Tuntuu kauhealta ajatella mitä siellä on tapahtunu. Varsinkin kuvat phuketista on kauheaa katseltavaa.
Itselläni suojelusenkeli oli matkassa kun tultiin samalla viikolla sieltä pois kun hyökyaalto iski sinne. Taisi olla viimeinen lento.
Ei vaan edes tunnu todelliselta. Masentaa kun ajattelee omia paikallisia tuttuja siellä ja mitä he ovat joutuneet kokemaan.
Voimia kaikille.
Itselläni suojelusenkeli oli matkassa kun tultiin samalla viikolla sieltä pois kun hyökyaalto iski sinne. Taisi olla viimeinen lento.
Ei vaan edes tunnu todelliselta. Masentaa kun ajattelee omia paikallisia tuttuja siellä ja mitä he ovat joutuneet kokemaan.
Voimia kaikille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Liityn ajatuksiisi- elämä on joskus päivistä kiinni- itse tulin viikko sitten pois Khao Lakista ja aina vain mietin, mitä meille olisi käynyt jos olisimme parhaillaan olleet rannalla lasten kanssa, silloin ei olisi edes suojelusenkelit ehtineet hätiin- niin pitkä matka rannalta turvaan oli.Kiitos siis suojelusenkeleille näistä muutamista päivistä, jotka pelastivat meidät tuolta katastrofilta- TOSIN ELÄN SITÄ KUITENKIN JA MIETIN...JA TAAS MIETIN..
Sitä on jotenkin oma elämäkin pysähtynyt, vaikka suomessa jo olenkin. Tuntuu kuin vasta eilen olisin ollut siellä rannalla. Kauheasti nämä tapahtumas pistää ajattelemaan.. Muut ei oikein ymmärrä, että miksi niin masentunut, kun sentään turvassa olen. Mutta kun ei vaan voi mitään. Surettaa ja toisaalta taas ajattelee et ei minun pitäisi surea koska muut ovat PALJON pahemmassa tilanteessa.