Onko pystytty tieteellisellä menetelmällä todistamaan, että masentuneella on aina hermovälittäjäaineiden epätasapaino aivoissaan?
Onko masennuksen välittäjäaine-teoria todistettu?
kyselen.vain
6240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ole, eikä ole edes ideaa miten sen voisi todistaa.
Minusta se teoria on aina vaikuttanut tekaistulta sen vuoksi, että voivat muka väittää masennusta oikeaksi sairaudeksi.
On todistettu, että masentuneella henkilöllä ei ole aivoissa mitään normaalista poikkeavaa. Ei ole välittäjäaineongelmia, ei kudostulehduksia, ei mitään mihin tarvitsisi kiinnittää mitään huomiota. Erikseen ovat sairaudet, joiden yhtenä oireena voi esiintyä mitä voidaan kutsua masentuneisuudeksi. Esimerkkinä vaikkapa erilaiset aivovauriot, aivosyöpä tai kilpirauhasvaivat.
On absurdia edes yrittää löytää masentuneiden aivoista jotain fysiologista poikkeamaa. Sellainen viestiin, että etsivä taho ei ole ymmärtänyt, että masentuneisuuden tunteet ovat normaalia ihmisreagoimista siinä missä onnenkin tunteet. Jos tutkijat etsivät syytä masennukseen aivoista, miksemme olettaisi, että onnellakaan olisi mitään tekemistä elämän kanssa ja etsisi syytä onneenkin aivoista. Ovatkohan onnensa kukkoloilla olevat ihmiset todellisuudessa sairaita ja sairaudentunnottomia, mutta he eivät vain tiedä sitä vielä?! Tuleeko tiede tulevaisuudessa todistamaan, että onnelliset ihmiset ovatkin sairaita!?
Ei.
Psykiatria on vitsi, jolle kaikki tieteen ja kielen tosissaan ottavat ihmiset nauravat surutta.
"A screwdriver may be a tool or a drink: no amount of empirical research on orange juice-and-vodka can establish that it is in reality, an unrecognized manifestation of a carpenter's tool." --Thomas S. Szasz (1920-2012), Professor Emeritus of Psychiatry, www.szasz.com
Yksinkertaistat todella rankasti itsekin.
Ei masennuksen mieli-aivoyhteyksien etsimisessä ole mitään kovin "absurdia" neurologian kannalta ainakaan. Lääketeollisuudessa ja medikalisaatiossa toki voi olla, tai onkin.
Välittäjäaineiden osalta on kaiketi todistettu lähinnä korrelaatio serotoniinimäärien ja samanaikaisten mielialan kohoamisten / laskujen välillä. Minkä pohjalta on otaksuttu (toiveikkaasti), että masennukseen saataisiin apua serotoniinilääkkeistä. Masennuksen olemuksellista ja yleistä tai erityisempääkään seuraavuutta ja syntyä nimenomaan välittäjäainepitoisuuksista sekä parannettavuutta niihin vaikuttaen ei tietenkään ole mitenkään kattavasti todistettu...
Tutkittuani asiaa (mm. luin tieteellisiä artikkeleita asiasta) olen tullut siihen tulokseen, että masennus on yksinkertaisesti reaktio elämän vastoinkäymisiin ja pettymyksiin. Joskus on vaikeaa myöntää, ettei avioliitto toimi, ei saa iloa työstä jota tekee, ystävien kanssa ei ole enää samalla aaltopituudella, ei osaa rakastaa omaa lastaan jne., ja silloin on helpompi laittaa kaikki "välittäjäaineiden" syyksi sen sijaan, että myöntäisi realiteetit.
Jos masennuksen syy oikeasti olisi välittäjäaineissa, se olisi jo pystytty todistamaan, niin paljon sitä on tutkittu jo.
Välittäjäaineiden toimintaa elävissä aivoissa taitaa olla lähes mahdoton tutkia. Sinulla on virheellinen ja yksinkertaistettu kuva depressiosta ja sen syistä. Vaikka laukaisevana tekijänä usein on vastoinkäyminen, kliininen masennus jää päälle vaikka laukaiseva tekijä poistuu.
Täältä maailman ehkä parhaan lääketieteellisen yliopiston sivuilta hyvä kooste aiheesta: http://www.health.harvard.edu/mind-and-mood/what-causes-depression
Kaikki erilaiset "yksinkertaisesti"-määritelmät masennuksen osalta menevät metsään, koska se on ilmiönä erittäin moniulotteinen, monikontekstinen ja heikosti määritelty, tai edes määriteltävissä.
Olennaista on löytää apu kunkin ihmisen omiin ongelmiin ja kärsimyksiin. Erlaisia mahdollisia ratkaisuja ennakkoon poissulkematta.