Olen epätäydellinen, pyrin täydellisyyteen. En voi mitenkään tulla täydelliseksi, joten itken ja pääni takoo asioita, mitä ei pitäisi. En voi olla onnellinen. En voi nauttia elämästä. Aina joku osaa paremmin, aina jollakin on asiat paremmin. Aina pitää kestää ja olla sosiaalinen. Aina joutuu elämään pelossa. Aina muut saavat sen kohdan paremmin, mitä itse en saa. Saanko siis mitään aikaan? Ei arvosteta elämän pieniä ihmeitä, vaan pyritään olemaan mallinukke, joka osaa kaiken. Silti he nauttivat elämästä, vai nauttivatko he ollenkaan? Onko se vain esitystä? Näyttävätkö kaikki vain sen hyvän puolen itsestään ja huono on näyttämättä? Ei minulla ole hyviä geenejä tekemään kaikkea niin hyvin kuin muut. Taistelen kaiken eteen. En ole täydellinen.
Onnellisuutta haen
pieniajatus
6131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen hyväksynyt jo etten ole täydellinen. En parhaimmistoa, en osaavin, en nopein enkä nätein. Mutta kyllähän se sisäistä onnellisuutta syö kun tuntee että aina on kaikessa tekemässään se heikoin lenkki, se joka on vaarassa pudota pois tai tulla tallatuksi. Surkuhupaisa tunne kun on hyvä vain haaveilussa eikä siinäkään silloin kun kannattaisi olla. Milloin on liian epätäydellinen kannattaakseen enää edes elää? Silloin kun onnellisuus kestää ajoittain minuutin, vain hautautuakseen realismin alle päiväkausiksi, mutta silti ei osaa lopettaa sen etsimistä. Se on kaikista raskainta.
Tuntevatkohan kaikki samoin? En enää edes erota oikeaa väärästä.
Mitä tarkoitat ettet erota oikeaa väärästä? En ymmärtänyt yhteyttä vastaukseeni. Oma ajatukseni on tuohon liittyen vain että jos ei noudata omaa moraaliaan, on vaikeaa olla tyytyväinen itseensä ja sitä kautta onnellinen. Itse kuitenkin kirjoitin enemmänkin konkreettisesta suorittamisesta kuten aloituksessa luki. Mielestäni muiden asettamien mittareiden (yhteiskunnan tehokkuus jne) saavuttaminen vaikeaa, oman moraalin helpompaa/helppoa.
Tarkoitin tuolla siis, että en erota oikeaa onnellisuutta väärästä onnellisuudesta. En voi erottaa, kuka on oikeasti onnellinen elämässään. Pintapuolisin kaikista onnellisimman näköinen ihminen voi todellisuudessa olla onnettomin. En tiedä tuntevatko ihmiset asioita samoin tai tuntevatko he samoja ajatuksia kuin minulla on. Muotoilin vastaukseni hiukan epäselvästi.
Vinksahtanut ...terapiaan?!
Joo, vinksahtanut ruuvi olen. Kuka tulis naulaamaan minut suoraksi?