Bipon kohdussa ja vaivana

Hei

Mulle on diagnosoitu bipolar II, joskin sanottu samaan syssyyn ettei kahta samanlaista ole, vaikka saman dg:n alle laitetaan. Minua kiinnostaa vaivan kanssa selviäminen, tästä elämästä kun on vain tämä yksi näytös.

Minun 'ongelma' on stressin saaminen kuriin. Ja se vain tuntuu vaikeutuvan iän myötä. Eikä siinä 'järki auta' kun joku läheinen kuolee, tulee avioero tai jään työttömäksi tms. Stressiä epämääräinen aika, ja sitten, pam, ahdistunut masis, joka vie työkyvyn. Olen miettinyt voinko tälle mitään, vai onko stressi/ahdistuksensäätely mennyt mulla vikaan jo aikaa sitten.

Olen saanut kartoitettua elämäni alkuvaiheet näin varttuneella iällä. Äitini sai lapsivuodepsykoosin jo ennen syntymääni. Sain tuta lääkkeet, joita 60-luvulla käytettiin. Hänelle tuli myös halvaus, joka vei kyvyn hymyillä n. vuodeksi. Minulla on ollut ehkä 15-20 hoitajaa ensimmäisen elinvuoteni aikana. Tuolloin, olen ymmärtänyt, aivot virittyvät asioissa, jotka ovat tärkeitä ihmissuhteiden kannalta ja luottamuksen/itsetunnon kannalta.

Usein saa lukea että unipolaarimasiksen takana voi olla kuvaamani kaltaisia alkuelämän vaikeuksia ja masennusjakson synty samantyayppinen, stressitriggeri.

Kysymykseni on kai se, onko täällä ketään toista joka olisi kokenut samaa. Ei riitä että saibipo geenit, mutta vielä koko annoksen varhaiskehityksen ongelmia.

Miten olette stressinhallintaa opetelleet? Lääkkeiden käyttö kierteen katkaisemiseksi?