Oon 14-vuotias poika jostain päin Itä-Suomea, ja asun täysin maalla. Enkä tykkää yhtään. Asuin elämästäni ensimmäiset 10 vuotta kaupungissa, mutta sitten muutettiin maaseudulle. Sillon se oli vielä ihan ok, mutta enää ei, koska oon kuitenkin pohjimmiltani kaupunkilainen. Meillä siis on ihan maatila ja "kylällekin" on matkaa useita kilometrejä. Varsinkin nyt syksyllä ja talvellakin joudun olemaan koko illan kotona tai pihapiirissä, ei oikein huvita lähteä pyöräilemään pilkkopimeässä monta kilometrejä kylälle. Sielläkään tosin ei juurikaan ole aktiviteetteja nuorille. Ei elokuvateattereita, ei uimahallia, ei kauppakeskuksia yms. Oon jo pitkään halunnu asua pk-seudulla. Käyn siellä n. 2-3 kertaa vuodessa. Harmittaa vaan ku sen sijaan että vois olla kavereiden kanssa kaupungilla ja käydä erilaisissa liikuntapaikoissa ja elokuvissa ni joka ilta pitää vaan notkua tällä samalla maatilalla keskellä ei mitään. Jos muillakin on samanlaisia fiiliksiä tai jotain ni kertokaa ihmeessä. Vai oonko ainut?
En haluu asua maalla!!
tympääntynytmaaseutuun
61157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pahoillani. Mielestäni ehkä sinun pitäisi yrittää kirjoittaa tai lukea kirjaa tai pelata joitakin tietokonepeli. Oletko koskaan ajatella lukion? Mielestäni ehkä voit löytänyt joitakin koulun että olet kiinnostunut ja ehkä voit pyytää vanhemman elää omalla kyseisessä kaupungissa. ^^
KYLLÄ TON IKÄSE PITÄS TEHÄ RANKKAA DUUNII JO...PILKOT VAIKKA PUITA
EI JUMANKAUTA MITÄ LELLIKKIPUHETTA
15-v ostat jonku kivan mopedin ja pääset päristelemään ni johan reviiri laajenee eikä enää kaupungit houkuttele. Siis ihan oikeesti, ei kaupungissa oo juurikaan enempää tekemistä vaan kaikki on asenteesta kiinni. Liikuntaa pystyy harrastamaan vaikka miten ja kaikessa olemisessa tärkeintä on ne kaverit, Et varmaa ainoo maalaislapsi kuitenkaa oo. Paras kuitenki sopeutua ja koittaa ajatella positiivisesti koska tossa iässä muuttaminen omilleen ei oo kovinkaa hyvä ratkasu.
Taidat kyllä puhua asiaa mutta mun mielestä kaupungeissa on kyllä paljon enemmän kaikkee
Maaseudulla asuminen varmasti turhauttaa teinejä. Välimatkat "kirkolle" tai kylille on pitkiä ja kavereita ei välttämättä asu lähistöllä. Yksinäisyys tulee voimakkaasti kuvioihin. Myös harrastusten puute ja halu yksin harrastaa vähenevät. Myös kulkuyhteydet ovat heikot maalla jos et omista mopoa, skootteria tms. Myös "kulttuurishokki" kaupungissa osin asumisen jälkeen maaseudun tyhjyyteen ja hiljaisuuteen voi olla tottumattomalle hankalaa. Itse olen koko lapsuuden ja nuoruuden viettänyt maaseudulla mutta myöhemmin työelämässä siirryin pääkaupunkiseudulle asumaan jossa vierähti 24v. Nyt muutama vuosi sitten palasin takaisin kotiseudulle päin asumaan. Pääkaupunkiseudun houkutukset olivat toki hieno kokemus, julkinen liikenne pelasi yötä päivää, oli konsertteja ja tapahtumia ja elokuvateattereita joka kulmassa. Mutta asuminen siellä on huomattavasti kalliimpaa ja rahaa jäi käteen paljon vähemmän kuin täällä maalla asuessa. Myös elämänlaatu parani, enää ei elämä tunnu kiireiselle ja täälläkin pääsee harrastamaan kun vain hyppää autoon ja lähtee ajamaan. Ja kaverit pääkaupunkiseudulta tulevat mielellään välillä tänne maalle rauhoittumaan ja kesällä mökille viihtymään. Tietoliikenneyhteydet ovat hyvät ja sitä kautta helppo pitää yhteyksiä reaaliajassa ystäviin. Oma asenne ratkaisee paljon kaikessa, oli kyseessä mikä asia tahansa. Tsemppiä sulle sinne itä-suomeen.
Kiitos paljon, täyttä asiaa puhuit:-D