Mistä voin sen tietää jos vaikka onkin? Olen syönyt psykoosilääkkeitä 15v. asti eli n. 8 vuotta ja kaikki psykoosilääkkeet voi aiheuttaa aivovaurioita pitkäaikaiskäytössä. Siis entä jos minusta on tullut vaikka vähän vammainen tms. xD Ei ole mikään hauska juttu siis, mutta naurattaa vain. Ketiapiini kuulemma voi tuhota unireseptorit ja tosiaan tuntuu etten nykyään saa unta ilman väsyttäviä lääkkeitä. Ja sitten olen jatkuvasti jotenkin pöhnäinen ja väsynyt niin mietin että josko ne lääkkeet olisi tehneet minusta pysyvästi sellaisen. Olin jonkun aikaa ilman psykoosilääkkeitä ja olin silloinkin tosi väsynyt ja nukuin paljon.
Entä jos mulla on aivovaurio?
ErittäinIkävää
1496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minua on alkanut tosi paljon nykyään ahdistaa lääkkeiden syöminen ja vituttaa esim. se että söin niin pitkään sitä ketiapiiniakin nuoresta asti ja luultavasti en olisi sitä jatkuvassa käytössä tarvinnut mutta ketään ei kiinnostanut tutkia onko mulla edes tarvetta syödä sitä. Minun elämä on menny monilta osin pilalle lääkkeiden takia. Hyvä ettei tullut diabetestä tuosta ketiapiinista. Maksa-arvot oli jonkun aikaa koholla, mutta nyt on taas normaalit.
Oisko joku hyvä lääkäri paikalla, ehkä kohta tulee diagnoosi.
Hyvin ikävää.
Älkää pilkatko minua :(
Oletko tosissasi, mä luulen että tarviit niitä pillereitäsi.
Vaikutanko suht. normaalilta teidän mielestä? Rehellisesti pitää vastata.
Rehellisesti sanottuna, toivon että noin on, mutta monet tuollaiset aloitukset vaikuttaa mielestäni vähän höpetöltä.
Ei täällä voi kenenkään normaaliutta arvioida. Mielenterveysongelmista kärsivä voi olla ajoittain ihan tavallinen ja välillä ihan uriltaan.
Siis tarkoitin että vaikutanko jotenkin aivo"vammaiselta"? Kyllä tiiän että muuten on tosi höperö aloitus, mutta mulla on vaan välillä semmosia pelkoja "viallisuudesta" ja tarvin siihen vakuutteluja muilta että se asia ei ole niin. Siis olen aika neuroottinen välillä. En tiedä onko tuo oikea sana. Mutta nyt ei ole ketään läheistä jolta vois kysyä niin ajattelin kysyä täältä. Ja juu tajuan että on tosi typerä juttu, siksi ei tarviikaan vastata, koitan nyt päästä yli tästä. :'D
Sehän tässä onkin, pellepalsta, ap pyytää arviota ja me pellet vastaamme.
mitenkään aivovammaiselta ainakaan kirjoitustesi perusteella.
Hyvä että olet huolissasi lääkkeistäsi, etkä suhtaudu välinpitämättömästi itseesi.
Sano lääkäreille, mitä lääkkeistä ajattelet ja mitä pelkäät. Pyydä mielipide vaikka useammalta asiantuntijalta.
Ihminen muuttuu elämänsä aikana ja mä en kyllä tiedä miten se vaikuttaa, kun kasvuvaiheessa lapsesta aikuisuuteen on syönyt jotain lääkettä vuosikausia.
Sen tiedän kokemuksesta että esim e-pillereiden yhtäjaksoinen syöminen kuusitoista -vuotiaasta yli kaksikymmentä vuotta putkeen antoi itselleni väärän käsityksen itsestäni naisena ja seksuaalisuudestani ylipäätään. Niiden jäätyä muuttui minussa paljon.
Mä ole ihmetellyt aina sitä, että miksi ihminen pitäisi olla tasapaksu pötkölä aina, kaikkialla ja joka asiassa, mitä ikinä eteen elämä tuokin. Kaikki reaktiot johonkin suuntaan diagnosoidaan heti, vaikka ne on ihan normaaleja silloin, kun elämä satuttaa tai hurjasti riemastuttaa. Niistä sitten otetaan taakka harteille ja sitä lääkitään lopun elämää. En tiedä olenko väärässä, mut joskus tuntuu tältä.
Viallisuudesta. Itselleni on elämä tuonut monenmoista vikaa ja yhden sellaisen viankin, että siihen tarvitsee lääkkeen avuksi. Minusta puuttuu jotakin, että voisin elää normaalia elämää ja siihen on tyytyminen. Elämään sen puutteellisuutensa kanssa ja lääkkeensa kanssa.
Jos koet olosi paljon paremmaksi lääkkeiden ansiosta , niin pakkohan niitä on syödä. Monet ihmiset joutuvat syömään monenlaisia lääkkeitä, osa koko ikänsä. Jos lääkkeiden ansiosta elämänlaatu paranee, niin enemmin niitä syö, kuin kärsii.
aivovaurio on tullut jo vauvana. Äitisi on voinut käsitellä sinua rajuin ottein ja ehkä voinut ravistella. Vauvaa ei saisi ollenkaan ravistella, koska aivot heiluvat silloin kovaa vauhtia edestakaisin. Vähän niinkuin joutuisi autokolariin. Joskus väsyneet vanhemmat voivat ravistaa vauvaansa.
Todennäköisesti aloittajalla ei ole diagnosoitu aibovauriota, vaan hän miettiivvasta, olisiko vaurion mahdollisuus olemassa, koska on syönyt lääkkeitä useamman vuodennja nuoresta iästä lähtien. Tiedän useita nuosria aikuisia, jotka oivat syöneet vuosikausia mielialalääkkeitä saamatta mitään aivovauriota. Tiedän myös vanhempia ihmisiä, jotka ivat syöneet nuoresta asti lääkkeitä, eikä ole ainakaan giagnosoitu vaurioita. Tosin kymmeniä vuosia lääkkeitä syöneet kertovat itse persoonallisuutensa muuttuneen. Toisaalta normaalistikin tulee iän ja ajan tuomia muutoksia.