Turvapaikanhakijoiden sotilastaustoista

Malesialaisia muslimi terroristeja löytyy espoosta eli espoon escrima puukottaja:

Jolon panttivankikriisi
Jolon panttivankikriisi alkoi 24. huhtikuuta 2000, kun monia paikallisia ja 11 länsimaista turistia kaapattiin Malesialle kuuluvalta Sipadanin lomasaarelta Filippiineille kuuluvalle Jolon saarelle. Joukossa oli kaksi suomalaista. Panttivankikriisi päättyi 16. lokakuuta, kun Libyan välittämät neuvottelut johtivat länsimaalaisten panttivankien vapauttamiseen. Libyan johtaja Muammar Gaddafi piti juhlat Tripolissa, ennen kuin panttivangit palasivat kotimaihinsa.

Kaappaus
Pääsiäispäivänä23. huhtikuuta 2000 raskaasti aseistautuneet Abu Sayyaf -islamistiterroristit kaappasivat ihmisiä Borneon edustalla sijaitsevalta Sipadanin saarelta Itä-Malesiassa. Siepattujen joukossa oli kaksi suomalaista, Risto Vahanen ja Seppo Fränti Helsingistä. Terroristit veivät kansainvälisen turistiryhmän moottoriveneillä Jolon saarelle Filippiineille panttivangeiksi. Panttivankeina oli suomalaisten lisäksi 11 muuta turistia, muun muassa ranskalainen pariskunta Stephane Loisy ja Sonia Wend eteläafrikkalainen Monique Strydom, libanonilais-ranskalainen Marie-Michel Moarbes, saksalaiset Marc, Werner ja Renate Wallert sekä 10 malesialaista ja filippiiniläisiä sukellusoppaita.

Aikajana tapauksen kulusta
25. huhtikuuta Abu Sayyaf ilmoitti, että se on ottanut kansainvälisen turistiryhmän panttivangiksi Jolon saarelle.

Toukokuussa taistelut Filippiinien armeijan ja sissien välillä kiihtyivät, ja panttivangit siirrettiin muualle. Euroopan Unioni ja Libya perustivat oman neuvottelutiimin. Libya tuli mukaan, koska se tuki Abu Sayyafia.lähde? Tämän kaappaustilanteen aikana sen politiikka kuitenkin muuttui, koska Gaddafi ei halunnut saada taas terrorismin tukijan mainetta.

9. toukokuuta Suomen, Saksan ja Ranskan ulkoministerit kävivät Manilassa tapaamassa presidentti Joseph Estradaa, joka vakuutti ettei panttivankeja yritetä vapauttaa väkivaltaisesti.

27. toukokuuta sissit ilmoittivat ehdot vapauttamiseen. Neuvottelut tapahtuivat Jolon saarella olevassa paikallisessa moskeijassa. Sissien johtaja Ghalib Andangin vaatimukset olivat muun muassa itsenäisen islamilaisen valtion perustaminen Etelä-Filippiineille sekä kansainvälisen tribunaalin perustaminen tutkimaan muslimitaustaisten filippiniläisten vierastyöläisten kohtelua Malesiassa. Neuvottelijana sissien ja Flippiinien hallituksen välillä toimi libyalainen diplomaatti tohtori Rajab Azzarouq.

24. kesäkuuta malesialaiset panttivangit vapautettiin 3 miljoonan dollarin lunnaita vastaan.

Filippiiniläiset evankelistipapit otettiin panttivangiksi 1. heinäkuuta, kun he olivat sissien leirillä pitämässä messua. Saksalainen toimittaja otettiin seuraavana päivänä panttivangiksi.

9. kesäkuuta ranskalainen toimittaja Maryse Burgot, äänittäjä Roland Madura ja kuvaaja Jean Le Garre otettiin panttivangiksi.

Saksalainen panttivanki Renate Wallert vapautettiin 17. heinäkuuta terveydellisen syyn takia, hänellä oli muun muassa korkea verenpaine.

Neljä malesialaista vapautettiin 21. heinäkuuta.

24. heinäkuuta kaksi filippiiniläistä journalistia otettiin panttivangeiksi, mutta vapautettiin viiden päivän kuluttua.

1. elokuuta Abu Sayyaf otti kolme filippiiniläistä rakennustyöntekijää panttivangiksi.

5. elokuuta libanonilainen sanomalehti sai tiedon, että Libya oli luvannut maksaa 25 miljoonaa dollaria monista panttivangeista.

7. elokuuta Libyan hallitus ilmoitti, että 5,5 miljoonaa dollaria oli jo maksettu panttivangeista.

14. elokuuta tuli tieto, että Libyan johtaja Muammar Gaddafi lähetti yksityislentokoneensa Filippiinineille, koska panttivangit vapautettaisiin. Abu Sayyaf ilmoitti kuitenkin, ettei se aio neuvotella enää, koska sen mukaan Filippiinien armeija suunnitteli hyökkäystä leiriin.

Panttivankien joukossa ollut filippiiniläinen turistiopastyttö vapautettiin 16. elokuuta.

Kaksi päivää myöhemmin kolme malesialaista vapauttiin.

Kaksi filippiiniläistä tyttöä otettiin panttivangiksi "vaimoiksi" Abu Sayyafin sisseille.

27. elokuuta kolme ranskalaista, Marie-Michele Moarbes (Ranskan ja Libanonin kansalainen), Sonia Wendling ja toimittaja Maryse Burgot, sekä eteläafrikkalainen Monique Strydom vapautettiin. Joukossa oli myös saksalainen panttivanki Werner Wallert, jonka puoliso Renate oli vapautettu 17. heinäkuuta.

Samalla kun eteläafrikkalainen panttivanki vapautettiin seuraavana päivänä, yksi amerikkalainen ja kaksi filippiiniläistä koulutyttöä otettiin panttivangiksi Jololla.

29. elokuuta Abu Sayyaf uhkasi tappaa amerikkalaisen, ellei kolmea islamististaterroristia Yhdysvaltojen vankiloista vapautettaisi. Joukossa oli World Trade Centerin 26. helmikuuta 1993 tehdyn pommi-iskun suunnittelija Ramzi Youssef.

Poliisi tutkii: Miestä puukotettiin silmään keskellä katua Espoossa
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1447733836113.html
Poliisin mukaan epäillyllä on aasialaiset kasvonpiirteet, hän on noin 165 senttiä pitkä, tavallista lihaksikkaamp

"Poliisin mukaan epäillyllä on aasialaiset kasvonpiirteet, hän on noin 165 senttiä pitkä, tavallista lihaksikkaampi"

Kyse on siis kaakkoisaasiassa syntyneestä terrorististä.

Supo ja Pv tietää kyllä. Ei tiedoita. Sorry. Katso 6.12 ylennykset.

ne tahot, jotka kannattavat valtion oikeutusta ihmisten elämään, hankkivat kannatuksensa jakamalla rahaa kannattajilleen. Mikäpä paremmin kuvaisi pakolaispolitiikkaa?

Ruotsissa varakanisteri Åsa Romson liikuttui kyyneliin kertoessaan suorassa tv-lähetyksessä, että puolueensa on pakko lopettaa uusien äänestäjiensä haaliminen, kun (ryöstettävien) rahat eivät enää riitä (Rähmispossu). Itävallassa asuva entinen pakistanilaiskirjailija Sabatina James puolestaan kertoi kyyneleet silmäkulmissaan, että Keski-Euroopassa on jo nyt käytössä sharia-tuomioistuimia, jotka ovat langettaneet kuolemantuomion TUHANSILLE naisille.

Hyvä kysymys kuuluu, miksi suvakit ovat suvakkeja. Ovatko he tyhmiä? Tunteettomia? Oman edun tavoittelijoita? Dogmaattisia ideologeja? Kävimme Twitterissä Vasarahammerin kanssa aiheesta lyhyen keskustelun, jossa totesimme heidän olevan moraaliltaan ala-arvoisia. Heille islam edustaa samanlaista oikeutusta vääräuskoisten tappamiseen kuin suvakkien edustamassa punavihreässä feminismissä. Heidän arvomaailmassaan on olemassa kalifeja, imaameja, ajatollaheita ja Puoleen Virkamiehiä, joilla on parempi tietämys siitä, mitä kansalaiset tarvitsevat. Eivät he ole tyhmiä, eivät he ole tunteettomia. Heille väkivalta on ookoo, jos se kohdistuu vääräuskoiseen.