Minulle kiltteys on elämäntapa ja valintakysymys.
Kilttinä pyrin valitsemaan hyvän pahan sijasta, anteeksiannon kaunan sijasta ja rakkauden vihan sijasta. Pyrin tekemään lähimmäiseni iloiseksi ihan pienilläkin asioilla, toisen hymy tuo hymyn itsellenikin ja toisen paha olo tekee pahaa itselläkin, siispä autan jos voin.
Koko elämäni ajan olen kuullut olevani 'liian kiltti' ikäänkuin se olisi jotenkin huono asia tai vika.. Tämä on ihan järjenvastaista enkä suostu vääntäytymään vähemmän kiltiksi.
Miksi kiltteys on siis kuin nimike oireyhtymälle tai henkiselle sairaudelle?
Vai sotkevatko ihmiset kiltteyden alistumiseen, epävarmuuteen itsestä tai itsensä alentamiseen? Tosin maailma on pullollaan itsekeskeisiä kusipäitä joten kontrasti varmaan helposti aiheuttaa sekaannusta.
Kilttinä pyrin valitsemaan hyvän pahan sijasta, anteeksiannon kaunan sijasta ja rakkauden vihan sijasta. Pyrin tekemään lähimmäiseni iloiseksi ihan pienilläkin asioilla, toisen hymy tuo hymyn itsellenikin ja toisen paha olo tekee pahaa itselläkin, siispä autan jos voin.
Koko elämäni ajan olen kuullut olevani 'liian kiltti' ikäänkuin se olisi jotenkin huono asia tai vika.. Tämä on ihan järjenvastaista enkä suostu vääntäytymään vähemmän kiltiksi.
Miksi kiltteys on siis kuin nimike oireyhtymälle tai henkiselle sairaudelle?
Vai sotkevatko ihmiset kiltteyden alistumiseen, epävarmuuteen itsestä tai itsensä alentamiseen? Tosin maailma on pullollaan itsekeskeisiä kusipäitä joten kontrasti varmaan helposti aiheuttaa sekaannusta.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kiltteys on nielestäni jotain sellaista pyyteetöntä välittämistä ympäristöstään. ihmisistä, eläimistä, luonnosta. Toisten huomioon ottamista ilman oman edun tavoittelua. Eikait sitä kukaan ole kuiyenkaan täydellisen kiltti. ihmisiä me vaan kaikki ollaan loppijen lopuksi.
Hienosti sanottu :)
Kilttinä olemisen juju on siinä, että muistaa olla kiltti myös itselleen. Täytyy rakastaa itseään että voi antaa rakkauttaan muille.
Yksinkertaisimmillaan se on mielestäni sitä, että hyväksyy itsensä ja muut. Kiltilläkin on oikeus huonoihin tunteisiin. Kiltti voi olla myös pahalla tuulella.
Hassua et puhuin tosta kiltteydestä lauantaina yhen ihmisen kans joka toitotti samaa kuin sinä. Ymmärrän kyllä myös kiltteyden hienona asiana ja koen itsenikin kiltiksi mutta kovin paljon oon siitä kärsiny. Emme tulleet tämän kiltin miehen kanssa keskustelussamme mihinkään tulokseen. Itse jäin miettimään miten oon vain törmännyt vääriin ihmisiin, tyyppeihin jokka käyttää kiltteyttäni hyväksi ja heihin jotka pilkkaavat ja koittavat lyyä alas.
Sama vika.
Mulla kans sama vika. Kiltti henkilö mielletään joskus myös vähä-älyiseksi, hän kun ei sano yhtä rumasti takas kuin joku sanoo hänelle, koska ei tahdo pahoittaa toisen mieltä. Kai se on joku luonnevika, kun ei pysty haukkumaan takas samalla mitalla, vaan ottaa kaiken paskan nöyrästi vastaan.
Voidaan mieltää vähä-älyiseksi, mutta varmaan enimmäkseen ajatellaan miellyttäjäksi ja hyväksyntää haluavaksi. Sitä se ei ehkä ole, mieluummin toisinpäin, että kiltti haluaa osoittaa hyväksyntää ja ymmärrystä vastapuolelle (kaikesta huolimatta), vaikkakin sisimmässä voi käväistä pettymys/kurjempiakin ajatuksia. Itse koen kiltteyden yhdeksi vahvuuden ilmenemäksi ja mielenhallinnan keinoksi, siis ei suunnitellusti, vaan se vain on sitä. Ja tämä juuri ärsyttää joitakuita. Se ettei vastaa pahalla pahaan on myös vahvuutta. Tietysti riippuu eri tekijöistä ja tilanteista, mutta omakohtaisesti näin.
Aloituksessa oli yksi olennainen asia eli anteeksianto kaunan sijaan. Liittyy myös tuohon ymmärrykseen ja hyväksyntään. Itse pyrin aina mieluummin anteeksiantoon.
Määrittelen kiltin sellaiseksi kuin sinä kuvailit. Oikea aito kiltteys on piirteistä kaunein. On ihmisiä, jotka mainostavat kiltteyttään, jotka tekevät asioita saavuttaakseen sillä lopulta itselleen jotain. Sitten on niitä, jotka ovat oikeasti kilttejä. "Kilttinä pyrin valitsemaan hyvän pahan sijasta, anteeksiannon kaunan sijasta ja rakkauden vihan sijasta." Tuossa se on.
Määrittelen kiltteyden samoin kuin sinä.
"Liian kiltti" ei mielestäni ole tuota määritelmää "liiallisessa mittakaavassa", vaan ihan eri asia. "Liian kiltti" on mielestäni sellainen, joka suostuu aina kaikkeen, muiden mieliksi, eikä koskaan osaa sanoa ei. "Liian kiltti" ei myöskään halua tai uskalla sanoa omaa mielipidettään, varsinkin, jos se on eri kuin toisella tai eri kuin isommalla ryhmällä. Silloin "liian kiltti" vain myötäilee tai on hiljaa.
Väärällä tavalla kiltti on oppinut nöyristelemään ja miellyttämään muita vasten omaa tahtoaan. On sisältä täynnä vihaan ja katkeruutta, marttyyri.
Oikealla lailla kiltti ihminen on mukava ja ystävällinen muttei,unohda itseään ja omia tarpeitaan ja osaa vetää rajat mitä sietää ja ei.
Jokaisen normaalin ihmisen käytökseen kuuluu olla kohtelias toisia kohtaan ja ystävällinen ja kunnioittava.
Kilttinä,oleminen ei ole sitä että huutaa maailmalle kuinka,paljon kaikkea rakastankaan. Kilttinä oleminen on sitä että myöntää olevansa vajaavainen, heikko ja tarvitseva. Ei kaikkivoipa tekopyhä.
Optimistinen elämänasenne on aina hyvä, kunhan muistaa ne omat rajat, eikä tee optimismistaan kruunua päänsä päälle.
Juuri näin.
Nyt haiskahtaa epävakaalle persoonallisuudelle. Hae apua, ehkä jo saatiin vaan et ota vastaan????
Sitä on matkan varrella oppinut,että elämä voi katketa,naps,ilman varoitusta.En halua itse ainakaan muille ehkä elinikäistä "syyllisyyttä" siitä että erosimme huonoissa merkeissä.Enkä toivo,että jäljellejääneet myöskään musta ajattelis,että olipahan paska ihminen.Pitää osata valita taistelunsa.Kaikkeen ei kannata mennä mukaan,Mitä läheisempi ihminen,sitä vähemmän annan pahalla takaisin.Olen mielummin hiljaa.Yleensä ihmiset hokaavat itse oman hölmöilynsä,kun pöly laskeutuu.Ja kun on ajan saatossa oppinut katsomaan sinne ihmisen taakse.Mikä saa huonon käytöksen liikkeelle..Ja onko itsellä osuutta asiaan.Se ei ole vääränlaista nöyryyttä.Martiyryys on katkeruuden ydin.Opituista toimintamalleista pääseminen on ihmisen itsensä tehtävä,siitä ei voi muita syyttää,vaikka välillä itseensä väsyisikin.Ja anteeksianto on usein itsekästä.Saat itsellesi hyvän mielen,jos voit antaa anteeksi aidosti pahantekijälle.
Anteeksiantoa ei voi suorittaa toisen puolesta, vain itsensä. Anteeksianto tehdään sen toisen hyväksi yleensä, siis väärintekijän. Ei siitä kannata liian monimutkaista kuviota rakentaa.
Mutta jos et anna anteeksi,väärintekijälle,kuka kärsii eniten?Usein se on sinä itse.Väärintekijä voi olla autuaan tietämätön toisen tuskasta.Tai välinpitämätön.Kuollut tai mitä vaan.Anteeksantamattomuus katkeroittaa,anteeksantaminen taas vapauttaa.Tai näin sen itse koen.Ja ei,anteeks ei voi antaa väkipakolla.Kestää aikansa käsitellä ja miettiä ja on olemassa asioita,joita ei voi antaa anteeksi,senkin ymmärrän.
Minulle ainakin terapiassakin korostettiin, että anteeksi ei tarvitse antaa, mutta asioihin ei kannata jäädä kiinni.
En ehdi enempää... Asia pitää käsitellä, jos ei kohteen kanssa mahdollista, niin vaikkapa ammattilaisen. Riippuu asiasta. Kuitenkin tärkeää on vapauttaa itsensä toisen teoista, ei kannata rypeä asioissa joihin ei itse ole syyllinen. Varmasti vakavissa tapauksissa unohtaminen on lähes mahdotonta.
Ystävästäni voin sanoa, että hän on kiltti. Hänellä on niin laaja ymmärrys ja näkökyky, että hän ymmärtää ihmisiä.
Lisään vielä, että hän ymmärtää paljon myös omaa käytöstään. Hänellä on hyvä itsetuntemus. Eikä hän syyllistä aiheetta muita.
Tämän ketjun valossa näyttää pahasti siltä, etten ole kovinkaan kiltti...Toisaalta herää ajatus, että kiltteys voi olla helpompaa silloin, kun elämän asiat eivät ole liikaa raadelleet ihmistä. Tai en tiedä. Minusta tuntuu, että olin ennen kiltimpi. Nykyään en. helposti käperyy itseensä ja syyllistyy pikkusieluisuuteen, kun elämä oikein murjoo. En enää yhtään ihmettele, miksi murjoma ihminen ei jaksa olla kiltti, vaikka haluaisi. Se ei ole niin yksinkertaista. Pitäisi jaksaa olla armelias myös niitä kohtaan, jotka eivät jaksa olle kilttejä.
Niinpä.. Tuossa olet ihan oikeassa.. Eikä kiltteys tosiaankaan tarkoita sitä et mukautuu tai alistuu kaikkeen.. Ja osaa sanoa tarvittaessa Ei.. Kilttikin ihminen osaa puolustautua ja suuttuakin kun tarve vaatii.. Nuo asiat ei tee ihmisestä yhtään huonompaa tai pahaa..
Ja toisinaan voi olla parempi vaihtaa paikkakuntaa.. En minä ainakaan jäisi sellaiseen paikkaan jossa en edes viihdy. Enkä luojan kiitos kaipaa ketään mistään muualtakaan.. Ystävät, naispuoliset sellaiset ovat minulle vain ja ainoastaan tärkeitä.´
PS. Ja kaikkea ei tarvitse antaa anteeksi tai yrittää ymmärtää millään tavalla.. Ei todellakaan.
Tyylisi kirjoittaa on tuttu, palstasisko. Haluan sanoa sulle, että hienoa, että sulla on ystäviä. Pidä heistä kiinni :)
Ai.. Olenko niin tunnistettava? No voihan se niinkin olla.. Pidän kyllä.. :)
Jotkut on. Luulen että omille kirjoituksilleen saattaa sokeutua, ulkopuolinen pystyy joidenkin (tosi harvojen kylläkin) kirjoituksia niputtamaan.
Et taida itse niihin kuulua.. Nuo numerot ei ainakaan minun elämääni kuulu mitenkään.. Jos jotain numeroihin vois sanoa ('numeroihmisenä').
Mutta ei sen niin väliä tässä tapauksessa..
Numerot? Mitkä ihmeen numerot? oon ihan pihalla.
Pidä kilttiä yllä. Kiltti on paras. Kiltistä tykätään. Toivottavasti asiat menevät parhain päin.