Olen 20 v. työkyvyttömyyseläkeläinen. Liian nuori mihinkään mummopiireihin, liian syrjäytynyt samanikäisille. Kärsin jatkuvasti kivuista ja säryistä ja sairauteeni kuuluu myös liikuntarajoitteita. Se kaikki vetää mielen matalaksi ja vaikeuttaa muutenkin sosiaalista elämää. Haaveilen etenkin vaimosta ja lapsista, mutta pelkkä kaverikin olisi kiva. Haaveeksi sekin jää. Hyvä jos selviän hengissä edes kolmekymppiseksi. Usein tuntuu siltä ettei selkä enää kestä alati kasvavien miestissieni painoa, mutta tässä sitä vielä sinnitellään.
Nuoren työkyvyttömyyseläkeläisen yksinäinen elämä
so.lonely
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi raukkaa.
Eikä mitä. Tsemppiä.