mä en halua enää tuntea itteäni läskiks (vaikka muut sanoo et oon laiha), mä haluun nähdä itteni realistisena. mä haluun syödä, antaa itteni tunte et ruoka on ihana asia, ei koko elämä. mä haluun ajatella jotain muuta kun kiloja ja kaloreita. mä en haluu enääahdistua vaa'asta, miettiä mitä söis, mitä ei saa syödä, millon söis ym. kroppa ei enää sulata ruokaa kunnolla vaan ateriat tulee oksennuksena ulos, vatsaan sattuu aina kun syö.
mä haluun parantua, mä en enää jaksa. mä satutan kaikkia mun läheisiä, oon ilkee ja valehtelen., itsekkäänä tuijotan omaa napaani ja pilaan kaiken. tulevaisuus edessä mut mä rikon mun kropan. sukellan vaan yhä syvemmälle omaan maailmaani ja eristäydyn. kaikki on niin huolissaan, niin mäkin alan.
anoreksia (=lääkärin diagnoosi tälle mun käyttäytymiselle) hakkaa päässä:"läski, läski läski! sä et kyl nyt luovuta! se on vielä viis kiloa, sit oo sopiva, ihana ja tyytyväinen kroppaas. mun avulla hallitset kaiken, oot mielihalujen yläpuolella, puhdas ja ihana. sun täytyy jatkaa, älä anna periks tai sä et oo mitään". mä osaan jo tunnistaa millon kyse on sairaan mielen ajatuksista ja millon se oon mä ite...jos tajuutte.
mä en halua lihota! mä haluun jättää tähän. tää ei oo terveydelle haitallinen paino(siis oikeesti!). mä haluun itteni takasin, mut jäädä tähän kroppaan!
pahaa oloani vain purin ulos....-windi-
mä haluun parantua, mä en enää jaksa. mä satutan kaikkia mun läheisiä, oon ilkee ja valehtelen., itsekkäänä tuijotan omaa napaani ja pilaan kaiken. tulevaisuus edessä mut mä rikon mun kropan. sukellan vaan yhä syvemmälle omaan maailmaani ja eristäydyn. kaikki on niin huolissaan, niin mäkin alan.
anoreksia (=lääkärin diagnoosi tälle mun käyttäytymiselle) hakkaa päässä:"läski, läski läski! sä et kyl nyt luovuta! se on vielä viis kiloa, sit oo sopiva, ihana ja tyytyväinen kroppaas. mun avulla hallitset kaiken, oot mielihalujen yläpuolella, puhdas ja ihana. sun täytyy jatkaa, älä anna periks tai sä et oo mitään". mä osaan jo tunnistaa millon kyse on sairaan mielen ajatuksista ja millon se oon mä ite...jos tajuutte.
mä en halua lihota! mä haluun jättää tähän. tää ei oo terveydelle haitallinen paino(siis oikeesti!). mä haluun itteni takasin, mut jäädä tähän kroppaan!
pahaa oloani vain purin ulos....-windi-
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samantapaisia ajatuksia.. Päässä vaan hakkaa ajatus isoista reisistä ja hirveestä mahasta.. olo on ihana kun huomaa laihtuneensa, vaikka ihan vahingossakin. Syömistä pitää ajatella ja kun syö, tulee huono olo ja masentuu.. vaikka terkkarikin sanoi jo ennen kuin laihduin viikossa 2,5kg, että olen hoikka, niin tuntuu että saisin laihtua.. lisää ja lisää.. Vaikka tietää mitä siitä voi pahimmillaan seurata, ja senkin ettei siitä pääse välttämättä halutessaan eroon. Tuntuu vain siltä että pystyy hallita itsensä, antaa vain mennä tiettyyn pisteeseen ja se on siinä. En ole oksentanut.. vielä. sitäkin olen miettinyt eikä se kaukana ole ollut.. En ole myöskään lääkärille mennyt.
Tämä on tietynlaista huomionkipeyttä.. ainakin minun kohdallani.. ajattelua ettei kelpaa sellaisenaan, laihana on kaunis ja parempi. Vaikka vaarana on menettää kauneutensa. En halua myöntää että minulla olisi mikään.. Eikä toisaalta siltä tunnu, todellisuus on aika epäselvä käsite jollain tapaa.. Välillä päässä käy ajatus siitä että turhaan murehdin, olen lihava anorektikoksi. Ehkä olenkin..
Olen ujo eikä se paranna asiaa. Pahentaa vaan. En uskalla olla itseni.. Kai tämä tästä menee ohi.. luulisin.. Olis vaan kiva olla kesällä kauniina ja laihana.. niin kuin kaunis & laiha olisivat erottamaton pari.. joita ei erikseen tapaa.. vaikkei näin ole. Tosiaankaan.
Kaikki on kai alkanu masennuksesta. Kaikesta paskasta mitä on sattunu. Itsensä syyllistämisestä.. En tiedä.. Huomion kipeyttä.. Kaiken keskellä..
--sky--
Heippa, etenkin windi ja sky!
Teijän kahen ajatukset on samanlaisia kuin mulla, ja ajattelin että olis kiva jos mailaisitte mulle. Vaihdettaisiin ajatuksia ja kokoemuksia.
Onnellista uutta vuotta!
os. [email protected]
t. Olivia