En ymmärrä itseäni. Olen vakavassa suhteessa, jonka otan ihan aidosti vakavissani. Pidän hyvin paljon kumppanistani ja seksi hänen kanssaan on erittäin hyvää. Varmaan parasta seksiä, mitä olen ikinä saanut.
Jostain syystä kuitenkin olen ollut jo jonkin aikaa "haku päällä". Vilkuilen muita tyttöjä ja en varmaan tahtoisi mitään muuta niin paljon, kuin flirttailla jonkun kanssa. Ihastun joka toiseen keneen törmään ja kaipaisin huomiota muiltakin, kuin tyttöystävältäni.
Tässä ei ole mitään järkeä. En ole ikinä eläessäni pettänyt, enkä ole ennen edes ajatellut moista. Olen jo kolmenkymmenenkin ja luulisi oman persoonallisuuden jotenkin vakiintuneen.
En käsitä mikä minua vaivaa. Tämä on todella kiusallista.
Jostain syystä kuitenkin olen ollut jo jonkin aikaa "haku päällä". Vilkuilen muita tyttöjä ja en varmaan tahtoisi mitään muuta niin paljon, kuin flirttailla jonkun kanssa. Ihastun joka toiseen keneen törmään ja kaipaisin huomiota muiltakin, kuin tyttöystävältäni.
Tässä ei ole mitään järkeä. En ole ikinä eläessäni pettänyt, enkä ole ennen edes ajatellut moista. Olen jo kolmenkymmenenkin ja luulisi oman persoonallisuuden jotenkin vakiintuneen.
En käsitä mikä minua vaivaa. Tämä on todella kiusallista.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Flirttailla aina voi, mutta sinulla on ilmeinen tarve kokea miltä vieraan kanssa tuntuisi olla. Haaveile, flirttaile, älä kuitenkaan toteuta vaikka mahdollisuuden saisitkin.
Mieti myös miltä sinusta tuntuisi jos naisesi toimisi kuten sinä nyt.
Pahaltahan se varmasti tuntuisi. Luulen, että käsittelen vähän sitä, että olin nuorempana hyvin epävarma ja sen takia en uskaltanut lähestyä kiinnostavia ihmisiä.
Nyt iän myötä on kuitenkin tullut varmuutta ja itseluottamusta ja ympärille on ilmestynyt kiinnostavia ihmisiä. Yhtäkkiä minulla olisi kaikki rohkeus lähestyä heitä, mutta oikeasti en voi, enkä kai tahdokaan.
Maailmassa on niin paljon ihania naisia. Se on tavallaan aika kurjaa. Voisivat olla vähemmän ihania.
Aloittajan kanssa hyvin samanlaisessa tilanteessa ja tuntuu että syy on myös sama. Eisenvihreämpään ohje on ollut itselleni toimiva. Flirttiä, ehkä nautiskelua ihastumisen tunteesta mutta ehdottomasti en mene siitä pidemmälle, rakastan kuitenkin kultaani ja hänen kanssaan haluan elämän jakaa vaikka sydän saa välillä lisälyöntejä.
Täällä kanssa samanlaisessa tilanteessa oleva ilmoittautuu. Päälle kolmekymppinen olen ja elämässä kaikki kohillaan. Rakkautta ja onnellisuutta piisaa. Kai me ihmiset vaan halutaan jännitystä elämään.. en tiedä.. Kiva on flirttailla, kuitenkin tunnen kauheaa syyllisyyttä. En haluaisi ikinä satuttaa mun naistani!
Kerran olen suudellut erään ihastukseni kanssa.. Onneksi siitä on jo aikaa ja hän asuu toisessa maassa nykyään.
Ja totta on sekin että ihania naisia vaan on liian paljon:)
Täytyy pitää järki päässä ja housut jalassa!
Meillä on vaimon kanssa sopimus, että pussailla saa, mutta pidemmälle ei mennä. Helpotti syyllisyyttä varmaan puolin ja toisin. Minulla on tuo sama, että hirveän epävarma nuoruus ja nyt vasta kolmikymppisenä alan jotenkin päästä jaloilleni tämän flirttailun kanssa - paljolti juuri tämän ihanan suhteen ansiosta!
Toimii meillä. Tsemppiä kaikille!
hei.
olin omassa ensimmäisessä suhteessa samassa tilanteessa vaikka kaikki oli hyvin seksiä myöten. Mieli vain paloi saamaan kaikkea naisista ympärillä, en onneksi tehnyt itse mitään, tosin ympäristökin oli kovin heterovoittoinen. Kai jotenkin itselletuli tunne että kaikki mistä jäänyt paitsi oli saatava heti takaisin. Omaksi onneksi mieleni tasoittui ja en enää halunnut muita kuin naistani... Niin ja se pettäminen on helppoa, seuraukset eivätniinkään , sen kokeilin sitten vuosia myöhemmin, suhde kesti sen kiitos ymmärtäväisen ja antavaisen puolison.
Et ole vakavissasi tai sitten olet, mutta et riittävästi ja niin, et rakasta. Jos rakastat, sinun ei edes tee mieli muita. Jos rakastat aidosti ja palavasti, sinulle ei tulisi ikinä mieleenkään vilkuilla saati haluta muita. Oisko siis sinun suhteessa kysymyksessä pohjimmiltaan tälläkin palstalla aika ajoin mainostettu suhde, joka pohjautuu vain pääosin järkeen? On siis järkevää olla jonkun (esim. samanikäisen) kanssa, järkevää (esim. taloudellisesti) heittää hynttyyt yhteen ja eikä tarvitse olla ikinä yksin, saa siinä samalla itselleen kaverin. Siis painotan sanaa kaverin. Olet vakavissasi halunnut suhteen ja päättänyt, että tämä on aikuisten oikeasti vakava suhde, mutta joo, sitä aitoa rakkautta ei oikeasti saa eikä voi tilata päättämällä.
Vaikka sinusta tuntuu mukavalle flirttailla, saatat tahtomattasikin satuttaa sellaista, joka haluaisi paljon enemmän, sen vakavan suhteen. Annat ymmärtää, mutta et ymmärrä antaa. Sääli häntä, joka osuu tiellesi, tuhlaa raukkapoloinen aikaansa ja vaivaansa sinuun, jolla ei ole aikomustakaan mihinkään sen enempään, samalla kun voisi siinä vieressä kenties olla se hän, joka haluaisikin jotain paljon enemmän. Voi olla, että vielä rikkoo sydämensä, masentuu, pahimmassa tapauksessa päätyy vielä itsemurhaan tms. Häpeä siis!
Minua hämää eniten se, että en tunnu tuntevan edes oikein syyllisyyttä flirttailusta, mikä on kuitenkin kai väärin. Uskon, että hän ei mitenkään pitäisi siitä.
Oma moraali estää menemästä pidemmälle, mutta tämä jatkuva jano on jotenkin todella häiritsevää.
Housut kuitenkin pysyköön jalassa ja pusut kaukana. Pitää toivoa, että tämä tunne loppuisi jossain kohtaa. Tällä hetkellä vähän masentaa ajatus siitä, että en saisi olla toisten naisten kanssa ikinä. Ehkä sekin helpotta ajallaan.
En kyllä uskoisi, että hänelle kävisi mikään pussailusopimus ja se on ehkä ihan hyväkin, koska pelkään että siitä olisi liian helppo edestä pidemälle.
Ehkä tämä on jonkinlaista jännityksenkaipuuta. Ja olen seksuaalisesti aika aktiivinen ja koen paljon vetovoimaa monenlaisia naisia kohtaan.
Tuollainen "tosi rakkaus ei tunne himoa muita kohtaan" -ajattelu on kyllä täysin hölynpölyä. Ihmiset ovat erinlaisia. Jotkut ihmiset ovat jopa avoimessa suhteessa tai polysuhteessa, enkä menisi vähättelemään rakkautta niissä. Tärkeää on yhteiset sopimukset ja niistä kiinni pitäminen.
"Tuollainen "tosi rakkaus ei tunne himoa muita kohtaan" -ajattelu on kyllä täysin hölynpölyä."
Se kun ei olekaan hölynpölyajattelua, vaan sen jälkeen tulevaa elämäntodellisuutta. Sua nyt tällä hetkellä fantasiat, eli ajatteluvoimat vetävät niin voimakkaasti, ettet voi näin tuntea. Pyri kuitenkin olemaan rehellinen, niin muille kuin itsellesi aika kyllä tulee näyttämään sitten.
Siksi polyamorisuus tai avoin suhde kannattaa. Onhan se kuitenkin ihan tervettä katsella muitakin ihmisiä vaikka suhteessa olisi. Se ei automaattisesti tarkoita seksiä tai ihmeellisiä tunteita.
Polysuhde sopii heille, jotka eivät aidosti rakasta tai eivät ehkä koskaan edes ole elämässään olleet aidosti rakastuneita tai eivät ole koskaan oikeasti kokeneet aitoa rakkautta. Siksipä heillä ei ole tietoa paremmastakaan. Se sopii myös sellaisille, jotka ovat esim. rahan takia naimisissa paremman elintason toivossa.
Polysuhde sopii erinomaisesti sellaisille, jotka haluavat kaveruutta, kumppanuutta, seksiä, jännitystä, vaihtelua, mutta ilman todellisia, ihmeellisiä rakkauden tunteita tai jotka ovat seksiaddikteja. Polysuhde tai avoin suhde sopii ja toimii vain ainoastaan sellaisen kanssa, joka myöskin haluaa polysuhteen tai avoimen suhteen.
Polysuhteessa ja avoimessa suhteessa ei ole kysymyksessä enää sitten pelkkä katselu, kyllä siellä sänkyyn mennään ristiin rastiin, mutta sehän sopii sellaisille, joilla ei ole parempaakaan=) Se sopii myös sellaisille, joilla on tarpeeksi aikaa elämässää pyhittää elämä lukuisille, ei niin tärkeille suhteille. Täytyy siis olla samalla oman elämänsä ajankäytön ja organisoinnin mestari. Toisilla koko elämä saattaakin pyhittyä ristiin rastiin naimisella. Polysuhteessa ja avoimessa suhteessa sovitaan suhteen rajoista ja pelisäännöistä yhdessä, ei siis itsekäästi yksin ja erillään.
Oma mielipiteeni on, että polysuhteessa tai avoimessa suhteessa oleva etsii tyhjälle elämälleen kaiken aikaa täydennystä ja sisältöä täyttämällä se lukuisilla suhteilla. Mikään ei riitä ja koskaan ei oikeasti olla tosissaan rakastuneita. No, toiset ovat vaatimattomampia ja heille riittää suhde kuin suhde ilman sen kummempia tunteita ja kun elämässä ei ole muutakaan elämänsisältöä kuin nuo suhteet. Toiset täyttävät elämänsä lapsilla, lemmikeillä, harrastuksilla, töillä ja opiskelulla, toiset taas naimisella. Toiset taas haluavat vain sen tosirakkauden ja käyttää muutenkin sen aikansa järkevästi.
Kuten mainitsit, kirjoituksesi on tosiaan oma mielipiteesi, ei fakta.
En ole tuollaisissa suhteissa, joten ei omakohtaista tietoa, mutta sen tiedän ettei tuo ole kovin pätevää infoa.
Ainoa oikea asia tuossa oli: "Polysuhteessa ja avoimessa suhteessa sovitaan suhteen rajoista ja pelisäännöistä yhdessä, ei siis itsekäästi yksin ja erillään.". Pätee parisuhteisiinkin. Yleistä tietoa. Mutta jokainen on erilainen ja siinä erilaiset ihmiset.
Turha vähätellä tai alaspäin katsoa tuommoisia suhdemuotoja. Niissä rakkaus ei ole vähäpätöisempi kuin muissakaan. Kaikissa ei myöskään harrasteta edes seksiä, koska kaikki yhdessä polysuhteessa voi olla a-seksuaalejakin.
Olet aivan liian ...järkevä tuon kirjoituksesi kanssa. Eihän sillä saa rakkautta, nimimerkkisi mukaan ;)
Suututtaa ja SOOSOO!!! Tässä ei selkeestikään ole ymmärretty mitä on olla polyamorinen eli poly - moni amoria-rakkauteen viittaava sana eli ihminen joka voi olla romanttisessa rakkaussuhteessa/ tuntee vetoa moneen samaan aikaan. Tää on vähän sama ku sanoin, että lesbosuhde sopii "eivät aidosti rakasta tai eivät ehkä koskaan edes ole elämässään olleet aidosti rakastuneita tai eivät ole koskaan oikeasti kokeneet aitoa HETEROrakkautta" eli suomeksi ihan bullshit. Jokainen olkoon millaisessa suhteessa kenen kanssa vaan jos kaikkia kunniitetaan, mennään lain mukaan jne. kenenkään kykyä rakastaa vähättelemättä. Toisekseen kyllä flirttailu voi kuulua arkeen, jos niin haluaa ja jokainen pari (tai suhteen osapuolet) sopikoon keskenään säännöt. Jos sitten näitten sääntöjen mukaan eläminen alkaa käydä hankalaksi kuten AP:lla voi olla aika tarkastella mitä todella haluaa tässä vaiheessaan elämää.
*sanoisi
Montakohan 100 % heteroa on valmis ryhtymään polyamoriseen suhteeseen jos ei nyt jalkavaimoja ulkomailla lasketa mukaan...Jos nyt vaikka tarkasteltaisiin vain suomalaisia 100 % heteroja niin kuinkahan monta suomalaista heteroa olisi aidosti valmiita polyamorisiin suhteisiin... Tuskin kovin moni. Taitaa olla suurin osa kuitenkin bissejä, ei suinkaan heteroja tai lesboja.
Eihän siinä olisi mikään muu este kuin omistamisenhalu ja mustasukkaisuus. Sama asia.
Ei ole sama asia. Halu omistaa jotain, on halua omistaa jotain.
Mustasukkaisuus on pelkoa, pelon tunne taas on ihmisen alkukantaisimpia tunteita, joka kumpuaa suoraan aivojen limbisestä järjestelmästä. Jatkuvassa pelkotilassa eläminen johtaa vihaan, vihaisuuteen.
On suuri harhaluulo kuvitella joillain keskinäisillä sopimuksilla, säännöillä ja säädöillä kykenevänsä hallitsemaan aivojen alkukantaisimpia osia, mistä tunteet tulevat. Tunteet kuitenkin lopulta aina voittavat, ja määräävät elämän mielekkyyden.
On siinä muitakin asioita kuten ajankäyttö. Harvoilla riittää aikaa monelle ihmissuhteella yhtäaikaa ellei sitten ole elämäntapatyötön eikä ole mitään kiinnostusta työ&opiskeluelämään ylipäätään ikinä... puhumattakaan jos kuvioissa on lapsia. Toisaalta miksi panostaa hirveästi aikaa ja vaivaa tuollaisille ihmissuhteille? Miksi se olisi sen vaivan arvoista?
On siinä myös muutakin. Harva tuntee tuota ideologiaa polyamorisuudesta itselleen mielekkääksi ja harvempi tuntee vetoa polyamorisiin ihmisiin. Jotkut haluavat mielummin olla yksiavioisessa suhteessa aivan vapaaehtoisesti ja eivätkä tunne mustasukkaisuutta, koska siihen ei ole yksinkertaisesti syytä. Kun aidosti ja oikeasti rakastaa ei ole tarvetta eikää edes tule mieleen haluta muita ihmisiä. Kaksi aidosti rakastavaa ihmistä eivät tarvitse välilleen mitään kolmansia pyöriä ja välikäsiä. Kun aito rakkaus puuttuu, yritetään sitä puuttuvaa tunnetta korvata jotenkin muuten mm. hakemalla jännitystä sivusuhteista tai sitten kolmenkimppajutuista. Mitäs eroa on polyamorisuudella ja lukuisilla jalkavaimoilla?