että mun tunteet on kyllä enemmän rakastamista kuin ihastumista. Peruskalliota ja kiveenkirjoitusta. Muttei sellaista, että alkaisin mustasukkaiseksi, tai haluaisin tulla ja omia. Siltä se tuntuu, mutta saattaa olla myös totuus.
Se on niin
niinseonseasia
6112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sama täällä. Rakkaudeksi ne on pyörähtäneet.
Sen ajoittainen pilkistely tuntuu ihanalta.
Tähän samaan kuoroon liityn. Rakkautta rakkautta vaan. Tyyntyneet on yöt, päivätkin; syvät veet, ympäröineet.
Ihanasti ilmaistu, ihan kuin Leino-siteeraus.
Luin tuon kirjan sekaisin lovesta ja se kyllä aukaisi monta asiaa. Kyllähän me ihmiset edelleen ollaan vaistoiltamme samankaltaisia kuin luolamiesaikoina, eikä sitä loppujen lopuksi liian järkevästi rakkausasioissa kannatakaan miettiä, sillä tunnehan se rakkaus on. Eikä rakkautta ja sen syntymistä valitettavasti pysty kontrolloimaan, tekoja tietysti pystyy jos edes tarvitsee. Itselle hyviä monia tietoja, joita suhteen päätyttä tarvitsee.
ja mä kyllä haluaisin tulla ja omiakin ;)