Olet(te)ko muistanut syödä lääkkeenne? Minä aloitin tänään pitkästä aikaa Citalopramin uudestaan. Tais tulla ihmeparantuminen mielialan suhteen. En taida pärjätä kunnolla ilman.
Iltapäivää!
lumevaikutus
1588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
just juon lasillista punaviiniä. Sit otan jokapäivä sellasta luonnonlääkettä minkä pitäs nostaa aivojen serotoniinipitoisuutta. Sitä saa ihan luontaistuotekaupasta.
Jaahas. Kiinnostavaa! Mikäs valmiste on kyseessä? Niitä tavallisimpia ei voi käyttää hormoniehkäisyn kanssa.
garcinia cambogiauutteesta
Valitettavasti kyseisellä tuotteella on tehty paljon huijauksia luottokorttien kanssa. Sitähän markkinoidaan laihdutustuotteena.
olen ostanut kyseistä tuotetta ihan suomesta ja luontaistuoteliikkeestä. Ei ole kyse netin ihmesivustoilta. Ostin juuri siksi, koska kuulin sen nostavan aivojen serotoniinipitoisuutta, koska olen välillä kärsinyt masennuksesta.
Onko siitä ollut sinulle omakohtaista hyötyä?
aloitin aamuni amfetamiinilla
Onkos sulla ADHD?
ei, olen viihdekäyttäjä
Joo, ei pitäisi ehkä tätä mennä mielenterveysongelmaiselle sanomaan, kun ei tiedä mihin vaivan lääkettä kiskot.
Itselläni oli paniikkihäiriö, johon lääkäri tyrkytti noita sitaloprami paskoja sekä opamoxia. Minä en ottanut vaan ilmoitin että lääkäri setä on hyvä ja tarkkailee vointiani tiiviisti tässä muutaman kuukauden, sillä tiedän miten hoitelen tämän vaivan paremmin pois kun noilla lääke moskilla. Hakeuduin töihin asiakaspalvelijaksi ja näin haastoin itseni ja häiriöni kovaan kokeeseen.
Vaiva kyllä oireili ensimmäiset kaksi kuukautta ja jouduin jopa liian kovan haasteen itselleni laittamisen johdosta viikon sairauslomallekin siinä alkuun, kun uupumus, ahdistus ja paniikkioireet yltyivät. Asiakaspalvelussa kassalla olohan on niitä ihan viimeisiä paikkoja joihin paniikkihäiriöinen haluaa. Niitä yleensä vältellään joten ei ihme että minullakin oireet ensin paheni. Tiesin sen ja siksipä käskyä lääkärille annoin että seuraappas minua nyt tiiviisti kun teen aikamoisen radikaalin ratkaisun tässä.
Kolmen kuukauden sinnittelyn jälkeen alkoi tuloksen näkyyn ja paniikkihäiriö oireilu vähenemään. 6 kuukauden päästä se oli poissa kokonaan. Lääkäri seuraili koko ajan ja oli tietoinen, kaikesta etten minä ihan omin päin lähtenyt soitellen sotaan. Hoidin ilman lääkkeellistä hoitoa ja psykoterapiaa oman häiriöni pois.
Samalla "ostin" omalääkärini luottamuksen. Se luottaa siihen että tiedän mitä teen vaikka en ehkä kannata lääketeollisuutta. Nykyään tämä minun omalääkärini kysyy minulta jos jotain ongelmaa tulee masennus tai ahdistuneisuus asioiden suhteen että miten minä itse nyt lähtisin itseäni hoitamaan. Yleensä saan aika vapaat kädet, lääkärin vain seuratessa että homma mitä yritän toimii eikä oloni lähde paheneen niillä tavoilla.
Minulla tosin vaiva joka oli hoidettavissa helposti ilman lääkkeitä ja terapioita. Nämä ovat aina sairauskohtaisia. Joihinkin on vain parasta syödä lääkkeitä jottei olo tipu liian huonoksi.
vedon teit ja paniikkihäiriöhän on tavallaan huonosta itsetunnosta johtuva. Ei sitä lopulta lääkkeillä hoideta. Hyvä, jos löysit oman parantumiskeinon. Eikö tullut koskaan niin pahaa oloa, että olisi ollut pakko häipyä kassalta ja jättää asiakas siihen paikkaan.
Mäkin uskon tuon altistuksen, keskustelun, levon, ravinnon, liikunnan ja mielihyvän (ja rakkauden!) parantavaan tai kunnossapitävään voimaan. Lääkkeillä peitetään ns lievempien häiriöiden oireet. Eihän ne alkuperäistä ongelmaa poista. Korostan: on paljon sairauksia ja häiriöitä joihin ei varmasti tepsi kun mieli tai fysiikka ei vain pelaa normaalisti. Itseni masennuksesta, ahdistuksesta ja burn-outista kuntouttanut (tai ainakin hyvin siedättänyt).
Hienoa! Välillä pärjään pitkiäkin aikoja ilman lääkitystä, välillä taas tarvitsen sen Citalopram-kuurin masikseen.
Kyllä mulla alkuun jonkin verran oireili häiriö. Ahdistus töihin lähtiessä, kun tiesi että joutuu esille ja oleen kassalla. Kassalla toisinaan alkoi se olo tuleen, mutta olin tietoinen että niin alkuun käykin. Otin sen riskin tietoisesti. Minua silti auttoi niissä tilanteissa se ajatus että tämä on vain alku, ja tämän tarkoitus on saada minut paraneen. Tiesin myös että jos se kävisi ylivoimaiseksi niin lääkäri tuli sillä kohtaan viheltään pelin poikki ja lyömään sairauslomaa minulle.
Minulla on ajatus että lieviin ja keskivaikeaan masennukseen ensisijassa kokeilen itsehoito niksejä lääkärin valvonnassa ennen kuin itse lähden siirtyyn lääkkeellisen hoidon aloittamisen harkintaan...
Tuossa alla olevassa linkissä on hyvin ilmaistu itsehoidon periaatteet ja muutenkin on depressiosta kaikenlaista tietoa.
"Masennuksen itsehoito:
masennuksen itsehoidossa ja masennuksen ehkäisyssä on tärkeää läheisten ja ammatti-ihmisten antama tuki, liikunta ja lepo, nukkuminen, terveellinen ruokavalio, liiallisen stressin ja työtaakan välttäminen, sekä alkoholin käytön ja tupakoinnin lopettaminen. Kannabiksen käyttö on haitallista ja käyttö voi laukaista masennustilan. Varsinkin lievissä masennuksissa ja masennuksesta toipumisvaiheessa itsehoito korostuu
Itsehoidossa tärkeää
Omien voimavarojen tunnistaminen ja käyttöön ottaminen sekä itseä kuormittavien asioiden tunnistaminen ja niiden vähentäminen"
http://kuopiossa.fi/c/document_library/get_file?uuid=65a1e540-850d-4865-be3b-cdf4998a3c48&groupId=74505