Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain tekstit muistuttavat henkilökohtaisen uskon ja valvomisen tärkeydestä. Kun kaikkeuden Herra saapuu kirkkaudessaan enkeleineen ja istuu kunniansa valtaistuimelle, jokaisen on tultava tuomiolle. Silloin erehtymätön tuomari jakaa ihmiset kahteen joukkoon. Yksin Jumala tietää, milloin maailmalle tulee loppu.
Armollinen Jumala
Jumala on vanhurskas ja oikeamielinen, mutta myös armollinen. ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Jumala ei lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan vaan pelastamaan maailman. (Joh. 3:16–17.) Tämän lahjavanhurskauden ihminen voi omistaa vain uskolla.
Vapahtaja lähetti seuraajansa Jumalan valtakunnan työhön: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:15–16.) Hän lupasi: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt. 28:20).
Kristuksen työ maailmassa jatkuu hänen seurakunnassaan Pyhän Hengen työnä (KO 1948 44). Eksyneitä kutsutaan tänäänkin takaisin Jumalan valtakuntaan, Isän kotiin.
Palkkaa ei voi ansaita
Voittajat pääsevät omistamaan valtakunnan, joka on ollut heille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Kunnian Herra kertoo näille itsessään kelvottomuutta tunteville, miten he ovat häntä palvelleet: ”Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Elävän uskon ensimmäinen hedelmä, rakkaus, on lähtöisin Jumalasta.
On arvokasta ja oikein palvella ja tehdä hyvää kaikille. Kristityn velvollisuus on rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään ja rukoilla vihamiestenkin puolesta. Se on Jumalan tahto. Mutta taivasosuutta ei yksikään ihminen voi omilla töillään ansaita eikä niillä puolustaa itseään. Ainoa Jumalalle kelpaava teko on lahjana saatu usko Vapahtajaan ja hänen sovitustyöhönsä (Joh. 6:29). Raamatun mukaan ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, Jeesuksen Kristuksen tähden.
Uskossa valvoen
Tuomiosunnuntain teksti pysäyttää ja vavahduttaa: olenko minä valmis Jumalan eteen? Ainut turvamme on Jumalan Pojan valmistama pyhyys ja puhtaus, jota omistetaan sydämen uskolla. Siksi on tärkeä hoitaa uskoa ja tallentaa sitä hyvässä ja loukkaamattomassa omassatunnossa Jumalan ja ihmisten edessä (1. Tim. 1:18–19).
Kilvoituksen matkalla tarvitsemme Jumalan sanan neuvoja, sakramentteja, rukousta ja uskovaisten yhteyttä. Evankeliumin hoidon alla saamme turvallisesti luottaa siihen, että olemme Kristuksen ansion tähden valmiita suureen hääjuhlaan, tulkoon lähtömme yksin tai yhteisesti. Armopalkka maksetaan perillä taivaassa.
Rohkaiskoot jokaista kaidan tien kulkijaa Jeesuksen sanat: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun” (Ilm. 2:10).
Armollinen Jumala
Jumala on vanhurskas ja oikeamielinen, mutta myös armollinen. ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Jumala ei lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan vaan pelastamaan maailman. (Joh. 3:16–17.) Tämän lahjavanhurskauden ihminen voi omistaa vain uskolla.
Vapahtaja lähetti seuraajansa Jumalan valtakunnan työhön: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:15–16.) Hän lupasi: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt. 28:20).
Kristuksen työ maailmassa jatkuu hänen seurakunnassaan Pyhän Hengen työnä (KO 1948 44). Eksyneitä kutsutaan tänäänkin takaisin Jumalan valtakuntaan, Isän kotiin.
Palkkaa ei voi ansaita
Voittajat pääsevät omistamaan valtakunnan, joka on ollut heille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Kunnian Herra kertoo näille itsessään kelvottomuutta tunteville, miten he ovat häntä palvelleet: ”Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Elävän uskon ensimmäinen hedelmä, rakkaus, on lähtöisin Jumalasta.
On arvokasta ja oikein palvella ja tehdä hyvää kaikille. Kristityn velvollisuus on rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään ja rukoilla vihamiestenkin puolesta. Se on Jumalan tahto. Mutta taivasosuutta ei yksikään ihminen voi omilla töillään ansaita eikä niillä puolustaa itseään. Ainoa Jumalalle kelpaava teko on lahjana saatu usko Vapahtajaan ja hänen sovitustyöhönsä (Joh. 6:29). Raamatun mukaan ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, Jeesuksen Kristuksen tähden.
Uskossa valvoen
Tuomiosunnuntain teksti pysäyttää ja vavahduttaa: olenko minä valmis Jumalan eteen? Ainut turvamme on Jumalan Pojan valmistama pyhyys ja puhtaus, jota omistetaan sydämen uskolla. Siksi on tärkeä hoitaa uskoa ja tallentaa sitä hyvässä ja loukkaamattomassa omassatunnossa Jumalan ja ihmisten edessä (1. Tim. 1:18–19).
Kilvoituksen matkalla tarvitsemme Jumalan sanan neuvoja, sakramentteja, rukousta ja uskovaisten yhteyttä. Evankeliumin hoidon alla saamme turvallisesti luottaa siihen, että olemme Kristuksen ansion tähden valmiita suureen hääjuhlaan, tulkoon lähtömme yksin tai yhteisesti. Armopalkka maksetaan perillä taivaassa.
Rohkaiskoot jokaista kaidan tien kulkijaa Jeesuksen sanat: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun” (Ilm. 2:10).
Vastaukset 11
Vanhimmat
En jaksanut tai kiinnostunut lukemaan muuta kuin otsikon.
Mutta kysyn: Mitä eroa on kannaltasi sillä kuoletko maailmanlopussa vai ennen sitä?
Sama kysymys muiden kannalta? Pitääkö ihmisen varautua kuolemaan eritavalla riippuen kummassa vaihtoehdossa kuolee?
ole minun kannaltani eroa, kuolenko maailmanlopussa vaiko ennen sitä. Tarkasti ottaenhan ne ihmiset, jotka ovat elossa maailmanlopun hetkellä, eivät kuole lainkaan, vaan Jumalan lapset luineen ja lihoineen pääsevät taivaan kotiin ja epäuskoiset niin ikään luineen ja lihoineen viskataan helvettiin. Kuitenkin maailma siis tuona päivä ja hetkenä loppuu.
Sehän on aikamoinen kohahdus kun kaikki historian aikana kuolleet nousevat haudoistaan. Eiväthän he - vaikka olisivat kuolleet miljooniakin vuosia sitten - ole edes tienneet, kuinka "pitkä" se uni oli, koska eihän unen pituudella ole merkitystä, vaan vain heräämisellä. Kaikilla ei ole edes hautaa, koska niithän on ihmisiä mädäntynyt sotatantereille, hukkunut meriin ja ruumiita on kasapäin poltettukin. Jumalalle, joka kaiken on tyhjästä sanallaan luonut, ei tietenkään ole mahdotonta koota koko roska tuosta noin vain taas kasaan ja ykskaks kasaan ja toimittaa sitten viimeinen tuomio.
uni - aikka siis unen pituudella ei olekaan merkitystä vaan vain heräämisellä on merkitystä - on rauhaa ja lepoa, eräänlaista taivaallisen ilon esimakus uskossa nukkuneille, mutta epäuskossa elämästä poistuneille se on painajaista, kauheaa tuomion odotusta.
On sinullakin uskomukset, heh!
Minun Jumalani sen sijaa ei ole mikään järjellinen pelle joka pelaisi tuollaista järjellä ymmärrettävää peliä, VAAN Hän on paljon viisaampi. Niin viisas että osasi rakentaa kaikkeuden ja jopa kaikkeuteen toiseuden ikään kuin itsensä vastapainoksi, nimittäin ihmiselle järjen.
Syytä ei kerro, ja yhdestä syystä = nimittäin ihminen ei ymmärtäisi, vaan sekoaisi. Siinä on Jumalan ja järjen ero.
Ihminen ei ymmärrä, ei tarvitse ymmärtää. Usko taas on aivotoimintaa ja on turvallisuuden tunteen hakemista ymmärtämättömyyteensä edessä.
Ole hyvä.
maailmanloppu tulisi aloituksessa kuvatulla tavalla niin sanoisitko sillin "heh"?
loppua tarttis varmaan tehdä jotakin näille maahan tunkeutuneille muslimipyllistelijöille ja terroristeille...
Jos tulisi kertomallasi tavalla niin se olisi tapahtuva muusta syystä kuin sinun satusi perusteella. Eli perustuisi arvaamiseen ;)
Nimittäin ihmisellä ei ole mitään hajua mitä tapahtuu kuoleman jälkeen - ei järki voi sitä tietää ja usko on järjen toimintaa kuin mikä tahansa.
Sinä olet saanut päähäsi, että ihminen muka olisi jotenkin järkevä? Taikka että ihmisen niin sanotulla järjellä muka olisi jotakin merkitystä suhteessa Jumalaan?
noinkin.. Tässä sanottuhan on siis kristillisen uskon mukainen käsitys.
Noilla Mekkaan päin pyllistelijöillä taas on erilaisia käsityksiä.
Olet kyllä oikeassa siinä, että "järkeilemällä" ja "järjen kautta" emme voi tietää mitään kuoleman jälkeisestä elämästä, emme edes sitä, onko sitä vai eikö ole. Se onkin uskon asia.
Usko parhaimmillaan voi kuitenkin antaa ihmiselle rauhan tässä elämässä ja kuolemassa sitten toivon paremmasta.
Kesitas-veijari sotkea tämänkin ketjus aamulla? Ja pelvolla ja vavistuksella odottelemme vielä viisi tuntia ja kahdeksantoista minuuttia kunnes melperi vihanpuskauksillaan mitötöi maailmanlopun.
lo jo 8.20 eikä melperi ole vieläkään saapunut mitätöimään maailmanloppua...