Vaikeus saada kieltenopettajan sijaisuuksia

Kieltenopettajien tilanteesta kertonee jotakin se, että eteläsuomalaisessa 30 000 asukkaan kaupungissa syyslukukauden pituiseen sijaisuuteen oli melkein 30 muodollisesti kelpoista hakijaa. Osalla heistä luonnollisesti oli työ olemassa, mutta suurimmalla osalla uskoakseni ei ollut.

Kieltenopettajalla on kuitenkin se suuri etu, että kielitaidolla on hyvät mahdollisuudet työllistyä moneen muuhunkin hommaan kuin luokan eteen.

Pätkätyöt näyttävät tosiaan olevan nykyään Suomessa (ja ehkä muuallakin länsimaissa) ennemmin normi kuin poikkeus. Mielestäni kuvauksesi perusteella olet tehnyt kaiken niin hyvin kuin mahdollista. Ottanut kaikki paikat vastaan ja hoitanut työn mahdollisimman hyvin. Eräällä tavalla voi olla vain huonoa tuuria ettei sinua ole valittu vakituiseen työsuhteeseen.

Itse olen myös aineenopettaja ja kun tein sijaisuuksia otin vastaan kaikki mahdolliset tarjoomukset. Lähes aina niistä kouluista sai myöhemmin hommia. Jos kieltäytyi ei soitettu enää koskaan. Luokanopettajan hommia ei koskaan edes tarjottu, mutta olisin kieltäytynyt niistä kun eivät ole omaa alaa.

Omat työkuvioni tähän asti. Tein aluksi yhteensä 1,5 kuukauden verran sijaisuuksia (ynnään tässä kaikki tipoittaiset sijaisuudet yhteen). Sitten sain noin puolen vuoden vuorotteluvapaan sijaisuuden. Tämä vaati muuttamista aivan toiselle paikkakunnalle. Kyseinen sijaisuus ei ilmeisesti ollut monenkaan muun mielestä houkutteleva. Tämä siksi koska sijainti oli juuri niin kaukainen, että se vaati muuttamista. Lisäksi isoja yliopistopaikkakuntia ei ollut lähellä (joten hakijoita ei ollut kovin paljon) ja lisäksi se alkoi vaikeasti ennen kevätlukukautta jolloin monilla oli vielä entinen työsuhde päällä. Kun tämä sijaisuus oli ohi sain osittain tuurilla (kaikki muut valitut peruivat, minua ei ollut alunperin edes haastateltu) vuoden pestin joka vaati taas muuttamista erittäin kauas paikkaan jota monet voisivat luonnehtia syrjäseuduksi. Sitten vuoden jälkeen sain ko. paikalta vakituisen työn joka edelleen jatkuu.

Tajuan että moneen muuhun aloittelevaan opettajaan verrattuna minun työhommani ovat menneet aika sujuvasti. Mutta ei johtuen omista ansioista vaan lähinnä hyvällä tuurilla ja sillä että olin valmis muuttamaan aivan minne vaan.

Mielestäni jos et halua luokanopettajan sijaisuuksia ja ne eivät johda oman aineen opettamisen sijaisuuksiin niin voit aivan hyvin kieltäytyä niistä. Lisäksi toinen juttu jota voisit harkita olisi se, että suostuisit muuttamaan työn perässä oli työpaikka missä tahansa. Jos olet ns. periferiassa vaikka pari-kolme vuotta töissä, niin sitten papereissasi on se työkokemus ja voit hyvällä tuurilla päästä hivuttautumaan takaisin etelään päin tai minne päin maata haluatkin :).

Olet käyttänyt monta vuotta elämästä tämän koulutuksen hankkimiseen. Ehkä siis parempi vaihtoehto kuin opiskeluihin palaaminen, on todellisuuden hyväksyminen. Että tässä sitä ollaan ja tällaista elämä on, koska yhteiskunta on tällainen. Pätkätyöt ovat hyvin monen ihmisen elämänmuoto. Mutta aiemmasta ajasta on jäljellä mielihalu vakituiseen työpaikkaan. Nämä ovat kuitenkin harvinaisuuksia nykyajassa. Ehkä kestää vielä pari vuosikymmentä ennen kuin pätkätyöt eivät enää ahdista ihmisiä kun mitään muistoa edeltävästä ajasta ei ole. Yleensä ideaalit kestävät muutaman vuosikymmenen kauemmin kuin todellisuus. Toisaalta mikä minä olen puhumaan, että älä ahdistu, kun itselläni on vakityö.

Jos hieman teoriaa, niin jo 1800-luvulla esim. John Ruskin ja Emile Durkheim havainnoivat, että nouseva teollistunut kulutusyhteiskunta sisältää kummallisia piirteitä. Toisaalta se on nostanut kansakuntien ja tavallisten ihmisten varallisuustasoja, mutta toisaalta teollisuus oli jo tuolloin alkanut valmistaa aivan turhia tuotteita. Näille tuotteille luotiin kysyntä, eli ihmisille siis luotiin turhia tarpeita. Vaikka tämä asia siis havainnoitiin kys. tutkijoiden toimesta jo tuolloin, niin se ei kuitenkaan johtanut siihen asiat olisivat muuttuneet.

Nyt elämme sitten maailmassa jossa ihmiset ovat jo varmaan kymmenen sukupolven ajan länsimaissa syntyneet tilanteeseen, jossa näitä turhia tarpeita pommitetaan meille lapsesta saakka. Ja ajattelemme että tavaroilla ja materialla voi jotenkin saada hyvän elämän. Sitten meillä on jotain ihmeellisiä elämän unelmia ja toiveita. Kaikki nämä ovat mielestäni turhia. Eikä näitä ollut olemassa nykymielessä esim. 1600-luvulla. Silloin ei uskottu edistykseen tai jatkuvaan itsekehitykseen. Mutta nykyään ihminen on tyytymätön jos hän ei pyri joihinkin loppupeleissä materialistisiin tavoitteisiin (joita esim. matkailukin mielestäni edustaa).

Kun kirjoitit siitä miten kallista pk-seudulla on asua ja miten koko hommassa ei ole eräällä tavalla järkeä, koska palkka menee elämiseen eikä ole rahaa mihinkään muuhun... Niin miksi rahaa pitäisi olla mihinkään muuhun? Miksi pitäisi olla muita tarpeita kuin välitön eloonjäänti? Mistä nämä tarpeet ovat tulleet? Kuka ne on meidän aivoihimme ladannut? Ovatko ne oikeasti todella meidän omia tarpeitamme?

Jos vain hyväksyy todellisuuden sellaisena kuin se on, niin sitten voi vain katsoa maailmaa ja todeta että okei, minulla ei ole mahdollisuutta elämään jossa asun Helsingin keskustassa. Minulla on varaa asua vuokralla lähiössä ja palkalla tulen juuri ja juuri toimeen. Miksei tämä sitten ole tarpeeksi?