Molempien ehkä jo poistua täältä. En tiedä tavataanko enää koskaan. Me pärjätäänn molemmat omillamme. Olemme molemmat toistemme sydämissä ja mielissä, mutta emme tuskin enää koskaan fyysisesti ulottuvissa. Tämä on vain liian intensiivistä. Itse tosin enemmän kuin mitään toivoisin, että voisin viettää niin kauan aikaa kanssasi kuin vain mahdollista. Mutta tämä ei selvästikään vain ole niin yksinkertaista.
Olisimme ehkä molemmat tyytyväisempiä, jos tämä tilanne vain laukeaisi jotenkin. Sen takia olenkin miettinyt, että pitäisköhän minun pyytää sinua "lähtemään". Itse tuskin pystyn lähtemään, mutta lienet tässä suhteessa vahvempi. Sellaista on elämä.
Olisimme ehkä molemmat tyytyväisempiä, jos tämä tilanne vain laukeaisi jotenkin. Sen takia olenkin miettinyt, että pitäisköhän minun pyytää sinua "lähtemään". Itse tuskin pystyn lähtemään, mutta lienet tässä suhteessa vahvempi. Sellaista on elämä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
MInä en pärjää :((((
Tiedostat kuitenkin ehkä jossain määrin jo ettemme mitä todennäköisimmin enää oikeasti koskaan tapaa? Olemme yhteydessä tätä kautta korkeintaan. Sen enempi aiheuttaa pakoreaktioita. Molemissa.
Eli sinulla ei ole vaan tahtoa tarpeeksi. Minä olen odottanut joka helevetin viikonloppu että nähtäisiin...
Ja kukas on paennut joka kerta kun ollaan vähän päästy lähemmäksi toisiamme? Sinä!!!!
No eipä ole ainakaan minusta kiinni. Sinä et näköjään vain tahdo tarpeeksi. Minä olen odottanut joka helevetin viikonloppu että nähtäisiin mutta ei se näköjään onnistu.
Kellehän nyt kirjoitat?
Voitasiinko nähdä seuraavana viikonloppuna?
Nähdäänkö sitten tulevana viikonloppuna?
No kyllä se vaan mulle sopii jos olisit hän mutta tuskin olet ja ehkä siitä olisi hyvä sopia sen oikean kanssa etukäteen jossain muualla kuin täällä.
Ja minäkö vahva, joka käyn terapiassa tän homman vuoksi, ainakin osittain.
Jänskää. Jos olet hän, niin itsekin olen käynyt takiasi "terapiassa". Äitini huolestui todella huonosta voinnistani pari vuotta sitten, ja haki apua puolestani. Mitään apua siitä ei mielestäni ollut.
Sinä se osaat uhkailla!! Ootte kumpikin ihan hyviä ja ihan jees. Jos mä nyt rehellinen olen, niin te ootte vaan kax broidia mulle ja loppupelissä mä tein pahasti vaan sulle, mutta enhän mä mitään sanonut siihen, sun helvetillisen duuniisi. Ähäkutti mä vaan autoin sua siinä itseasiassa. Ja sä tulet mun uniin. Ne on aika söpöjä. Sä oot niissä ja sillee. Mä joo syrra vaan.....haukotus* olin idiootti, mutta sinä aloitit....eikä siskolle tehdä niin. Onko sun pakko olla aina se aurinko?? Mä en jaksa kohta enää heijastaa...äh mun täytyy, sillä sinä pelastit minun henkeni. Nyt älä sit tapa mua siitä syystä, että voit sen tehdä...pakko tunnustaa yx juttu. Sisarusrakkautta tunnen sinuun ja sitä se vaan aina on ollu. Must olis kiva nähdä sut oikeesti jonkun aidosti luonnollisen naisen kanssa.....joku oikeesti hyvä nainen, joka tekee sun elämästä tavallisen ja turvallisen. Sä sait tämän rauhallisen naisen kilahtamaan ja räjähtämään, sillä no joo, tiedät itse....mua itkettää ja kiukuttaa. Mä olen ihan yhtä harvinainen kuin sinäkin ja sit sä vielä huutelit mulle. Halusitko tietää kuka olin auringossa?? Sä kokeilit mua vaikka tiedät luonteen. Mä itken sun takiasi nyt. Mä en olis uskonu, että sinä olet se mikä olet. Että sä olet ilkeä.....yh ja mä kun rakastin sua. Mä nyt sitten koitan taas rakastaa sua nuttura päässä ja sillee asiallisesti. No nih istun ja rypistyn.
Sisarusrakkautta. Kelpaa mulle hyvin. En missään vaiheessa pitänyt tätä tavanomaisena romanttisena rakkautena.
No etkö jo hogaa?? Mähän sillee aina vähän kuuntelin sua ja mitä sulla oli asiaa ja sillee sit vähän riideltiin ja kiisteltiin ja ah taas niin sovittiin se riita ja kyllähän sä mut seinään osasit heittää, niinku sillon tällöin käy sisaruksilla. Sä oot tehny niin paljon mun eteen ja sillee. Uhrauduit mun takia ja nyttenkin mä niitän oikeesti ihan onnellisena sitä peltoa, minkä sä kylvit. Mä vaan petyin kun sun esirippu putosi mun päälle ja sä vaan heitit sen mun päälle. Se sitten paljastu, se sun tuskasi, että broidi olikin kovin yksinäinen siellä maskissa ja että syrran kunnia oli huomattavan vaikea pelastaa. Jokapuolelta kun tuntui hyökkäävän irvileukoja, jotka muuten hokasi keitä me oltiin, kun vastakkain siinä seistiin. Ja kuinka me haavoituttiin kumpikin tästä syystä taas. Johtui niistä tyypeistä, jotka pitää kulisseja pystyssä. Siinä meidän ympärillä niitä oli. Sinä otit taas riskin ja suuren, kun paljastit meidät. Mutta niin se olit sinä, kun niin teki. Voi luuletko, että .... Antaa olla et voi tuomita minua. Puspus rakkausrakkaus...viha kukistui rakkaudella...äh niin
Oli sen verran hämärää settiä, että ei tainnut olla mulle...
Mutta pääsinpäs rakastelemaan broidiani täällä sanallisesti...puspus aloitin taas rakastamaan häntä..