Masennustako?

Kerrot että olet kulkenut vaikean elämän kautta tähän päivään asti. Tuo pinnistäminen ja yrittäminen on imenyt sinusta kaikki mehut ja olet uupunut. Kaikki nuo lahjat ja ominaisuudet loistaa ja pärjätä ovat sinussa olemassa edelleen. Voimasi ja tarmosi voivat palautua. Sinulla taitaa olla jonkinlainen burnout. Voimasi ja itsetuntosi voivat palautua asteittain ja pikku hiljaa.
Kun olet saanut inspiksen kirjoittaa ja uskon että tämä on jonkinlainen päätös alkaa tehdä asialle jotain.
Kyllä sinulla voi olla edessä vielä toisenlainen elämä. Ei 24 vuotta ole vielä paljon. Nykyään vielä seniorinkin monet löytävät sen jujun, jossa kokevat loistavansa.
Jospa teen päätöksen yrittää tehdä joka päivä pikkusen kuntoutumisesi eteen. Älä masennu jos jonain päivänä jää se tekemättä. Kun huomaan että voi edes hieman muuttaa asioita ja antaa intoa ja itsetunto kohoaa. Ei kannata vertailla elämää toisten saavutuksiin. Olemme yksilöinä täällä.

Kiva kun vastasit.

Luulen kaiken osittain johtuvan rankasta lapsuudesta. Koko elämäni on alkoholismi ollut perheessäni vahvasti läsnä, eikä siinä mitään mutta kun isällä oli tapana olla väkivaltainen. Aika monesti jouduin äitini tai itseni lapsena pelastamaan, kun kukaan muu ei uskaltanu asialle mitään tehdä. Kai se rasittaa kun olin kuitenkin niin pieni.
Siihen kylkeen vielä kaikki omat surkeat valinnat, niin tuloshan jo tiedetäänkin.

Työtäkin kovasti haluaisin, mutta kun ei koulutustakaan ole, niin harvinaista on että työhakemukset poikisi yhteydenottoja. Toisaalta, merkonomin opinnot työharjoittelua vaille vajaa, mutta kun se harjoittelupaikkakin on aika kiven alla. Sen kun saisi edes hoidettua, niin voisi koittaa jatkaa vaikka opiskelua. Tosin en ole ollenkaan varma olenko enään työ/opiskelukykyinen.

Eniten kai tässä ärsyttää tämä kykenemättömyys. Tiedostaa ongelmansa, mutta on vain liian saamaton tekemään asioille mitään. En tiedä mahtaisiko hieman helpottaa, jos saisi jollekkin asioita vähän edes avata. Mene ja tiedä, kun ei ole päässyt kokeilemaan.

Lääkäriin menokaan ei kovinkaan paljon kiinnosta, koska en halua 10 minuutin diagnoosilla mitään loppu elämän lääkehelvettiä. En muutenkaan käytä edes buranaa päänsärkyyn. Jos edes saisi itsensä aikaiseksi luontaistuotekauppaan vitamiini ja tryptofaani ostoksille.

Tänään kuitenkin vähän helpompi päivä. Ehkä siksi, että ei ole tarvinnut ollenkaan herätä. Jäi unet yöllä ikävästi välistä. Ruokaakaan ei ole mieli tehnyt pariin päivään.

En ole oikein kannusta luontaiskauppaan. Tuotteet ovat kohtuuttoman kalliita ka ei ole takuuta mitä ne sisältävät. Mieluummin kunnon perusruokaa ja liikuntaa nuorelle ihmiselle. Nykyään on nuorille tukipalveluita ja työn ja opiskelun ohjausta. Jospa ottaisit yhteyttä paikkakunnan TE-keskukseen ja kertoisit ongelman ja että tarvitset tukea tulevaisuuden suunnitteluun. Saat enemmän evästä kuin kiireiseltä terveyskeskuksen lääkäriltä.

Itsellä on hyvin toiminut 5-htp ja perus vitamiinit lisänä. Uskon jopa vahvasti, että niillä tästäkin selviäisi. On vain aina päässä niin kova kiire, ettei sitä kaupassa käyntiä tule edes ajatelleeksikaan.

Kiitos teille vastauksista. Viimeiset viisi päivää on ollut aikamoinen matka, pahin romahdus mitä ikinä itsellä ollut.