Ajan merkit

Merkkejä luonnon maailmassa. Kristus ennusti, että "auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä" (Luuk. 21:25). Hän selitti yksityiskohtaisesti, että "aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan, tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan" (Mark. 13:24 - 26). Johannes näki lisäksi, että taivaalla näkyviä merkkejä edeltäisi suuri maanjäristys (Ilm. 6:12).

1. Maan todistus. Tämän ennustuksen täyttymyksenä "suurin tunnettu maanjäristys" tapahtui 1. marraskuuta 1755. Se tunnetaan Lissabonin maanjäristyksen nimellä, mutta sen vaikutukset olivat tunnettavissa Euroopassa, Afrikassa ja Amerikassa, kaikkiaan noin 4 miljoonan neliömailin kokoisella alueella. Sen tuhovoiman keskus oli Lissabonissa, Portugalissa, missä se muutamassa minuutissa ravisteli maan tasalla julkiset rakennukset ja asuinrakennukset ja aiheutti tuhansien kuoleman.

Tämän maanjäristyksen aiheuttamat fyysiset tuhot olivat suuret, mutta sen vaikutus tuon ajan ihmisten ajatteluun oli aivan yhtä merkittävä. Monet aikalaiset pitivät sitä profeetallisena ajan merkkinä ja alkoivat ajatella vakavasti Jumalan tuomioita ja viimeisiä päiviä. Lissabonin maanjäristys lisäsi kiinnostusta profetioiden tutkimiseen.

2. Auringon ja kuun todistus. Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin täyttyi seuraava ennustuksessa mainittu merkki: auringon ja kuun pimeneminen. Kristus oli viitannut tuon merkin täyttymyksen ajankohtaan sanoessaan, että se tapahtuisi ahdingon ajan jälkeen. Tuolla ahdingon ajalla tarkoitetaan 1260 vuoden pituista paavillisen vainon aikaa, josta on puhuttu muualla Raamatussa (Matt. 24:29; ks. Mutta Kristus sanoi, että noita merkkejä edeltävää ahdingon aikaa lyhennettäisiin (Matt. 24:21,22). Uskonpuhdistuksen ja siitä lähteneiden liikkeiden vaikutuksesta paavillisen vainon aika todellakin lyhennettiin niin että se oli 1700 - luvun puoliväliin tultaessa lähes kokonaan päättynyt.

Tämän profetian täyttymyksenä 19. toukokuuta 1780 epätavallinen pimeys laskeutui Pohjois - Amerikan koillisosan ylle.

Tätä tapahtumaa muistellessaan Yalen yliopiston rehtori Timothy Dwight kertoi: "Toukokuun 19. päivä 1780 oli ainutlaatuinen päivä. Monissa taloissa sytytettiin kynttilöitä. Linnut vaikenivat ja hävisivät näkyvistä, ja kanat vetäytyivät orrelle nukkumaan. - - Varsin yleinen oli se käsitys, että tuomiopäivä oli käsillä."

Samuel Williams Harvardista raportoi, että pimeys "saapui pilvien mukana lounaasta 'kello 10 ja 11 välisenä aikana ja kesti seuraavaan keskiyöhön asti', vaihdellen eri paikkakunnilla kestoltaan ja syvyydeltään. Joissakin paikoin 'ihmiset eivät nähneet lukea tavallista painettua tekstiä ulkosalla.'" Samuel Tennysonin mukaan "pimeys oli seuraavana iltana luultavasti yhtä täydellinen kuin mitä se koskaan on voinut olla siitä lähtien, kun Kaikkivaltias käskysanallaan kutsui esiin valon. - - Jos kaikki maailmankaikkeuden valaisevat taivaankappaleet olisi kääritty valoa läpäisemättömään vaippaan tai hävitetty olemattomiin, pimeys ei olisi voinut olla täydellisempi."

Kello 21 tuona iltana kohosi täysi kuu, mutta pimeys jatkui yli keskiyön. Kun kuu tuli näkyviin, se oli väriltään verenpunainen.

Ilmestyskirjassa oli ennustettu tuon päivän erikoislaatuisista tapahtumista. Siinä kerrotaan, että maanjäristyksen jälkeen "aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi" (Ilm. 6:12).

3. Tähtien todistus. Kristus oli ennustanut sekä evankeliumeissa että Ilmestyskirjassa myös tähtien putoamisesta, mikä olisi merkkinä Kristuksen tulon läheisyydestä (Ilm. 6:13; vrt. Matt. 24:29). Tämän ennustuksen täytti suuri meteorisade 13. marraskuuta 1833 - laajin ja voimakkain tähdenlentosade mistä on tietoja. On arvioitu, että yksittäinen tarkkailija saattoi nähdä keskimäärin 60 000 meteoria eli tähdenlentoa tunnissa. Tämä ilmiö nähtiin Pohjois - Amerikassa Kanadasta Meksikoon ja Atlantin keskivaiheilta Tyynellemerelle, ja monet kristityt pitivät sitä Raamatun profetian täyttymyksenä.

Eräs silminnäkijä kertoi, että "taivaankannessa tuskin oli kohtaa, joka ei olisi joka hetki ollut näiden putoavien meteoriittien täyttämä, eikä siinä yleisesti ottaen näkynyt juuri eroja tähdenlentojen tiheydessä; kuitenkin ne ajoittain muodostivat kuin rykelmiä ja toivat mieleen sen miten 'viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa'."

Kristus antoi nämä merkit herättääkseen kristittyjen huomiota hänen tulemuksensa läheisyyteen, jotta he voisivat iloita sitä odottaessaan ja olla valmistuneet hänen tulolleen. "Kun nuo tapahtumat alkavat," hän sanoi, "nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Hän lisäsi: "Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä" (Luuk. 21:28 - 31).


Merkkejä uskonnollisessa maailmassa. Raamattu ennustaa, että lukuisat tärkeät merkit uskonnollisessa maailmassa ilmaantuvat juuri ennen Kristuksen takaisintuloa.

1. Maailmanlaajuinen herätysliike. Ilmestyskirja paljastaa, että ennen Kristuksen toista tulemusta nousee esiin suuri, maailmanlaajuinen uskonnollinen liike. Johannes näki näyssä tätä liikettä symbolisoivan enkelin, joka julisti Kristuksen takaisintuloa: "Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. Hän kuulutti kovalla äänellä: 'Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet'" (Ilm. 14:6,7).

Tuo sanoma itsessään ilmaisee, milloin sitä on julistettava. Ikuista evankeliumia on julistettu kautta aikojen. Mutta tätä sanomaa, joka korostaa evankeliumiin liittyvää tuomion näkökulmaa, voitiin julistaa vasta lopun aikana, sillä se ilmoittaa, että "hänen tuomionsa aika on tullut".

Danielin kirja kertoo meille, että sen profetiat olisivat sinetillä suljettuja lopun aikaan asti (Dan. 12:4). Vasta lopun aikana ihmiset ymmärtäisivät sen salaisuuksia. Kirjan sinetit aukaistiin, kun 1260 vuotta kestänyt paavillisen ylivallan ajanjakso päättyi paavin vangitsemiseen 1798.

Mikä niissä lopunajan merkeissä niin kiinnostaa? Kaikkia ihmisiä kohtaa henkilökohtainen maailmanloppu, kun elinpäivät ovat täynnä. Miksi märehtiä ja murehtia maailmanloppua, jonka ajankohtaa kukaan ihminen ei tiedä?

minun tietääkseni raamatussa ei puhuta hyökyaalloista!! useimmille on luonnollinen selitys!!!

"Maanjäristyksiä tulee tapahtumaan maailmanlaajuisesti"

Eikö niitä tapahdu jo nyt? Mannerlaatat ovat jatkuvassa liikkeessä, alityöntö-, erkanemisvyhykkeitä ja vastakkain liikumispintoja on ympäri maailmaa, eniten Tyynenmenren molemmin puolin. Tällä hetkellä emme itse satu sijaitsemaan laattojen törmäyskohdassa, mutta joskus olemme mekin sijainneet. Pieniä maanjäristyksiä tapahtuu toki Suomessa vieläkin, ei kuitenkaan katastrofeja aikaansaavia. Tällä hetkellä liikumme leppoisasti pikkuhiljaa Uralin suuntaan suuren mannerlaatan mukana.

Aasian turmat ovat kohtuullisen hyvin ennakoitavissa, yhteiskunnat ovat vaan kehittymättömiä varoittamaan ja suojaamaan asukkaitaan. Perustietoa, seurantajärjestelmiä kyllä on. Mannerlaattojen liikkeisiin emme voi vaikuttaa. Meidän on sopeuduttava, jos asustelemme riskivyöhykkeellä.


"Tulee rajuja sääilmiöitä - Luuk.21:25: Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat."

Itse olemme syntisiä ja tiedämme miten aiheutamme rajuja sääilmiöitä omalla itsekeskeisellä elämäntyylillä, mutta välitämme jostain systä vähän seuraamuksista. Olemme tienneet jo toista kymmentä vuotta mistä kasvihuoneilmiö ja otsonikato suurin piirtein aiheutuu ja minkälaisia seuraamuksia saattaa toiminnastamme maapallolle koitua. Olisiko nuo seuraamukset meille todellaakan mikään yllätys?
Miksi merenpinta nouseekaan, miksi talvisateiden määrä maasamme kasvaa, miksi äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät koko maapallolla? Tuskin kukaan suomalaisen peruskoulun läpäisseestä voi väittää ettei tiedä miksi rajut sääilmiöt lisääntyvät elinaikanamme.