Olen aivan hukassa. Olen ollut 3 kk yhdessä ihanan miehen kanssa. Vietämme paljon ”ihanan tavallista” aikaa yhdessä: teemme pitkiä kävelyitä, katsomme leffoja hänen kotisohvallaan käsi kädessä, meillä on samanlaisia unelmia ja repeävää yhteistä huumoria, halitaan ja pusitaan paljon ja lakanatkin saavat kyytiä. Meillä ei ole ns. sovinnainen suhde, vaan paljon tilaa, asumme erillään jne. Välillä minusta tuntuu, että minun on LOPETETTAVA tämä ja samalla tiedän, etten pysty siihen. Pelkään miehen olevan helposti vietävissä, satunnaisesti ja tilaisuuden tullen. Ja ongelmallahan on toki nimikin ja se on minun mustasukkaisuuteni. Meillä on ollut hirveitä kohtauksia mm. siitä missä kännykät pidetään öisin ja mitä niillä öisin tehdään. Mies pelkää minun jättävän ja on muutamaan otteeseen ollut siitä aivan sekaisin, itkettykin tälle on yhdessä kaulakkain. Hän pyytää ymmärtämään, miltä hänestä tuntuu se ettei häneen luoteta. Ja suree että rakastan häntä vähemmän kun epäilen. Kaikesta on puhuttu avoimesti. Tarkalleen ottaen tilanne on se, että minulla on syitä epäillä, että hänellä on jotain meneillään, mutta en ole VARMA kuvittelenko tai olenko vain itse tulossa hulluksi... Vanhat haavat ja näin. Lähetän itsekin kaukohaleja miehelle joka on minulle enemmän kuin ystävä mutta vähemmän kuin rakkautta. Missä menee uskollisuuden raja??? En haluaisi olla skitso kyttääjä! Mies on sikäli kuin vielä häntä tunnen luonteeltaan sellainen, että on ”yleensä uskollinen” ja valtavan seksuaalinen. Hän on myös mustasukkainen minusta, ja jopa omistushaluisempi kuin minä. Minua tavallaan kiinnostaa vain, että välittää minusta oikeasti ja haluan hänellä olevan ihanaa. Pelkään sitä VALEHTELEE minulle, en niinkään sitä että on jonkun toisen kanssa. Saisi mennä ja olla joskus jos tekisi sen avoimesti. Vuoroin pelkään että menetänkö itsekunnioitukseni tällaisessa suhteessa? Miten tästä ottaa tolkkua? Olen ajatellut että aika näyttää, mutta ei sitä haluaisi tulla satutetuksikaan kun on niin vahvat – kylläkin molemminpuoliset – tunteet vaa’assa. Tänään jo taas päätin että haen kaikki tavarani pois, mutta en vain PYSTY. Kokemuksia avoimesta suhteesta?
Rakkaus, vapaus ja uskollisuus??!!
Mitä tämä on?
3918
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan ihanaa lukea niiin samanlaista tekstiä, kuin olisin itse kirjoittanut kuutisen vuotta sitten !!!
Kuulehan rakkaani, niin minullakin alkoi suhde "avoimelta pohjalta".
Olin jopa niin epävarma, että idioottina menin ja petin, kun toinen tekee sen kuitenkin.
Olin hajalla, vaikkei siihen ollut syytä.
Huono itsetunto, ja liian nopeasti
liian syväksi kasvanut rakkaus sekoitti pään.
Ja tietysti mainitsemasi epävarmuus.
Kuule, teillä menee hyvin ?
Rakastat tätä miestä?
Tee niin kuin minä (mutta älä perskele petä!!)
että nauti olostasi.
Nauti niin kauan kuin mahdollista. Ajatuksella että se on vain ihanaa leikkiä.
Ja jos oloa helpottaa omien tunteiden kylmettäminen, tee se.
Mutta elä !
Mutta älä mene jättämääm, ja hukkaamaan ehkä elämäsi tilaisuutta!
Meilläkin "vapaa suhde" muuttui avioliitoksi,
aidoksi rakkaudeksi ja luottamukseksi.
Se tulee esille pikkuhiljaa jos on tullakseen.'Mitä syytä sinulla on suhde katkaista ja jättää näkemättä se, mihin kaikki voisi johtaa.
Jos tädillä olisi munat se olisi setä.
Älä Sinä jää jossittelemaan, vaan kokeile !
Siinä sulle ! =)
Voi kiitos ihan hirveästi ihanasta vastauksesta!
Nyt olen päättänyt, että juuri näin teen: nautin tästä niin kauan kuin sitä kestää, nautin kaikesta mitä meillä on. Kiitollisena! Enhän eläisi, ellen uskaltaisi... Menetettävänä minulla on kaikki, mutta eihän tulevaisuudesta koskaan muutenkaan tiedä etukäteen! Ainakin älyän olla pitämättä itsestäänselvyytenä. Onneksi pelkojen läpi saa sukellettua ja parasta onkin upota täysillä, että voisi taas noustaa pintaan. Tuntuu jo paremmalta. Rakastan tätä miestä todella todella paljon. En ole koskaan ollut näin sitoutunut keneenkään. Ei ketään voi kahlita, eikä hän sellaisena olisi onnellinen. Haluan että hänellä on ihanaa, ellei sitten minun kanssa niin hänen täytyy olla ONNELLINEN vaikka sitten jonkun toisen kanssa. Olen sanonut miehelle, että jos hänelle on vaihtelu joskus tärkeää, niin hänen täytyy sitä saada. Mies arveli tähän että haluanko todellisuudessa itse vaihtelua??! Sanoin myös että ainoa mahdolisuus tämän päättyä on se, että hän löytää jonkun, josta tykkää vielä enemmän. Minä en tule tekemään mitään tyhmää! Jos tämä päättyy, niin sitten toivutaan, ja kauan. Ja aina parempi että on saanut kokea tämän, tuli mitä tuli. Sitä se kasvaminen on, kipuakin joskus. Aion nyt unohtaa nämä mustishöpsötykset ja keskittyä siihen mitä on. Ja osoittaa miehelle se mitä tunnen häntä kohtaan. Ainahan suhteen alussa on omat koetuksensa, ja tässä tapauksessa nyt sitten vain näin mustismuodossa. Ainakin tässä on huomannut miten hirveästi toisella on väliä!!!
Kiitos!
tarinaa olit kirjoittanut, aivan kuin itse oisin ollut asialla. Olen myöskin aika tuoreessa suhteessa ja olen läpikäynyt asioita joista kerroit ja oma epävarmuutenihan se on tehnyt suhteeseemme säröjä, joita ilman meillä olisi paratiisi maan päällä :) Minä ymmärsin tänään paljon asioita luettuani tän viestiketjun ja juteltuani kultani kanssa. Tajusin, että jos en lopeta mustasukkaista vahtimista, niin hän lähtee enkä todellakaan sitä halua. Olin hänen luonaan koko illan ja itkin enimmäkseen, kun ymmärsin mitä saatan menettää, jos joudun hänestä luopumaan ja jo ajatus siitä teki niin kipeää, että päätin yrittää enemmän kuin koskaan mitään, vapautua synkistä ajatuksista jotka kuitenkin ovat ihan turhia. Mustasukkaisuus on kavala juttu, joka syö miestä ja naistakin, mutta kun tiedämme, että siitä on mahdollisuus päästä eroon ainakin niin, että se ei hallitse koko elämää, niin on helpompi jatkaa tätä taaperrusta.