Eli pitäskö meikän nyt kouluttautua hitsariksi vai lukio yliopisto. Lukeminen on helppoa mulle mutta metallialan hommat kiinnostaisi. Paljonko hitsari tienaa kuukaudessa, onko yli 3k/kk? Jos on sen alle niin enpä sitten tiedä että kannattaako kun toisaalta tykkäisin saada hyvää palkkaa eikä tosiaan pitkhkö opiskelu ole este..
Hitsariksi vs lukio
ysiluokkalainen
23415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Suosittelen sitä lukio yliopisto, jos yhtään lukeminen ja teoria maistuu.
Joo "gradua" vaan tekeen niitähän on Suomi väärällään! Kuka nyt työllä itseensä rasittais. Sitä paitsi hitsariks ei opita koulussa, se on pitkätie työelämää yhdistettynä kädentaitoon. Nimim: 30vuotta metallihommia
Gradun teko on sata kertaa haastavampaa kuin jonkun hitsaaja-apinan työ.
Jatka sinä vaan ihan rauhassa sitä vessalukemisen kirjoittamista, voit sitten pyyhkiä perseesi sillä kun se on valmis.
Ja jos olet nainen, bukeudu burghaan ja heittäydy käännynnäiseksi.
Ja palkka on tekijänsä taitojensa mukainen!
Mistä näitä korkea...korkekouluoppineita kumpuaa?Lukevat päänsä sekaisin ja tulevat sitten siivoamaan pajojen nurkkia.
Pelkkä yliopistoon meno ja gradun työstäminen ei tuo töitä, vaan pitää osata verkostotuitua. Itse en sitä osanut. Nyt ikää 43 ja työtön, ylikoulutettu luuseri, jota ei edes oteta oikeisiin hanttihommiin kun kokemusta vain paperinpyörittelystä.
Hitsarit on tunnetusti happikaapissa eläke ehtoolla.
"Gradun teko on sata kertaa haastavampaa kuin jonkun hitsaaja-apinan työ."
Niin on hitsareita ja hitsareita! Eräässäkin vientiyrityksessä talon paraspalkkasimmat jätkät on hitsareita, ohittavat palkassa toimarinkin!
Toki työ on vaativaa ja raskastakin ei siinä eurot helpolla tule, mutta jos on taitoo halua oppia ja motivaatio kohillaan siitä vaan.
Tuo on niin totta, että on "hitsareita" ja hitsareita. Levyseppähitsarit on niitä "hitsareita". Vaativammat hitsaustyöt on sitten erikseen.
Itse lukion käyneenä ja sieltä yliopistomaailmaan kahlanneena suosittelen miettimään, haluatko olla kaksikymppisenä jonkun alan ammattilainen ja työelämässä vai 32-vuotiaana edelleen yliopistossa "tutkimassa" jotain ilman mitään oikeaa työkokemusta?
Seuraava tarina perustuu melko lailla todellisuuteen, hieman kärjistäen. Kaksikymppisellä hitsaajalla on melko varma työpaikka ja hyviä hitsaajia tarvitaan aina, joten niiden työnantajien välillä voi hyvinä aikoina kikkailla jos ei työ jossain pajassa maistu. Alussa palkka ei ole kummoinen ja välillä hitsaajan työ voi olla yksitoikkoista. Mutta palkka nousee, jos tietää mitä tekee (työnantajia on monenlaisia). Hyvällä hitsaajalla on hyvässä lykyssä 32-vuotiaana jo asunto ja autolaina (sitä on kyllä aina) maksettuna, kun taas "tutkijalla" on takanaan työkokemusta todellisesta maailmasta se nolla päivää, opiskelijaboksi Jakomäessä ja niskassaan pahimmillaan muhkea opintolaina.
Yhtenä aamuna bussissa matkalla yliopiston kirjastoon tajuatkin, ettei ketään kiinnosta tekemäsi tutkimus, siitä kirjoittamasi julkaisut tai ylipäätään se aihe, jonka ympärillä olet tuherrellut parhaan nuoruutesi. Akateemisia kynänpyörittelijoitä on työkkäri tulvillaan, vaikka olisi millainen tohtorinhattu päässä ja supergradut ynnä väitöskirjat tehtynä. Mihin 12 vuotta yliopistolla notkunut siilin takajalkojen kynsien kitkaa tutkinut filosofian maisteri tai tohtori työllistyy? Siilientutkimuslaitokselle? Kynsientutkimuslaitokselle? VTT:n kitkaosastolle? Eikä se akateemikonkaan palkka ilman näyttöjä ala kolmosella kun samaa virkaa/työpaikkaa hakee 4000 muuta siiliasiantuntijaa. Ja ne tutkimusapurahat, voi veljet, niiden kerjuusta en edes aloita. Kituuta niillä eteenpäin kolme kuukautta kerrallaan pätkätyössä ja rukoile jatkoa.
Itse opiskelin aikani näppäimistöjä hakattuani (ja yliopistolla paskaa jauhavia muka-älykköjä kuunneltuani) ihan perinteisen metallimiehen ammatin konepuolelta. Myös hitsaushommiin olen päässyt ja hitsaustaitoiselle koneenasentajalle on töitä riittänyt. Ulkomaita myöten. Harmittaa vaan, kun en silloin aikoinani jo tajunnut lähteä ammattikoulun kautta oikeisiin töihin. Takataskussa on puolivillainen gradu (ei siileistä) ja metallialan ammattitutkinto. Jälkimmäinen ammatti on tuonut jo vuosia leivän pöytään, ensimmäinen "ammatti" sai aikaan vain velkaa, hukkaan heitettyä aikaa ja hassun hatun lukiosta.
Mutta tämä on siis vain yksi monista tarinoista. Mieti rauhassa :)
Varmaan ihan totta. Mutta jos ajat joskus muuttuu...ja miksei muuttuisi. Kykitkö mieluummin hitsipillin kanssa epämukavassa asennossa ja hengität höyryjä vuosikauseja. Terveys remppaa viimeistään 50v.
Ennen nuoret sällit sanoi ettei kannata mennä lukioon vaan pitää tienata mopo.
Mopo= tuo laite joka riittää loppuelämäksi... :)
Kannattaa opiskella jos lahjoja on.
Myös ammattikoulupohjalta voi saada melkoisen korkeasti koulutetun ja mielenkiintoisen uran tekniiikan alalta. Tiedän pari ammattikoulupohjalta dipl.insinööriä joilla ei ole yo tutkintoa.
Ja ainahan voi sitten aikanaan vaikka väitellä itselleen tohtorin hatun.
Jos omaat tervettä kunnianhimoa ja laajan akateemisen tuttavapiirin jo perheen puolesta, niin todellakin suosittelen yliopistoa.
Mieheni oli myös lukutoukka sinnun iäkäisenäsi, yop oli selvä jatkumo koulutukseen. Mutta...tajusi jo 2.vuoden opiskelujen jälkeen ettei hänestä tulee koskaan opettajaa. Muita vaihtoehtoja ei matikkaa lukeneelle tarjoutunut. No, nyt on 37 ikää ja painaa polvet kurassa raksahommia maisterin tutkinnollaan. Se siitä.
Mieti tarkkaan minkä pääaineen otat. Hanki kontaktit työelämään HETI opiskelun alkuvaiheessa. Ole aktiivinen! Älä lähde jeesailemaan kaveria tai muutenkaan mihinkään hanttikesäduuneihin, vaan keskity tulevaisuuteesi.
Mihin helvettiin tuollaset maisterit Suomessa työllistyy? Eikö koulutusta pitäisi jo rajoittaa, laittaa lukukausimaksut ettei siellä opintotukia ajan kuluks kuluteta!
https://www.youtube.com/watch?v=_an9Y_xqCVU
.
Ajattele pitkällä tähtäimellä. Ei elämässä pääse helpolla kuitenkaan. Opiskeluaikoina kehittyy ja oppii niin paljon elämästä monenlaista enemmän kuin jos vain menisit kurssin kautta pajaan hitsaamaan. Mikä kiire se on saada sitä rahaa tilille? Raskaista duunaritöistä ei monesti jää paljon mitään käteen, mutta energian se saattaa kyllä ottaa. Loppupäivän sitten tuijottelee seinille ja miettii ettei mikään kiinnosta, eikä rahaakaan ole.
Hitsarin palkka 20:-/h lisät.
Missä?
Perushitsarin palkka on kyllä reilusti alle 15.
Reissu hommissa tuntipalkka voi olla jotain 15-20e/h riippuen mitä osaa,paja hommissa ollaan 10-14e välissä. Jos luku hommat onnistuu niin ehdotomasti lukioon ja sen jälkeen jatkoa. Noihi metallialan paska hommiin pääsee aikuiskoulutusella sitten myöhemmin jos on kova hinku tehdä lopun elämää töitä huonolla palkalla eikä koulutus tainnut olla vuotta enempää.
Pajahommat on ihan perseestä, paitsi jos hitsikolvi on robotissa kiinni. Käsin magilla hitsaaminen on ihan perseestä.
Miksikö, no siksi, että saat polttaa niitä lankakeloja urakkatahdilla ja saat siitä sen noin 13.euroa tunnille, jos sitäkään.
Lisäksi näissä pajoissa on hyvinkin "mielenkiintoisia" pomoja ja työntekijöitä.
Kannattaa viimeiseen asti välttää joitakin "firmoja", jos ei halua tulla henkisesti ja fyysisesti raiskatuksi.
teet molempia samaan aikaan. Ei maailma ole välttämättä joko/tai juttu (on/off) . Muista:_ Perinteiset hitsarit kupsahtavat nuorina (keuhkot pilalla silmät pilalla selkä ja kädet palasina-->syöpä, huono terveys).
Jos sinulla on hyvä pää, niin älä jää pelkäksi toisten pompoteltavaksi hitsariduunariksi.
Omaa potentiaalia/kykyjä ei kannata jättää hyödyntämättä. Oma potentiaali kannattaa maksimoida aina. Silloin on parhaaksi hyödyksi itsellensä ja muille ihmisille myös.