Onko muilla käytössä zypadhera

Kuinka usein injektio on otettava?

Olen käyttänyt zypadheraa 1,5 vuotta.
Harhat ovat hävinneet, mutta olo on aika huono. Olen masentunut lääkkeen aloittamisen jälkeen ja nukun aivan liikaa, muutenkin päässä on outo olo.
Pelkään, että mitähän lääke aiheuttaa pitemmän päälle.
Harhat kyllä on hävinneet ja unikauhukohtaukset harventuneet ja pienentyneet.

Aika harvalla lääke näyttää olevan käytössä, netistäkään ei löydy mitään keskusteluja lääkkeestä.

zypadhera kirjoitti:

Olen käyttänyt zypadheraa 1,5 vuotta.
Harhat ovat hävinneet, mutta olo on aika huono. Olen masentunut lääkkeen aloittamisen jälkeen ja nukun aivan liikaa, muutenkin päässä on outo olo.
Pelkään, että mitähän lääke aiheuttaa pitemmän päälle.
Harhat kyllä on hävinneet ja unikauhukohtaukset harventuneet ja pienentyneet.

Aika harvalla lääke näyttää olevan käytössä, netistäkään ei löydy mitään keskusteluja lääkkeestä.

Lue lisää

Varmaan senkin takia niin harvalla on käytössä, kuten minulla vasta alkoi, koska se on niin kallista 300mg maksaa yli 200e ja sitä tarvitsen 2 viikon välein. Minä sain sen kaksisuuntaiseen hoitamiseen. Aion tätä kokeilla ja jos on liian vaikea lääke, pyydän jotain muuta vaihtoehtoa. Tänään sain lääkken ja 3 tuntia on oltava valvonnassa. Todella paljon väsyttämään kyllä pistää, mutta uskon sen menevän ohi tai ainakin ettei pidemmän käytön jälkeen väsytä niin paljoa. Ei mihinkään lääkkeeseen totu heti ja kaikki lääkkeet eivät ala heti vaikuttamaan ja helpottamaan oloa mutta tämä kyllä tuntuu tekevän tätä ja parantaaa kärsivällisyyttä ja rauhoittaa oloa koska olin vasta hypomaniassa mikä vaikuttaa väsymykseen kun VIHDOIN tuntuu siltä että olo alkaa helpottua ja hypomania vaihe väistymään. Aivot kun on kuukauden päivät käyneet vilkkaasti ja sit saa siihen ehkä sit oikean lääkkeen, ni siitä se väsymys alkaa kun aivot alkavat ajattelemaan normaalisti eikä hypomania ole häiritsemässä koska se hm vaihe on kuluttavaa mutta sitä ei siinä tilassa itse tajua kuinka paljon se mania vaihe rasittaa aivoja, siksi minä aloitin tämän olanzapin lääkkeen ensin sit tämän ZYPADHERA 300MG 2 viikon välein ja se vaikutus on kyllä hyvä ja oikeantuntuinen mutta tää väsymys tulee jatkumaa vielä jonkuu aikaa koska olen ollu niin vilkkaalla päällä hypomaniassa ja nyt se on ohi, tai ainakin siltä tuntuu.

zypadhera kirjoitti:

Olen käyttänyt zypadheraa 1,5 vuotta.
Harhat ovat hävinneet, mutta olo on aika huono. Olen masentunut lääkkeen aloittamisen jälkeen ja nukun aivan liikaa, muutenkin päässä on outo olo.
Pelkään, että mitähän lääke aiheuttaa pitemmän päälle.
Harhat kyllä on hävinneet ja unikauhukohtaukset harventuneet ja pienentyneet.

Aika harvalla lääke näyttää olevan käytössä, netistäkään ei löydy mitään keskusteluja lääkkeestä.

Lue lisää

Kuinka usein injektio pitää ottaa?

Minulle kokeiltiin olantsapiinia tablettihoitona, mutta se ei onnistunut, koska sain aivan kauheita unikauhukohtauksia. Tällä zypadheralla ne ovat harventuneet ja pienentyneet. Sen takia minun on kait pakko käyttää zypadheraa.

Sehän on hyvä että lääke sopii sinulle. Olen huomannut saman, että tästä aineesta ei löydy keskusteluja, mikä ilmeisesti tarkoittaa että sitä ei ole kovin laajassa käytössä. Kuinka usein käyt ottamassa injektion?

kolmen viikon välein. En tiedä sopiiko lääke niin hyvin, koska olen masentunut (päässä outo olo). Unikauhukohtauksiin lääke on auttanut, muttei ole poistanut niitä kokonaan.
Nyt sain vielä seronilin masennukseen, saa nähdä auttaako se.

Pelottaa, mitä lääke aiheuttaa pitemmän päälle, kun en ole saanut mitään vertaistukea.

Millaisia ovat unikauhukohtaukset? Näetkö siis painajaisia?

Kun olen nukahtamassa, tunnen että kuolen, tipun tyhjyyteen. Tunnen todellakin kuolevani, kuoleman. Järkyttävä tunne. Päässä tuntee tyhjyyden, kun kaikki lakkaa olemasta.
Ennen zypadheraa, huusin täysiä ja saatoin lähteä juoksemaan sängystä.
Zypadhera on auttanut sillätavalla, että tunnen kyllä kuolevani, mutta se on pienempi hetki, kuin mitä ennen tunsin, "pieni kuolema".
Jos jollakin saan nämä kauhukohtaukset kokonaan pois, olen todella onnellinen.
Voi olla, että joudun elämään näiden kanssa lopun elämääni. Onneksi ne ovat lievittyneet.
Onkohan kenelläkään muulla tämmöisiä unikauhukohtauksia.

Juuri nukahtamisen hetkellä tuleva putoamisen tunne on varsin tavallinen silloin tällöin tuleva pelottava tunne ja se on sukua nukahtamisen aikaan tuleville lihasnykäyksille. Molemmat johtunevat hermoston äkillisestä "rentoutumisesta" unen rajamailla. Putoamisen tunne ja nykäykset voivat tuntua herkästä ihmisestä pelottavalta ja aiheuttaa panikoitumista. Näistä löytyy paljon tietoa netissä.

Alkoivatko oireet vasta olanzapiini lääkityksen myötä? se tuntuisi aika oudolta. Olet varmasti aika nuori, sillä kuvaamasi tunne on varsin tavallinen nuorilla ihmisillä, mutta ei täysin harvinainen vähän vanhemmalla.

En ole nuori, olen yli 50 v ja sairastunut v.2000. Hoitoon pääsin v. 2004 ja silloin sai lääkkeeksi peratiisin, jolloin aloin saamaan unikauhukohtauksia. Luulen, että lääkkeellä saattoi olla vaikutus siihen, en ole ihan varma. Kun lopetin lääkkeen, niin unikauhukohtaukset jatkuivat kuitenkin. Niitä tulee harvakseltaan, paitsi osastojaksolla sain niitä joka yö, lääkkeenä oli olanzapiini tablettina.
Sitten kun lääkkeeksi vaihdetiin zypadhera, unikauhukohtaukset loppuvat osastolla ja muutenkin olen saanut nyt niitä harvemmin ja ne ovat lievempiä, vain hetken tunne, kun ne aikasemmin kestivät pitkään, jolloin huusin ja lähdin juoksemaan sängystä. Unikauhukohtaukset ovat jotakin niin järkyttävää, ettei sitä voi edes kuvata, kun kokee, että kuolee, tuntee sen kuoleman. Päässä mustenee, eli tunnen, että kaikki lakkaa olemasta, lakkaan ajattelemasta, elämästä, ihan kuin kuolisin, tunne on niin todellinen. Ei sitä pysty kuvaamaan, kuinka kauhea se on, pelkkää mustaa tyhjyyttä. Minulla on jopa tunne,että niin se oikea kuolema tuntuu, kun se tulee, musta tyhjyys (toivottavasti olen väärässä).
Toivon nyt, että zypadhera ja seronil auttaisivat minua niin, että unikauhukohatukset tulisivat livempinä ja pääsisin tästä masennuksesta. Olen syönyt seronilia vasta vähän aikaa, noin viikon.

"Niitä tulee harvakseltaan, paitsi osastojaksolla sain niitä joka yö, lääkkeenä oli olanzapiini tablettina. "
Nyt tuli mieleen, että sitä olanzapiinia olisi pitänyt antaa minulle aamulla, se olisi voinut auttaa niihin unikauhukohtauksiin.

Voihan se olla niinkin, ettei nämä unikauhukohtausten alkaminen liity ollenkaan peratiiniin, vaan tähän minun sairauteen, skitsofreniaan.
Olen päätellyt niin, että skitsofrenian syy johtuu siitä, ettei äitini sylittänyt minua vauvana, koska luuli, että minusta tulee sylivauva ja sen seurauksena hän ei pysty tekemään töitä. (Nukuin yksin tuvassa ja muut makuuhuoneessa). Olen varmaan mm. itkenyt yksikseni, kun hän ollut navetassa. Tämä on voinut aiheuttaa minulle niitä unikauhukohtauksia, ainakin skitsofrenia on luultavasti tullut siitä.

zypadhera kirjoitti:

En ole nuori, olen yli 50 v ja sairastunut v.2000. Hoitoon pääsin v. 2004 ja silloin sai lääkkeeksi peratiisin, jolloin aloin saamaan unikauhukohtauksia. Luulen, että lääkkeellä saattoi olla vaikutus siihen, en ole ihan varma. Kun lopetin lääkkeen, niin unikauhukohtaukset jatkuivat kuitenkin. Niitä tulee harvakseltaan, paitsi osastojaksolla sain niitä joka yö, lääkkeenä oli olanzapiini tablettina.
Sitten kun lääkkeeksi vaihdetiin zypadhera, unikauhukohtaukset loppuvat osastolla ja muutenkin olen saanut nyt niitä harvemmin ja ne ovat lievempiä, vain hetken tunne, kun ne aikasemmin kestivät pitkään, jolloin huusin ja lähdin juoksemaan sängystä. Unikauhukohtaukset ovat jotakin niin järkyttävää, ettei sitä voi edes kuvata, kun kokee, että kuolee, tuntee sen kuoleman. Päässä mustenee, eli tunnen, että kaikki lakkaa olemasta, lakkaan ajattelemasta, elämästä, ihan kuin kuolisin, tunne on niin todellinen. Ei sitä pysty kuvaamaan, kuinka kauhea se on, pelkkää mustaa tyhjyyttä. Minulla on jopa tunne,että niin se oikea kuolema tuntuu, kun se tulee, musta tyhjyys (toivottavasti olen väärässä).
Toivon nyt, että zypadhera ja seronil auttaisivat minua niin, että unikauhukohatukset tulisivat livempinä ja pääsisin tästä masennuksesta. Olen syönyt seronilia vasta vähän aikaa, noin viikon.

Lue lisää

Mää olen kuollut jo kerran tai itseasiassa jo useamman kerran mutta pidän sitä yhtä enemmän kuolemana koska vain silloin irtauduin ruumiistani. Kerron siitä. Olin 18-vuotias, olin nukkumassa mutta vielä valveilla. Tunsin yhdenäkin kuinka ruumiini tuntuu yhä vain raskaammalta ja raskaammalta kuin se painaisi lyijyä. Huomasin, että en pysty liikuttamaan itseäni. Se oli ihan kamala tunne. Tunsin, kuinka verisuoneni kohisivat päässä, Tsuh, tsuh, niinkuin juna menisi kovaa. Ruumis ei totellut ollenkaan mutta tajusin mitä tapahtuu. Sitten irtaannuin ruumiistani. Henkeni lähti ylöspäin ja näin itseni makaamassa sängyllä, siis ruumiini. Nousin vielä ylemmäksi ja näin asunnon katon. Olin siis matkalla ylös Jumalan tykö. Hädissäni rukoilin, että älä Jumala ota mua vielä pois. Siinä samassa aloin laskeutua takaisin ruumiiseeni. Kun tulin takaisin ruumiiseeni, en vielä pystynyt liikuttamaan itseäni, kun vähän ajan päästä. Olo oli kankea! Siitä sitten takaisin elämään! SE OLI KAUHEA KOKEMUS! (en ollut silloin vielä löytänyt Jeesusta mutta olin uskonnollinen).

Sitten aikuisena, tunsin ensin Jumalan voimakkaan läheisyyden (olin silloin jo uskossa) ja yhden äkin sydämeni sanoi Jumps ja pysähtyi siihen! Ei lyönnyt enään. Oli vain hiljaista. Hän kosketti sitä ja se alkoi lyödä uudestaan! Hän tiesi sen etukäteen. En pelännyt yhtään, Jumalan täydellinen rakkaus tuntui niin hyvältä ja minua ei yhtään olisi haitannut siirtyä Hänen tykönsä, niin ihanalta se tuntui! Mutta aikani ei ollut lähteä Jeesuksen kirjoissa, siispä olen täällä! En pelkää kuolemaa tämän tähden! Tiedän miten minulle käy siinä, pääsen Herran luo kirkkauteen. Se on parempi paikka, kuin täällä elämässä!

Kukaan ei kuole ennenkuin Jeesuksen kirjoissa tulee aika lähteä täältä maaplaneetalta. Hän sen päättää. Hän on ylösnousemus ja elämä! Mun aika ei ole ollut vielä lähteä! Oman kokemukseni perusteella uskon, että kuolema on erillainen kokemus niille, jotka ovat uskossa kuin niille, jotka eivät ole! Kuolema sinetöi lopullisesti sen valinnan minkä ihminen on tehnyt elämässään suhteessa Jumalaansa! Paitsi jos Hän antaa lisäaikaa tulla takaisin. Olen miettinyt tätä miksi sain jatkoaikaa ja tämä on tietysti vain arvaus. Jumala pitää huolen ainakin siitä, että jokaisella on etsikkoaika löytää Jumala ennen kuin Hän ottaa tykönsä. Sitä mulla ei ollut vielä omasta mielestäni ollut silloin 18v mennessä. En ollut ollut synnintunnossa missään vaiheessa. No, miksi sitten sain jatkoaikaa vielä uskossakin? Uskon, että jokaisella on omat tehtävät miksi olemme täällä Jumalalta. Ne tehtävät on joko kesken tai vielä täyttämättä tai molempia. Mun aika ei siis ole lähteä ennenkuin ne on tehty.

Mutta täytyy sanoa kaiken kokemani jälkeen ennemmin lähtisin Herran tykö kuin olisin täällä mutta Hän on näin päättänyt - siis elän! Mä elän Jeesukselle, olen sitten täällä tai siellä!

zypadhera kirjoitti:

Voihan se olla niinkin, ettei nämä unikauhukohtausten alkaminen liity ollenkaan peratiiniin, vaan tähän minun sairauteen, skitsofreniaan.
Olen päätellyt niin, että skitsofrenian syy johtuu siitä, ettei äitini sylittänyt minua vauvana, koska luuli, että minusta tulee sylivauva ja sen seurauksena hän ei pysty tekemään töitä. (Nukuin yksin tuvassa ja muut makuuhuoneessa). Olen varmaan mm. itkenyt yksikseni, kun hän ollut navetassa. Tämä on voinut aiheuttaa minulle niitä unikauhukohtauksia, ainakin skitsofrenia on luultavasti tullut siitä.

Lue lisää

Kyllä syyttäisin lääkitystä unikauhukohtauksista, sillä niillähän on selvä ajallinen yhteys niiden puhkeamiseen. Antipsykootit tekevät juuri tuollaista tuhoa aivoissa, että ei enään siellä mitään liiku muutenkin! Se voi vain tulla voimakkaammin esille juuri nukahtamisen yhteydessä. Epäilen että kokemuksesti liittyvät siihen, että aivosi ovat tuhoutumassa ja nyt olisi viimeiset hetket lopettaa ennen kuin kokemuksestasi tulee pysyvä! Lääkkeet ne sitä sulle aiheuttaa, miksi et kokeile ilman olemista? Huomauttaisin vielä sen, että lääkkeen syönnin vaikutukset kehossa näkyvät vielä vuosia lopettamisen jälkeenkin! Tätä eivät vain lääkärit tiedä tai myönnä.

Masennuskin voi olla itse lääkkeestä johtuvaa sillä lääkkeet tekevät juuri aloitekyvyttömyyttä, passiivisuutta, ylinukkumista eli Zombiksi! Ei siinä masennuslääkkeet auta, kun ongelma on itse antipsykoottinen lääke! Seronil ei auta muutenkaan sillä SSRI lääkkeet on jo todettu humpuukiksi muutenkin. Lue: tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus Gotschelta.

Skitsofrenian puhkeamisella voi olla hyvinkin yhteyttä läheisyyden puutteeseen! Minunkaan äiti ei kykene empatiaan.

aijaijaa kirjoitti:

Sehän on hyvä että lääke sopii sinulle. Olen huomannut saman, että tästä aineesta ei löydy keskusteluja, mikä ilmeisesti tarkoittaa että sitä ei ole kovin laajassa käytössä. Kuinka usein käyt ottamassa injektion?

Lue lisää

Varmaan ei sen takia löydy, kun vetää mielen niin nollille ettei saa keskustelua aiheesta aikaan...

psykoottinen- kirjoitti:

Mää olen kuollut jo kerran tai itseasiassa jo useamman kerran mutta pidän sitä yhtä enemmän kuolemana koska vain silloin irtauduin ruumiistani. Kerron siitä. Olin 18-vuotias, olin nukkumassa mutta vielä valveilla. Tunsin yhdenäkin kuinka ruumiini tuntuu yhä vain raskaammalta ja raskaammalta kuin se painaisi lyijyä. Huomasin, että en pysty liikuttamaan itseäni. Se oli ihan kamala tunne. Tunsin, kuinka verisuoneni kohisivat päässä, Tsuh, tsuh, niinkuin juna menisi kovaa. Ruumis ei totellut ollenkaan mutta tajusin mitä tapahtuu. Sitten irtaannuin ruumiistani. Henkeni lähti ylöspäin ja näin itseni makaamassa sängyllä, siis ruumiini. Nousin vielä ylemmäksi ja näin asunnon katon. Olin siis matkalla ylös Jumalan tykö. Hädissäni rukoilin, että älä Jumala ota mua vielä pois. Siinä samassa aloin laskeutua takaisin ruumiiseeni. Kun tulin takaisin ruumiiseeni, en vielä pystynyt liikuttamaan itseäni, kun vähän ajan päästä. Olo oli kankea! Siitä sitten takaisin elämään! SE OLI KAUHEA KOKEMUS! (en ollut silloin vielä löytänyt Jeesusta mutta olin uskonnollinen).

Sitten aikuisena, tunsin ensin Jumalan voimakkaan läheisyyden (olin silloin jo uskossa) ja yhden äkin sydämeni sanoi Jumps ja pysähtyi siihen! Ei lyönnyt enään. Oli vain hiljaista. Hän kosketti sitä ja se alkoi lyödä uudestaan! Hän tiesi sen etukäteen. En pelännyt yhtään, Jumalan täydellinen rakkaus tuntui niin hyvältä ja minua ei yhtään olisi haitannut siirtyä Hänen tykönsä, niin ihanalta se tuntui! Mutta aikani ei ollut lähteä Jeesuksen kirjoissa, siispä olen täällä! En pelkää kuolemaa tämän tähden! Tiedän miten minulle käy siinä, pääsen Herran luo kirkkauteen. Se on parempi paikka, kuin täällä elämässä!

Kukaan ei kuole ennenkuin Jeesuksen kirjoissa tulee aika lähteä täältä maaplaneetalta. Hän sen päättää. Hän on ylösnousemus ja elämä! Mun aika ei ole ollut vielä lähteä! Oman kokemukseni perusteella uskon, että kuolema on erillainen kokemus niille, jotka ovat uskossa kuin niille, jotka eivät ole! Kuolema sinetöi lopullisesti sen valinnan minkä ihminen on tehnyt elämässään suhteessa Jumalaansa! Paitsi jos Hän antaa lisäaikaa tulla takaisin. Olen miettinyt tätä miksi sain jatkoaikaa ja tämä on tietysti vain arvaus. Jumala pitää huolen ainakin siitä, että jokaisella on etsikkoaika löytää Jumala ennen kuin Hän ottaa tykönsä. Sitä mulla ei ollut vielä omasta mielestäni ollut silloin 18v mennessä. En ollut ollut synnintunnossa missään vaiheessa. No, miksi sitten sain jatkoaikaa vielä uskossakin? Uskon, että jokaisella on omat tehtävät miksi olemme täällä Jumalalta. Ne tehtävät on joko kesken tai vielä täyttämättä tai molempia. Mun aika ei siis ole lähteä ennenkuin ne on tehty.

Mutta täytyy sanoa kaiken kokemani jälkeen ennemmin lähtisin Herran tykö kuin olisin täällä mutta Hän on näin päättänyt - siis elän! Mä elän Jeesukselle, olen sitten täällä tai siellä!

Lue lisää

Tuohon on aivan luonnollinen selitys: teräketjuöljy. Viskositeetin varjolla tapauskohtaiset mediaanit yhdistyvät ja ne jaetaan joka kierroksella hiukan niinkuin mehu-Maijoista. Ole rauhallisin mielin, eivät ne tee sen enempää vahinkoa kuin ensimmäiselläkään kierroksella.

Meniskö lekurit noin helppoihin retkuihin'?itse uskon vielä lekurien moraaliin ja älykkyyteen

zypadhera kirjoitti:

Kun olen nukahtamassa, tunnen että kuolen, tipun tyhjyyteen. Tunnen todellakin kuolevani, kuoleman. Järkyttävä tunne. Päässä tuntee tyhjyyden, kun kaikki lakkaa olemasta.
Ennen zypadheraa, huusin täysiä ja saatoin lähteä juoksemaan sängystä.
Zypadhera on auttanut sillätavalla, että tunnen kyllä kuolevani, mutta se on pienempi hetki, kuin mitä ennen tunsin, "pieni kuolema".
Jos jollakin saan nämä kauhukohtaukset kokonaan pois, olen todella onnellinen.
Voi olla, että joudun elämään näiden kanssa lopun elämääni. Onneksi ne ovat lievittyneet.
Onkohan kenelläkään muulla tämmöisiä unikauhukohtauksia.

Lue lisää

Oletko kokeillut unien tulkintaa unet muistuttavat meitä tietoisessa elämässä sivuuttamista asioista. Tosiasia on, että elämä päättyy jollain tavalla meillä kaikilla minulla on unia oman tulkintani mukaan kuolemasta petoksesta ja valehtelevista ihmisistä tulevat käärmeteemana uniini. Jostain syystä ne on intialaisia ehkä , kun suunnittelin matkaa sinne takavuosina ja ystävättäreni hurahti reikikurssiinja zakrateorioihin

Olen ketjun aloittaja, kiva lukea, että on muitakin Zypadheran käyttäjiä. Minä olen aika masentunut, enkä saa mitään aikaseksi, istun vaan päivästä päivään tietokoneella.
Onko sinulla masennusta?

Ajattelit ensimmäisenä, kun olosi on huono, että olantsapiinin ja ketiapiinin sekoitus tekee siitä lopun? Mikset seuraavaksi kokeilisi lyödä itseäsi alasimella päähän?

Suomi on vapaa maa. Mihinkään tuollaiseen ei voi pakottaa.

Vaadi ihmisoikeuksiasi. Ota yhteys oikeusasiamieheen tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Ei ne tuollalailla voi kiristää.

Ota selvää valituskanavista. Hyvä oikeusavustaja olisi varmaan paikallaan, jos et itse jaksa asioita tutkia.

Ei ne voi vapaassa maasa määräillä lakia rikkomatonta ihmistä. Ihmisoikeudet kuuluu kaikille.

Ehkäisy?:0

Minulla menee 300 mg kolmen viikon välein.

Omasta tahdostako?

Kannattaisikohan käyttää nuokin rahat vaikka täyshedelmäpirtelöihin. Eivät ainakaan ole hermostomyrkyllisiä ne pirtelöt.

Joulupukki on olemassa! Veljenpoika sano nähneensä!

Pitää paikkansa, olen lihonut zypadheran käytön aikana. Minulla on todettu diapetes ja kolestroliarvojen nousua. Nämä ovat lääkkeen sivuvaikutuksia.

Olantsapiinimyrkky tekee juuri tuota, voi aiheuttaa diabeteksen.
Tekee ihmisestä väsyneen lihavan zombin kaiken päälle

Onko tuo kaikki vapaaehtoista?

Pyydä lääkärltä lääkkeenvvaihtoa Peratsin-tabletteihin ( ei depot).. Olon pitäisi kohentua kummasti. Sitten kun on seuraava lääkäri aika.

Minulle vähennettiin zypadhera -lääkitystä, nyt menee 210 mg neljän viikon välein.
Ehdotin lääkärille peratsiinia, mutta hän oli zypadhera-lääkkeen vähentämisen kannalla. Olo on kyllä kauhea tällä zypanhera-lääkkeellä.

Ei lääkäri ollut peratsiinia vastaan, mutta sanoi, että kokeillaan ensin zypadheran vähentämistä.
Silloin kun sairastuin, yli kymmen vuotta sitten, minulla oli lääkkeenä peratsiini, ja se oli ihan hyvä, verrattuna tähä zypadheraan.

Voisitko kertoa mikä olisi luonnollisempi keino.

On mullakin valunut, riippuu kuulemma siitä kuinka nopeasti sen pistää.

Onko sinulla väsymystä, väsyttääkö lääke.
Minä nukun 12 tuntia ja edelleen olen väsynyt.

Otatko injektion vapaaehtoisesti?

Kyllä. Siirryttiiin injektioon, koska tablettimuotoinen teki sivuvaikutuksia mm. nälkää vaikka maha täynnä ja muistiongelmia. Injektiossa pitäisi tulla vähemmän näitä haittoja, koska lääkeaineen pitoisuus elimistössä tasaisempi.

Hirveitä myrkkyjä nuo tuollaiset kemikaalit.

Mitallin paikka!!!

Latudaa suosittelen siis siksi että se ei väsytä paljoa (jos sen ottaa illalla) ja sen ei pitäisi lihottaa. Latuda ei myöskään pidennä sydämen QT aikaa merkittävästi (toisin kuin esim Peratsin saattaa pidentää sitä ja siksi sitä ei tule muuten käyttää Escitalopram lääkkeen kanssa). Lisäksi, ne injektiot eivät ole mitenkään parempia kuin tabletit. Ainoa niiden käyttötarkoitus on se että jos potilas ei muista ottaa niitä lääkkeitä. Muutoin injektiot ovat huonompia. Jos minulla olisi ollut Olanzapin injektio (eli juuri tämä Zypadhera) , en olisi voinut vaihtaa Peratsiiniin yhtä nopeasti sen jälkeen kun kohonnout ALAT huomattiin. Jos sinun nykyinen lääkitys ei sovi sinulle, täytyy sinun annosta laskea/nostaa (nostaminen yleensä tuo myös enemmän haittoja) tai sitten vaihtaa kokonaan eri lääkeaineeseen.