Kale pyys mua saunomaan viikonloppuna. Mä en oo varma vielä oonko mä menossa. Mun pitäis käydä neuvottelemassa esimiehen kanssa tällä viikolla. Mulla ei ole sille vieläkään virallisia papereita. Mun pitäis hoitaa noi paperiasiat, että ei tulis tätä tilannetta kun kaikki rahat on menny noihin ravihevosrasvoihin. Mä olen viidettä viikkoa paskana. Tänään mä sentään lähdin pienelle lenkille eikä tota selkää koskenut.
Pikiä mä en ole päässyt morjestamaan vähään aikaan. Se on varmaan jo unohtanu mut. Jos se koskaan on edes muistanut. Ehkä mun pitäis käyttäytyä rekkamiehen tavoin, ja näyttää sille mun rekkis, että se varmast muistaa mun olemassaolon. Sillä käy paljon miesasiakkaita. Tietyistä syistä. Käy siellä naisetkin. Sen leivokset on niin hyviä.
Mun on pakko ryhdistäytyä ton selän kanssa, ja yrittää lähtä käymään siellä. Jos mä peitän mun huonovointisuuden siistin ulkokuoren alle. En mä ulkonäöllisistä syistä sitä edes tee. Mä pukeudun nykyään paljon paremmin koska mä yhtenä päivänä muistin ne aamut kun jakso herätä uuteen päivään, ja lähtä töihin, asioille, seurustelemaan tai ihan mitä vaan. Silloin mulla tuli luonnostaan kaikki hommat. Mä mietin silloin yhtenä päivänä, että en mä edes enää muista miltä se tuntuu. Sit mä vedin paremmat kuteet päälle. Mä toivon, että mä sitä kautta muistaisin miltä tuntu uskoa johonkin. Merja puhu joskus, että ulkopuolelta tuleva ärsyke aiheuttaa ihmisessä tietyn vasteen, sit sisältä päin tietyn vasteen, mut loppujen lopuks ihminen on niin suljettu, että jossain vaiheessa ne vasteet on samat. Se puhui jostain sammakoista joiden sydämeen laitettiin adrenaliinia. Mulle pukeutuminen on nykyään vähän kuin se adrenaliini, se tulee vaan ulkoa päin. Sama vaste toivottavasti.
Kohta on jo joulu. Kale varmaan ryyppää ne joulupyhät. Mun tekis mieli kaivaa se Tainan poisheittämä lahja tuolta kaapista, ja viedä se Tainalle kun se on yksin. Sanoa, että erois Kalesta tai sen juhlat menettää pikkuhiljaa merkityksensä. Taina saattaa päätyä samaan kun mä. Vuosien päästä se pukeutuu toiseksi ja miettii mitä sille tapahtu. Vaikka eihän meillä Pirjon kanssa sellaista ollut. Pirjo ei tehny mitään.
Mitähän Piki tekee jouluna. Mä oon sillä tuulella, että mä meen moikkaamaan sitä. Se varmaan kertoo mulle, että se on tavannu jonkun, ja se viettää joulun sen kanssa. Sitte mä istun yksin mun paremmissa vaatteissa. Mun tekis mieli mennä sinne kahvilaan ja potkaista Pikiä naamaan. Mä vihaan näitä päiviä kun mä vihaan kaikkea mitä mä rakastan. Firman pikkujouluihin mua ei varmaan edes kutsuta. Esimies on niin perseeseen ammuttu karhu.
Pikiä mä en ole päässyt morjestamaan vähään aikaan. Se on varmaan jo unohtanu mut. Jos se koskaan on edes muistanut. Ehkä mun pitäis käyttäytyä rekkamiehen tavoin, ja näyttää sille mun rekkis, että se varmast muistaa mun olemassaolon. Sillä käy paljon miesasiakkaita. Tietyistä syistä. Käy siellä naisetkin. Sen leivokset on niin hyviä.
Mun on pakko ryhdistäytyä ton selän kanssa, ja yrittää lähtä käymään siellä. Jos mä peitän mun huonovointisuuden siistin ulkokuoren alle. En mä ulkonäöllisistä syistä sitä edes tee. Mä pukeudun nykyään paljon paremmin koska mä yhtenä päivänä muistin ne aamut kun jakso herätä uuteen päivään, ja lähtä töihin, asioille, seurustelemaan tai ihan mitä vaan. Silloin mulla tuli luonnostaan kaikki hommat. Mä mietin silloin yhtenä päivänä, että en mä edes enää muista miltä se tuntuu. Sit mä vedin paremmat kuteet päälle. Mä toivon, että mä sitä kautta muistaisin miltä tuntu uskoa johonkin. Merja puhu joskus, että ulkopuolelta tuleva ärsyke aiheuttaa ihmisessä tietyn vasteen, sit sisältä päin tietyn vasteen, mut loppujen lopuks ihminen on niin suljettu, että jossain vaiheessa ne vasteet on samat. Se puhui jostain sammakoista joiden sydämeen laitettiin adrenaliinia. Mulle pukeutuminen on nykyään vähän kuin se adrenaliini, se tulee vaan ulkoa päin. Sama vaste toivottavasti.
Kohta on jo joulu. Kale varmaan ryyppää ne joulupyhät. Mun tekis mieli kaivaa se Tainan poisheittämä lahja tuolta kaapista, ja viedä se Tainalle kun se on yksin. Sanoa, että erois Kalesta tai sen juhlat menettää pikkuhiljaa merkityksensä. Taina saattaa päätyä samaan kun mä. Vuosien päästä se pukeutuu toiseksi ja miettii mitä sille tapahtu. Vaikka eihän meillä Pirjon kanssa sellaista ollut. Pirjo ei tehny mitään.
Mitähän Piki tekee jouluna. Mä oon sillä tuulella, että mä meen moikkaamaan sitä. Se varmaan kertoo mulle, että se on tavannu jonkun, ja se viettää joulun sen kanssa. Sitte mä istun yksin mun paremmissa vaatteissa. Mun tekis mieli mennä sinne kahvilaan ja potkaista Pikiä naamaan. Mä vihaan näitä päiviä kun mä vihaan kaikkea mitä mä rakastan. Firman pikkujouluihin mua ei varmaan edes kutsuta. Esimies on niin perseeseen ammuttu karhu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä vihaan näitä päiviä kun vihaan kaikkea mitä rakastan. 2 päivää minulla ollut tollanen olo. Ei mee ohi, vaikka kuinka yritän.
Ei mee ohi, ei. Ja joskus ne päivät venyy vuosiksi.