Unen ja valveen rajamailla minulla on viimeaikoina toistuvasti tullut kamalia harhoja.
Hiljaisella olevan radion ääni muuttuu puheeksi. Radio meillä on hiljaisella päällä läpi yön, koska silloin lapset nukkuvat paremmin, eikä vuoden ikäinen herää aamulla paria tuntia liian aikaisin isän lähtiessä viideksi töihin tai tullessa yövuorosta kotiin. Tarkkoja sanoja en muista jälkeen, mutta jotenkin sanat uhkaavat nukkuvia lapsia ja minua. Näen myös lähes joka yö jotain seinissä; kuvioita, lentäviä esineitä jne. ollessani unten ja valveen rajalla. Tunnen, miten peittoa nostetaan (tai pinnasängyssä vieressäni olevan lapsen peittoa) ja muutenkin öisin ahdistaa ja tuntuu, että joku on vialla. Tätä siis lähes joka yö.
Ja sitten toisinaan tulee sellaisia öitä kuin viimeyö; toistuvien painajaisten takia kiljun niin, että isommatkin lapset herää. Syynä on vieressäni nukkuva mies, jonka kasvot näköharhan höystäminä muuttuvat täysin vieraiksi; vanhoiksi, kuolleiksi, mädänneiksi, pelottaviksi ja uhkaaviksi. On tullut käärmeitä ulos silmistä ja ties mitä.
Illat on rauhallisia, en lue tai katsele turhan hurjia juttuja jne.
Toki stressiä on päällä melkoisesti koko ajan, kun riittämättömyyden tunteen rajoilla koitan revetä lasten, kodin, töiden, lasten harrastusten jne. välillä. Ja lisänä tällä hetkelä muuan erillinen projekti. Miehen kanssa ei yhteistä kahdenkeskistä aikaa ole ikinä ja tukiverkko olematon.
Onko kenelläkään muilla kokemuksia tällaisista? Olenko tulossa yksinkertaisesti hulluksi?
Hiljaisella olevan radion ääni muuttuu puheeksi. Radio meillä on hiljaisella päällä läpi yön, koska silloin lapset nukkuvat paremmin, eikä vuoden ikäinen herää aamulla paria tuntia liian aikaisin isän lähtiessä viideksi töihin tai tullessa yövuorosta kotiin. Tarkkoja sanoja en muista jälkeen, mutta jotenkin sanat uhkaavat nukkuvia lapsia ja minua. Näen myös lähes joka yö jotain seinissä; kuvioita, lentäviä esineitä jne. ollessani unten ja valveen rajalla. Tunnen, miten peittoa nostetaan (tai pinnasängyssä vieressäni olevan lapsen peittoa) ja muutenkin öisin ahdistaa ja tuntuu, että joku on vialla. Tätä siis lähes joka yö.
Ja sitten toisinaan tulee sellaisia öitä kuin viimeyö; toistuvien painajaisten takia kiljun niin, että isommatkin lapset herää. Syynä on vieressäni nukkuva mies, jonka kasvot näköharhan höystäminä muuttuvat täysin vieraiksi; vanhoiksi, kuolleiksi, mädänneiksi, pelottaviksi ja uhkaaviksi. On tullut käärmeitä ulos silmistä ja ties mitä.
Illat on rauhallisia, en lue tai katsele turhan hurjia juttuja jne.
Toki stressiä on päällä melkoisesti koko ajan, kun riittämättömyyden tunteen rajoilla koitan revetä lasten, kodin, töiden, lasten harrastusten jne. välillä. Ja lisänä tällä hetkelä muuan erillinen projekti. Miehen kanssa ei yhteistä kahdenkeskistä aikaa ole ikinä ja tukiverkko olematon.
Onko kenelläkään muilla kokemuksia tällaisista? Olenko tulossa yksinkertaisesti hulluksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin siis oletko hereillä vai nukahtamaisillasi kun näitä tulee? Vai ns. juuri heräämässä unesta? Tuolle on nimikin (hypnagogia) ja se on ihan normaalia. Sulla on ilmeisesti paljon stressiä ja ahdistusta, siittäpä se johtuu. Itsellä joskus samoin.
No nuo äänet tulee nukahtamaisillaan ollessani ja kaikenlaiset näköpuolen harhat taas sitten, kun herään unesta.
Herään keskellä yötä ja vieressä makaa joku aivan vieras ihminen, olio tmv.. Kamalaa.. Vaikka oikeastihan se on oma mies, joka siinä köllöttää, mutta silmät ja aivot väittää muuta ja menee hetki, ennen kuin tajuan.
Aina näitä on ollut, mutta viimeaikoina (palattuani äitiyslomalta töihin toisen lapsen jälkeen) harhoja on ollut aina vain enempi ja alkavat tosiaan olla jo tosi raskaita paitsi itselle, myös miehelle, kun kiljun ja herään monet kerrat yössä..
Kiitos muuden idom:lle vastauksesta vielä kerran. Netissä pyöriessäni törmäsin mainioon artikkeliin asiasta, enkä enää kyseenalaista mielenterveyttäni, vaikka jo tosi sitten olin varma, että olen tulossa hulluksi ja minulla vähintään olisi kohta skitsofrenia. Nukkumaan laittaminenkaan ei enää hirvitä.
Artikkelissa mainitaan, että "Yksinkertaisimmillaan, hypnagogiseen tilaan pääsee rennossa ja uneliaassa tokkurassa. Pitää vaan olla nukahtamatta. Kuitenkaan samalla ei saa pakottaa itseään täysin valveille. Tarpeeksi tokkurainen olo on helppo saavuttaa laittamalla herätyskello soimaan 3-6h nukahtamisesta."
Vuoden ikäisen lapsen stressaantuneena äitinä on kaikki palikat kohdillaan; pätkissä nukutaan levottomasti puoli unessa jatkuvasti. :)
Myös artikkelissa kuvaillut hypnagogian neljä vaihetta olivat osuva kuvaus siitä, mitä minulle tapahtuu; ensin ääniä, hiljalleen lenteleviä esineitä symboleja ja lopulta kunnon harhoja samassa huoneessa olevista asioista, jotka näkyvät ja puhuvat.
Enää homma ei ahdista, vaan ihan mielenkiinnolla jopa odottelee, mitä ensi yönä näkyy.
Syötkö jotain luontaislääkettä? Tuollaisia reaktioita ovat raportoineet jotkut Mäkikuismaa ja Tryprofaania käyttävät. Myös joillakin on melatoniini aiheuttanut tuollaista.