Pakko puhua tästä nyt edes sitten netissä anonyyminä.
Osa ainakin tietää miltä tuntuu rakastua. Rakastua rankkojen kokemusten jälkeen kun usko oikeeseen ja hyvään rakkauteen on menetetty, feelaako joku?
Mulla on aina jätkät heittäny kuset niskaan ku oon ollu jostain erimieltä, saanu paskaa kohteluu, pettämistä ja valehtelua. Se vei mun uskon rakkauteen ja ylipäätään teihin kakslahkeisiin. En oo koskaan itkenyt perään, en edes kaivannut vaan suorastaan juossu nauraen suhteesta olin sitten jätetty tai jättäjä. Sitten mun elämään marssi se yks.. Just sillä hetkellä kun kaikki oli päin vittua enkä olis millään jaksanu enään yhtään, se tuli ja kaikki muuttu. Se oli niin ihana, hellä, huomaavainen ja aina huonoilla jutuilla mua piristämässä. Sitähän ei kestänyt kun se kuukausi, se alko vältteleen, kiukutteleen mulle ja suutuin sille koska en saanut syytä mitä oon tehnyt. Sanoin sille suhteellisen pahasti suutuspäissäni ja estin sen kaikki alta mun elämästä ja lähin tilanteesta aivan rikkinäisenä ja vihasena. Nyt nää pari kuukautta on ollu aivan sekasin. En saa itteeni kokoon. Kavereille kerron siitä et mitä se mulle oli, mutta en suostu myöntämään että haluan sen takas tai että sen nimi mainittaessa mua vihlasee ja fiilis menee aivan totaalisesti kaikkeen. Oon itkeny suorastaan sen perään kertomatta kenellekkän, en halua kertoa. On ollu mun juttu että en kaipaa ketään ja nytkun kaipaan vaikka en tiedä haluanko.. Oon aivan ulkona itestäni en löydä jarrua enkä järkeä. Mun sanojeni ja sen sanojen jälkeen en halua mennä sanomaan mitän, mutta kyseinen jätkä on sitä maata, että siltä ei alotetta tule. Tää ei selviä ikinä muutakun ylipääsemällä tai sen takas saamisella, mutta kumpikaan ei tee alotetta joten ei tästä mihinkää mennä..
Onko feelaajia? Neuvojia?
Osa ainakin tietää miltä tuntuu rakastua. Rakastua rankkojen kokemusten jälkeen kun usko oikeeseen ja hyvään rakkauteen on menetetty, feelaako joku?
Mulla on aina jätkät heittäny kuset niskaan ku oon ollu jostain erimieltä, saanu paskaa kohteluu, pettämistä ja valehtelua. Se vei mun uskon rakkauteen ja ylipäätään teihin kakslahkeisiin. En oo koskaan itkenyt perään, en edes kaivannut vaan suorastaan juossu nauraen suhteesta olin sitten jätetty tai jättäjä. Sitten mun elämään marssi se yks.. Just sillä hetkellä kun kaikki oli päin vittua enkä olis millään jaksanu enään yhtään, se tuli ja kaikki muuttu. Se oli niin ihana, hellä, huomaavainen ja aina huonoilla jutuilla mua piristämässä. Sitähän ei kestänyt kun se kuukausi, se alko vältteleen, kiukutteleen mulle ja suutuin sille koska en saanut syytä mitä oon tehnyt. Sanoin sille suhteellisen pahasti suutuspäissäni ja estin sen kaikki alta mun elämästä ja lähin tilanteesta aivan rikkinäisenä ja vihasena. Nyt nää pari kuukautta on ollu aivan sekasin. En saa itteeni kokoon. Kavereille kerron siitä et mitä se mulle oli, mutta en suostu myöntämään että haluan sen takas tai että sen nimi mainittaessa mua vihlasee ja fiilis menee aivan totaalisesti kaikkeen. Oon itkeny suorastaan sen perään kertomatta kenellekkän, en halua kertoa. On ollu mun juttu että en kaipaa ketään ja nytkun kaipaan vaikka en tiedä haluanko.. Oon aivan ulkona itestäni en löydä jarrua enkä järkeä. Mun sanojeni ja sen sanojen jälkeen en halua mennä sanomaan mitän, mutta kyseinen jätkä on sitä maata, että siltä ei alotetta tule. Tää ei selviä ikinä muutakun ylipääsemällä tai sen takas saamisella, mutta kumpikaan ei tee alotetta joten ei tästä mihinkää mennä..
Onko feelaajia? Neuvojia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
MHM mua ei vituta mikään enempää kuin ihmiset, jotka kannattavat "pääsemään yli". Pääsemään yli unelmien naisesta? Mitä helvettiä mä sen jälkeen tekisin?
Joo mä oon 14v poika ja mulle kävi kans puol vuotta sitte sillee et olin ihastunu ihan totaalisesti yhteen tyttöön jonka kans olin aika usein ja luulin et seki olis ihastunu muhun. Ja sit keväällä sain pakit just ku se lähti siitä koulusta pois eli myös aika huono ajankohta sille jutulle. Ja kyl oli paskat fiilikset pari kuukautta sen jälkee
paska jätkä