Heh! Naurattaa nykyihmisten into ottaa isokin asuntolaina, koska mukamas "kunnon ihmisen" arvomitta on juuri OMISTUSasunto tai omakotitalo. Uskotaan lapsellisesti esimerkiksi perheellisenä että jos muutoin elämä menee päin vittua eli on uskottomuutta, masennusta, aviokriisiä tai vittumainen työpaikkailmapiiri, niin onni ja autuus tulee kun on OMA asunto alla.
Todellisuus: vittumainen lyhennyshelvetti alkaa heti muuton jälkeen. Kerros- tai rivitaloasunnossa paljastuu rakenne- tai kosteusvikoja, tai seinänaapuri paljastuu psykopaatiksi häiriköksi. Omakotitalossa tonttinaapuri alkaa kyräilemään tai haastamaan riitaa, ja sähkö- ja öljylaskut kaatuvat yllätyserinä päälle. Kodinkone hajoaa ja sekoittaa tarkan lainanlyhennysbudjetin. Korkotaso voi tuoda jotain uutta synkkää esiin vuosien mittaan. Sairaus, avioero tai työttömyys voi sotkea pasmat nopeasti. Jne jne...
Itse hankin vaimoni kanssa keskitason palkkatulot. Koskaan, ei edes Keski-Suomessa aiemmin asuttuamme, ei tullut mieleen omistusasunnon tai ok-talon hankkiminen. Ei tule mieleen edelleenkään. Nyt asumme Helsingissä pienehkössä kerrostalossa, vakuutusfirman omistamassa, hyvien kulkuyhteyksien varrella, peruskorjatussa talossa, vuokra yhteensä 620 e/kk kaksiosta. Okei, on se toki myös paljon rahaa, vaan puoliksi maksamalla ei yhden osuudeksi jää kuin 310 e/kk. Sisältää vesimaksun, ja vuokra on sidottu indeksiin eli järkyttäviä korotuksia ei ole tiedossa. Olemme viihtyneet, ja rahaa jää muuhunkin elämiseen. Ei ahdista 25-30 vuoden näkökulma, että miten ne korot kehittyvät ja pysyykö työpaikka. Jos asunnosta sattuisi hajoamaan jääkaappi tai hella, vuokranantaja hommaa uuden tilalle. Varaa jää käydä ulkomailla välillä, ja ylläpitää järkihintaluokan (ei autoonkaan ylisuuria rahoja)käytettyä autoa jolla pääsee liikkumaan samalla lailla pisteestä a pisteeseen b kuin miljoonaluokan peleillä. Varaa käydä välillä vaimon kanssa vaikka kynttiläillallisella hyvässä ravintolassa, tai mennä teatteriesitykseen. Siis joustovaraa toteuttaa muitakin, sinänsä pieniä arkielämän juttuja periaatteena elämästä nauttiminen, ei velkanarussa roikkuminen. Ja toisekseen: vaikka meillä jossain vaiheessa on lapsia, en aio hankkia omistusasuntoa tai taloa myöskään turvatakseni perinnön heille. Itsekään en ole perintöjä saanut, enkä tule saamaan, persaukiset vanhemmat. Tyhjästä aloittaminen vahvistaa ihmistä ja saa terveellä tavalla aikaan sisua elämässään eteenpäin menoon.
Muualla Euroopassa koulutetutkin ihmiset valitsevat asumismuodokseen meitä useammin vuokra-asumisen sen huolettomuuden vuoksi. Ei haluta kituuttaa saadakseen asunnon seinien hallintaoikeuden (osakehuoneisto)25 vuoden päästä.
Tässä oma mielipiteeni, toin sen vaan esille siksi, etteivät epävarmat ihmiset ostaisi asuntoa jonkun ihmisarvonsa säilymisen tai ihmeellisen turvallisuuskuvan takia, vaan pystyisivät tarkastelemaan asiaa muustakin näkökulmasta. Turvallisuus; tuoko omistusasunto velalla turvallisuutta? Kaikki täällä maailmassa voi pyyhkiytyä pois, vaikkapa Tyynenmeren hyökyaaltojen mukana!
Todellisuus: vittumainen lyhennyshelvetti alkaa heti muuton jälkeen. Kerros- tai rivitaloasunnossa paljastuu rakenne- tai kosteusvikoja, tai seinänaapuri paljastuu psykopaatiksi häiriköksi. Omakotitalossa tonttinaapuri alkaa kyräilemään tai haastamaan riitaa, ja sähkö- ja öljylaskut kaatuvat yllätyserinä päälle. Kodinkone hajoaa ja sekoittaa tarkan lainanlyhennysbudjetin. Korkotaso voi tuoda jotain uutta synkkää esiin vuosien mittaan. Sairaus, avioero tai työttömyys voi sotkea pasmat nopeasti. Jne jne...
Itse hankin vaimoni kanssa keskitason palkkatulot. Koskaan, ei edes Keski-Suomessa aiemmin asuttuamme, ei tullut mieleen omistusasunnon tai ok-talon hankkiminen. Ei tule mieleen edelleenkään. Nyt asumme Helsingissä pienehkössä kerrostalossa, vakuutusfirman omistamassa, hyvien kulkuyhteyksien varrella, peruskorjatussa talossa, vuokra yhteensä 620 e/kk kaksiosta. Okei, on se toki myös paljon rahaa, vaan puoliksi maksamalla ei yhden osuudeksi jää kuin 310 e/kk. Sisältää vesimaksun, ja vuokra on sidottu indeksiin eli järkyttäviä korotuksia ei ole tiedossa. Olemme viihtyneet, ja rahaa jää muuhunkin elämiseen. Ei ahdista 25-30 vuoden näkökulma, että miten ne korot kehittyvät ja pysyykö työpaikka. Jos asunnosta sattuisi hajoamaan jääkaappi tai hella, vuokranantaja hommaa uuden tilalle. Varaa jää käydä ulkomailla välillä, ja ylläpitää järkihintaluokan (ei autoonkaan ylisuuria rahoja)käytettyä autoa jolla pääsee liikkumaan samalla lailla pisteestä a pisteeseen b kuin miljoonaluokan peleillä. Varaa käydä välillä vaimon kanssa vaikka kynttiläillallisella hyvässä ravintolassa, tai mennä teatteriesitykseen. Siis joustovaraa toteuttaa muitakin, sinänsä pieniä arkielämän juttuja periaatteena elämästä nauttiminen, ei velkanarussa roikkuminen. Ja toisekseen: vaikka meillä jossain vaiheessa on lapsia, en aio hankkia omistusasuntoa tai taloa myöskään turvatakseni perinnön heille. Itsekään en ole perintöjä saanut, enkä tule saamaan, persaukiset vanhemmat. Tyhjästä aloittaminen vahvistaa ihmistä ja saa terveellä tavalla aikaan sisua elämässään eteenpäin menoon.
Muualla Euroopassa koulutetutkin ihmiset valitsevat asumismuodokseen meitä useammin vuokra-asumisen sen huolettomuuden vuoksi. Ei haluta kituuttaa saadakseen asunnon seinien hallintaoikeuden (osakehuoneisto)25 vuoden päästä.
Tässä oma mielipiteeni, toin sen vaan esille siksi, etteivät epävarmat ihmiset ostaisi asuntoa jonkun ihmisarvonsa säilymisen tai ihmeellisen turvallisuuskuvan takia, vaan pystyisivät tarkastelemaan asiaa muustakin näkökulmasta. Turvallisuus; tuoko omistusasunto velalla turvallisuutta? Kaikki täällä maailmassa voi pyyhkiytyä pois, vaikkapa Tyynenmeren hyökyaaltojen mukana!
Vastaukset 59
Vanhimmat
Suomalaiset vuokra-asunnot ovat tasoltaan ja ympäristöltään sellaisia, että niissä harvoin haluaa asua jos vaan suinkin on varaa ostaa oma.
Itsekin asuisin mieluusti vuokralla jos löytyisi sopiva asunto omiin tarpeisiin eikä samassa talossa asuisi örveltäviä sosiaalitapauksia.
Olipa purkaus. Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen että jos on velkaa elää velkahelvetissä? Käsittääkseni voi viettää täysin normaalia elämää vaikka on velkaa, käydä ravintolassa ja etelässä. Yrität vaan purkaa kateuttasi ja pahaa oloasi perustelemalla vuokra-asumisen ihanuuksia laput silmillä.
Ei vuokra-asumissa tietenkään mitään pahaa ole, pitkän päälle se ei vaan ole kovin kannattavaa.
Itse ottaessani 140.000 euron lainan, jossa kk-lyhennys on saman verran kuin entinen vuokrani, käyttörahaa jää enemmän kuin ennen, korot kun alensivat ihan mukavasti veroprosenttiani. Eli nyt "velkavankeudessa" minulla on varaa käydä siellä teatterissa vähän useammin kuin vuokralla asuessani. Vuokralla ei asu kuin köyhät, hyväksy kohtalosi!
tietääkään, että omistusasuntotaloissa on myös näitä sosiaalisia tapauksia. Tiedän, koska itse asuin sellaisessa kaupungin vuokra-talossa. Luulin pitkään, että koko talo oli kaupungin vuokratalo. Sitten selvisi, että suurin osa niistä oli omistusasuntoja. Mutta kun eivät menneet kaupaksi, ne vuokrattiin kaupungille vuokra-asunnoiksi. En kyllä asunut kahta vuottakaan siinä talossa, kun kävi selville, että naapurissa oli oikein huumeluola. Keskellä yötä ravattiin siellä ja meteli oli valtava. Saivat kyllä sitten aikoinaan häädön, mutta muuttaessani asuivat vielä siinä. Käsittely kesti kauan. Säälin niitä omistusasujia, he eivät niin hyvin päässeet pois. Kuka nyt ostaisi asunnon, jossa ylä/alakerroksissa tai sivuilla on hirveä huumeporukka. Eikä naapurini ollut ainoa, myös toisessa rapussa oli samaa meininkiä. Ainoastaan omakotitaloissa on oma rauha, jos naapurit eivät ole ihan seinässä kiinni. Tiedän monta omistusasuntotaloa, joissa osa asunnoista on vuokrattu kaupungin asunnoiksi, varsinkin isot asunnot.
vuokra-asumisessa, se on sen huono puoli.
Uudessa 200 m2 omakotitalossa nykynen lainanhoitokulu on meillä alle 900 € josta korkojen osuus muistaakseni n. 290€.
Ja talon arvo vaikka mitä.
Minnekään kälyiseen vuokraasuntoon meitä ei saisi vaikka ei tarvitsisi euroakaan maksaa vuokraa.
Asun 100 neliön hyväkuntoisessa rivarissa Helsingissä hyvällä alueella. Vastikkeiden kanssa perheen asumiskulut kuukaudessa 720 euroa - vielä 7 vuotta, jonka jälkeen kämppä on oma. Silloin mulla siis on omaisuutta noin 260 000 euron arvosta nykyhinnoilla. Paljonko sulla on 7 vuoden päästä kiinteätä omaisuutta - sitähän saattaa joskus tarvita ja vaikka realisoida. Ja toi 720 euroa, mitä se nyt sitten on...Mun nettopalkasta neljäsosa. Vaimo saa käyttää oman palkkansa niihin teatterilippuihin. Kukaan ei asu Suomessa vuokralla vapaasta tahdosta vaan olosuhteiden pakosta.
Vaihdettiin juuri uuteen omakotitaloon. Vanha meni hintaan 180 t€ ja uutta varten piti ottaa 150 t€ lisää lainaa. Aikanaan ostettiin edellinen talo 90 t€ 1996. Remontteihin ja muuhun meni varmaan 20 tuhatta. Kyllä siinä nyt on ihan kivasti tienannut verrattuna vuokralla asumiseen. Sitäpaitsi lasten kasvaessa voi aina vaihtaa pienempään ja silloin toki jää taskuunkin useamman leffalipun hinta, ellei peräti koko leffateatterin hinta. Muualla euroopassa on lähestytty asumista hieman toisesta näkökulmasta, suomalainen meininki on koko ajan ollut tukea verotuksessa tai muuten omistusasumista, euroopassa taas yksityiset hakevat tuottoa useammin sijoitusarvopapereista. Mekin tienaamme ihan tavallisesti karvan alta 4000 kuussa molemmat. Lapset toki maksavat paljon mutta kyllä hekin nauttivat kovasti enemmän omasta kodista, varsinkin kun on mukavia naapureita. Korotkaan eivät hirveästi huoleta. Verovähennysoikeus vie pahimman piikin aina korkojen noustessa, jos korot nousisivat vaikka 12 prosenttiin on vähennyksen jälkeen todellinen vuosikorko kuitenkin vasta 9 prosenttia. No euriborit nyt tuskin noin kovasti liikkuvat pitkään aikaan. Eli asunto on myös tapa hankkia omaisuutta, jossainhan sitä pitää aina asua joten mieluummin omassa jossa tuotto-odotus on kohtuullinen ja riskit pieniä kuin vuokralla peläten vakuutusyhtiön kiinteistöjen realisointia.
Mulla on "oma" eli pankin asunto. 2 vuotta ollut. Katsotaas nyt noita sun puheitasi:
"Todellisuus: vittumainen lyhennyshelvetti alkaa heti muuton jälkeen"
Väärin. Mä muutin uuteen asuntoon, joten kunto täydellinen. Naapuritkin ovat sattuneet hyvät (tai no joo, en tiedä ovatko hyvät vai huonot, kun en niitä juuri nää eikä mitään kuulu. sama kun seinän takana olis tyhjä asunto). Lyhennykset pitää hoitaa, kas kummaa.
"Kodinkone hajoaa ja sekoittaa tarkan lainanlyhennysbudjetin"
No huh huh. Ettei asuntovelallisella ole ylimääräistä tonnia missään nimessä? Joo...
"vuokra yhteensä 620 e/kk kaksiosta"
Mulla korko lyhennys vastike 850 e/kk kolmiosta (rak. vuosi siis 2002) ja lainaa jäljellä 12 vuotta.
Vastaavan saisi vuokratakin, ehkä, vuokra olis varmaan samaa luokkaa nykyisten maksujen kanssa.
Sun jutut oli siis mitä oli, saat asua vuokralla kyllä mun puolesta jatkossakin. Itse asun hyvin omistusasunnossa, tosin tällä laskelmilla lienee sullekin selvää etten asu Helsingin keskustassa. Mutta en haluakkaan.
Semmonen pikku juttu, että väität esim. minun tilannetta semmoiseksi että olen velkavankeudessa sen 12v eteenpäin ja muutenkin onneton. Oletko ymmärtänyt semmoista asiaa että mä voin myydä tämän asuntoni ihan milloin mua huvittaa? Asunto on siis uusi, kaupungin keskustassa. Tähän sun kuuluu vissiin sanoa että asuntoni arvo romahtaa? Mä sanon että tän asunnon arvo ei romahda yhtään mihinkään. Ja mä oon oikeassa.
Muutkin saavat kommentoida tähän mun tilanteeseen jos haluavat.
Heh heh vaan. Naurattaa tämä vuokralaisten into puolustella asumismuotoaan. Teilläkö sitten EI esiinny uskottomuutta, masennusta, aviokriisiä? Ainakin mitä itse satuin jonkun aikaa vuokralla kerrostaloluukussa asumaan, niin naapurustossa tuntui JUST tämän tyyppistä - moniongelmaista - porukkaa asustelevan enemmänkin.
Siis mitä se vuokralla asujan todellisuus sitten on? Heti kun harkitset sisään muuttoa alkaa maksuhelvetti, on vuokratakuuta sun muuta, eikä aikaakaan kun ensimmäinen vuokramaksulappu kalahtaa postiluukusta. Naapurit huutaa ja tappelee, välillä huumehöyryissä oleva velkojenperijä murtautuukin sinun kämppääsi vaikka tarkoitus oli mennä naapurin hampunkasvattajalta saatavia noutamaan... Ah nautintoa! On paskaiset tapetit, melkein rikkinäiset kodinkoneet... eikä tietoakaan että niistä millekkään kannattais tehdä yhtään mitään. Vuokraisäntä ei taatusti pistä ropoakaan kämppään kiinni ylimääräistä, joten asut juuri siinä läävässä etkä muuta voi. Ja jos onnettomuus yllättää, auto hajoaa, työnantaja lakkauttaa työsuhteesi - sinulla ei ole mitään realisoitavaa... telkkarin voit hyvässä lykyssä myydä, mutta kaikki muu on vuokraisäntäsi omaisuutta. Kämppää et voi myydä, eli rahaa saat korkeintaan elloksen pikaluotolta... Ja edelleen AINA joka ristuksen kuukausi se vuokralappu tulee luukusta, eikä puhettakaan muusta kuin maksamisesta.
Mutta tosiaan, kukin tyylillään, nähdään vaikka siellä Caribian risteilyllä? Kyllä täällä velkanarun päässäkin käyttörahaa nimittäin vielä käteen jää.
Et olisi voinut paremmin kirjoittaa...lie'assa määkivät psyykkisesti ja fyysisesti keskinkertaiset lampaat (omistusasujat) koittavat vastustaa totuutta... täysin samat ajatukset kanssasi...mikä v----n omistusasunto se on kun sinulla on oikeus kortteerata jossakin betonikuution sisällä (talon elinkaari 50 v hahahah jonka jälkeen se puretaan).
"mukamas "kunnon ihmisen" arvomitta on juuri OMISTUSasunto tai omakotitalo."
Pitää aika pitkälle paikkansa!
"Todellisuus: vittumainen lyhennyshelvetti alkaa heti muuton jälkeen."
No kieltämättä kyllä tässä saa maksaa ihan kiitettävästi omaansa pois...
"Omakotitalossa tonttinaapuri alkaa kyräilemään tai haastamaan riitaa"
Eipä ole haastanut riitaa, onpas sitten huonot naapurit! Pitäisköhän mun haastaa riitaa niiden kanssa?
"sähkö- ja öljylaskut kaatuvat yllätyserinä päälle."
Eipä noi nyt niin kummosia ole isossakaan omakotitalossa...
"Kodinkone hajoaa ja sekoittaa tarkan lainanlyhennysbudjetin."
No toivottavasti ei hajoa, voi joutua käyttään toimintatonnin niihin... ja mikä se tarkka lainanlyhennysbudjetti on arvoisa vuokralainen?
"Korkotaso voi tuoda jotain uutta synkkää esiin vuosien mittaan."
Totta. Tai sitten ei!
"Sairaus, avioero tai työttömyys voi sotkea pasmat nopeasti."
Totta. Tai sitten ei!
"Nyt asumme Helsingissä pienehkössä kerrostalossa, vakuutusfirman omistamassa, hyvien kulkuyhteyksien varrella, peruskorjatussa talossa, vuokra yhteensä 620 e/kk kaksiosta."
Nyt asumme uudessa 150 neliöisessä omakotitalossa Tampereella, hyvien kulkuyhteyksien varrella, lainanhoitoon menee vajaat 1000 e/kk
"Okei, on se toki myös paljon rahaa, vaan puoliksi maksamalla ei yhden osuudeksi jää kuin 310 e/kk."
Sama vika! Paitsi että yhden osuus vajaa 500e!
"Olemme viihtyneet, ja rahaa jää muuhunkin elämiseen."
Kiitos samoin!
"Ei ahdista 25-30 vuoden näkökulma, että miten ne korot kehittyvät ja pysyykö työpaikka."
Samoin!
"Varaa jää käydä ulkomailla välillä, ja ylläpitää järkihintaluokan (ei autoonkaan ylisuuria rahoja)käytettyä autoa jolla pääsee liikkumaan samalla lailla pisteestä a pisteeseen b kuin miljoonaluokan peleillä."
Samoin! Vähintään kerran vuodessa kunnon ulkomaanmatka ja autokin on suht uus "miljoonaluokan peli"!
"Varaa käydä välillä vaimon kanssa vaikka kynttiläillallisella hyvässä ravintolassa, tai mennä teatteriesitykseen."
Hmm...onks toi sit jotenkin erikoista? Vähintään kerran viikossa hemmotellaan leffa/teatteri ja illallinen päälle...
"Ja toisekseen: vaikka meillä jossain vaiheessa on lapsia, en aio hankkia omistusasuntoa tai taloa myöskään turvatakseni perinnön heille."
Voi raasuja! Otan osaa...
No eipä tässä taas mitään järkeä ollut! Vuokralla tai omassa, samat jutut pystyy tekemään. Eri asia on mistä pitää ja mitä arvostaa! Jos kirjoittajan mukaan elää saa tosiaan pelätä niitä hyökyaaltoja tännekin...joten parempi kai pysyä sisällä ettei vaan tapahdu mitään...
:-)
Kaikilta (ilmeisesti nuorilta) kirjoittajilta unohtui kokonaan yksi näkökohta: Se on ihan hyvä maksella asuntolainaa silloin kun on työelämässä, koska kun jää eläkkeelle, tulotaso tipahtaa. Kun se asunto kuitenkin on silloin jo maksettu, vertailu siihen asti vuokralla eläneen kanssa onkin vallan toisennäköinen.
Vai niin? Että eläkkeelle? Tunnen kiusallisen hyvin suomalaisen eläkejärjestelmän sekä työelämän kehitystä, ja totean vaan että ikäiseni (31v)on aika epävarmaa luottaa ensinnäkään siihen, että selviää työelämän paineissa eläkeikään saakka, ja toisekseen siihen että eläkkeen taso olisi omistusasumiseenkaan riittävä aikanaan. Reilut 30 vuotta on aikakaarena kuitenkin pitkä, vaikka se tuntuu maailmanhistorian janassa pieneltä pyrähdykseltä. Mitä kolmeenkymmeneen vuoteen mahtuu? Neuvostoliiton romahdus, perusteollisen kauden alasajo ja tietotekniikan nousu, hyvinvointivaltion alasajo, suurlama, jne jne. Tähän aikaan voi siis aivan hyvin -ja suurella todennäköisyydellä- mahtua myös henkilökohtaisella tasolla työttömyys, avioero, vakava sairaus tai kuolema. Kannattaa tätäkin puolta miettiä varsinkin maksukyvin rajoilla olevien ja jättivelkaa suunnittelevien...
Niin, mistä sen tietää, mitä tulevaisuus mukanaan tuo, mutta jos et koskaan hommaa omistusasuntoa, vaikuttaa kumminkin aika todennäköiseltä, että palkkatyön loppuessa asumis- ja/tai elintaso laskee, oli se eläke sitten millainen tahansa.
Juu, samaa mieltä! Voisi vielä jotensakin ymmärtää halvan asumisen alueella pk-seudun ulkopuolella vaikkapa talon oston, vaan kerrostalo-osaketta en. Ja täällä pk-seudulla en haluaisi maksaa rajua ylihintaa, en todellakaan.
Huomasitkos, mitä suorasanaiseen kirjoitukseesi vastattiin? Ei liene tullut yllätyksenä? On nimittäin tosiasia, että kahta omistukseen liittyvää asiaa kohtaan esitettyä kritiikkiä suomalainen ei kestä, nimittäin 1) auto ja 2)asunto/talo.
Tuttava/sukulaispiiristäni tiedän vain yhden perheen, joka raivoaa ja itkee omakotitaloasumisen yllätyskuluja ja lainaeriä, nimittäin veljeni perhe. Muut tutut ja työkaverit eivät kommentoi, vaikenevat, puhuvat mieluummin vaikka säästä. Veljeni on kahdenkeskisissä jutteluissa tuonut esille viimeksi syksyn öljyhinnan nousun aikaiset rajut öljylaskun korotukset jolloin piti ottaa kituuttaa pienempiä tankkauseriä. Aiemmin viime keväänä poksahti öljypoltin, ja huolimattomien laattamiesten ansiosta kylppäri kärsi reilut puolitoista vuotta sitten kalliiksi tulleen vesivahingon. Plus kaikkea muuta "kivaa" kuluerää. Onhan toki talossa paljon hyviä puolia, ja kätevä käsistään-tyyppi voi kunnostella ja laittaa paljon itse ja tykätä puuhasta harrastusmielessäkin. Okei, ei siinä mitään, kukin tavallaan. Vaan itse en tähän kallistu, en vaikka periaatteessa tulotaso vaimoni kanssa riittäisikin.
Huomasitkos, kuinka vastauskirjoituksissa vuokra-asumine nähtiin heti slummitalomuotona, toisin sanoen moni edelleen näkee vuokralaisuuden kaupungin vanhassa ja kriminaaleja täynnä asuvassa talossa asumisena. Totuus on hiukan erilaisempi. Asunto-osakeyhtiöissä on yllättävän paljon omistusasuntoja, jotka ovat ns. ammattimaisesti ja tarkoituksellisesti vuokralla. Niiden osuus voi olla taloa kohden yllättävän suuri.
Lopuksi vielä; huomasithan miten vuokralla asuja leimataan pääsääntöisesti myös meluavaksi, hamppua kasvattavaksi. Vuokra-asunnoissahan ei asu työssäkäyviä, ei? Ja omistusasunnoissahan ei asu tappelupukareita, päihdeongelmaisia, ongelmalapsia ja -nuoria, ei?
Hyvä, että ravistelit kirjoituksessasi tämän yhteiskunnan pyhää lehmää, omistusasumista. Olen sitä mieltä, että omistusasumisen tukemista verovaroin (verovähennykset) ei pitäisi tukea, koska tämä seikka ajaa helpommin sellaisetkin ihmiset asuntovelkaisiksi, joiden ei tulotasonkaan vuoksi sellaiseen olisi itsensä kannalta järkevää ryhtyä. Ja hyvä, että kirjoituksesi antoi ehkä jollekkin epävarmalle ja huonolla itsetunnolla varustetulle mahdollisuuden ajatella asiaa uusiksi.
Loppukommentti: vapaushan jokaisella on valita asumismuotonsa, joten hyvää uutta vuotta kaikille katto päänsä päällä oleville ja sitä omaamattomille. Vaan kritiikkiä ja erilaisia näkökulmia kaivataan!
Itse olen asunut vuokralla useissa tavallisissa ns. kovan rahan asunnoissa ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Vuokra on aina ollut hyvin edullinen ja säästöön on jäänyt mukavasti rahaa jokaisesta tilistä. Ei stressiä, ei perseennuolentaa työpaikalla, ei huolta mahdollisista vesivahingoista.
Ja jos olen saanut meluisia naapureita, olen vain pakannut tavarani ja vaihtanut kämppää siltä istumalta sen sijaan, että olisin aloittanut vuosien kiduttavan taistelun. Mm. pianonsoittajasta, juopoista sekä perhepäivähoitajasta on kokemusta.
Vuokralla asuminen on hyvä vaihtoehto eikä lainkaan niin kallis kuin mitä täällä yritetään esittää. Nykyisen boksini vuokra on 400 e/kk ja asun Helsingin kantakaupungissa. Voihan sitä maksaa Saton, Vatron tai VVO:n järjettömän kalliita vuokria, mutta tosiasia on, että yksityiseltä saa halvemmalla. Jää jotain sukan varteenkin.
Vuokra-asunnon sohvalla on leppoisaa laittaa rahaa sukanvarteen ja odottaa tuhnutellen hintojen laskua. Kun sitten ollaan pohjalukemissa, voi ehkä olla asunnon oston aika. Käteisellä tietenkin.
"Vuokra-asunnon sohvalla on leppoisaa laittaa rahaa sukanvarteen ja odottaa tuhnutellen hintojen laskua. Kun sitten ollaan pohjalukemissa, voi ehkä olla asunnon oston aika. Käteisellä tietenkin."
Ja omistusasuntoahan sinäkin lopulta havittelet, vaikka täällä paasaat vuokra-asumisen ihanuudesta. Sääli, että rahasi ei vielä riitä omaan kämppään :-)
".... Nykyisen boksini vuokra on 400 e/kk ja asun Helsingin kantakaupungissa..."
Hmm, itse asuin vuokralla Tampereella Amurissa, Hämeenpuiston lähettyvillä yksityisen omistamassa 80-luvulla rakennetussa asunnossa, vuokra 450€, koko 30m2. Tietenkin Hgissä kantakaupungissa 400€ vuokraa maksamalla varmaankin saa jonkinlaisen asunnon, mutta ei kannata verrata elintasoa omistusasunnon ja tuon tason vuokra-asunnon välillä.
Mutta kuten sanoin, kaikki eivät arvosta tilavaa asuntoa, ainoastaan pihistelevät kaikesta mahdollisesta saadakseen säästettyä mahdollisimman paljon. Ja kun lopulta on säästänyt tarpeeksi asuntoa varten, niin huomaakin eläneensä oman elämänsä ohi...
En havittele omistusasuntoa, sillä ei sellaista olekaan. On vain osakekirja asunnon hallintaoikeutta varten. Ostan melko varmasti itselleni tällaisen osakekirjan kunhan sopiva hetki tulee (siis rommauksen jälkeen).
Tuskin kuitenkaan muutan asuntoon itse, vaan laitan sen vuokralle. Haluan olla vapaa kuin taivaan lintu, sillä tiedän, että kerrostalossa asuminen voi olla yhtä helvettiä eikä mihinkään yhteen luukkuun kannata itseään kahlita.
Mutta kukin taaplaa tyylillään. Suhnuttelijoille nostan kyllä hattua.
Asun tarkemmin sanottuna Kalliossa. Ylin kerros, 40 m2, hyvät näköalat, kaikki palvelut vieressä ja mahtavat liikenneyhteydet. Vuokranantajana noin kuusikymppinen nainen.
Ei Tampereella kannata maksaa noin paljon ainakaan pidempään tuollaisesta luukusta.
Mitä tarkoitat tilavalla asunnolla? Jos tavallinen tallaaja hommaa Helsingistä omistusasunnon, saa hän mitä todennäköisimmin alleen korkeintaan surkean kaksion 150 000 euron lainallaan. Ei vastaa meikäläisen käsitystä hyvästä elämän laadusta, ei varsinkaan, kun asuntoon on pysyvästi sitoitunut jos ja kun kauppa hyytyy.
Niin...Ihmettelet, kuinka vastauksista paistaa se, että kritiikkiä ei siedetä. Ja lopussa toivot kaikkia näkökulmia esille. No, miten keskustelun avaukseen olisi pitänyt suhtautua. Olisiko siihen saaneet vastata vain ne, jotka asuvat vuokralla ja haluavat näin asua. Pyydän anteeksi, että esitin omistusasumista suosivana poikkeavan näkemyksen, jonka myös perustelin. Kyllä omistusasumista saa arvostella, mutta näillä koroilla ja tämän maan asuntopolitiikalla se nyt vaan on ylivoimaisesti järkevin valinta. Jos 70-luvulla olisi valittu sama tie kuin Ruotsi ja Tanska jo aiemmin, joissa on paljon osuusmuotoista asumista ja toimivaa asumisoikeusasumista, niin omistusasumisen järki voisi kadota. Siitä itsetunnon vähyydestä... Kyllä täällä nimenomaan vuokralaiset nousevat tavan takaa kertomaan, kuinka hyvän valinnan he ovat tehneet. Siis todistelemaan maailmalle omaa tietään. Vähän sama kuin autopalstoilla Toyotalla ajavat.
Heh heh, en _ihan_ usko vuokrasummaasi. Pelle.
Eli ASUIN 30m2 yksiössä Treen keskustan tuntunmassa, iso parveke sauna, 450€/kk ihan keskivuokra tuollaisesta asunnosta.
Sä siis asut Hgin keskustan tuntumassa 40m2 asunnossa 400E/kk:)? Toisin sanoen 50-vuotiaassa,peruskuntoisessa,remontoimattomassa asunnossa. Mutta kuten sanoin, joillekin tuollainen riittää hyvin, pääasia että saa rahaa säästöön, kun taas toiset arvostavat asuinmukavuuttaan:)
Jos kertomasi pitää paikkansa, niin sinulla on varmaan joku jälkeenjäänyt idiootti vuokranantajana...?
Asuin minäkin Kalliossa vuokralla. Onneksi pääsin pois, kun aloin omistusasujaksi. Vieläkö muuten haisee kusi porttarissa ja pääsetkö ratikkapysäkille astumatta oksennukseen? Että sellaisesta laadusta osasinkin luopua...
Katos kun Kallio on paljon laajempi käsite kuin Hesarin ja Hämeentien risteys, missä sinä olet ilmeisesti asunut.
Kyllähän sen tietää: opiskelija saapuu landelta Kallioon, järkyttyy siitä että on muitakin ihmisiä kuin naapurin maatilan isäntä ja kiroaa sitten asuinalueensa. Maalle takaisin tekisi mieli, mutta kun ne työpaikat ovat täällä. Lopputuloksena kuplahintaisen asunnon osto Vantaalta ja elinikäinen velkahelvetti.
... on ihan fiksu tyyppi, joka haluaa pitää siistin vuokralaisen olemalla kiskomatta liikaa vuokraa. Molemmat voittavat: minä olen siisti ja asunnon omistaja saa pienet mutta varmat vuokratulot.
Vain pentu aloittaa nimittelyn pelkästään omien mutu-tietojensa perusteella. Kannattaisko ensin puristella ne finnit, odotella muutama vuosi ja palata sitten palstalle?
Ikäni kaupungissa eläneenäkään en siihen kurjalistokaupunginosaan kotiutunut. Ja kun hommaa kelvollisen työpaikan, niin ei tarvitse mennä Vantaalle, näyttää riittävän näitä merenreunoja Helsingissäkin. Velkavankeus...elinikäinen...hmm... 130 neliön rivari ja kuukausimaksut vastikkeineen 790 euroa ja sekin ohi 5,5 vuoden päästä. Paljos sulla muuten on kiinteätä omaisuutta vuoden 5,5 vuoden päästä?
Vai olet elänyt ikäsi "kaupungissa". Se kaupunki tuskin on Helsinki - ja muita kaupunkeja Suomessa ei olekaan. Hmmm. Oletko ehkä asunut ulkomailla?
Se kurjalistokaupunginosa mistä puhut on Suomen ainoa kaupunginosa, jonka väentiheys ylittää eurooppalaisittain kaupungille asetetut kriteerit. Etkö pidä kaupungissa asumisesta?
Kiinteää omaisuutta ei välttämättä ole paljoakaan 5.5 vuoden päästä, mutta rahaa on tilillä jo niin mukavasti, että voisin ostaa käteisellä jonkun rupuisen rivarinpätkän. Vaan kun en osta, kun haluan asua siellä missä on elämää.
Niin, että sinä pidät tililläsi jotain tollaista 160 000-260 000 euroa. Tällaisten korkojen aikana. Ja sitten väität ymmärtäväsi jotain taloudenpidosta!
No oikeassa olet sikäli, että sain tarpeekseni näistä tiheään asutuista kaupunginosista paitsi Kalliossa niin myös Brysselin Ixellesin kaupunginosassa. Haluatko sanoa jotain sellaista, että väen tiheys korreloi positiivisesti asumisviihtyisyyden kanssa. Miten se näyttäisi olevan niin Helsingissä kuin ... no, vaikka Brysselissä nimenomaan toisinpäin. Kun rahaa tulee, siirrytään kaupunginosiin, joissa väen tiheys on pienempi.
http://www.oikotie.fi/realestlist?exit=aptinfo_fromsearch&cookieValue=108866966747104410&rooms=kaikki&target=rentable&Area3=Uusimaa&Area2=Uusimaa&Area1=Uusimaa&published=0&type=2&vendor=kaikki&aptType=6&mapfrom=default%3Fexit%3Daptsearch&s_index=10&fcid=454541117688781020&id=769423
vs
http://www.oikotie.fi/realestlist?exit=aptinfo_fromsearch&cookieValue=108866966747104410&rooms=kaikki&target=apartment&Area3=Nurmij%E4rvi&Area2=Nurmij%E4rvi&Area1=Uusimaa&published=0&type=1&finance=kaikki&vendor=kaikki&aptType=6&maxArea=150&mapfrom=default%3Fexit%3Daptsearch&s_index=20&fcid=901807825753007795&id=842974
Lainamäärä 300000 euroa
Laina-aika 30 v
Kuukausierä 1 432,25 euroa
Vakuutusmaksun vaikutus/kk
Vakuutusaika
Turvan työttömyys-/työkyvyttömyyskorvaus
Todellinen vuosikorko 4,07 %
300 000 sitominen tuohon asuntoon tuskin tuottaa vuodessa 4% tai edes muutamaa prosenttia jonka pankit myöntävät talletukselle. ehkä se tuottaa jotain perverssejä kickesejä lunta lapioidessa pimeässä, kylmässä ja pitkässä suomen talvessa.
Ihanaa, päästiin eilen irti vuokrakämpästä. Rakennutettiin omakotitalo. Kyllä tuntui nuhruiselta entinen kämppä, kun käytiin siivoamassa viimeisetkin romppeet pois. Tämä vuokra-asunto oli rakennettu -94 ja vuokra oli 600euroa/kk. Lainasumma uuteen omaan taloon on nyt 688e/kk. Oma rauha ja ei ole alakerran koirat räksyttämässä. Jos joku paikka hajoaa, niin saa ite korjata, ei tarvi tapella vuokranantajan kanssa viikko tolkulla asiaa kuntoon. Omalta osalta ei tarvi kauaa miettiä, kumpi on mieluisampi vaihtoehto. Ainoa miinus on lumityöt...
Tuolla lyhennyksellä ei ainakaan pääkaupunkiseudulla makseta kuin korkeintaan autotallia, ellei ole saanut perintöä tai voittanut lotossa.
Terveisiä vain sinne maalle.
... mieluummin 'böndellä' (turun keskustasta 8min autolla) 150m2 omistusrivarissa takkatulen ääressä kuin pääkaupunkiseudun vuokrayksiössä nurkkia mittailemassa. Kukin tyylillään... :b
"maalla" on mukavaa... Eikä oo ees rommauksesta pelkoo, meillä kun noi asuntojen hinnat on pysyneet paremmin hallinnassa kuin kehäkolmosen sillä puolen..
Turhaan laitoit maalla lainausmerkkeihin. Turku on maaseutua ja sillä siisti. Ah niitä aikoja kun Turku oli pääkaupunki... mutta siitä on tosiaan jo pitkä aika!
innostuit. Odotin isompaakin herjaamista ison kirkon suunnalta :)
Turku oli pääkaupunki, helsinki on pääkaupunki... mut molemmat on melko snadeja kyläpahasia kun maailmalla Kaupunkeja katselee.
Omistin aikoinaan itäisen maanosan kaupungissa asunto-osakkeen. Ostaessani sen 80-luvun puolivälissä "untuvikkona" en tiennyt erästä merkittävää asiaa: taloyhtiö muodostui kahdesta vierekkäisestä kerrostalosta, ja niistä 6 kpl oli kaupungin omistamia. Yksi tällainen oli omistusyksiöni yläpuolella, ja voi sitä mekkalaa ja sotkua! Porukka liikkui yöllä, huume- ja viinaporukoita, alakerran oven lasi rikottiin kymmeniä kertoja, kerran yläkerran parvekkeelta kustiin alas, onneksi olin kyseisenä viikonloppuna poissa, naapuri kertoi. Vaikka yksi sakki häädettiin niin uusi vastaava tuli tilalle, vasta asumiseni loppuaikana taloyhtiö lunasti asunnon hallintaansa ja siihen saatiin kunnon vuokralainen. Jälkikäteen kuulin myös naapurilta, että asuntoni aiempi omistaja -vanha mies- kyllästyi yläkerran menoon, silloin viimeinen niitti oli kuulemma parvekkeelta oksentaminen joka sotki myös alakerran parvekekaiteen! Eihän hän toki myyntihetkellä asiaa maininnut, ehei.
Eli: olen omistanut asunto-osakkeen kaksi kertaa: ensimmäisen ja viimeisen kerran. Muutettuani Helsinkiin en ole enää siitä haaveillut, en edes vaikka hinnat halpenisivatkin. Luojan kiitos asunto-osakkeen sai edes myytyä eteenpäin; huonolla tuurilla siihen olisi joutunut jäämään kiinni. Vuokralla olo siistissä talossa on itselleni ihannemuoto, ja se vapaus...
Nykyään tavallisessa "kovan rahan asunnossa" voi saada naapuriksi huumehörhön tai muun torvelon juuri kuvaamallasi tavalla. Pahinta on jos meteli on niin jatkuvaa, että potentiaaliset ostajat huomaavat näytössä mistä on kyse.
Ainoa oikea asumismuoto on omakotitalo, mutta siihen ei pääkaupunkiseudulla ole varaa kuin optiomiljonääreillä tai pappa betalar -pullamössöillä.
Siis miksi on niin vaikea tajuta, että mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle? Minä olen todella onnellinen siitä, että vaihdoin vuokralla-asumisen omistusasumiseen. Samalla hinnalla (kuukausierällä) sain 20 veliötä lisää, upouuden asunnon (kosteus-, rakenne- tms. vikoja ei ole, toisin kuin vuokra-asunnossa; äänieristys on "ihan jotain muuta"; naapureiden kanssa moikkaillaan ja jutellaan ja kyläillään, toisin kuin edellisessä, vuokra-asunnossani; jne.) ja sen mitä halusin, eli oikeuden maalata, porata ja kiinnittää seinille mm. peilin! En ymmärrä tätä keskustelua lainkaan, minä vaihdoin järki- enkä tunnesyistä ja tiedän, että monet ovat toimineet samoin.
Mikä helvetti teitä vaivaa? Kateus? En voi ymmärtää... Molemmissa tavoissa asua on omat hyvät puolensa ja jokainen voi ihan itse miettiä, mitkä ovat omat tarpeet ja kriteerit ja tehdä päätöksen sitten niiden mukaan. Mikä siinä on niin helvetin hankalaa?
Muutama kommentti omalta osaltani..
Itse asuin opiskelujen jälkeen kolmessa eri yksityisen omistamassa vuokra-asunnossa. En oikeastaan harkinnutkaan aluksi asunnon ostamista, ettei olisi tarvinnut mennä lainaa ruinaamaan.
Vuokrasopimukseni irtisanottiin kuitenkin jokaisessa asunnossa samasta syystä. Omistaja myi asunnon. Ja kyllä, tiedän toki että tuossa oli jo huonoa tuuria, että 7 vuoden aikana kolmessa kämpässä kävi sama juttu. Eihän näin kaikille tietenkään käy. Lisäksi kahdessa kämpässä omistajat olivat nihkeitä tekemään mitään korjauksia asunnoissa ja ehdottivat minun (sic!) maksavan ne.
En tiedä muista, mutta itselläni muuttaminen ja asunnon etsiminen aiheuttaa aina aikamoista stressiä, joten päädyin lopulta hankkimaan omistusasunnon. Täällä saa ainakin olla niin kauan kuin itse haluaa.
Tietysti kolikon kääntöpuolena on, jos saa mahdottomat naapurit, mutta pääseehän omistusasunnostakin muuttamaan, vaikka se tietysti hankalampaa onkin. Itselläni ei kuitenkaan ole ikinä ollut -niin vuokralla, kuin omistusasunnossakaan- mitään ongelmia naapureitten kanssa. Liekö sitten minulla ollut tässä asiassa vastaavasti hyvää tuuria.
Noista omistusasunnon yllätysmenoista olen myös eri mieltä. Ei ne kyllä mitään yllätyksiä ole. Sähkön ja öljyn hinnan sahaamiseen täytyy tietysti varautua. Ja niiden hinnan nousu näkyy tietysti pian vastaavasti myös vuokrien kohoamisena. Sitäpaitsi vuokrakämppiin ei yleensä vuokraisännän puolesta muita koneita kuulu kuin jääkaappi ja hella. Pakastimet ja pesukoneet yms. saa vuokralainen maksella siinä missä omistusasujakin.
Summa summarum: molemmilla asumismuodoilla on puolensa. Itsekin asuisin varmaan vielä vuokralla jos a)olisi löytynyt kohtuuhintainen kämppä vuokralle b) hyvä vuokraisäntä, jonka kanssa ei tarvitse tapella korjauksista ja c) takuu sille, ettei vuokraisäntä ole myymässä kämppää.
Noita kriteereitä oli vain niin vaikea saada täyttymään, että itse valitsin omistusasumisen, vaikkakaan sen omistaminen ei sinänsä minulle mitään merkitsekään. Ja jäähän tässä enemmän säästöönkin, vaikka asumiskustannukset yhteensä ovatkin pari sataa kuussa enemmän kuin vuokralla ollessani.
...sulla naapureiden suhteen. Yleensä seinä- tai lattianaapuriksi osuu vähintään yksi ääliö, joka ei tiedä kuinka kerrostalossa eletään.
Haistakaa jo huilu p****keleen paskahousut kukin asuu tavallaan ja jos jollain mielestänne parempi asumistapa kuin toisella sille ette mitään voi kateellisine ajatuksinenne! Ihmistyyppinä olette semmoisia ettei teille mikään riitä eikä mikään ole koskaan kyllin hyvä!
Kannattaisiko vain alistua asioimaan siinä lähialepassa narkkareiden ja löpöukkojen joukossa lompakkoaan kaksin käsin puristaen, muistakaa myös että se ostamanne lihapiirakkapussi on oikea aarre nälissään ulkona tärisevälle narkkarille ;-) Samaa menettelytapaa suosittelen sinulle myös siinä vuokrakasarmissasi jossa ulkomaalaisuuden parhaat piirteet sulautuvat supisuomalaiseen kulttuuriin uskomattoman sulavasti.
Ja kas miten mukavaa onkaan katsella iltaisin ulkona olevaa pulkkamäkeä jonka juurelle kymmenvuotiaat tenavat ovat perustaneet tenuringin, vielä eilenhän he laskivat mäkeä pulkillaan ajatellen kyynel herahtaa poskellesi liikutuksesta, samaan aikaan naapurisi mättää vaimoaan turpaan, tuolit kolisevat kovaäänisesti ja jotain taitaa särkyäkin. Mietit että vähän aikaa sittenhän he vielä rakastelivat niin ettet nukkunut yöllä tippaakaan. "Pitäisiköhän soittaa poliisit? No nyt meteli loppui, enää ei avunhuutoja kuulu, no taisivat saada välinsä selviksi, olisikohan ollut taas rahasta kinaa näin loppukuussa kun ollaan? Toisaalta poliisitkaan eivät enää oikein mielellään tule tänne, tai eivät kerkiä? Varmaankin liian usein hälyjä tältä alueelta." Aamulla väsyneenä, ethän nukkunut kuin pari tuntia tuon tappelun takia viime yönä, töihin lähtiessäsi huomaat voimakkaan kusenhajun rappukäytävässä, taas naapurin juoppo on kussut hissiin lähikuppilasta pihalle lennettyään, hyi saatana!
Autollasi huomaat että joku on tarvinnut varaosia omaan ajokkkiinsa ja pilkkonut sinun autosi parkkipaikalle, no onneksi metro on vain 800 metrin päässä ja jollain tavalla onnistut keplottelemaan itsesi töihin. Töistä palattuasi huomaat isännöitsijän lapun autossasi jossa kylmästi todetaan että parkkipaikalla ei saa remontoida autoja ja että kyseinen autonromu on toimitettava viikonloppuun mennessä pois pihaa rumentamasta? "Miten helvetissä tätäkään pihaa enää mikään rumentaa pihakalusteet on särjetty jo toissa vuonna eikä aikoihin pihalle ole istutettu mitään kun kaikki viherkasvit kynnetään seuraavana yönä nurin ja taas naapurikin on paskattanut ison koiransa rapun eteen, helkkarin laiskapaska!"
"Hoh hoijaa..." Huokaat rappukäytävän oven avattuasi taas alakerran vietnamilainen yksinhuoltaja pesee pyykkiä no eipä päivätorkuista muutenkaan mitään olisi tullut linja-auto pysäkkihän on ihan parvekkeen alla ja kiitos HKL:n busseja kulkee vartin välein... "Mitä perkelettä ruisku heti rappukäytävän ovella, paleltaahan tietysti narkkareitakin mutta voisivat ne kyllä jossain muualla käydä puuhailemassa..."
Edelliset kokemukset otteita tosielämästä jota koin joskus vuosia sitten -> kyllästyin etelä-suomen elämänmenoon ja muutin pohjoisemmaksi jota päätöstä en ole katunut hetkeäkään... Elelään jäivät kaikki "hienot" jutut kulttuurit ja sun muut pudin paskat joista en oikeasti edes välittänyt paskaakaan... Uuden emännäkin löysin vähemmän pinnallisen mukavan naapurin tytön, vanha puolisko karkasi takaisin etelään pari vuotta sitten, meni kuin hohtimet kaivoon, mitään ole perästä kuulunut, ONNEKSI!
Vielä loppuun varoituksen sana, älkää tulko kehäkolmosta pohjoisemmaksi, ainakaan pitkäksi aikaa voitte vaikka vahingossa huomata mistä jäätte paitsi etelässä kulttuurin lähellä asuessanne ja kaiken lisäksihän meillä on vielä niitä hyttysiäkin kesällä ja lunta talvella, hui kauheeta!
Joko lypsit lehmät tänä aamuna? Turha sun on täällä valittaa, että se ammattikoulu täällä Stadissa oli sulle liian vaikeata. Olisit jäänyt suosiolla sinne korpeen heti aluksi. Ala vetämään viinaa niin jaksat sen ankeuden.
Meillä Stadissa vaan nauretaan tuollaisille luusereille!
Ja hah... Nauriit on ollu seipäillä jo pitkään, eilen poltin loput seipäät takassa ja paistoin lehmästä tehtyä makkaraa takassa saunan jälkeen sen likempänä noita elukoita en ole ollut enkä mene! Oli muuten varsin maukasta makkaraa... Emäntä tosin tuossa äsken soitteli ja valitteli närästystä joka kuulemma johtui rasvaisesta makkarasta, no ainahan voi tehdä vaikkapa kanasalaattia iltapalaksi...
Etelä-suomeen muutin työn takia enkä opiskelun, töitä tekemään kun ei koulussa opita! Jos muistat niin työelämässä voi pärjätä kahdella tavalla opiskelemalla ja töitä tekemällä, ei välttämättä juuri edellä mainitussa järjestyksessä, sen nykyaika on mahdollistanut! Vanha sanalasku "Töitä tekevälle löytyy!" pitää muuten yllättävän hyvin paikkansa...
Voit rauhassa arvailla mitä teen mutta varma voit olla etten jää yksinpaikoin ihmettelemään mikäli niin kävisikin että jossain vaiheessa saisin 500 päivän loman, yllättävän montaa asiaa osaa kunhan vain on mielenkiintoa ja näppärät kädet...
Viinaa en ole juurikaan muuttoni jälkeen nauttinut mitä nyt pienet näkäräiset suurimpina juhlapyhinä... Auringonnousu pakkasaamuna lumisateen jälkeen korvaa kännit ja kakkuset moninverroin...
Voit huoletta nauraa siellä stadissa ja kutsua toisella lailla ajattelevia ihmisiä luusereiksi mutta muista pysyä siellä kehäkolmosen sisäpuolella koska voit vahingossa oivaltaa sen miksi joku joskus muuttaa etelä-suomesta poiskin :-) Sillä se jos mikä syö miestä kun joutuu palaamaan elämään jonka on huomannut pinnalliseksi ja epämukavaksi...
P.S. Monellakaan ei muuten ole rohkeutta lähteä elämässään eteenpäin muutenkuin haavemaailmassa...
Ja hah... Nauriit on ollu seipäillä jo pitkään, eilen poltin loput seipäät takassa ja paistoin lehmästä tehtyä makkaraa takassa saunan jälkeen sen likempänä noita elukoita en ole ollut enkä mene! Oli muuten varsin maukasta makkaraa... Emäntä tosin tuossa äsken soitteli ja valitteli närästystä joka kuulemma johtui rasvaisesta makkarasta, no ainahan voi tehdä vaikkapa kanasalaattia iltapalaksi...
Etelä-suomeen muutin työn takia enkä opiskelun, töitä tekemään kun ei koulussa opita! Jos muistat niin työelämässä voi pärjätä kahdella tavalla opiskelemalla ja töitä tekemällä, ei välttämättä juuri edellä mainitussa järjestyksessä, sen nykyaika on mahdollistanut! Vanha sanalasku "Töitä tekevälle löytyy!" pitää muuten yllättävän hyvin paikkansa...
Voit rauhassa arvailla mitä teen mutta varma voit olla etten jää yksinpaikoin ihmettelemään mikäli niin kävisikin että jossain vaiheessa saisin 500 päivän loman, yllättävän montaa asiaa osaa kunhan vain on mielenkiintoa ja näppärät kädet...
Viinaa en ole juurikaan muuttoni jälkeen nauttinut mitä nyt pienet näkäräiset suurimpina juhlapyhinä... Auringonnousu pakkasaamuna lumisateen jälkeen korvaa kännit ja kakkuset moninverroin...
Voit huoletta nauraa siellä stadissa ja kutsua toisella lailla ajattelevia ihmisiä luusereiksi mutta muista pysyä siellä kehäkolmosen sisäpuolella koska voit vahingossa oivaltaa sen miksi joku joskus muuttaa etelä-suomesta poiskin :-) Sillä se jos mikä syö miestä kun joutuu palaamaan elämään jonka on huomannut pinnalliseksi ja epämukavaksi...
P.S. Monellakaan ei muuten ole rohkeutta lähteä elämässään eteenpäin muutenkuin haavemaailmassa!
Oho... tuo edellinen tuli kahteen kertaan, no kelpaa lukea sitten toistekin ;-)
Helloota
Minä ja vaimokin ollaan ajateltu asuntoasiaa juuri samalla tavalla. Asumme kaksiossa, joka kylläkin on vähän pieni mutta vuokrakin on vain 300 euroa kuukaudessa ja asunto sijaitsee hyvällä paikalla päijät-hämeessä.
Meillä yhteistulot nettona käteen kuukaudessa 3400 euroa. Tuloilla olisi mahdollista saada omakotitaloon riittävä asuntolaina. Mutta miksi ottaa 20 - 25 vuotta kestävä velkavankeus kun voi nauttia elämästä niin paljon kuin haluaa ilman älytöntä velkatressiä ja rahojen alituista laskemista.
Kun menemme kauppaan ostamme mitä huvittaa emmekä paljon hintoja katsele. Olemme ostaneet kotiimme kaiken mahdollisen mikä ikinä on sattunut kiinnostamaan. Käydään etelässä 1 - 2 kertaa vuodessa. Syödään ulkona pari kolme kertaa viikossa. Mielestäni elämämme laatu on kohdallaan.
Olemme toki omakotitalon ostoakin monta kertaa miettineet.... Olemme vain aina tulleet sellaiseen lopputulokseen, että olemme vain kerran nuoria ja olemme täällä vain kerran joten elämästä pitää ottaa irti kaikki mahdollinen ja velkavankeudessa se ei onnistu rahan puutteen vuoksi.
"Mutta miksi ottaa 20 - 25 vuotta kestävä velkavankeus kun voi nauttia elämästä niin paljon kuin haluaa ilman älytöntä velkatressiä ja rahojen alituista laskemista."
Niin tai miksi ottaa 20-25 vuotta kestävä velkavankeus ja SILTI nauttia elämästä niin paljon kuin haluaa ilman älytöntä velkaStressiä ja rahojen alituista laskemista!
"Kun menemme kauppaan ostamme mitä huvittaa emmekä paljon hintoja katsele."
Samoin!
"Olemme ostaneet kotiimme kaiken mahdollisen mikä ikinä on sattunut kiinnostamaan."
Samoin!
"Käydään etelässä 1 - 2 kertaa vuodessa."
Samoin!
"Syödään ulkona pari kolme kertaa viikossa."
Samoin!
Höh...mikäs tän sun tarinan pointti nyt sitten olikaan? Kun kerran mekin tehdään samoja asioita kun te. Teillä ei ole velkaa ja meillä on niin perkeleesti. Ei ymmärrä...
:-)
Oletko muuten kysynyt, paljonko tulisi maksamaan, jos täsmälleen vastaavan kämpän ostaisit ja maksaisit omaasi pois. Luultavasti ei paljoa enempää, kuin mitä maksat vuokraa nyt. Luultavasti söisit samat ruoat ja kävisit saman verran matkoilla kuin vuokralaisena.
Jos taas vertaat siihen, mitä maksaisit ostaessasi omakotitalon, niin vertailupohja on vino: vertaat pientä kaksiota omakotiasumiseen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=100&conference=4000000000000012&posting=22000000005965285
Tätä juuri tarkoitin oudolla matematiikalla. Verrataan asumisen rasitetta vuokralla, kun on vuokrattu pieni kaksio siihen, että ostettaisiin iso omakotitalo. Totta kait on rahallisesti kevyempää asua siinä aiemman nimimerkin mainitsemassa kaksiossa kuin ostaa ton esille nostamasi esimerkin mukainen iso omakotitalo. Ja tuo vertailukohtasi...vuokrasuhde voi jatkua keväälle ehkä pitempään...kuka omakotitaloa tarvitseva vuokraisi sellaisen muutamaksi kuukaudeksi. Puhuu ennemmin ostamisen puolesta.
Soita, niin käydään tutustumassa! Vuokrasta voidaan neuvotella!...
Jos hinnasta neuvotellaan niin taatusti tekisi määräaikaisen sopparin. Siinä sitä sitten kelpaisi kokeilla ennen ostopäätöstä miltä lumen lapioiminen tuntuu räntäsateessa. Autojen liisinki yleistyy yksityisellä puolella ymmärrettävistä syistä; ei huolta sijoitetun pääoman tuotosta, kustannukset tiedossa, ei tarvitse huolehtia huoltokustannuksista jne.
Auton liisingissä ja asuntokaupassa on kyllä hiton iso ero. Mistä löydät auton, joka pitää hintansa ja usein vielä arvo nousee vuosi vuodelta. Myin oman asuntoni - ostettu 1992 - ja sain siitä melkein tuplahinnan 2002. Jos olisin silloin ostanut Opelin, niin ehkä sen hinta ei olisi kaksinkertaistunut...
Tosi on mutta mistä löydät tänäpäivänä ensiasunnon, jonka hinta tulee suurella todennäköisyydellä nousemaan yli 4% vuodessa. Jos ei lama-aikana saanut kultalusikkaa asunnon muodossa suuhunsa niin nykypäivänä on muitakin vaihtoehtoja varsinkin kun tämä suomi ei ole mikään paratiisi verojensa, ilmastonsa ja tyäpaikkojensa puolesta nuorelle koulutetulle henkilölle.
En ostaisi itsekään, hankitaan puolison kanssa yhteensä n. 3500 e/kk nettona, asutaan Helsingissä, ja ei haluta ostaa asuntoa tai omaa taloa. Täällä asunnot ja talot maksavat niin törkeästi, että nou tänkjuu. Emme halua ensinnäkään säästää kituuttaa alkupääomaa jonka pankki isossa lainasummassa vaatii. Emme myöskään halua edes harkita hiukan halvempia neliöhintoja jostain Vantaan perukoilta tai pienemmistä kehyskunnista, koska emme halua ylläpitää uutta/uudenkarheaa autoa kaikkine käyttökuluineen varmistaaksemme käyttövarmuuden osalta joka-aamuisen töihin pääsyn. Emme toisaalta halua vaihtoehtona ajatella tuntikaupan ruuhkissa istumista myöskään bussissa. Siksi asumme lähellä keskustaa -ei liian kaukana, ei liian lähellä, juuri meille sopivan matkan päässä.
Ihmiset eivät usko -tai eivät halua kokemuksistaan puhua- että ei se pelkkä kymmeniä vuosia kestävä laina- ja korkoruljanssi riitä välttämättä. Jo pelkkä ajatus siitä että jättilainan päälle tulisi odottamattomia yllätyksiä kuten home-, vesi- tai muita vaurioita joita saisi maksaa tai riidellä korvauksista käräjillä edellisen omistajan kanssa, saa kylmät väreet aikaan. Tai joku odottamaton iso vahinkotapahtuma jossa saisi riidellä vakuutusyhtiön kanssa. Omakotitalossa olisi myös kustannettava kalliit hälytysjärjestelmät varkaiden varalle, ja aina pidemmillä reissuilla huoli tästä asiasta.
Meille sopii tämä vuokra-asuminen kerrostalossa. Ok-tasoinen talo, hyvät naapurit, ei lumitöitä, sen kun tulet töistä ja keskityt omiin juttuihisi.
Jos tienaatte 3500€ /kk ja vuokra on 500€? niin mihin loput 3000€ menee???
Luulis siinä saavan >500€ säästöön kuukaudessa vaikka kuinka viettäis kulutusjuhlaa..
Jaa, ettei uskalla enää ostaa asuntoa kun se voi homehtua.. Juuhhh, näinhän se on. Niin tai jos telkkari syttyy liekkeihin. huhuhuu, Kauheeta..
No maksakaa vaan vuokra-ISÄNNÄLLE, kun ei teitä näköjään kiinnosta mihin rahat laittaa.
Rahaa on riittävästi, muttei kuitenkaan tarpeeksi.. hmmmm.
Muutettiin Knummelle vuosi sitten. Nettotulot yht. n.4ke/kk. Laina n. 1100e/kk - verovähennys. Kuljetaan junalla n. 30 min Stadiin, ei tarvitse välttämättä autoa. Rauhallinen alue, eli ei tarvii murtohälyttimiä. Todellinen unelmakämppä ja maksaa about samanverran per kk kuin vastaavan vuokra. Lumityöt kylläkin rasittaa...
Vuokralla-asujat ovat laiskoja. Itse tunnen pari
maalta kaupunkiin muuttanutta, jotka puhuivat
ihmeissään vuokra-asunnoista sävyyn että on
se helppoa kun ei itse tarvitse rakentaa.
Ei näet maaseudulla ole vuokra-asuntoja ja siellä
yleisesti rakennetaan omat talot itse.
Kaupunkiin muutettuaan meni hyvä tovi, ennen kuin
tajusivat, että ei kaupungissa tarvitse itse
omaa taloaan välttämättä rakentaa. Sitä varten
ovat rakennuttajat ja rakentajat. Ennen kuin tämän
tajusivat, olivat maksaneet vuokrissaan saman
verran kuin minä puolet asuntolainastani.
Luuletko tosiaan, että asuntolainassa maksamani
raha katoaa taivaan tuuliin?
Jos haluaisin palata vuokrahelvettiin, voisin
myydä asuntoni ja korjata siitä sievoisen voiton
ja maksaa lainani pois. Takuulla näillä
suhdanteilla nettoan myyntivoitosta enemmän kuin
teidän 4 vuoden vuokrasta.
Että sillälailla.
P.S. Lainatkin on sidottu indeksiin.