Psykologia: humanistinen tiede vai luonnontiede?

luonnontiede

Jos nyt ajatellaan vaikka jotain psykologian tutkimusta, niin riippuu paljon siitä onko tutkimus kvantitatiivinen vai kvalitatiivinen.

Neuropsykologia, missä magneettikuvataan aivoja voi olla hyvinkin luonnontieteellistä ja "kovaa" tutkimusta.

Sitten taas on jotain persoonallisuuteen liittyviä haastattelujen avulla tehtyjä nollatutkimuksia, jotka on enemmän sitä humanistista tutkimusta.

Oikeastaan psykologia ei sovi kumpaankaan kategoriaan. Parhaiten psykologia sijoitetaan käyttäytymistieteisiin.

Psykologialla on oma tutkimuskohteensa: käyttäytyminen eli miten ihminen toimii yksilönä ja muiden kanssa. Psykologialla on myös omat tutkimusmenetelmänsä, osittain luonnontieteellisiä ja osittain yhteiskuntatieteellisiä ja psykologian ihan omia. Humanistiseksi tieteeksi psykologiaa voisi ajatella sen perusteella, että se on kiinnostunut ihmisestä, mutta niinhän lääketiedekin on. Kummassakaan ei silti ole kyse humanistisesta tieteestä. Lääketiede on kiinnostunut ihmisestä luonnontieteen kautta biologisena ilmiönä, psykologia taas käyttäytymisen kautta ajattelevana olentona.

Psykologia on siis käyttäytymistiedettä kuten kasvatustiedekin.

Psykologia on soveltava tiede, joka käyttää erityisalasta riippuen sekä ihmis- että luonnontieteisiin pohjaavia teorioita ja menetelmiä.

Käyttäytymistieteet on luokkana vähän hankala ja keinotekoinen, koska sen ulkopuolelle suljetaan sosiaalitieteet, jotka nekin kuitenkin tutkivat ihmisten käyttäytymistä.

Itse miellän psykologian kokonaan omaksi tieteenalakseen, joka sijoittuu ihmis- ja luonnontieteiden rajapinnalle, painottuen kokonaisuutena kuitenkin ihmistieteiden suuntaan.

Mielestäni psykologia on jossain välimaastossa. Vaikka psykassa operoitaisiinkin neuron puolella ja tehtäisiin esimerkiksi aivokuvantamista, on siinäkin aina se käyttäytymisen puoli. Vaikka siis aivokuvantamisella todennettaisiin esimerkiksi leesio, joka vaikuttaisi vaikkapa nyt impulssikontrolliin, on sen vaikutuksen arviointi (eli käyttäytymisen observointi) aina jollain tasolla subjektiivista. Tilastomenetelmät auttavat, mutta eivät tarpeeksi. Kyse on aina loppupelissä subjektiivisista arvioista. Kovasti me psykalla yritämme profiloitua varteenotettavaksi, kovaksi tieteeksi, mutta en minä tiedä onko se edes tarpeellista. Ihminen on niin monimutkainen otus, ettei sitä aukottomasti voi mitata.

Hyvä kysymys.
Voisiko se olla myös lääketiede?