Kun katsoimme toisiamme
silmiiin ..
Naisena ja miehenä
aivan kun olisimme ..
tunteneet ...
olevamme tasa-arvoisia ..
. .toisillemme
Outo tunne....
vieraan ihmisen kanssa
silmiiin ..
Naisena ja miehenä
aivan kun olisimme ..
tunteneet ...
olevamme tasa-arvoisia ..
. .toisillemme
Outo tunne....
vieraan ihmisen kanssa
Vastaukset 49
Vanhimmat
Silmistä näkee kemian ja onko toisen kanssa samalla aaltopituudella. Kun se tapahtuu, niin kyl tapahtuu jotain ihanaa, toisaalta myös jotain pelottavaa.
Ohimennen, vilkuillen vain
tieten tahtoen arastain
kuin olisi kuun ja auringon valo
kirkkaus silmien jalo.
Silmissä ilkikurinen katse,
katsoit hitaasti ja rohkeasti minuun.
Alastomat silmäsi riisuivat minua,
riisuuduin peittelemättä.
Rakastelit pitkään katseella,
yhdyit mitään kyselemättä,
tulit suoraan sisääni.
Äänetön huokailu sanoitti kaipuutani.
Muistin vaivoin kuka olen,
hymähdin, halusin.
Olin kanssasi yhtä,
sielumme rakastelivat.
Olinko sinun tai olitko minun?
Katseemme oli sidottu toisiimme.
Olimme toistemme omat hetkessä,
puhumatta mitään.
Olipa uskomaton.... ei noin saa kirjoittaa. Tulen hulluksi halusta.
Ei maanpinnalle, pysytään maanpinnan yläpuolella ;). Se oli niin ihanaa ja haluttavaa. Sai mut tajuamaan jotain. Kaipasin ihan mielettömästi häntä ja läheisyyttään.
Siihen kätkeytyi sitä elämän pelkoa
josta ei suurilla sanoilla oteta selkoa
paluuta ei ole, niin helposti unohtui sekin
kai jotai siinä yhdessä oppivat hekin.
Totta kirjoitat, joka sana.
Yhden asian tahdon sanoa,
hiljaa korvaan kuiskata, kertoa.
Rakastin ihmistä katseen takaa,
tunsin tunteen tuhatta, sataa.
Olen pitkään kaivannut häntä,
Tiennyt en kaipauksen tuntuvan tältä.
Kerron vielä toisenkin asian,
tilanteen sellaisen nyt olevan.
Etten voi täällä aikaani viettää,
vaikea tilanne, tahtoisin selittää.
Poissa kun olen, johtuu siitä.
Tilanne sellainen, voimat ei riitä.
Tiedoksi laitan hänelle tämän,
Rakastan häntä läpi elämän.
Iltaisin kuitenkin viestillä nakkaan,
siitä voi tunnistaa oman rakkaan.
Toivottavasti tavataan jossain vielä,
tilaisuus oiskohan toisaalla siellä...
Joulun aikaan lopetellaan vuotta,
aika tuo tulisiko suotta...
Voinen olla väärässä tässä,
hihastani löytyy toinenkin ässä..
Mietteitä jotain, tähän laitoin
Toivon vain, että häntä autoin.
Olen ihaillut tapaasi kirjoittaa aikaisemminkin, ainakin luulen niin.
Ajatuksesi on niin selkeä ja sujuva, tykkään tosiaan lukea.
Mikä kestää ylitse vaikeat vaiheet
löytäen läheltään pienet ilon aiheet
Niissä hetkissä missä kainot kyyneleet herää
yllättäen kuin kuorisi pientä sipulinkerää
ne kuivuvat pois helpottaen vähän
miten etsivä löytää lääkettä tähän.
Vaikea on seurata toisen hätää,
apuni ei ollut kai riittävää.
Jään vain hiljaa toivomaan,
Uskoen voimaan, käteen korkeimpaan.
Ilon säteet tavoittaa meitä,
tuoksuu luokse kuin lämmin leipä.
Suruja saa jättää taakseen monta,
tapahtunut ei onneksi tavatonta.
Lahjaa ovat kaikki tuiskut ja tuulet
päivän paisteet ja hymyilevät huulet
Pakettiin käärittynä antamista vailla
avattava kirkkain silmin lapsosen lajilla
Pehmeä käärö uneksijan unta
sisällä haaveilijan valtakunta.
Lahja ajatus on antajan,
valinta oikein vastaanottajan.
Ilmaan leijuu hiutale pehmeä,
näkymä kauniin lumisen eheä.
Lahja kun avautuu kauniina meille
kuljemme hiljalleen samoille teille.
Tuntea lahja haavetta kantaa,
elämään siivet kasvot antaa.
Kiedotut kultanauhat ja rusetissa kiharat
hellyydellä tehty, sinettinä suolaiset pisarat
nimettynä sille jolle sen tahtoo antaa
unelmien uumenista hänelle eteen kantaa
lämmin ja kestävä kuin kudottu sukka luomuvillan
sopiva iholle viiletessä illan.
Lahjaa mietteissä aatostelen,
silmänurkkaa hiljaa hipaisen.
Siellä tuntuu kosteaa,
pyrkii esiin kimaltaa.
Miten jotain noin ihanaa,
voikaan eteeni tupsahtaa.
Nauhan hehkeän ruusukkeen,
Lahjapaperin iloisen rapseen
Päivän ainaisen odotuksen,
huomenen aamuisen toivotuksen.
Voisiko sisällään pidättää,
mielessä kantaa idättää.
Lahja on muistoja sisällään kantaa,
ne edelleen lämpöä sydämeen antaa.
Käärön ojentaa arastellen helein poskipäin
tieten tahtoen silti kuin aivan yllättäin
siinä lahjoittaa kätköistään suurimman salan
mukana antaa sydämestään pienen palan
Miten kätkettynä se olikaan sisälle syvään
vaikka aina tarkoitettu oli vain hyvään.
Hämilläni hymyilen,
avata jo saanko sen.
Lahjaan liittyy kenen oma
ei vain enää paketti soma.
Odotus hiljainen kynnyksellä,
hetki kahden lämmin hellä.
Lahjan paperia kurkistan,
silmiinsä katson uppoan.
Maiseman jouluisen verhon avaan,
joulumaan tontun, enkelin tapaan.
Narskuu saapas, pöllyää lumi,
maisema hetken kuin sininen uni.
Haltioituneena katson luontoa jälleen,
tuoko se lahjan silmien eteen.
Raollaan ovi ja hento hetki kynnyspuulla
värisevin äänin ei sanaa tahdo kuulla
tässä se nyt on, ota ole niin hyvä
silmiin katsominen ja kumarrus syvä
pieni käärö rusetti ja kiharat
avaa vain ja kuivaa ne pisarat.
Hienoja ajatuksia.
Kiitos, oli kivaa runoilla :) kentietäis... sinun kanssasi se oli erityisen kivaa, lämmin halaus ja kiitos.
Ajattelin häntä, olemustaan
mielikuvituksella kiinteää katsettaan.
Juoksin hetkessä paljain jaloin,
ruohossa kierin iloita tahdoin.
Kirmasin kedolla vasikan lailla
huutelin tuuleen huolta vailla.
Lahjan kun auringossa avasin,
hänet hymyilemässä tapasin.
Päivänkakkaroista, peurankelloista, nurmikaunokeista huumaannuin aivan, nähdä vain tahdoin seppeleen vaivan Hänelle, hänelle seppeleen solmin,
Kruunuksi päähän ruohotuin polvin.
Sanottu ei enempää, ikuinen hetki vaietuin suin,
silti kauneimmat lauseet silmistäsi luin.
Vaikka ajatukset riensivät jo muille maille,
mikään siinä ei jää vastausta vaille.
Paperin palaset kun tuuli edestä pois vie,
edessä aukeaa silloin unelmihin tie.
Paperia ymmärrä en,
ellei kyse ole kahden sopimuksen.
Voisit olla hän,
jostain syystä niin ajattelen välitän.
Kiitos kun vahvistit kysymyksen tämän,
olisin miettinyt sitä loppuelämän.
Tämäkin on kaikki selvyyden harhaa,
ajatus asiaan kuitenkin karkaa.
Olinko tärkeä sinulle yhtään,
merkitsikö hetkinen sekään mitään.
Nyt en jaksa kirjoittaa enempää,
huolta on täynnä tämä pää.
Salaisuusko oli lopulta sitten,
kukaties, kentietäis sen.
Turhaa on tähän loppusanoja laittaa,
niistä on ollut ennenkin haittaa.
Jätetään arvuutus suosiolla tähän,
jääköön tuuliin hetkisiin elämän.
Merkitsi tai oli merkitsemättä,
hetkiset siellä, hetkiset tässä.
Mitä näistä, sattuuhan sitä.
Lahjapakääreitähän ne vain mitä tuuli kiskoi
oven suulta ne repaleet pois viskoi
näinhän se on eivät pienet antimet riitä
olkoon tämä osoitus taas kertaalleen siitä
Sitähän se oli mitä ei voi takaisinkaan tuoda
paperin silpuilla asiaa tyhjäksi luoda.
Edessäin näen suuren laivan, valtamerilaivan.
kaartuu kääntyy luokse aivan.
Kannella hahmo tutunlainen
hymyilee juoksee halaavainen.
Sisään astun laivan tään,
olkaansa vasten painan pään.
Nojailen siinä hänen kanssaan,
tarinoiden saaden suukkojaan.
Miten onkaan kaunis retkemme,
päättymätön kestävä hetkemme.
Aurinko hyväilee Roomaa Sisiliaa,
makustellaan viiniä Mozzarellaa.
Rypäleen tertun poimin lisään,
pääsinkö pakettiin lahjaan sisään.
Tuolta se minustakin tuntui. Se, mitä ei oikeasti ollut kuulemma olemassakaan.
että se oli olemassa. ihan oikeasti se oli. kaikki se. kahden ihmisen katseen välillä.
Sulla ehlä omassa kokemuksessasi. Minä uskon kun toinen sanoo ettei ollut, silloin ei ollut:(
Pysähdyttävän taitavaa runoilua. On samanlaisia kokemuksia kuin kirjoittajalla. En osaa selittää, se on koettava itse. Niin uskomatonta. Mahdoton unohtaa - vain kerran elämässä.
Samoja kokenut ja uskomattomia tunteita koinkin. Ei unohdu koskaan. Nyt yksin. Liian yksin. Ikävä on todellinen.
Aloitusta ja "katseessa" kirjoittajan hienoa runoa mietin ja sitä tunnetta..
Jos itse kokee noin ja tuntuu että se silmiin katsojakin kokee ainakin jotain tunnetta.
Voiko todella olla mahdollista ettei se vasta puoli tuntenut yhtään mitään?! Tai ehkä jostain syystä haluaa kieltää tunteensa..ehkä.
Kun yleensä sanotaan että silmistä näkee kaikenlaisia tunteita.
Valehteleeko vastapuoli jos kieltää tunteneensa?
Mitä mieltä olette?
Vastapuoli voi sen VAIN itse tietää! Kumpi vain voi olla totuus toisen osalta. Valehtelee vain jos kieltää tunteneensa vaikka tunsikin. Minä kuitenkin tiedän vain oman kokemukseni. Mutta ei se ole mikään "yhteys" eikä keidenkään "välillä" ellei se ole molemmin puolin tunnettua. Sanoilla on eroa. Se on vain oma tunne silloin vaikka olisi itselle kuinka merkittävä tahansa ollut. Se ettei se ollut merkittävää toiselle toki laskee omaa onnellisuutta tunteensa laadusta, ikävää mutta reaalia. Yksipuolinen rakastuminen ei vaan ole yhtä hieno juttu kuin molemminpuolinen.
Dejavu iski taas - onko tätä kysytty ennenkin.
Niin mutta entä jos molemmat tunsivatkin samoin...
Onko kenelläkään ollut jälkeenpäin puhetta että kun on noin tunteella katsottu , että mitä silloin ajateltiin? , osuiko ajatukset yhteen?
Onko se aina niin ehdottoman selvää ettei voi "lukea" toisen ajatuksia jos on hyvä ihmistuntemus.
On minullaki oma kokemus.
En ole tätä koskaan aijemmin pohtinut täällä joten itselleni on ensimmäinen kerta.
Osin.. Eivät osuneet, ymmärsin. Juttu vain menee niin että oletan aina ettei tunneasioissa minulle valehdella eikä tarvitse siis "lukea" mitään ajatuksista jos on puhuttu. Eli "luen" mutta luen vain omia toiveitani jatkossa.
Lisään etten kuulosta armottomalta. 'Oletan ettei tunneasioissa minulle valehdella sillä valehtelijan luulisi tietävän miten syvälle se sattuu'. Yksikään palstaviesti ei korvaa kipua Irl.
Mutta tämä siis ei ollut minulle näillä päätelmin.
Tuo ajatus piinaa. Olen melko varma että hetken hänkin tunsi jotakin. Kuitenkin ikäänkuin sopimuksesta emme sanoneet mitään.
Juuri noin meille tapahtui. Riisuin hänet naisen katseellani. Näin hänet alasti, vaikka hän oli pukeissa. Ihanan solakka vartalo. Miten ihanat...Loppu jääköön minun tietoon.
Voi pitääkö hametta lyhentää vieläkin kun siinä mittailit sääriäni kun seisoin ovellasi. Tykkään korkkareista ja minihameesta
Siitä on jo viikko,
kun sain nauttia
hetken seurastasi.
Oli mukava katsella ja
kuunnella sinua.
Tunsin itseni kauniiksi
hyväksytyksi, tutuksi.
Jotain kaunista aistin välillämme.
Siihen tunnelmaan palaan,
sinusta unelmoimaan.
Emme näe ensi viikolla,
mutta siihen tunnelmaan palaan,
sinusta unelmoimaan.
Katse on sielun näyteikkuna.
Kun katse polttaa, kemia kahden ihmisen välillä...se on uskomaton tunne. Sitä ei voi unohtaa...sisälle jää ikuinen polte. Siitä tunteesta ei ole paluuta...
Kerran elämässä tapahtuvaa..
Juu ihan sammaa mieltä.
Mä uskon että meille on kaikille useita sopivia kumppaneita. Mutta eipä se tieto vähennä sitä tuskaa kun yhdestä joutuu luopumaan.
Niin se on, jonkun ihmisen katseesta näkee kaiken: kauneuden, rakkauden, intohimon, poltteen, kaipuun, kaikeeeeen... & i miss you so, you are allways on my mind!
Onnea sinulle ja teille! Vaalikaa toisianne, tuo on kallisarvoinen asia.
8) tekisi mieleni sanoa Ken,
olen barbisi
Oisin voin ajatella ihan samoin. Jännä miten samanlaisia me ihmiset lopulta olemme.
Mies, jäit mieleen..ne katseet ja se valloittava hymy. Todellinen piristys arkeen. Mutta me emme varmaan enää näe, kun olit omalla työpaikallani vain käymässä..harmi.
Oletko nainen aloittaja?