Rehellisesti haluan kertoa. Olen 23-vuotias nainen. Perheessä äiti kontrolloiva/ylisuojeleva, isä rauhallinen mutta ailahteleva (depressiokausia ja epäilty tyypin 2 kaksisuuntaista.) keskimmäinen lapsi. Mulla aina ollut sellainen olo, että haen huomiota helvetisti. Jos en sitä saa hyvällä, teen sen yleensä pahalla. Dramatisoin. Itken. Uhkailen. (Erityisesti humalassa). Tekisi mieli ajatustasolla tappaa itseni välillä, mutta tiedän että en pystyisi tekemään sitä. Olen sisäänpäinkääntynyt, epävarma. Paljon suhteita, alkanut nopeasti ja loppunut usein minun aloitteestani. En ole kokenut onnellisuutta. Mietin kokoajan mitä muut ajattelevat minusta. Saatan istua suihkussa 2h tai jäädä sänkyyn makaamaan. Arkiset asiat jää hoitamatta, kuten laskujen maksaminen yms. Hetken iloa saan elokuvista. Olen luova ja taiteellisesti ihan lahjakas. Pakonomainen tarve ostaa kivoja vaatteita. Muutan tyyliäni (ulkonäköä) kokoajan. En kirjoita nyt omalla tyylilläni, jotta kukaan ei tunnistaisi minua. Minulla ei ole todella läheisiä ystäviä. Ei kiinnosta sosiaaliset tapahtumat, ellei jotakin todella motivoivaa (konsertti yms) ja sekin saattaa ahdistaa liian väkijoukon vuoksi. Analysoin ihmisiä pääni sisällä tarkkaan. Mietin kokoajan miltä vaikutan muiden silmissä. En osaa nauttia asioista, hetkistä. En jaksa keskittyä mihinkään.. En tiedä kuka olen.. En tiedä mikä on hyvää mikä pahaa En osaa ottaa vastuuta asioista. Olen poikki. Välillä saan energia/innostus spurtteja, mutta ne eivät kauaa kestä. Olen käynyt psykologilla, mutta tuntuu että siitä ei ole mitään hyötyä.
Mikä minua vaivaa
Minavain880
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
MOI MÄ OON 31-VUOTIAS MIES JA VÄLILLÄ MULLAKI TULEE NÄITÄ EI MITÄÄN TUU MISTÄÄN KAUSIA