aiheuttaneet teille masennusta?
Kertokaa, millaset asiat ovat
juusolapinmaalta
79258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 79
Vanhimmat
Pakkohoito ja psykiatrinen hoito yleensäkin.
Psykiatrisen hoidonhan pitäisi auttaa. Lääkehoitoa, keskusteluterapia.
Usein se myös auttamisen ohella tai sijaan tekee muuta. Tästä on esimerkkejä koko psykiatrian historia täynnä. Pelottelematta tai maalailematta mitään uhkakuvia nyt sen kummemmin.
...Sairaudentunnottomuus, psykoosit, maanikot etc. ovat sitten asioita erikseen, tietysti. Ainakin monilta osin...
Tiivistettynä se, kun vaadin itseltäni liikaa ja sitten muut eivät kestä minua. Lienenkö ADHD tai BiPo...
Parantumaton sairaus, rakkaitten ihmisten kuolemat jne. Asioita, jotka on vain pakko kestää elämänsä loppuun asti. Jollain tavalla tulen aina olemaan surullinen, näille asioille ei voi mitään. Yritettävä iloita hyvistä jutuista.
Mut hei, eihän rakkaiden ihmisten kuolemien jälkeinen suru ole sairautta. Se vaan onniin, ettei se suru ehdi katoamaan jos välissä on noin neljä viis vuotta rakkaiden ihmisten kuolemista. Ja se et eihän rakasta edesmennyttä nyt silleen vaan voi unohtaa kukaan, .... heitä muistellaan silloin tällöin, ovat mielessä.
Olenko sanonut, että ihmisten kuolemien jälkeinen suru olisi sairautta. Sairaus on ihan oma juttunsa. Siihen ei ole lääketiede keksinyt täysin parantavaa hoitoa.
Parantumaton sairaus ja yksinäisyys.
9€ orjatyö
Lapsen sairaus ja lapsen totaalinen yksinäisyys. Hänellä ei ole yli kolmeen vuoteen ollut yhtään ystävää eikä kaveria. On koulukiusattu, kuten minäkin aikoinaan.
Liitän teidät rukouksiini. Tämä maailma on kova. Minua itseänikin aikoinaan koulukiusattiin eikä sairastaminenkaan ole muukalaiseksi jäänyt. Rukoilkaa Jumalalta apua.
En sairasta masennusta ihan diagnosoituna sairautena, mutta jos sattuu ikäviä asia ja varsinkin jos niitä tulee useampia kimppuna niin kyllä mieli masentuu. On myös välillä ns. harmaita päiviä, jolloin mieli mataa ja ei oikein huvita, mutta tämä kuuluu ihan normaaliin ihmisen elämään.
Positiivinen yllätys, ettei kukaan vielä tähän mennesssä ole vastannut "kemiallisen epätasapainon järkkyessä aivoissa."
X,D
Harva ymmärtää masennuksen patologiaa, mutta esitä sama kysymys ms-tauti palstalla, niin saatat tämän vastauksen saada. Aivojen biokemiallisten muutosten takia, masennus on ms-taudin tyypillinen oire.
Ei halu uskoa johonkin tee asiasta totta.
Ja samalla moni masentunut tavoittaa sen, mitä elämässä tapahtui sellaista, että se kemiallinen tasapaino lähti horjumaan. Minusta on aina kumma, kun jotkut jankuttaa tätä fysiologista puolta ikään kuin se olisi irrallinen psyykkisestä tietosiesta kokemisesta. Onhan tutkimusten mukaankin niin, että psykoterapia muutta aivojen välittäjäaineiden toimintaa.
Toki keskusteleminen muuttaa aivojen välittäjäainetoimintaa. Muutoinhan henkilö olisi kuollut. Kun ihminen kuulee asioita se aiheuttaa reaktioita. Reaktiot näkyvät aivokuvantamisessa. Kun luet tätä tekstiä aivojesi välittäjäainetoiminta muuttuu koko ajan.
^ Erittäin hyvä, yksinkertainen huomio. Erilaisten terapioiden istuimenhaltijoilla ja viskaaleilla on varsin usein tapana esittää oman touhunsa toimivuuden "todisteiksi" erilaisia trivialiteetteja tai sopimuksellisia määritelmiä. Mielenkipuisella on sitten haastavaa hommaa sukkuloida näiden tarjoamissa sokkeloissa tuskiinsa apua etsien... Ei niitä tukiakaan turhaan makseta? Vaikka ammattiauttajahan ne vie... Toivottavasti joskus auttavakin auttaja.
...Tuo masennuksen fysiologisen puolen yleinen korostelu on pääasiassa ihan meidän aikamme sokean materialismin ja elämänvastaisuuteen saakka ylikorostuneen tieteellis-teknologisen todellisuuskäsityksen oire. Masennus kuten muutkin elämänilmiöt nähdään lähinnä ja vain sellaisena, mikä tietyillä aikamme ja maailmamme vallitsevilla lähestymistavoilla on tehokkaasti (tuottavasti, viihdyttävästi, valtaa rakentavasti...) selitettävissä.
Ajanhenki. Ihmiset viranomaisia myöten yrittävät selittää tieteellisesti myös asioita, joita ei tieteellisesti voida selittää, kuten esimerkiksi miksi ihminen on masentunut. Syyt ovat elämässä, ei aivoissa, kuten esimerkiksi Alzheimerin tautia sairastavalla. Ilmiötä kutsutaan skientismiksi (engl. scientism). Wikipedia antaa skientismin seuraavanlaisen määritelmän:
Skientismi
"Skientismi eli tieteiskatsomus, joskus myös ”tiedeusko” tai ”tieteisuskovaisuus”, on näkökanta, jonka mukaan kaikki todellinen tieto on tieteellistä tietoa — että ei ole olemassa järkevää, objektiivisia tapaa tehdä tutkimusta, joka ei ole osa tiedettä.[1] Skientismiin voi kuulua joko käsitys, jonka mukaan tiede pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmat, tai käsitys, jonka mukaan tieteellä (ja erityisesti luonnontieteillä) on etusija elämän ja todellisuuden tulkitsemisessa ohi niin humanististen tieteiden kuin uskonnollisten, myyttisten tai hengellisten selitysten. Skientismillä voidaan tarkoittaa myös näkemystä, jonka mukaan luonnontieteillä on tieteessä etusija ohi muiden tieteenalojen, kuten yhteiskuntatieteiden."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Skientismi (viitattu 21.11.2015)
Joo, tosin "skientismi" perinteisesti ymmärrettynä, erityisenä kantana on sekin vielä kapeampi ilmiö kuin koko aikamme ja kulttuurimme tieteellis-teknologinen orientaatio, joka ohjaa kaikkea ajattelua ja toimintaa. Toki skientismissä ja lainauksessasi nämä ilmiöt hyvin kiteytyvät. Nykyajassa hallitsevien ajattelutapojen ja käytäntöjen kohdalla voitaneen puhua "skientismistä" erittäin laajassa merkityksessä.
...Alzheimer tosin nyt lienee myös siellä "aivoissa" ihan todettavasti. Kuten tietysti monet muutkin ilmiöt ja sairaudet. Mutta olennaista on se, että kaikkea toimintaa ja todellisuutta hallitsee yleinen, lausumaton (ja perustelematon) oletus, jonka mukaan ilmiöt ovat perustavasti tai yksinomaan materiaalisia ja teknisesti hallittavia, eivät koskaan yhtä perustavasti tai ennemmin mitään muuta...
Joo, tarkoitin toki, että Alzheimerin tauti viittaa fysiologiseen poikkeavuuteen aivoissa eli syyt ovat siellä toisin kuin psyykkisessä reagoimisessa, jossa syyt ovat elämässä. Aivot ovat elin, jota käytämme tulkintaan. Samalla tavalla, jos näemmä jotain mistä emme pidä, vika ei ole silmissä vaikka silmät ovat elimet joita käytämme havaitsemiseen. Hieman epäselvästi olin kirjoittanut vertauksen viime viestilläni.
Pystyisitkö valaisemaan esimerkillä mitä tarkoitat laajemmalla tieteellis-teknologisella asennoitumisella? Auttaisi hahmottamaan mitä tarkoitat. En varmasti ole eri mieltä, koska kaikki on tässä ajassa muodikassa pukea tieteellisiin sanoihin. Jopa masennuksen kohdalla ihmiset alkavat lähes automaattisesti jauhamaan heti jostain kemikaaleista ja muista välittäjäaineista ja neurotieteistä eivätkä kysy miksi joku on masentunut ja selvitä sitä syytä. Masennus on reaktio elämään. Ihminen ei masennu ilman syytä. Kokonaan toinen keskustelu on sitten se mitä ihmisen aivoissa tapahtuu, kun koemme mielihyvää, nauramme, nukumme, iloitsemme, tunnemme empatiaa, rakkautta, surua....
Höpö höpö. MS-tauti itsessään on masentava, niin kuin monet muutkin sairaudet. Moni tässäkin ketjussa on maininnut sairauden masennuksensa aiheuttajaksi. Ja eikö se ole luonnollista? Ikävät asiat masentavat.
Perehdy ensin asioihin, kirjoita sen jälkeen. Tämä on tavanomainen tapa toimia.
On aika yksiselitteistä väittää, että jokainen masentunut olisi MS-potilas. Ei pidä paikkaansa. Olet myös yksinkertainen, jos et kykene erottamaan syytä ja seurausta toisistaan. Todennäköisesti korrelaatio on niin päin, että ensin tilanne ja sitten muutokset.
Otetaan nyt vaikka esimerkiksi pianonsoitto. Aivokuvauksissa on eroja pianonsoittajilla ja verrokkihenkilöillä. Sinun logiikalla henkilöt pitäisi ensin kuvata aivot, ja laittaa sitten pianokouluun sopivat aivot omaavat ihmiset. Todellisuudessa jokainen oppii soittamaan pianoa, kun aloittaa riittävän nuorena. Kohtuullisen taidon oppii jopa iäkkäänä aloittanut soittaja. Aivomuutokset seuraavat harrastuksen aloittamista. Samoin kuin lihakset ja lihaksien hermotus kasvavat treenin aloittamisen jälkeen.
Eli ensin laukaiseva tilanne. Sitten ajatukset ja muut tapahtumat (jos ihminen vain makaa sängyssä on selvää, että hänen taitonsa surkastuvat monilla osa-alueilla, ja tämä näkyy myös aivokuvauksissa). Sen jälkeen neurobiologiset muutokset.
Alzheimerin aivomuutokset eivät suoraan korreloi toimintakyvyn kanssa. Tätä on tutkittu nunnakokeilla. Sosiaalinen ja laajan ystäväpiirin omaava nunna pärjäsi hyvin samoilla aivomuutoksilla, jotka aiheuttivat oireilua epäsosiaaliselle nunnalle. Sosiaalisuus on tärkeä tekijä aivojen toimintakyvyn ylläpidossa. Aivot surkastuvat käytön puutteessa kaikilla. Ainahan ei ole helppoa erottaa esim. masennusta ja dementiaa oireiden perusteella. Myös moni dementoitunut on jossain vaiheessa masentunut. Hänellä täytyy olla todella hyvä tukiverkosto, jotta hän voisi elää mahdollisimman täysipainoista ja normaalia (arki)elämää dementiasta huolimatta.
Alzheimerin taudin syytä ei täysin tiedetä. Sen epäillään kuitenkin olevan kytköksissä mm. ravintoon. Moni masentunut syö huonosti tai epäterveellisesti, mikä vaan lisää aivojen vaurioitumisen todennäköisyyttä. Kaikki terveellä tavalla aivoja kuormittavat ja rakentavat tekijät jäävät helposti masentuneelta pois (sosiaaliset suhteet, harrastukset, liikunta, monipuolinen ravinto).
Itse ymmärsin muuten liikunnan merkityksen vasta, kun aloin rakentamaan kadonneita lihaksiani takaisin. Lihasten myötä menetetään myös hermoyhteyksiä. Tätä kautta on ymmärrettävää, että liikunta parantaa aivotoimintoja ja mielialaa.
Vaikka olisi kuinka kurjaa, koettakaa liikkua, harrastaa ja opetella jotain uutta koko ajan! Se on aivojenne hyväksi. Mitä pahemmin rappeudutte, sitä vaikeampaa on saavuttaa normaali elämä uudelleen.
mikään keskusteluhoito eli psykoterapia ei muuta aivojen toimintaa pysyvästi.
tarkkaavaisuus ja usko tulevaan saadaan stimuloitua, mutta terapian loputtua tilanne on sama jos ei pahempi kuin alkutilanne.
masennukseen myytävät lääkkeet auttavat jonkin aikaa, mutta teho vähenee ja hyöty ajan mittaan kääntyy negatiiviseksi. Miksi näin? Aivot eivät pysty säilyttämään lääkekanavaa aktiivisena, vaan tarvitaan jälleen uusi lääke muodostamaan uusi ns aktiivikanava eli stimuloimaan aivoja. Aivoja voi stimuloida itse uusilla ärsykkeillä, sellaisilla joiden aktivaatioalue aivoissa on toisessa paikassa. Vaihtelu virkistää aivojamme ja se on nähty masennuslääkkeiden käyttäjillä. Ne haitat niissä lääkkeissä on ikävät, väsymys, hikoilu, sykkeen nousu, ahdistus jne. Kun ihminen kokee jotain pahaa kuten haitat, muuttuu depressiolääke itseään vastaan.
MS- tauti tosi kurja sairaus, ei ihme jos ihminen masentuu diagnoosin kuultuaan. Sama kun kuulee itsellään olevan jonkin parantumattoman sairauden, niin kyllä menee alamäkeä. Harva hyppii ilosta saadessaan tietää syövästään tai muusta pahanlaatuisesta sairaudesta.
"Joo, tarkoitin toki, että Alzheimerin tauti viittaa fysiologiseen poikkeavuuteen aivoissa eli syyt ovat siellä toisin kuin psyykkisessä reagoimisessa, jossa syyt ovat elämässä."
Aivan - taisinpa vain itse tulkita tuon kohdan tekstissäsi väärin päin. Kaikki kunnossa.
"Pystyisitkö valaisemaan esimerkillä mitä tarkoitat laajemmalla tieteellis-teknologisella asennoitumisella? Auttaisi hahmottamaan mitä tarkoitat. En varmasti ole eri mieltä, koska kaikki on tässä ajassa muodikassa pukea tieteellisiin sanoihin."
No tuo viimeisin "koska"-lauseesi tuossa yllä oikeastaan antaa esimerkin ja tiivistää asian: todellisuus koetaan tieteellis-teknologisesti lähestyttävänä ja käsitettävänä ja sitä lähestytään kaikessa ensisijaisesti ja yhä enemmän yksinomaan tämän pohjalta. Muita mahdollisia lähestymistapoja ja "maailmoja" ei tunnusteta tai edes ymmärretä enää olevankaan. Samoin myöskään itse tieteellis-teknologisen lähestymistavan ja maailmankuvan omia edellytyksiä ja lähtökohtia, rajoja ei tunneta tai muisteta olevankaan.
Tällainen perustava tapa kokea todellisuutta eroaa perinteisesti ymmärretystä "skientismistä" mm. siinä, että jälkimmäisen on yleensä ajateltu olevan eräs mahdollinen, yksittäisten ajattelijoiden valitsema ja argumentein puolustama kanta. Tieteellis-teknologinen todellisuuskokemus taas ei ole pelkkä kanta eikä mikään yksittäistilanteissa valittava ajattelutapa vaan kaikkea nykykokemusta ja -ajattelua jo valmiiksi määrittelevä (ja rajoittava, ahtauttava) kehys.
Siitäkö tämä voimattomuus ja koko päivät peiton alla oleminen johtuukin, kun ei ole yhtää ihmistä, jonka kanssa voisin keskustella. Olen todella yksinäinen ja yksinäisyys on johtanut syvään masennukseen, jota on kestänyt jo yli kymmenen vuotta.
Mikään lääke eii auta tähän, on kokeiltu.
Jos olet yksinäinen miten olet ollut niin hupsu, että olet kuvitellut kavereiden löytyvän pilleripurkista? Älä anna psykiatrien kusettaa sinua uskomaan, että yksinäisyydestä johtuva suru on aivosairaus.
No aika todennäköisestihän tuo voi olla yksi hyvin merkittävä tekijä. Yksin jääminen / hylätyksi tuleminen helposti lamaannuttaa ja tukahduttaa, joskus monin tavoinkin (olen kokenut saman). Hyvät kohtaamiset taas voivat virkistää ja pitää sisäisestikin paremmin liikkeellä, toteuttamassa itselle tärkeitä asioita.
Usein asiat ovat sillä tavoin "holistisia", että yksi askel tai pienikin tapaus elämässä johtaa oikeisiin suuntiin monissa muissa asioissa - joihin sitten voi tarttua ja löytää edelleen lisää teitä eteenpäin, jne. Yksi hyvä kohtaaminen voi antaa voimia ja innostusta omiin tekemisiin ja kiinnostuksiin, ja kääntäen jonkin hyvän asian aikaansaaminen tai löytäminen itsekseen ollessa voi antaa voimaa etsiytyä ja avautua johonkin hyvään, uuteen kohtaamiseen. Joka taas voi synnyttää lisää jotain uutta.
Ne paljonpuhellut "aivotkin" saattavat kaikesta tällaisesta jotenkin (ehkä) vilkastua tms. - vaikka nämä spekulaationäkökulmat tuskin itse aivojen kantajia paljonkaan sillä hetkellä ilahduttavat, tai ylipäätään merkitsevät yhtään mitään muuten kuin jälkijättöisesti ja täysin ulkonaisesti.
Synnynnäinen vajaahampaisuus, jonka vuoksi joudun pitämään näin lähes 30-vuotiaana hammasrautoja ylä- ja alahampaissa, ja niiden kiristäminen kerran kuussa aiheuttaa helvetillistä kipua. Lisäksi tiedossa vaativa leikkaus ja implanttien laittaminen jokusen vuoden sisään.
Lisäksi jo toinen oikeudenkäynti tulossa, jonka jälkeen joudun vankilaan.
että eiköhän tässä ole syitä olla masentunut ja itsetuhoinen. Eikä tässä edes ollut läheskään kaikki ongelmani, niitähän riittää lisääkin.
parantumaton sairaus, olematon henkinen tuki, henkinen paine sopeutua persoonalle sopimattomaan rooliin, omien unelmien pilalle meno, kateus ja katkeruus muita kohtaan
Suomi.
Perus-Suomi?
Ulkonäkö, sen takia minua ollaan kiusattu vielä aikuisella iälläkin säännöllisesti. Eikä näy loppua.. :(
Hei, ne jotka sinua kiusaavat ulkonäköäsi kommentoiden osoittavat vain oman täydellisen typeryytensä. Maailma on liian pinnallinen paikka. Olen sitä mieltä, että tosi pinnalliset ihmiset eivät järjellä säteile Ei kaikki kuitenkaan ole pinnallisia ääliöitä.
Syyllisyys ja muille murheen tuottaminen,vaikka olisi tahatonta ja inhimmillistä.Se on pahin,masennuksen aiheuttaja.
En anna ikinä itselleni anteeksi.Ikinä
koko maailman murheiden pohtiminen, Itsensä väheksyminen, TYÖ!!
ihminen joka ei masennu totaalisesti elämästä itsessään on sairas. elämä tuottaa suunnatonta tuskaa ja kärsimystä jokainen päivä. masennus on luonnollisin ihmisen olotila syvän surun lisäksi. ilo on luonnottomuutta koska yhdelläkään ei ole iloon aihetta. paitsi tietysti erittäin itsekkäät ihmiset voivat kokea iloa koska maailman pahuus ei heitä satuta.
jos välität= olet aina masentunut ja surullinen
Olet väärässä (äärimmäisyydessä). Ei masentunut hallitse näkymineen koko olemassaoloa sen enempää kuin iloinenkaan. Siinä on masentuneen toivo. Ja iloisen uhka, ja iloisen toivo, ja masentuneen uhka...
Minua masentaa maailman tilanne ja ihmisten pahuus, tai oikeastaan kevytkenkäisyys. Harva ajattelee omaa napaansa pidemmälle. Lisäksi olen saanut riesan eräästä ihmisestä, joka ei jätä minua rauhaan.
Sitten on kuitenkin niitä elämän pieniä ilon aiheita, kuten omat läheiset ja eläimet, joita yritän auttaa. Itse olen löytänyt merkityksen juuri toisten auttamisesta, heikoimmassa asemassa olevien auttamisesta. En koskaan halua omia lapsia tänne kärsimään mutta voisin adoptoida, tosin masentuneelle ja köyhälle ei myönnetä adoptiota... ehkä parempi niin, sillä hyvätuloiset voivat tarjota paremman tulevaisuuden... mutta ainakin voi hankkia vaikka kummilapsen jota auttaa vähistä varoista.
Joopa,..ihmisten pahuus on se, joka masentaa varmaan suurinta osaa ihmisiä ja sitten toi ahneus.
Minua masentaa se, että sukulaiseni levittävät minun asioitani ympäriinsä eikä heihin siis voi lainkaan luottaa. Myöskin se, kun olen kuvitellut jonkun ihmisen olevan uskollinen minulle, joku uusi tuttavuus, niin sitten saankin kuulla jälleen jossakin tuttavani luona, niin on asioitani kerrottu.
Yleensä sitä vaan kun ajattelee jotta ihmisiin voisi luottaa.
Kurjin ja masentavin asia minulla on ollut, kun omat perheenjäsenet ja lähisukulaiset ovat tosiaan levittäneet asioitani jopa ihan henkilökohtaisia sellaisia. Näitä juoruttavia asioita, eteenpäin levitettyjä ovat olleet mm. minun terveyteeni liittyvät asiat, avioliittooni liittyvät asiat, opintoihini liittyvät asiat, lääkkeiden käyttööni liittyvät asiat, päiväkirjojeni kajoamisiin liittyvät asiat, lompakkoni tonkimisiin liittyvät asiat, lähisukuni mollaukset kohdallani.
Ällöttävintä on ollut saada osakseen veljentyttäreltä inhottavia piikityksiä muiden sukulaisten kuullen ja ihan tarkoituksella tuo neiti halusi asian/ mollauksen tuoda esille sukulaisteni läsnäollessa. Tuon neidin äiti kun inhoaa minua, niin ihan samat laulut äitinsäkin suusta, vieläpä sanasta sanaan. Ällöttävintä on olut huomata ja nähdä tätini uteliaisuuttaan tonkivan kirjahyllyäni,jossa kaikenlaisia myöskin henkilökohtaisi papereita. Ällöttävintä oli kun serkkuni kertoi siskolleen asian, jonka kuvittelin jäävän minun ja serkkuni kahdenkeskiseksi asiaksi ( luotin siis serkkuuni, vaikka hän todellisuudessa olikin petturi ). Kuvottavinta on ollut huomata saada osakseen tädiltään negatiivista kritiikkiä erinäisistä asioita, kun oletin tätini pitävän minua samanarvoisena muiden serkkujeni kanssa, mutta asia ei sitten ole ollutkaan niin kuin ajattelin.
Joopa sukuko se on se ihana asia täällä?????
Oon kuullu sanottavan SUKU ON PERSEESTÄ.
Toi sun teksti kertoo karmeimman puolen niistä sukulaisista, joille ei sun elämä merkkaa mitään.
Älä mene niiden sukulaisten seuraa joil on inho suo kohtaan. Niillä kiusaajilla ja inhoojilla on omii ongelmii.
Ne pyrkii iskee suo alas. Älä mee lähelle, ne vaa nauttii ku saa sulle huonon olon
Lasten vammat ja sairaudet, koulukiusaaminen, yksinäisyys, ikuinen ulkopuolisuuden tunne, yrittäjän vastuu, talousvaikeudet.
Mikähän EI olisi aiheuttanut? Masentuneena kaikki vituttaa ja masentaa siinä määrin, että ei liene mitään olevaa tai olematonta, "mikä" ei olisi "aiheuttanut" masennusta.
Tai ehkä masennus on aiheuttanut kaiken masentavuuden.
No, yli muun on kuitenkin tietty oma raiteiltaan seonnut "psyyke" tai paremmin eläminen, joka ei enää tämän mainitun masennuksen myötä käynyt päinsä paljon mitenkään vaan ahdistanut, lamaannuttanut, tukkinut, estänyt ja yleensä pilannut kaiken.
Sillä on sitten erilaisia juuria, ja kaikenlaisia mahdollisia tilannekohtaisia laukaisijoita.
Taustojen ja nykyhetkien lisäksi helvetin masentavaa on tulevaisuus kaikessa harmaudessaan ja tiettömyydessään, tai muuten vain aukenemattomuudessaan.
Jos sitten laajennetaan ja painotetaan tarkastelua myös elämään erottamattomasti kuuluvaan ympäröivään todellisuuteen, niin kyllähän myös läpeensä tyhmät, itsekkäät, pinnalliset, valheelliset ja väkivaltaiset ihmiset sekä niiden lisääntyvä täydellistyminen ominaisuuksineen ja sen jäljet tässä maailmassa ovat ihan saatanan masentavia. Varsinkin nykyaikana.
Viimein myös ihmisestä ns. eriävä "luonto" tai muu sellainen ("elämä") on kaikessa julmuudessaan ja vittumaisessa mielettömyydessään kosmisen masentava asiakokonaisuus.
Jos päästään metafyysis-peruskatsomuksellisille tasoille, niin koko olemisen mahdollisen tai mahdottoman "perustan" ja "ytimen" on tietenkin täytynyt olla perimmin masentava. Ainakin toisinaan, eli vähän väliä.
Näiden asioiden lisäksi on ollut samoja tai muita asioita, jotka eivät ole masentaneet, vaan peräti tuoneet iloa ja innostaneet. Mutta niistähän ei nyt ole puhe.
Toivottavasti saan anteeksi kaiken..hyvästi
Voithan koettaa korjata tekosi, hyvittää jotenkin, edes yrittää. Jumala antaa anteeksi sille, joka vilpittömästi katuu syntejään. Jeesus on sovittanut sinunkin syntisi.
Tuo tyyppi taisi kirjoitella toisessakin ketjussa ja kuulosti enemmänkin syyllisyyteen sairastuneelta kuin aiheesta syylliseltä. Toivottavasti on vielä täällä jossain.
Vanhempani eroaminen. Kavereiden/tuttujen stalkkaaminen. Tupakointi. Juominen. Pilvenpoltto. Oikeastaan kaikki missä on ihmisiä lähellä enkä ole saanut jakaa jotain minkä olisin voinut jakaa kuin minulla oli jaettavaa. Sekä päinvastoin että ristiin.
Totuuden puhuminen.
No ainoa masennusta aiheuttava tekijä elämässäni on se, että ihmiset vihaavat ja inhoavat minua ulkonäön takia. En ole ensinnäkään kauneusihanteiden mukainen nainen ja toiseksi en ole pohjois euroopplaisen näköinen vaan aika eksoottisen näköinen (tumma) ja piirteeni ovat täysin vastakohtaiset ns. suomalaisiin ja yleensäkin länsimaalaisiin verrattuna. Siinäpä masennusta kerrakseen kun sen vuoksi vihataan ja inhotaan eikä sen vuoksi kukaan ole halunnut olla edes lähelläni saati puhua tai tehdä tuttavuutta.
Että tällaista.
mutta vitutusta; valittavat ihmiset...
Jotkut valittavat aiheesta...
Se etten tajunnut totuutta.eikä sitä kerrottu,en tiennyt.luulin olevani yksin tunteineni,kaikki vuodet.vaikea pala niellä
myöhäistä. usein sillä perustellaan vain omaa saamattomuutta.
Kyllä on olemassa asioita,joille aika on tehnyt tehtävänsä.Ihminen itse,ulkoisesti tai sisäisesti.Olosuhteet,jotka muuttuvat,hyvään tai huonoon,itse ollut osallisena tapahtumiin.Omat valinnat,jokainen on itse ne valinnut ja kantaa niistä itse myös vastuun,ei kukaan muu.Minkä kanssa voi elää,minkä ei.
Tulevaisuus on aina toistaiseksi avoin.
Monesti ahdistuksessa ja masennuksessa on hetkiä ja aikoja, jolloin tuntuu, että kaikki tiet ovat tukossa. Se ei silti tarkoita, että niin todella olisi, tai että samalta tuntuisi aina jatkossakin.
tietysti.
Tässä meikäläisen kombinaatio:
- Vanheneminen ja elämän valinnanmahdollisuuksien kapeneminen, kokemus elämän valumisesta hukkaan
- Yksinäisyys, kokemus siitä että on muille ihmisille yhdentekevä
- Toiveiden ja todellisuuden välinen ristiriita
- Epäonnistumiset ja pettymykset
Ei oikein mikään erityinen asia. Pikemminkin päinvastoin, kun mikään ulkoinen asia ei hetkauta tai kiinnosta, niin tietää, että on masentunut. Kyseessä on aivojen biokemiallinen epätasapaino.
Ei ole biokemiallinen epätasapaino. Voin laittaa vaikka monta linkkiä todisteeksi...
Outsider1, olet v***n tyhmä, jos kuvittelet yhä masennuksen olevan "aivojen biokemiallinen epätasapaino". Saat tietenkin uskoa vaikka vaaleanpunaiseen pantteriin, jos se sinua jollain tavalla elämässä helpottaa.
Älä vaivaudu, tiedän taatusti masennuksesta enemmän kuin sinä. :D
kannabiksen käyttö, rikoksen uhrina oleminen.
Lain porsaanreiät. Mahdottomuus puolustatautua. Kun mikään oma toiminta ei riitä niiden epäoikeudenmukaisuuksien ratkaisuun, jotka ovat lähtöisin toisista ihmisistä ja lainsäädännöstä. Ihmisen saa henkisellä ajojahdilla ajettua loppuun. Aika tavallista on, että menettää työkyvyn fyysisen sairauden vuoksi, eikä saa asiallista tukea. Monen elämä ja talous menee siinä vaiheessa lopullisesti sekaisin. Maassamme on vaan periaate, että kaikkein heikoimmalla olevalla on oltava kaikkein parhaimmat kyvyt selviytyä ja puolustatua. Kun joutuu olemaan vuosikausia stressihormonitulvan alla, ja ei saa yölläkään lepoa ahdistavasta tilanteestaan, niin aika moni siinä murtuu.
No se kun poro pääsi karkuun.
Tällä hetkellä masentaa, kun minulla muuten olisi mahdollisuus päästä Kelan tarjoamaan terapiaan, mutta se maksaa ja minulla ei ole siihen varaa, vaikka verrattuna yksityiseen se on toisten mielestä halpaa. Minulle noin 20 euroa on suuri raha.Jos todella täällä maailmassa halutaan toisia auttaa, niin Kelan olettaisi olevan se instanssi, joka auttaisi.
Oletko tutkinut ja kysellyt muita terapia- ja rahoitusvaihtoehtoja?
No,...en ole tutkinut muita vaihtoehtoja, koska voimavarani eivät siihen riitä. Kertokaa, mikäli jollakin on tietoa.
Ainakin oman sairaanhoitopiirin eli tavallisen "julkisen" puolen kauttahan voi myös saada terapiaa. Sen lisäksi terapioihin myönnetään joissakin tapauksissa myös ns. Valtava-rahoitusta, joka kaiketi voi korvata terapian täysimääräisestikin. Siis toisin kuin tuo KELA-tuki, jossa on se omavastuuosa. Näitä mahdollisuuksia kannattaa varmaan tiedustella suoraan oman alueen mielenterveyspalveluiden kautta.
Noissa osoitteissa on jotain mainintoja aiheista, viitteiksi vain:
http://www.kasvotusten.fi/miten-hakeudun-psykoterapiaan
http://www.inter-psyko.fi/hakeutuminen.htm
Kysele omilta hoitokontakteiltasi tai mielenterveyspalveluiden kautta, mitä vaihtoehtoja sinun tilanteessasi voisi olla mahdollista yrittää, jos/kun KELA-terapia ei ole mahdollinen.
Ja niin, käsittääkseni myös sosiaalitoimisto voi jossain tapauksissa myöntää tukea noihin KELA-terapian omavastuiden maksamisiin. Ehkä tätäkin voi selvittää, jos muu ei auta.
Ihmisten viha ja murhanhimoisuus. Väkivalta jonka kohteeksi joutui - kiristykset ja kuristukset - rikkirutistettu kilpirusto kaulalla aikoinaan kai aiheutti lisäkilpirauhasten vaurioitumisen ja sairauksia sen myötä vanhojen vammojen myötä - tein kuitenkin pitkän työuran kunnes vanhat kääkät saneerattiin pellolle onneks. Se kai loukkasi eniten kun pitkään äärimmäiseen uupumukseen ajettuna tuolla hoidon saralla nimiteltiin luokiteltiiin vain sekundäärisen hyödyn tavoittelijoiksi - kenties totta.
Petojen on maailma - ja olkoon minunkin puolestani. Ei mitään ainutlaatuista
- mieluummin sangen yleistä. Jos vanhakujeiset vielä voimiensa tunnossa,
pian ne hyökkää taas syyttämään tyhjän- ja turhanpäisestä vali-vali ruikuti ruikuti- lässytyksestä.
Ihan tämä tavallinen sukukiusausasiahan se taas masensi minut vuoteen omaksi.
Veljenpojan tyttären synttäreillä. Kolme lähisukulaisnaista istui kahvipöydässä, minä en silloin siinä, mutta kuulin joka sanan, sen verran lähellä olin kuitenkin. Jälleen kerran sain kuulla negatiivista itsestäni. Nyt haluttiin naljaista kunnolla,-----syntymäpisteisiini liittyvää. Kuinkas muuten niin naiset: hoitohenkilökuntaa ja vaitiolovelvollisuudella liikkeellä ( jälleen kerran todettu vaitiolovelvollisuutta ei ole niin kuin ei ole toisen ihmisen kunnioitustakaan hoitajapiireissä ). Tuli niiden kurkusta oikeen ällöttävää ja oksettavaa. Huomautin asiasta, mutta sitten vaan hymähdeltiin ja toljotettiin minua suu ammollaan etteivätkö he saisi puhua tuosta asiasta mitään vedoten siihen että oli äitini synnytys.
koira karkasi heti kun päästin hihnan irti. Kadoksissa jo kolme kuukautta.