan hajuiseksi. Olitpa missä tahansa, niin 10 sekunnin sisään joku ihminen tulee hajuetäisyydelle. Kotonakin se onnistuu 100%, kohta soi ovikello.
Raha ratkaisee, pysyn siis yksinäisenä.
Selevä pyy! Annetaaan apu sinne mihin rahaa suolletaan. Paremmille tarvitsijoille. Ensisijaisille. En mä rahaa tarvii, vaik vaikeeta onkin.Olen suomalainen
paljonko painat? Onko ylipainoa?
Ei ole ylipainoa! Painoindeksi on 23,7 ja hiukset on päässä. Hyvä iho on ja hampaat hoidettu. Ei ole pihtikinttuja tai länkisääriä. Kynnenaluset on puhtaat, nenäkarvat ei tursua, en polta, en nappaile muutakaan ja alkoholiakin otan erittäin satunnaisesti... So what?
vika lienee sitten luonnepuolella.
Haiseeko hengityksesi?
Kenelläpä ei! Tyhmyys ei ainakaan paranna sinunkaan vikojasi! Sen ensimmäisen kiven heittäminen on vain viattomille varattua duunia. Vai mitä "cent"?
pidät siis muita ihmisiä tyhminä, ja sen takia kärsit itse(!)
Nerokasta
On sulla vaikeeta! Ymmärrän! Hih! En oikeesti ymmärrä!
Kyllä sitä vaan voi olla yksinäinen, eikä uusiin ihmisiin tutustuminen ole helppoa. Tietysti voi harrastaa ja sieltä saa tuttuja, mutta menee aikaa ennenkuin ne tutut tai yksikin niistä tulee oikeasti tutuksi, kaveriksi ja jopa ystäväksi. Ja ne vuodet on pitkiä ja yksinäisiä. Eron vuoksi jäi elinpiiri entisen kodin ja puolison luo.. mulla on lähinnä työkaverit ja muutamia tuttuja paikkakunnalla missä asun. Tapaan ihmisiä kun käun ahkerasti katsomassa matseja ja harrastan itsekkin liikuntaa. Mutta aina menen kotiin yksin, en käy kylässä ja ei ole vieraista rasitteeksi. Yksin lomailen, matkustan, lenkkeilen, huvittelen. Yksinäistä, niin se vaan on.
on vaikeeta
centillä on niin vaikeeta! Cent ei muista mitä itse kirjoittelee ja paljastaa luonteestaan yms. vaikeuksistaan! Ymmärrän, kun on vaikeeta. Sehän on totinen totuus vaikeudesta kuin vaikeudesta.