Rähinäkännille altistava geenivirhe löytyi – pienikin annos voi laukaista kännisekoilun
TIEDE 17.11.2015 17:00 Päivitetty: 17.11.2015 17:00
Arja Kivipelto
HELSINGIN SANOMAT
Kännisekoilulle on löytynyt ainakin yksi syy. Helsingin yliopiston ja Yhdysvaltojen alkoholismintutkimuslaitoksen NIAAA:n tutkijat tunnistivat geenimutaation, joka altistaa erityisen impulsiiviseen ja holtittomaan käyttäytymiseen humalassa.
Muunnosta kantaa yli satatuhatta suomalaista ja joka vuosi syntyy 1 300 lasta, jolla on kyseinen geenivirhe.
”Ei ole niin, että mutaation kantaja ilman muuta kärsii poikkeavasta humalatilasta. Geenivirhe vain lisää riskiä sille”, korostaa psykiatrian erikoislääkäri Roope Tikkanen Helsingin yliopistosta. Hän ottaa vertauskohteeksi diabeteksen: monilla ihmisillä on tällekin taudille altistavia riskigeenejä, mutta esimerkiksi stressistä ja ruokavaliosta riippuu, puhkeaako sairaus.
Ikävän geenimuunnoksen perijät ovat yleensä heterotsygootteja: he saavat äidiltään terveen geenin ja isältään mutatoituneen version tai toisinpäin, ja tuurista riippuu, kumpi vaihtoehdoista toimii.
Tikkasen johtamassa tutkimuksessa selvisi, että sekoilulle etenkin päihtyneenä altistaa pistemutaatio serotoniini 2B -reseptorin geenissä. Tutkimuksen julkaisi Translational Psychiatry.
”Dna-juosteen vetoketjussa on yksi väkänen rikki. Dna:n lukeminen loppuu siihen, eikä proteiinia muodostu”, hän selittää. Tuon proteiinin, eli serotoniini 2B -reseptorin, tehtävästä ihmisessä ei vielä tiedetä kovinkaan paljon, mutta sen toiminta saattaa liittyä impulsiivisuuteen, joka on useita mielenterveyshäiriötä yhdistävä piirre.
Tähän viittaavat myös tuoreen tutkimuksen tulokset: henkilöt joilla on geenimutaatio, ovat perusluonteeltaan herkästi syttyviä selvinkin päin ja heillä esiintyy normaalia enemmän tunne-elämän säätelyongelmia ja mielialahäiriöitä.
Serotoniini 2B -reseptorin mutaatio löytyi suomalaisilta ensimmäisen kerran vuonna 2010. Silloin Tikkanen ja hänen työtoverinsa tutkivat alkoholismia sairastavia väkivaltaisia rikollisia. Heistä kahdeksalla prosentilla on geenivirhe, kun muussa väestössä se esiintyy vain 2,2 prosentilla. Tulokset ilmestyivät arvostetussa Nature-tiedelehdessä.
”Uudessa työssä lähdimme katsomaan ei-väkivaltaisia ihmisiä. Ideamme oli, että väkivaltaisessa väestössä impulsiivisuus saattaa johtua monesta asiasta, mutta tavallisten ihmisten joukossa mutaation osuus saattaa näkyä puhtaammin.”
”Yhden geenin osuus monimutkaisissa ilmiöissä on yleensä pieni. Suomalaisissa geenimutaation vaikutusten havaitseminen on mahdollista, koska historiallisen eristäytymisemme vuoksi perimämme on niin yhtenäinen”, Tikkanen sanoo.
Molemmissa tutkimuksissa hyödynnettiin Helsingin yliopiston oikeuspsykiatrian emeritusprofessorin Matti Virkkusen keräämää ainutlaatuista aineistoa. Se sisältää psykiatrisia tietoja sekä geeninäytteitä ja laboratoriokokeiden tuloksia, jotka on saatu noin tuhatpäiseltä joukolta. Siihen kuuluu alkoholisoituneita väkivaltarikollisia, heidän sukulaisiaan ja muita vapaaehtoisia.
”Virkkunen alkoi hankkia tietoja 1990-luvulla yhdessä NIAAA:n kanssa, ja silloin hän oli visionääri. Aineisto on osoittautumassa koko ajan arvokkaammaksi ja arvokkaammaksi. Pari vuosikymmentä sitten esitetty hypoteesi siitä, että väkivaltaan liittyy biologisia riskitekijöitä, on nyt yleisesti hyväksytty”, Tikkanen toteaa.
Virkkunen on tuoreen tutkimusryhmän vetäjä, Tikkanen käytännön toteuttaja. Hankkeeseen osallistui myös amerikkalainen huippututkija David Goldman, joka on tehnyt Virkkusen kanssa yhteistyötä 1990-luvulta asti.
Uudessa työssä tutkijat poimivat aineistosta parisen sataa tervettä yksilöä, jolla ei ole havaittu väkivaltaisia taipumuksia. Koehenkilöiden määrän suhteen tutkimus on keskikokoinen. Siksi sen pohjalta on mahdollista tehdä päätelmiä pätevillä tilastotieteellisillä menetelmillä.
Tutkimus etenee kahdella tavalla. Koska serotoniini toimii koko elimistössä, on loogista ajatella, että mutaatio sen tuotantoon liittyvässä geenissä vaikuttaisi paitsi psyykkisiin, myös ruumiillisiin sairauksiin. Tikkanen ja hänen kollegansa ovat alkaneet selvittää sitä, liittyykö geenivirhe aikuistyypin diabetekseen.
Lisäksi he suunnittelevat laajempia kliinisiä kokeita, jotka jatkavat nyt julkaistua tutkimusta.
”Jos tulokset vahvistuvat suuremmassa koehenkilöiden joukossa, on mahdollista kehittää ehkäiseviä toimenpiteitä impulssikontrollihäiriöstä kärsivien potilaiden auttamiseksi”, Tikkanen sanoo.
Ensimmäinen keino on tietenkin alkoholin juomisen vähentäminen tai siitä luopuminen. Toinen on psykoterapia, joka tähtää siihen, että potilas pystyy oppimaan ja hallitsemaan käyttäytymistään ajatuksen voimin. Kolmas konsti on lääkitys, ja tässä, selvästi biologisessa häiriössä se voi osoittautua hyvin tärkeäksi.
Kun serotoniini 2B-reseptorin rooli opitaan ymmärtämään, on mahdollista keksiä uusia lääkkeitä.
Saattaa olla, että tuloksia hyödynnetään myös oikeussaleissa. Näin on nimittäin käynyt Tikkasen ja kumppaneiden vuonna 20
TIEDE 17.11.2015 17:00 Päivitetty: 17.11.2015 17:00
Arja Kivipelto
HELSINGIN SANOMAT
Kännisekoilulle on löytynyt ainakin yksi syy. Helsingin yliopiston ja Yhdysvaltojen alkoholismintutkimuslaitoksen NIAAA:n tutkijat tunnistivat geenimutaation, joka altistaa erityisen impulsiiviseen ja holtittomaan käyttäytymiseen humalassa.
Muunnosta kantaa yli satatuhatta suomalaista ja joka vuosi syntyy 1 300 lasta, jolla on kyseinen geenivirhe.
”Ei ole niin, että mutaation kantaja ilman muuta kärsii poikkeavasta humalatilasta. Geenivirhe vain lisää riskiä sille”, korostaa psykiatrian erikoislääkäri Roope Tikkanen Helsingin yliopistosta. Hän ottaa vertauskohteeksi diabeteksen: monilla ihmisillä on tällekin taudille altistavia riskigeenejä, mutta esimerkiksi stressistä ja ruokavaliosta riippuu, puhkeaako sairaus.
Ikävän geenimuunnoksen perijät ovat yleensä heterotsygootteja: he saavat äidiltään terveen geenin ja isältään mutatoituneen version tai toisinpäin, ja tuurista riippuu, kumpi vaihtoehdoista toimii.
Tikkasen johtamassa tutkimuksessa selvisi, että sekoilulle etenkin päihtyneenä altistaa pistemutaatio serotoniini 2B -reseptorin geenissä. Tutkimuksen julkaisi Translational Psychiatry.
”Dna-juosteen vetoketjussa on yksi väkänen rikki. Dna:n lukeminen loppuu siihen, eikä proteiinia muodostu”, hän selittää. Tuon proteiinin, eli serotoniini 2B -reseptorin, tehtävästä ihmisessä ei vielä tiedetä kovinkaan paljon, mutta sen toiminta saattaa liittyä impulsiivisuuteen, joka on useita mielenterveyshäiriötä yhdistävä piirre.
Tähän viittaavat myös tuoreen tutkimuksen tulokset: henkilöt joilla on geenimutaatio, ovat perusluonteeltaan herkästi syttyviä selvinkin päin ja heillä esiintyy normaalia enemmän tunne-elämän säätelyongelmia ja mielialahäiriöitä.
Serotoniini 2B -reseptorin mutaatio löytyi suomalaisilta ensimmäisen kerran vuonna 2010. Silloin Tikkanen ja hänen työtoverinsa tutkivat alkoholismia sairastavia väkivaltaisia rikollisia. Heistä kahdeksalla prosentilla on geenivirhe, kun muussa väestössä se esiintyy vain 2,2 prosentilla. Tulokset ilmestyivät arvostetussa Nature-tiedelehdessä.
”Uudessa työssä lähdimme katsomaan ei-väkivaltaisia ihmisiä. Ideamme oli, että väkivaltaisessa väestössä impulsiivisuus saattaa johtua monesta asiasta, mutta tavallisten ihmisten joukossa mutaation osuus saattaa näkyä puhtaammin.”
”Yhden geenin osuus monimutkaisissa ilmiöissä on yleensä pieni. Suomalaisissa geenimutaation vaikutusten havaitseminen on mahdollista, koska historiallisen eristäytymisemme vuoksi perimämme on niin yhtenäinen”, Tikkanen sanoo.
Molemmissa tutkimuksissa hyödynnettiin Helsingin yliopiston oikeuspsykiatrian emeritusprofessorin Matti Virkkusen keräämää ainutlaatuista aineistoa. Se sisältää psykiatrisia tietoja sekä geeninäytteitä ja laboratoriokokeiden tuloksia, jotka on saatu noin tuhatpäiseltä joukolta. Siihen kuuluu alkoholisoituneita väkivaltarikollisia, heidän sukulaisiaan ja muita vapaaehtoisia.
”Virkkunen alkoi hankkia tietoja 1990-luvulla yhdessä NIAAA:n kanssa, ja silloin hän oli visionääri. Aineisto on osoittautumassa koko ajan arvokkaammaksi ja arvokkaammaksi. Pari vuosikymmentä sitten esitetty hypoteesi siitä, että väkivaltaan liittyy biologisia riskitekijöitä, on nyt yleisesti hyväksytty”, Tikkanen toteaa.
Virkkunen on tuoreen tutkimusryhmän vetäjä, Tikkanen käytännön toteuttaja. Hankkeeseen osallistui myös amerikkalainen huippututkija David Goldman, joka on tehnyt Virkkusen kanssa yhteistyötä 1990-luvulta asti.
Uudessa työssä tutkijat poimivat aineistosta parisen sataa tervettä yksilöä, jolla ei ole havaittu väkivaltaisia taipumuksia. Koehenkilöiden määrän suhteen tutkimus on keskikokoinen. Siksi sen pohjalta on mahdollista tehdä päätelmiä pätevillä tilastotieteellisillä menetelmillä.
Tutkimus etenee kahdella tavalla. Koska serotoniini toimii koko elimistössä, on loogista ajatella, että mutaatio sen tuotantoon liittyvässä geenissä vaikuttaisi paitsi psyykkisiin, myös ruumiillisiin sairauksiin. Tikkanen ja hänen kollegansa ovat alkaneet selvittää sitä, liittyykö geenivirhe aikuistyypin diabetekseen.
Lisäksi he suunnittelevat laajempia kliinisiä kokeita, jotka jatkavat nyt julkaistua tutkimusta.
”Jos tulokset vahvistuvat suuremmassa koehenkilöiden joukossa, on mahdollista kehittää ehkäiseviä toimenpiteitä impulssikontrollihäiriöstä kärsivien potilaiden auttamiseksi”, Tikkanen sanoo.
Ensimmäinen keino on tietenkin alkoholin juomisen vähentäminen tai siitä luopuminen. Toinen on psykoterapia, joka tähtää siihen, että potilas pystyy oppimaan ja hallitsemaan käyttäytymistään ajatuksen voimin. Kolmas konsti on lääkitys, ja tässä, selvästi biologisessa häiriössä se voi osoittautua hyvin tärkeäksi.
Kun serotoniini 2B-reseptorin rooli opitaan ymmärtämään, on mahdollista keksiä uusia lääkkeitä.
Saattaa olla, että tuloksia hyödynnetään myös oikeussaleissa. Näin on nimittäin käynyt Tikkasen ja kumppaneiden vuonna 20
Vastaukset 12
Vanhimmat
En ole huomannut poikkeavaa, välillä käytin liikaakin nykyisin kohtuullisesti, tulen vilkkaaksi olo rentoutuu ja velat muuttuu saataviksi vaimo näyttää nuorelta tytöltä ja seksikkäältä haluttavalta ei muuta kun sänkyyn.
Mahtaako olla näillä islamisteilla ilman alkohooliakin?
Suomen järjestyspoliisien työstä varsinkin viikonloppuina ja arkipyhien aikoina kuluu alkoholin liikakaäyttäjien hyysäkseen.
Kun autopartiolla on kameramies mukannaan, juoppojen hyysäys on leppoisampaa. Ilman kameraa voimankäyttö on yleisempää.
On ihmisiä, joille jo yksi grogi tai olutpullo aiheuttaa pienen riskitekijän.
Jotain hämäräperäistä siitä alkoholijuomassa tosiaan on. Sain tontinhoitopalkkioksi mitä lie kroatilaista luumuviinaa.
Se rouva oli Zagrebissä päin turistimatkalla useamman viikon. Niin se viina.
Lähin siintä R-kioskissa torstai-iltana viginglottoa tarkistamaan.
Samaranz ohjautui väkisin ojaan siinä Marintien mutkassa.
Se sliwovits pullo on yhä korkkaamatta. Jotain siinä täytyy olla, siinä aineessa.
Muutama ylimääräinen paukko ja liikeenteeseen lähtö autolla voi katketa poliisin tekemään liikenneratsiaan.
Nyt pikkujoulun aikaan poliisi on tiedottanutkin tästä, että ratsioita tullaan pitämään.
Kummallista ainetta, että vaikuttaa vaikei korkkia avaa!
Voihan se olla geeneissäkin.Olimme pari viikkoa sitten juhlissa, joka oli yksityistilaisuus.Väkeä oli n 140-150 henkeä ,noin 30-50 vuotiaita,suusrin osa nelikymppisiä.Alkoholia oli tarjolla kaikille se määrä ,kun halusivat.
Juhlat kesti n 12tuntia, eikä mitään edes riidnpoikasta ollut tilaisuudessa,mukavaa hauskanpitoa kylläkin.
Johtunee kai geeneistä,emme olleet itä/pohjois-suomessa.
Itse juhlin ilman viina ,kun oli kuskina.
Vuonna 2015 en valaehtoisesti ole nauttinut alkoholia, tupakkaa tms.
Väitteet vaadin esitettävästi tunnetulla rekisteröidyllä nimimerkillä
yhteystietoineen.
Se sopii,.
Juopollahan on selityksensä vaikka se kähisisi rännissä enkeliä.
Kaksi kaveriani kuuluu tuohon ryhmään.
Toinen ajoi nuorena kännipäissään autonsa romuksi koivun kylkeen ja on nyt ollut kymmenet vuodet absolutisti. Hän sanoi itse, ettei uskalla nauttia yhtä oluttakaan.
Toinen kaverini on vastaavaa sorttia. Tietää itse seuraukset mutta joskus lipsuu.
Heppu on vahva, entinen kansallisen tason painija joka myöhemmin siirtyi vapaaotteluun. Heppu ei itse juuri puhu seurauksista mutta tuttavat sanovat, että silloin harvoin kun J. ottaa niin aina tapahtuu. Asian ollessa keskustelun aiheena niin J. hymyilee nolon näköisenä.
Oma isäni oli "esiintyjä". Kännissä piti "esiintyä" vaikkapa jossakin juhlassa tunkemalla lavalle laulamaan mikkiin. Ei ollut ääntä eikä nuottikorvaa.
Minua vaimoni moitiskee siitä, että minusta tulee flegmaattinen, hyväntuulinen höröttelijä.
aloitus 2015