Moi,
kävipä asioissa niin, että sain tässä vähän aikaa sitten työkkäristä kahden kuukauden karenssin. Karenssi johtui siitä, että olin keskeyttänyt erään työvoimapoliittisen koulutuksen, johon olin ITSE hakeutunut kokeilemaan sopisinko kyseiselle alalle. Keskeyttämissyynä minulla oli mielenterveydelliset syyt ja minulla oli lääkärintodistuksetkin asiasta. Silti työvoimatoimisto laittoi karenssit, vaikka keskeyttämiselle mielestäni oli perusteetkin. Tarvitsee varmaan myöhemmin valittaa tästä asiasta, en tiedä auttaako valittaminenkaan, mutta täytyy ehkä kokeilla.
Meni vaan jotenkin usko tämän yhteiskunnan hyvyyteen. :( Varmasti hyvyyttäkin vielä on, mutta terveyttä ei näköjään aina osata laittaa etusijalle päätöksiä tehdessä. Todella paljon aiheutui mielipahaa tuosta, itkin tänään todella paljon.
Joskus sitä tuntee olevansa aivan yhteiskunnan hylkiö, kun on mielenterveysongelmia. Haluan kyllä löytää itselleni sopivan opiskelupaikan tai työpaikan, kunpa vaan sellainen jostakin löytyisi.
Mistä valoa/iloa elämään? Olisiko vinkkejä?
kävipä asioissa niin, että sain tässä vähän aikaa sitten työkkäristä kahden kuukauden karenssin. Karenssi johtui siitä, että olin keskeyttänyt erään työvoimapoliittisen koulutuksen, johon olin ITSE hakeutunut kokeilemaan sopisinko kyseiselle alalle. Keskeyttämissyynä minulla oli mielenterveydelliset syyt ja minulla oli lääkärintodistuksetkin asiasta. Silti työvoimatoimisto laittoi karenssit, vaikka keskeyttämiselle mielestäni oli perusteetkin. Tarvitsee varmaan myöhemmin valittaa tästä asiasta, en tiedä auttaako valittaminenkaan, mutta täytyy ehkä kokeilla.
Meni vaan jotenkin usko tämän yhteiskunnan hyvyyteen. :( Varmasti hyvyyttäkin vielä on, mutta terveyttä ei näköjään aina osata laittaa etusijalle päätöksiä tehdessä. Todella paljon aiheutui mielipahaa tuosta, itkin tänään todella paljon.
Joskus sitä tuntee olevansa aivan yhteiskunnan hylkiö, kun on mielenterveysongelmia. Haluan kyllä löytää itselleni sopivan opiskelupaikan tai työpaikan, kunpa vaan sellainen jostakin löytyisi.
Mistä valoa/iloa elämään? Olisiko vinkkejä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Työvoimatoimisto on syvältä. Itselläni on niin kamalat kokemukset sieltä, että mieluummin kuolen nälkään kuin menen enää työkkäriin. Itse olen elänyt vuosia toimeentulotuella. Sosiaalitoimistosta minulla on paljon myönteisemmät kokemukset.
Koeta saada sairaslomaa. Työkkäri on työntekijöilleen suojatyöpaikka, eivät ne osaa tai halua lääkärintodistuksia lukea.
Ainakin Hkissä on sosiaalitoimistossa oma työkykyselvitys. Sain sieltä sairasloman puoleksi vuodeksi. Tosin oli tappelemista Kelankin kanssa (ekan puolen vuoden sairaslomaa ei koskaan maksettu, mutta tämä toinen hakemus hyväksyttiin), ja tässä välissä tuli edunvalvojakin hoitamaan asioitani. Työkkäriin en luota. Sossussa on sentään työssä ihmisiä.
Ps. Jos olisin saanut oikeasti asiallista tukea työkkäristä aikanani, kun jäin ammattitaudin vuoksi työttömäksi, olisin ehkä motivoitunut erilaisiin toimenpiteisiin. Nyt vaihtoehdot ovat eläke tai kuolema (olen ihan valmis ryhtymään eläväksi pommiksi, jos joku sellaista ehdottaa, koska olen umpikujassa).
Tsemppiä kovasti sinulle "karmii_vieläkin". Älä kuitenkaan oikeasti kuolemista harkitse. Kyllä tässä elämässä on hyviäkin asioita. Olen itsekin kokenut paljon elämässäni vaikeuksia, mutta yritän silti jaksaa. Luuletko, että voisiko joku auttaa sinua?
Tehän tässä toisianne autatte!
Kun sinulla on lääkärintodistus niin kannattaa valittaa.
"Meni vaan jotenkin usko tämän yhteiskunnan hyvyyteen."
No se on hyvä, koska alat ehkä näkemään yhteiskunnan saatanallisen pahuuden. Sen kokee karuimmalla tavalla kelkasta eri tavoin pudonneet tai systeemin kanssa poikkiteloin asettuneet.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13492632/bannatkaa-gang-stalking-viestit