Pahin kauhutarinani sattui minulle lapsena. Mummoni asui yksin vanhassa rintamamiestalossa pienellä paikkakunnalla. Kävin lapsena usein yksin hänen luonaan kylässä. Mummon talossa oli aina outoja ääniä ja nitinöitä ja mummo sanoi, että ne olivat ystävällisiä henkiä eikä pahoja kummituksia.
Minä nukuin normaalisti yläkerran vierashuoneessa, jonka yhteydessä oli oma pieni vessa. Lisäksi yläkerrassa oli varastotilaa, joka oli täynnä pölyistä roinaa vuosikymmenien varrelta. Eräänä yönä heräsin outoon rapinaan ja kolinaan. Ulkona ei ollut tuulinen sää, mutta kuulosti silti kuin puun oksa olisi hakannut seinää vasten. Äänet olivat mummolassa normaaleita, enkä niistä siksi erityisesti pelästynyt. Koitin vain muistella että ei täällä ole kummituksia.
Olin vielä hereillä ja makasin sängyssä selällään silmät auki. Yhtäkkiä tuli ja tapahtui jotain pelottavaa, jota voin lähinnä kuvata käänteiseksi sähkökatkoksi. Kaikki valot ja laitteet tuntuivat menevän itsestään päälle. Televisiosta kuului alakerrasta kohinaa ja herätyskelloni radio meni päälle. En nähnyt juuri mitään, koska silmäni olivat tottuneet pimeään ja nyt sattui pitää niitä auki. Hapuilin kelloradion pois päältä ja kuulin samalla kun mummoni huusi alakerrasta "Menkää pois täältä!". Pelkäsin todella pahasti, että nyt jotain kauheaa oli tapahtumassa. En uskaltanut tehdä mitään, makasin vain peiton alla.
Televisio hiljeni hetken kuluttua ja kaikki tuntui olevan rauhoittunut. Ajattelin käydä sammuttamassa valon. Tulin pois peiton alta ja hätkähdin, kun näin, että mummo seisoi oven suussa paikoillaan ja tuijotti seinään. Samassa valo sammui itsestään ja kun silmäni olivat taas hetken kuluttua tottuneet hieman pimeään ei ovella ollut enää ketään. Menin taas paiton alle, koska siellä tuntui turvallisimmalta, enkä uskaltanut tehdä mitään tai liikahtaakaan. Ajattelin koko loppuyön mummoani ja mikä häneen oli mennyt. Mielikuvitukseni alkoi lentää ja olin jo varma, että kummitus oli kaapannut hänen ruumiinsa.
Nukahdin jossain vaiheessa ja heräsin aamulla, kun ulkona oli jo valoisaa. Menin alas, ja mummo oli keittiössä istumassa. Kysyin häneltä, että muistiko hän että yöllä olisi tapahtunut jotain. Mummo ei vastannut ensin mitään, vastasi sitten kovalla äänellä, että mitään ei ole tapahtunut ja että minun olisi aika lähteä kotiin. Mummo haparoi ylös ja kävi soittamassa äidilleni, että tämä tulisi hakemaan minut. En puhunut mummon kanssa mitään ennen lähtöäni eikä hän tarjonnut minulle aamupalaa. Hän vaikutti olevan aivan pois tolaltaan.
En enää tämän tapauksen jälkeen käynyt kertaakaan yksin mummolassa, eikä mummo pyytänyt minua käymään.
Minä nukuin normaalisti yläkerran vierashuoneessa, jonka yhteydessä oli oma pieni vessa. Lisäksi yläkerrassa oli varastotilaa, joka oli täynnä pölyistä roinaa vuosikymmenien varrelta. Eräänä yönä heräsin outoon rapinaan ja kolinaan. Ulkona ei ollut tuulinen sää, mutta kuulosti silti kuin puun oksa olisi hakannut seinää vasten. Äänet olivat mummolassa normaaleita, enkä niistä siksi erityisesti pelästynyt. Koitin vain muistella että ei täällä ole kummituksia.
Olin vielä hereillä ja makasin sängyssä selällään silmät auki. Yhtäkkiä tuli ja tapahtui jotain pelottavaa, jota voin lähinnä kuvata käänteiseksi sähkökatkoksi. Kaikki valot ja laitteet tuntuivat menevän itsestään päälle. Televisiosta kuului alakerrasta kohinaa ja herätyskelloni radio meni päälle. En nähnyt juuri mitään, koska silmäni olivat tottuneet pimeään ja nyt sattui pitää niitä auki. Hapuilin kelloradion pois päältä ja kuulin samalla kun mummoni huusi alakerrasta "Menkää pois täältä!". Pelkäsin todella pahasti, että nyt jotain kauheaa oli tapahtumassa. En uskaltanut tehdä mitään, makasin vain peiton alla.
Televisio hiljeni hetken kuluttua ja kaikki tuntui olevan rauhoittunut. Ajattelin käydä sammuttamassa valon. Tulin pois peiton alta ja hätkähdin, kun näin, että mummo seisoi oven suussa paikoillaan ja tuijotti seinään. Samassa valo sammui itsestään ja kun silmäni olivat taas hetken kuluttua tottuneet hieman pimeään ei ovella ollut enää ketään. Menin taas paiton alle, koska siellä tuntui turvallisimmalta, enkä uskaltanut tehdä mitään tai liikahtaakaan. Ajattelin koko loppuyön mummoani ja mikä häneen oli mennyt. Mielikuvitukseni alkoi lentää ja olin jo varma, että kummitus oli kaapannut hänen ruumiinsa.
Nukahdin jossain vaiheessa ja heräsin aamulla, kun ulkona oli jo valoisaa. Menin alas, ja mummo oli keittiössä istumassa. Kysyin häneltä, että muistiko hän että yöllä olisi tapahtunut jotain. Mummo ei vastannut ensin mitään, vastasi sitten kovalla äänellä, että mitään ei ole tapahtunut ja että minun olisi aika lähteä kotiin. Mummo haparoi ylös ja kävi soittamassa äidilleni, että tämä tulisi hakemaan minut. En puhunut mummon kanssa mitään ennen lähtöäni eikä hän tarjonnut minulle aamupalaa. Hän vaikutti olevan aivan pois tolaltaan.
En enää tämän tapauksen jälkeen käynyt kertaakaan yksin mummolassa, eikä mummo pyytänyt minua käymään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Viikon päästä mun ei kannata lukea kummitusjuttuja, asun nimittäin yksin sitten
Hyvä tärinä eiku tarina.
vaan minun asunnossani. Joku täällä on joka kulkee, tai oikeammin tiedän kuka, sivelee poskeani viileällä kädellään, kulkee ohitseni viileä ilmavana perässään. Kulkee vintillä, tulee hiljaa rappuset alas, viileänä viimana, ei metelöi muuten kuin joskus, silloin kun ilmeisesti potkii sitä jalkapalloa mitä oli tykännyt pelata.
Muutamat ihmiset eivät enää tule edes talooni, he, jotka pelkäävät kun jotain ovat kokeneet.
En pelkää, sillä meille molemmille on talossani tilaa.
Jonkun lapsen henki varmaankin, leikkii pallolla.
Näin on. Pieni lapsi on kuollut tapaturmaisesti 9 vuotiaana. Nimenkin tiedän, mutta en kerro.
Osa tämän aiemmista asukkaitakaan ei suostu tulemaan talooni sisälle. En tiedä miksi sillä ei ole mitään pahaa saanut aikaan, vaan kulkee tekemättä kenellekkään mitään pahaa.
En ymmärrä kans miks ei uskalla tulla. Katsoneet varmaan liikaa kauhuleffoja, joissa on vaan demoneita ja sen sellasia.
Olen kerran nänyt yöllä kasvottoman mustakaapuisen olion. Jäi ikuinen trauma.
kyllä pelottaa ja samalla tippui housut niin jätin lukematta loppuun
oijoi kuulostaa että tämä oli minun mummolassa, voin sanoa että se talo on kyllä hemmetin pelottava, kaverinikin meni siellä yläkerrassa paniikkiin pelkästään kun näytin vanhoja tavaroita hänelle ja hän soitti hätänumeroon
monesti myös putket alkavat lorisemaan aivankuin joku laskisi alakerrassa vettä vaikkei siellä ole ketään.. huihuiii
ja monesti vintin ovet aukeilevat itsestään jne. ja ihmettelee että kuka siellä on? vaikka olisi yksin koko talossa.
lisäksi taloon on kätkettu laatikoittain kuvia erilaisista hautajaisista joissa mummo oli vieraillut elämänsä aikana.