Miten tämän kertoisin, en ymmärrrä kaveriani. En voi kutsua häntä ystäväksi, koska tiedän mitä aito ystävyys on. Se on sitä mitä tunnet sydämmeessä ja rinnan alla säteilevävä aitona tunteena.
No tämä, mitä pitäisi pitää sitten "ystävänä". Hän on avulias, kun sattuu. Hänellä on kausia, kun ollaan yhteydessä enemmänkin. Sitten tapaamisien perumisia milloin mistäkin syystä ja yleensä on syynä että hänellä on pakon omainen tarve miellyttää jotain muuta jonka hän on sopinut jotenkin päällekkäin. Tekee työkseen tietokine juttuja, mutta työpaikka vaihtuu puolen vuoden välein samoin asunto, joka yleensä ostetaan ja edellinen myydään.
Pari muuta kaveriani sanovat että hän tuntuu olevan jotenkin aineissa, omissa maailmoissaan ja sitten herää siihen mitä ympärillä tapahtuu. Välillä tuntuu että hän vähän keksii asioita. Voiko olla että hän kokoaa itsensä siihen kun käymmä kävelyllä?
Yleensä tuntuu että kaikki on okei, ja sitten mahan alla, ettie kaikki ole kunnossa. Tuntuu että sanottu ja kehonkielu eivät ole sama, mutta en pääse selvyyteen mikä mikä.
Helpompaa olisi vain jättää moinen, mutta olemme tunteneet kymmen vuotta ja juskus hän tarvitsee ystävää joksi minut mieltää.
Kaikki ihmiset pitävät häntä rakastettavana, mutta tuntuu että kun puhutaan pidemmistö ihmissuhteistsa suurin osa kaikkoaa.
Siispä mietin voiko olla että hänellä jokin mielialahäiriö ettei vaan hämärä luonteen piirre.? En ymmärrä?
Jos pyytäisin häntä menemään lääkäriin, hän vain puhuisi lääkärinkin pyörryksiin.
No tämä, mitä pitäisi pitää sitten "ystävänä". Hän on avulias, kun sattuu. Hänellä on kausia, kun ollaan yhteydessä enemmänkin. Sitten tapaamisien perumisia milloin mistäkin syystä ja yleensä on syynä että hänellä on pakon omainen tarve miellyttää jotain muuta jonka hän on sopinut jotenkin päällekkäin. Tekee työkseen tietokine juttuja, mutta työpaikka vaihtuu puolen vuoden välein samoin asunto, joka yleensä ostetaan ja edellinen myydään.
Pari muuta kaveriani sanovat että hän tuntuu olevan jotenkin aineissa, omissa maailmoissaan ja sitten herää siihen mitä ympärillä tapahtuu. Välillä tuntuu että hän vähän keksii asioita. Voiko olla että hän kokoaa itsensä siihen kun käymmä kävelyllä?
Yleensä tuntuu että kaikki on okei, ja sitten mahan alla, ettie kaikki ole kunnossa. Tuntuu että sanottu ja kehonkielu eivät ole sama, mutta en pääse selvyyteen mikä mikä.
Helpompaa olisi vain jättää moinen, mutta olemme tunteneet kymmen vuotta ja juskus hän tarvitsee ystävää joksi minut mieltää.
Kaikki ihmiset pitävät häntä rakastettavana, mutta tuntuu että kun puhutaan pidemmistö ihmissuhteistsa suurin osa kaikkoaa.
Siispä mietin voiko olla että hänellä jokin mielialahäiriö ettei vaan hämärä luonteen piirre.? En ymmärrä?
Jos pyytäisin häntä menemään lääkäriin, hän vain puhuisi lääkärinkin pyörryksiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan niin kuin hän olisi matkinut ja opetellut kuinka ihmisten kanssa ollaan, sitten välillä epäonnistuu josta tulee itselke se outo olo.