""Nyt puhuttu suomi on hyvin erilaista kuin 100 vuotta sitten. Tai 200 vuotta sitten. Puhumattakaan verrattuna siihen suomeen, jota puhuttiin 600 vuotta sitten. Viime keväänä ilmestyi Ilari Aallon ja Elina Helkalan kirja Matkaopas keskiajan Suomeen (Atena), jossa on mainittu vanhin tunnettu suomenkielinen lause.
Kirjan mukaan se on peräisin 1400-luvun alusta, jolloin Turun piispa opetti saksalaista pyhiinvaeltajaa. Se menee näin:
– Mÿnna tachton gernast spuho somen gelen Emÿna daÿda.
Eli:
– Minä tahdon kernaasti puhua suomen kielen, (mutta) en minä taida.
Aika ymmärrettävää tänäkin päivänä. Suomi oli vaikea kieli ennenkin.
Kirjan mukaan keskiajan suomalainen olisi kuunnellut nykyajan kirjakieltä huuli pyöreänä. Eri puolilla suomea puhuttiin hyvin erilaisia murteita, joihin lainattiin surutta sanoja muista kielistä.
– Monin paikoin puhutaan iloisesti sekaisin suomea, ruotsia, alasaksaa, viroa tai saamea, ja monet suomalaisista osaavat useampaa kuin yhtä kieltä, kirjassa kerrotaan.
Suomalaiset eivät kirjan mukaan osanneet ääntää vierasperäisiä konsonantteja b, d, f tai g. Erityispiirteenä mainitaan suomalaisten tapa pitkittää sanoja. Esimerkkimuodot kuulostavat tutulta edelleen.
– He puhuvat veneen sijasta veneheestä ja käyvät kirkon sijaan kirkkohon. Myös verbejä voidaan venyttää: tultihin syömähän.""
Kirjan mukaan se on peräisin 1400-luvun alusta, jolloin Turun piispa opetti saksalaista pyhiinvaeltajaa. Se menee näin:
– Mÿnna tachton gernast spuho somen gelen Emÿna daÿda.
Eli:
– Minä tahdon kernaasti puhua suomen kielen, (mutta) en minä taida.
Aika ymmärrettävää tänäkin päivänä. Suomi oli vaikea kieli ennenkin.
Kirjan mukaan keskiajan suomalainen olisi kuunnellut nykyajan kirjakieltä huuli pyöreänä. Eri puolilla suomea puhuttiin hyvin erilaisia murteita, joihin lainattiin surutta sanoja muista kielistä.
– Monin paikoin puhutaan iloisesti sekaisin suomea, ruotsia, alasaksaa, viroa tai saamea, ja monet suomalaisista osaavat useampaa kuin yhtä kieltä, kirjassa kerrotaan.
Suomalaiset eivät kirjan mukaan osanneet ääntää vierasperäisiä konsonantteja b, d, f tai g. Erityispiirteenä mainitaan suomalaisten tapa pitkittää sanoja. Esimerkkimuodot kuulostavat tutulta edelleen.
– He puhuvat veneen sijasta veneheestä ja käyvät kirkon sijaan kirkkohon. Myös verbejä voidaan venyttää: tultihin syömähän.""
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lapissa löytyy sanoja joita puhekielessä käytetään jotka kuulija huomaa äkkiä, murteet muutenkin erottaa varsin maaseudulla kaupungeissa puhe
on jotakuin samanlaista.