Vähän katkera olo

Hanki uudet ympyrät ja lopeta ulina.

Minulla on ollut jo pitkään sama olo. Olen 43. En osaa lohduttaa. Anna vaikka virtuaalisesti osa pettymyksestä minulle jos osaat. Uskon kestäväni senkin.

En kuitenkaan halua luovuttaa. Kidun ja elän vielä pitkään, vain vittuillakseni.

Löydä sisäinen lapsesi ja hae apua. Yhdessä voitte käydä traumoja läpi ja kasvaa henkisesti. 4-kymppisellä on elämä vielä edessä.

siis mitä???
ketä varten sä olet aikuisikäsi elänyt?
ja mikä estää nelikymppisenä tekemästä suunnan muutosta?
myyt omaisuutes pois ja muutat vaikka Timbuktuun jos siihen tuntuu olevan tarvetta.
Ei sun elämääsi kukaan muu elä tai muuta kuin sinä itse.
Avaimet on sun omissa käsissäsi, siitä vaan toimimaan.

Itseäni on aina harmittanut se miten muut kävelivät ylitseni niin kotona kuin töissä.
Yks päivä vaan päätin, että nyt se on loppu. Otin avioeron ja lopputilin. Omakotitalo myytiin, muutin 20m2 halpaan vuokrakämppään ja elin talosta saaduilla rahoilla 2 vuotta tekemättä mitään. Sen jälkeen olen tehnyt hanttihommia vuokrayhtiölle just sen verran kuin on tarvetta. Niitä omakotitalorahoja on vielä jäljellä, jos siltä tuntuu että ei huvita töissä käydä. Eikä ole mitään estettä hakea myöskään työttömyyskorvausta tai vaikka sossusta rahaa. Ja lopuks voin sanoo, että en todellakaan ryyppää, ei ole mielenterveysongelmia enkä käytä huumeita. Ei kiinnosta tippaakaan juosta oravanpyörässä ja elää paskaa parisuhdetta vaan sen vuoks, että kaikki muutkin tekee niin.

En uskolla se on vaan niin pieni että se ahdistuu kun silmät näyttää tissien kohdalla. Kokemusta on t lyhyt mies

Kun oppii tulemaan toimeen itsensä kanssa katkeruus kaikkoaa. Itse olen oppinut elämään itseni kanssa ja oppinut olemaan ystävä toisille. En etsi enää kuuta taivaalta, enkä kuvittele hymyn tarkoittavan muuta kuin hymyä. Kun voi hymyillä takaisin puhtain mielin saa siitä sisäisesti hyvän olon.

voi helvetti me taidetaan olla samalla pysäkillä.
Onko tää joku luuppi? Voimat on loppu, miten täältä pääsee pois?

Jotain boostaavaa, kiitos.

Hei Kaikki kyllästyneet, nostakaa vain päänne pystyyn. Totta, joskus on hyvinkin vaikeaa nähdä valoa tunnelin päässä mutta tiedätte että valoa siellä kuitenkin on.

Kukaan toinen ei paranna oloanne, kukaan toinen ei nosta teitä syvyydestä ja apatiasta. Jos oikein hyvä onni käy, muista saattaa huom! saattaa, olla apua, mutta suurin ponnistus on kuitenkin tehtävä itse. Odottaa,että elämään tulee joku taikuri joka poistaa pahanolon, on ajan tuhlausta.
Infoa on saatavana joko netistä, kirjoista, tutkimusartikkeileista jne. Hakekaa sitä, mitä enemmän tietää ja pystyy tulemaan oman sulkeutuneen kuplansa ulkopuolelle, se jo yksistään auttaa.

Ulkopuolisen on tietysti helppo sanoa että katso asioitasi reaalistisesti, muuta mitä voit, hyväksy mitä et voi muuttaa. Mikäli muuttamattomat asiat liittyvät omaisiin, läheisiin; sattuu kun niihin ei voi vaikuttaa enää itse.

Kuitenkin oman katsontakannan positiiviseksi muuttaminen on jo iso harppaus.

TUO ON VAATIVINTA MITÄ KOSKAAN ON TEHNYT!

Mutta... se autta valtavasti jatkamaan eteenpäin. Se heijastuu muihinkin ja saa alkuun ketjureaktion jossa mutkien kautta monet selviävät voittajina.

Been there, done that!

Puoli vuotta aloituksesta ja asiat ovat entistä huonommin. Ympärilläni on elämänilon varastavia sosiopaatteja ja muita mielenterveysongelmaisia. Luottotiedot ovat menneet. Jäljellä on vain remontoitava asunto ja velat. Lopun alun merkit harrastuselämässä. Katkeroidun syvemmin ja sukellan toivoa täynnä olevan meren pohjaan. Sydämeni uppoaa sinne kuin kylmä kivi. Se onkin parhaimmillaan sukelluspainona.

P.S. Minun ei pitäisi enää olla täällä kanssanne. Päätin kuitenkin kärsiä loppuun asti.

Ei kannata puhua muiden puolesta. Ei voi tietää kuka rakastaisi ja miksi, jos ei yritä.

Toki se vaatii vastuunottoa omasta elämästä. On niin paljon helpompi jäädä vollottamaan.

Pieni asia kerrallaan haaveita kohti. Ei liikoja vaatimuksia itselle silloin kun ei jaksa. Silti aina jotain voi tehdä. Hoitaa vaikka kuntoaan, kun luottotiedot on menneet.

Elämässä on kriisejä. Katsotaan taakse ja eteen. Mietitään mitä oli, oliko järkee, mitä seuraavaksi. Ihan luonnollista ja usein tapahtuvaa.