Ei voi! Ja voi!
Ihminen joutuu Jouluun monestakin syystä. Joulun pauloihin joudutaan lapsuuden monien aivopesujen kautta. Joulu on vastakohta lahjattomuudelle, Joulu ja lahjattomuus toistensa vastakohtia joita ei voi muuttaa.
Joulun massahysteria lisääntyy yhteiskunnassa aina marraskuun edetessä, oli syrjäytynyt tai yksinäinen tai laumaeläin. Siinä ihminen hakee jotain tunteita ja lapsuuden mielihyvää. Harrasta mieltä ja itkettäviä lauluja.
Ainoa tehokas keino voittaa joulu on alkaa joulupukiksi tai muoriksi.
Onko Joululahja ihmisen ystävä?
Voiko Joulun voittaa?
kellipukki
42
141
Vastaukset
Voi se olla ystävä. Riippunee siitä, mistä ystävältä vaatii ja toivoo.
- reppuriika
Olen vakaumuksellinen kristitty, niin kuin olen sen antanut monesti palstalla tietää, mutta minulla ei ole minkäänlaista joulustressiä. Nautin täysin siemauksin kaikesta jouluun ja sen tunnelmaan liittyvästä. En oikeastaan tee mitään joulun eteen. En edes siivoa erikoisen hyvin jouluksi, en leivo (jos ei ihan vain tule hetken inspis väsätä hedelmäkakku. Tortuistakaan en paljon piittaa ja minulle riittää kun syön niitä jossain joulujuhlassa tai kylässä. Kinkkukin saa jäädä kaupan hyllylle, mutta usein sitäkin saa jossain.
Taidan olla siivelläeläjä joulun suhteen. Nautin kaikesta valmiista, mitä toiset tekevät: ihailen jouluvaloja, näyteikkunoiden somistuksia, nautin ruokia, käyn laulamassa kauniita joululauluja ja itse myös laulan toisille, mutta minä tykkään lauluihmisenä siitä.
En oikeastaan näe mitään vaivaa sen joulun eteen, napsin vain ne kuorrutukset ja koristeet - tunnelman "kakun" ja päältä, ohimennen, silloin kun se hyvältä tuntuu. Jos olisi niitä lapsia ja lastenlapsia, niin tietenkin minunkin pitäisi.
Ei Jumala velvoita meitä viettämään joulua. Se stressin ja vaatimuksen luo itsekukin takuulla itse.
Kun joskus katson naistenlehtiä ja mainosten sisältöjä. Mikähän se loppujen lopuksi on se joulu, jota varten pitää koristella, laittaa herkkuja, koristautua pukinein. Osaako monikaan sitten selittää, mikä on se joulu, jota he joka vuosi odottaa, sitä valmistaa, ja milloin se joulu sitten heille tulee ja mikä se on. Jos tekee juhlan tai tilaisuuden, niin kyllä kai sillä on erityinen merkitys miksi se järjestetään. Synttäreille tulee sankari, häihin morsiuspari, konsertissa on odotettu ohjelma, elokuvissa se odotettu filmi. Useimmille se joulu hajoaa lopulta käsiin. On järjestetty valtava vaiva, tunnelma mutta sitä mitä varten tuo kaikki on, hajoaa käsiin.
Moni vastaa että se on se yhteinen suvun kokoontuminen, lapsuuden muistelu yhdessä, käynti haudalla ja ylensyöminen, lahjat, mutta tätä kaikkeahan voidaan tehdä ihan milloin vain. Ei siihen tarvita sanaa joulu sitten ollenkaan. Kristittynäkään en oikein kaipaa joulua. Ei se syvennä uskoa ja en tarvitse sitä välttämättä jumalasuhteeseeni. reppuriika kirjoitti:
Olen vakaumuksellinen kristitty, niin kuin olen sen antanut monesti palstalla tietää, mutta minulla ei ole minkäänlaista joulustressiä. Nautin täysin siemauksin kaikesta jouluun ja sen tunnelmaan liittyvästä. En oikeastaan tee mitään joulun eteen. En edes siivoa erikoisen hyvin jouluksi, en leivo (jos ei ihan vain tule hetken inspis väsätä hedelmäkakku. Tortuistakaan en paljon piittaa ja minulle riittää kun syön niitä jossain joulujuhlassa tai kylässä. Kinkkukin saa jäädä kaupan hyllylle, mutta usein sitäkin saa jossain.
Taidan olla siivelläeläjä joulun suhteen. Nautin kaikesta valmiista, mitä toiset tekevät: ihailen jouluvaloja, näyteikkunoiden somistuksia, nautin ruokia, käyn laulamassa kauniita joululauluja ja itse myös laulan toisille, mutta minä tykkään lauluihmisenä siitä.
En oikeastaan näe mitään vaivaa sen joulun eteen, napsin vain ne kuorrutukset ja koristeet - tunnelman "kakun" ja päältä, ohimennen, silloin kun se hyvältä tuntuu. Jos olisi niitä lapsia ja lastenlapsia, niin tietenkin minunkin pitäisi.
Ei Jumala velvoita meitä viettämään joulua. Se stressin ja vaatimuksen luo itsekukin takuulla itse.
Kun joskus katson naistenlehtiä ja mainosten sisältöjä. Mikähän se loppujen lopuksi on se joulu, jota varten pitää koristella, laittaa herkkuja, koristautua pukinein. Osaako monikaan sitten selittää, mikä on se joulu, jota he joka vuosi odottaa, sitä valmistaa, ja milloin se joulu sitten heille tulee ja mikä se on. Jos tekee juhlan tai tilaisuuden, niin kyllä kai sillä on erityinen merkitys miksi se järjestetään. Synttäreille tulee sankari, häihin morsiuspari, konsertissa on odotettu ohjelma, elokuvissa se odotettu filmi. Useimmille se joulu hajoaa lopulta käsiin. On järjestetty valtava vaiva, tunnelma mutta sitä mitä varten tuo kaikki on, hajoaa käsiin.
Moni vastaa että se on se yhteinen suvun kokoontuminen, lapsuuden muistelu yhdessä, käynti haudalla ja ylensyöminen, lahjat, mutta tätä kaikkeahan voidaan tehdä ihan milloin vain. Ei siihen tarvita sanaa joulu sitten ollenkaan. Kristittynäkään en oikein kaipaa joulua. Ei se syvennä uskoa ja en tarvitse sitä välttämättä jumalasuhteeseeni.Joulu voi olla myös työjoulu, jolloi se ei juurikaan poikkea tavallisista vikonlopuista. Jouluna myös synnytään ja kuollaan, sairastutaan, sairastetaan ym.
- k-kk
reppuriika kirjoitti:
Olen vakaumuksellinen kristitty, niin kuin olen sen antanut monesti palstalla tietää, mutta minulla ei ole minkäänlaista joulustressiä. Nautin täysin siemauksin kaikesta jouluun ja sen tunnelmaan liittyvästä. En oikeastaan tee mitään joulun eteen. En edes siivoa erikoisen hyvin jouluksi, en leivo (jos ei ihan vain tule hetken inspis väsätä hedelmäkakku. Tortuistakaan en paljon piittaa ja minulle riittää kun syön niitä jossain joulujuhlassa tai kylässä. Kinkkukin saa jäädä kaupan hyllylle, mutta usein sitäkin saa jossain.
Taidan olla siivelläeläjä joulun suhteen. Nautin kaikesta valmiista, mitä toiset tekevät: ihailen jouluvaloja, näyteikkunoiden somistuksia, nautin ruokia, käyn laulamassa kauniita joululauluja ja itse myös laulan toisille, mutta minä tykkään lauluihmisenä siitä.
En oikeastaan näe mitään vaivaa sen joulun eteen, napsin vain ne kuorrutukset ja koristeet - tunnelman "kakun" ja päältä, ohimennen, silloin kun se hyvältä tuntuu. Jos olisi niitä lapsia ja lastenlapsia, niin tietenkin minunkin pitäisi.
Ei Jumala velvoita meitä viettämään joulua. Se stressin ja vaatimuksen luo itsekukin takuulla itse.
Kun joskus katson naistenlehtiä ja mainosten sisältöjä. Mikähän se loppujen lopuksi on se joulu, jota varten pitää koristella, laittaa herkkuja, koristautua pukinein. Osaako monikaan sitten selittää, mikä on se joulu, jota he joka vuosi odottaa, sitä valmistaa, ja milloin se joulu sitten heille tulee ja mikä se on. Jos tekee juhlan tai tilaisuuden, niin kyllä kai sillä on erityinen merkitys miksi se järjestetään. Synttäreille tulee sankari, häihin morsiuspari, konsertissa on odotettu ohjelma, elokuvissa se odotettu filmi. Useimmille se joulu hajoaa lopulta käsiin. On järjestetty valtava vaiva, tunnelma mutta sitä mitä varten tuo kaikki on, hajoaa käsiin.
Moni vastaa että se on se yhteinen suvun kokoontuminen, lapsuuden muistelu yhdessä, käynti haudalla ja ylensyöminen, lahjat, mutta tätä kaikkeahan voidaan tehdä ihan milloin vain. Ei siihen tarvita sanaa joulu sitten ollenkaan. Kristittynäkään en oikein kaipaa joulua. Ei se syvennä uskoa ja en tarvitse sitä välttämättä jumalasuhteeseeni.Osasitpa osuvasti sanoa miten suhtauruun jouluun ja siihen liittyviin asioihin.
- reppuriika
siilimuori2 kirjoitti:
Joulu voi olla myös työjoulu, jolloi se ei juurikaan poikkea tavallisista vikonlopuista. Jouluna myös synnytään ja kuollaan, sairastutaan, sairastetaan ym.
Kun katselee mainosten jouluvärejä, kortteja, tonttujuttuja ja jopa kristillisiä juhlaan liittyviä symboleja, niin väkisin nousee mieleen kaikuja lapsuudesta. Joulu on monelle aikuiselle todellakin niin kuin suuri juhla, johon valmistaudutaan ja sitten ollaan jo kuin juhlavaatteet päällä, mutta käy vain niin, että se odotettu vieras, tai kohokohta ei sitten tulekaan. Pian ollaan sitten pitkissä juhlapyhissä ja saattaa olla jopa tylsää ja fiilis lattea ja on tyhjä olo. Niin monet kertovat.
Uskon että useimmille se joulu ja sen odottaminen on se muisto teitlapsuudesta. Silloin kun lapsuuden perhe oli koossa, vanhemmat, isovanhemmat elivät, saatiin olla lapsia ja kokea lapsen riemua ja kodin lämpöä.
Minun lapsuudessa elämä maalla oli todella sitä mitä noissa perinteisissä joulukorteissa. Elettiin maalla, oli paljon lunta ja pakkasta. Mökit nukkui lumiset, tintit ja punatulkut pyrähtelivät kauralyhteissä illan hämärtyessä, jänö hyppeli hangella, lumi narskui ja aisakello soi hevosen vetäessä rekeä koulun joulujuhlista tullessa kuun helottaessa taivaalla.
Oli naavaisia kuusia ja mielikuvitus toi melkein näkyville suuren tonttu-ukon hämmentämässä suurta mustaa puuropataa metsän siimeksessä.
Jouluna työläs arki hetkeksi pysähtyi ja aikuisilla oli aikaa tempautua lasten leikkeihin.
Olisi se tietenkin kivaa jos voisi lentää viisikymmentä vuotta ja jopa ylikin ajassa taaksepäin, mutta se ei ole enää mahdollista. Ei sinne enää pääse pukeutumalla tonttuasuun ja koristamalla kuusi, leipomalla pipareita, ei sitä ole enää lapsi, ei ole vanhempia, ukkia ja mummia, tätejä ja setää nuorena rakentamassa sitä tunnelmaa. Ei ole enää edes sitä pientä, mutta rakasta kotimökkiä ja navettaa pihapiirissä ja savuntuoksuista saunaa metsän laidassa. Neppe-koirakin, joka riehui kuin hulvattu tohinan keskellä, on maannut siellä jossain koivun alla ikiuntansa vuosikymmenet ja ei voi tulla juhlaa kruunaamaan.
Jotenkin kun tämän kaiken tajuaa, niin ei enää alistu vuosi vuodelta odottamaan sitä jotain, jonka tunnelman kyllä tietää, mutta jota ei silti voi enää ikinä saavuttaa. Miksi siis alkaisin huijaamaan itseäni.
Jokaisella on kai se muistojen ihana lapsuuden aika, joka kulminoitui tunnelmaan nimeltä "joulu". Kyllä sen mainos- ja bisnesmaailma meissä tiedostaa. - ent.siivoojaparka
siilimuori2 kirjoitti:
Ottiatuota. On sitä toisenlaisiakin lapsuuden jouluja ollut joillakin.....
Kai muistat pitää traditiot hengissä?
- silloin.ennen
reppuriika kirjoitti:
Kun katselee mainosten jouluvärejä, kortteja, tonttujuttuja ja jopa kristillisiä juhlaan liittyviä symboleja, niin väkisin nousee mieleen kaikuja lapsuudesta. Joulu on monelle aikuiselle todellakin niin kuin suuri juhla, johon valmistaudutaan ja sitten ollaan jo kuin juhlavaatteet päällä, mutta käy vain niin, että se odotettu vieras, tai kohokohta ei sitten tulekaan. Pian ollaan sitten pitkissä juhlapyhissä ja saattaa olla jopa tylsää ja fiilis lattea ja on tyhjä olo. Niin monet kertovat.
Uskon että useimmille se joulu ja sen odottaminen on se muisto teitlapsuudesta. Silloin kun lapsuuden perhe oli koossa, vanhemmat, isovanhemmat elivät, saatiin olla lapsia ja kokea lapsen riemua ja kodin lämpöä.
Minun lapsuudessa elämä maalla oli todella sitä mitä noissa perinteisissä joulukorteissa. Elettiin maalla, oli paljon lunta ja pakkasta. Mökit nukkui lumiset, tintit ja punatulkut pyrähtelivät kauralyhteissä illan hämärtyessä, jänö hyppeli hangella, lumi narskui ja aisakello soi hevosen vetäessä rekeä koulun joulujuhlista tullessa kuun helottaessa taivaalla.
Oli naavaisia kuusia ja mielikuvitus toi melkein näkyville suuren tonttu-ukon hämmentämässä suurta mustaa puuropataa metsän siimeksessä.
Jouluna työläs arki hetkeksi pysähtyi ja aikuisilla oli aikaa tempautua lasten leikkeihin.
Olisi se tietenkin kivaa jos voisi lentää viisikymmentä vuotta ja jopa ylikin ajassa taaksepäin, mutta se ei ole enää mahdollista. Ei sinne enää pääse pukeutumalla tonttuasuun ja koristamalla kuusi, leipomalla pipareita, ei sitä ole enää lapsi, ei ole vanhempia, ukkia ja mummia, tätejä ja setää nuorena rakentamassa sitä tunnelmaa. Ei ole enää edes sitä pientä, mutta rakasta kotimökkiä ja navettaa pihapiirissä ja savuntuoksuista saunaa metsän laidassa. Neppe-koirakin, joka riehui kuin hulvattu tohinan keskellä, on maannut siellä jossain koivun alla ikiuntansa vuosikymmenet ja ei voi tulla juhlaa kruunaamaan.
Jotenkin kun tämän kaiken tajuaa, niin ei enää alistu vuosi vuodelta odottamaan sitä jotain, jonka tunnelman kyllä tietää, mutta jota ei silti voi enää ikinä saavuttaa. Miksi siis alkaisin huijaamaan itseäni.
Jokaisella on kai se muistojen ihana lapsuuden aika, joka kulminoitui tunnelmaan nimeltä "joulu". Kyllä sen mainos- ja bisnesmaailma meissä tiedostaa."Minun lapsuudessa elämä maalla oli todella sitä mitä noissa perinteisissä joulukorteissa. Elettiin maalla, oli paljon lunta ja pakkasta. Mökit nukkui lumiset, tintit ja punatulkut pyrähtelivät kauralyhteissä illan hämärtyessä, jänö hyppeli hangella, lumi narskui ja aisakello soi hevosen vetäessä rekeä koulun joulujuhlista tullessa kuun helottaessa taivaalla.
Oli naavaisia kuusia ja mielikuvitus toi melkein näkyville suuren tonttu-ukon hämmentämässä suurta mustaa puuropataa metsän siimeksessä. "
Samanlaiset muistot...
Silloin tuntui joululta... siilimuori2 kirjoitti:
Mitkä niistä ;D.
Jouluun kuuluu tietyt traditiot, joista pidän kiinni oli työ- tai vapaajoulu. Mutta tärkeintä on se että tekee joulun sydämeensä ja se ei aina tule itsestään.
- enälyä
reppuriika kirjoitti:
Olen vakaumuksellinen kristitty, niin kuin olen sen antanut monesti palstalla tietää, mutta minulla ei ole minkäänlaista joulustressiä. Nautin täysin siemauksin kaikesta jouluun ja sen tunnelmaan liittyvästä. En oikeastaan tee mitään joulun eteen. En edes siivoa erikoisen hyvin jouluksi, en leivo (jos ei ihan vain tule hetken inspis väsätä hedelmäkakku. Tortuistakaan en paljon piittaa ja minulle riittää kun syön niitä jossain joulujuhlassa tai kylässä. Kinkkukin saa jäädä kaupan hyllylle, mutta usein sitäkin saa jossain.
Taidan olla siivelläeläjä joulun suhteen. Nautin kaikesta valmiista, mitä toiset tekevät: ihailen jouluvaloja, näyteikkunoiden somistuksia, nautin ruokia, käyn laulamassa kauniita joululauluja ja itse myös laulan toisille, mutta minä tykkään lauluihmisenä siitä.
En oikeastaan näe mitään vaivaa sen joulun eteen, napsin vain ne kuorrutukset ja koristeet - tunnelman "kakun" ja päältä, ohimennen, silloin kun se hyvältä tuntuu. Jos olisi niitä lapsia ja lastenlapsia, niin tietenkin minunkin pitäisi.
Ei Jumala velvoita meitä viettämään joulua. Se stressin ja vaatimuksen luo itsekukin takuulla itse.
Kun joskus katson naistenlehtiä ja mainosten sisältöjä. Mikähän se loppujen lopuksi on se joulu, jota varten pitää koristella, laittaa herkkuja, koristautua pukinein. Osaako monikaan sitten selittää, mikä on se joulu, jota he joka vuosi odottaa, sitä valmistaa, ja milloin se joulu sitten heille tulee ja mikä se on. Jos tekee juhlan tai tilaisuuden, niin kyllä kai sillä on erityinen merkitys miksi se järjestetään. Synttäreille tulee sankari, häihin morsiuspari, konsertissa on odotettu ohjelma, elokuvissa se odotettu filmi. Useimmille se joulu hajoaa lopulta käsiin. On järjestetty valtava vaiva, tunnelma mutta sitä mitä varten tuo kaikki on, hajoaa käsiin.
Moni vastaa että se on se yhteinen suvun kokoontuminen, lapsuuden muistelu yhdessä, käynti haudalla ja ylensyöminen, lahjat, mutta tätä kaikkeahan voidaan tehdä ihan milloin vain. Ei siihen tarvita sanaa joulu sitten ollenkaan. Kristittynäkään en oikein kaipaa joulua. Ei se syvennä uskoa ja en tarvitse sitä välttämättä jumalasuhteeseeni.Oksetti tuo kirjoituksesi. Olet palstalla sanonut, että jättäydyit työttömäksi, yhteiskunnan elätiksi.
Tekopyhä olet, häpeä! Viet kinkutkin toisten pöydistä. - Halvalla.joulua
enälyä kirjoitti:
Oksetti tuo kirjoituksesi. Olet palstalla sanonut, että jättäydyit työttömäksi, yhteiskunnan elätiksi.
Tekopyhä olet, häpeä! Viet kinkutkin toisten pöydistä.Tuota lukiessani minäkin jäin ihmettelemään, että ompas siinä melkoinen syöttiläs. Joulunvietto kelpaa kunhan muut syöttää ja kustantaa. Jaa, jaa. Jotkut ne kehtaa....
- Oma.näkemys
Hän ei kehdannut kertoa, että on vakaumuksellinen kestopummi ja kristittyä hänessä on yhtä paljon kuin lumiukolla raamattu kainalossa.
- Maiskis.mäiskis
Reppuriika innosti minut tekemään joulunpyhien pummauskalenterin. Laitoin tarkat kellonajat milloin tyyrään itseni kyläilemään sen mukaan milloin missäkin huushollissa syödään.
Nyt täytyy vielä järkeillä koskahan naapurin Isaskar aloittaa glögin maistelun, että pääsen siivelle alusta asti. Siin voikin sitte mennä muutama päivä sillä vierailulla. - Tiutautilhi
Maiskis.mäiskis kirjoitti:
Reppuriika innosti minut tekemään joulunpyhien pummauskalenterin. Laitoin tarkat kellonajat milloin tyyrään itseni kyläilemään sen mukaan milloin missäkin huushollissa syödään.
Nyt täytyy vielä järkeillä koskahan naapurin Isaskar aloittaa glögin maistelun, että pääsen siivelle alusta asti. Siin voikin sitte mennä muutama päivä sillä vierailulla.Heh. Taidetaankin laittaa ulko-ovi tiukasti aattona lukkoon ennen kuin syömään aletaan. Jos siis meidänkin tutuilla on tollasia kalentereita.
- Psykoterapeutitar
Joulu on voittanut minut! Vastaan aina kysymykseen jouluvalmistelujen aloittamisesta, että aloitin ne vuonna -55 *<:-)
Kappas vaan.
Ihan kun lestaattinen teevee-aloitus.
Ensin keksi-nikki ja sitten reppuriikka.
H.Pitäähän sun ite voittaa, tai sä olet hävinnyt matsin. Siispä älä päästä herraksi, mutta on niin kiva renki, että!
- satutäti
En ole joulun pauloissa, ootan kovasti että mokoma hössötys menee OHI!
- eppu2
Jaa, miksi se pitäisi voitta ja miten?
Joulun juuret ovat tuhansia vuosia takanapäin. Pakanallinen juhla alunperin.
Kristityt alkoivat viettää sitä Jeesuksen syntymän muistojuhlana.
Jossain kerrottiin, että siksi, jotta pakanallisia perinteitä saataisiin häivytettyä.
Arvailuja ja versioita on tietysti muunkinlaisia. Ei kai 100% totuutta ole kenelläkään. - nuormieli
Joulu juhlista jaloin!, kyl se niin on ja vaikka kuinka päättäisi et en "hössötä" kyl se "hössötys" vaan tarttuu tuolta jostain mukaan ja vie mennessään.
Joulun tunnelma, tuoksut, kukat ja jouluvalot niitä ei voita mikään.
Joulu on minulle kuitenkin Jeesuksen syntymäjuhla ja kaiken jouluhumun keskellä yritän muistaa joulunsanomaa josta kumpuaa sydämeen sitä oikeaa juhlan tuntua.- nuormieli
Niin et eihän joulua mikään voita!.
- 1eero
On mahdollisesti ollut jeesus niminen henkilö siihen aikaan, jeesuksen nimisiä on nykyäänkin meidän naapupurissa asui Mooses kauan sitten.
- nuormieli
1eero kirjoitti:
On mahdollisesti ollut jeesus niminen henkilö siihen aikaan, jeesuksen nimisiä on nykyäänkin meidän naapupurissa asui Mooses kauan sitten.
Voi olla jeesus nimisiä muitakin, mut niiden alkuperässä on suuri ero, minulla on vain yksi jeesus!.
Ihan vain selvennykseksi en ole mikään kiihko uskovainen mut Jumalaani en kiellä enkä poikaansa jeesusta kristusta joka sikisi pyhästähengestä. 1eero kirjoitti:
On mahdollisesti ollut jeesus niminen henkilö siihen aikaan, jeesuksen nimisiä on nykyäänkin meidän naapupurissa asui Mooses kauan sitten.
Kerran on Jeesus pussannut poskelle ja sitten toiselle.
Lapsi oli portugalissa työharjoittelussa vuosia sitten ja olin siellä pari viikkoisen. Hän vei eräänä päivänä työpaikalleen tutustumaan pomoihinsa. Heti ensimmäinen mies oli Jeesus nimeltään ja oli paljon mustaa tukkaa ja partaa, ei muuta kuin tervehdykset molemmille poskille. Se oli aika järkytys silloin. Huonosti olin maan kulttuurin tutustunut etukäteen kun en ollut ottanut selville, miten ystäviä tervehditään, pussataan molemmille poskille. Seuraava pussaus oli jo helpompi kestää ja kolmas meni jo rutiinilla.
- ent.siivoojaparka
Tuon reppuriikan tyylinen joulunvietto olisi minun makuuni.
Tuli opetettua lapset huonoille tavoille jo pienenä ja nyt he haluavat kaiken olevan kuin silloin ennen.
Siinä mielessä helppo laittaa joulu niille, kun sen on oltava samanlainen vuosi vuodelta. Samat koristeet, samanlaiset ruuat... Samanlainen aikataulu kaikkeen, mihin aikaan syödään, koska avataan lahjat... Kaikki menee niinkuin rutiinilla jo.
Siitä hyvä tuollainen joulu, että jospa minullakin tulisi vähän siivottua tätä kämppää. Verhot laitoin jo pyykkiin ja siitä se alkaa, hitaasti mutta varmasti (ehkä, no katotaan).- 1eero
Nii mulla on edessä ikkunan ja verhojen pesu joulusiivous, kaikenlaisia koristeita tekokuusikin jos viitin röpöstellä hohhoijaa.
- eiperinteinen
Me ei osteta lahjoja, korkeintaan esim. teemuki. Jouluruokia ostetaan vähän. Ei välttämättä edes leivota. Viime vuonna isompien lasten kanssa laitettiin tortilloja ruoaksi. Mitä on joulusiivous?
- Joulueiolemateriaa
" ... Joulumaa on muutakin kuin tunturit ja lunta. Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä. ...". (Katri-Helena; Joulumaa)
- ö-Öö
Kyllä rosolli hyvää on.
Tosin, kaupan rosolliin on sotkettu pottua. Noin muuten, joulu ehdottomasti vuoden tympeintä aikaa. Pimeääkin. Ja just toi jouluhösö. mitä hankala vältellä oikein missään. Kakarana tietenkin kiva saada leluja ja just ruokapuoli, vanhemmiten enenpi häiriötekijä normaalielossa.
Meitsi kokeili tota joulupukkipisnestä nuorempana. Muuten hyvä, mutta meni tappiolle. Kun piti autolla liikkua, eipä tullut poronjuottajiakaan. Lisäksi kiersin liian perseaukisissa kodeissa, ei ne maksaneet edes pensoja. Tollanen homma pitäis ottaa ammattimaisemmin, minuuttitaksa ja kunnollinen kalenteroitu liiketoimintasuunnitelma.
Nuuttipukkina oleminen ollut varmaan aikanaan kivempaa, voinut ördata kännissä ja kulkea talosta toiseen juopottelemassa ja pelottelemassa lapsia, sekä vonkata pillua. Joulupukki kun on alunperin hedelmällisyyden symboli. Pukki kuin pukki, mutta pesää pitää saada :D
Kristinusko häivyttänut koko joulun alkuperäisen merkityksen. Ja markkinatalous vääristänyt sitten senkin. Nykyisin joulun tärkein uutisoimisasia on kauppojen liikevaihto.
Että metsi nyt välttelee joulua parhaansa mukaan, koska ois paljon kivempaa ilman koko kaheluutta.
=DW=- Pintaliitäjiksikutsutaan
Vastaus: Joulun tai ylipäätään minkä asian syvin olemus, henki, aineettomuus ... ei ole missään elämän vaiheessa ottanut, käynyt kiinni oman persoonan syvimpään kohtaan, sieluun tms. henkisyyspaikkaan ihmisessä.
- Joulu.kulta.valkoinen
Lapsuudenkodissani vietettiin ja vietetään kristillistä joulua, hyvin vanhanaikaiseen, vaatimattomaan tapaan. Joulun kauneus on sen rauhassa ja puhtaudessa. Puhtaissa valkoisissa pöytäliinoissa, kynttilöissä. Kukkien ja havun tuoksussa.
Ilman mitään suurta hössötystä. Vaatimattomat lahjat on ollut tapana ostaa. Kinkku paistetaan. Joulupöydässä vanhanajan laatikkoruokia, ym.
Koska kotonani ei käytetty alkoholia, meillä on ollut tapana keittää (jotakuinkin alkoholiton) sima juhlajuomaksi. Itselläni juuri käymässä, Itsenäisyyspäivää varten. Teen uudet simat vielä jouluksi. Joskus olen tehnyt (Tuoppi-) kotikaljaa.
Tuoppi-firmalla on muuten myynnissä saaristolaisleipäainekset, joista itse voi paistaa leivän! Olen lisännyt taikinaan esim. puolukoita ja joitain taatelinpaloja.
Joulu syntyy myös tuoksuista. Jokainen luo oman joulunsa sellaiseksi kuin sen haluaa ja jaksaa luoda. Joulu ei saa stressata, vaan kukin voimiensa mukaan. Tärkeintä on joulunajan hyvä tunnelma.
Suunnittelen ajoissa kaiken etukäteen allakkaan, eri päiville omat asiansa, siivoukset, korttien tekemiset, lakananvaihdot ym. Näin ehtii, varsinkin kun aloittaa ajoissa. Ei ole kiirettä.- ö-Öö
"Joulu ei saa stressata"
Sehän se ongelma onkin, se nimenomaan tahtoo stressata. Siis vaikka sitä koittaakin vältellä, se välttäminenkin muuten stressaa.
Mutta siis leivistä. Joululimput on hyviä. Kuten just saariostolaisleivät. Saaristolaisleipää saa nykyisin jo ihan hyvin kaupoista. Mutta tollasta makeaa joululimpun tyylistä mausteleipää hankala löytää, muulloin kuin joulun aikoina. Ikinä viitsinyt oikein leipoa, syön leipää sen verran vähän. Joskus tein aika usein leipäkoneella, mutta se nyt ajautunut kaapin perälle, vähän käytön vuoksi. Mutta sillä sai kohtuullista mausteista vehnäleipää, ruisleivän tekeminen ei onnistu. Mutta siis mausteita sai mukaan ja sai vaihtelua leivän makuihin.
Meitsi erikoistunut siman tekemiseen, voin laittaa reseptin:
-23 litraa kraanavettä
-5 kiloa sokeria
-pussi pikahiivaa
-sitruuna tai pari
Maukasta ja virkistävää janojuomaa!
=DW= - Joulu.kultainen
Sima porisi oikein mukavasti kolme vuorokautta ja on jo jääkaapissa tekeytymässä. Tuli kirkkaan väristä, ei sakkaista.
Pullojen korkkeja pitää päivittäin avata. - Kansanterveysvalistus
ö-Öö kirjoitti:
"Joulu ei saa stressata"
Sehän se ongelma onkin, se nimenomaan tahtoo stressata. Siis vaikka sitä koittaakin vältellä, se välttäminenkin muuten stressaa.
Mutta siis leivistä. Joululimput on hyviä. Kuten just saariostolaisleivät. Saaristolaisleipää saa nykyisin jo ihan hyvin kaupoista. Mutta tollasta makeaa joululimpun tyylistä mausteleipää hankala löytää, muulloin kuin joulun aikoina. Ikinä viitsinyt oikein leipoa, syön leipää sen verran vähän. Joskus tein aika usein leipäkoneella, mutta se nyt ajautunut kaapin perälle, vähän käytön vuoksi. Mutta sillä sai kohtuullista mausteista vehnäleipää, ruisleivän tekeminen ei onnistu. Mutta siis mausteita sai mukaan ja sai vaihtelua leivän makuihin.
Meitsi erikoistunut siman tekemiseen, voin laittaa reseptin:
-23 litraa kraanavettä
-5 kiloa sokeria
-pussi pikahiivaa
-sitruuna tai pari
Maukasta ja virkistävää janojuomaa!
=DW=Olisiko sokerin määrässä painovirhe? Ihan hirrrveä määrä. Kaikki ylimääräinen sokeri muuttuu elimistössä rasvaksi. Joten varo simaasi.
- Varma.ohje
Kansanterveysvalistus kirjoitti:
Olisiko sokerin määrässä painovirhe? Ihan hirrrveä määrä. Kaikki ylimääräinen sokeri muuttuu elimistössä rasvaksi. Joten varo simaasi.
Luulenpa, että tuo mainittu simaohje on pikemminkin vitsi.
Itse laitan:
N. 3 litraa vettä
250 gr taloussokeria
250 gr fariinisokeria
2 isompaa, tai 3 pienempää, kuorittua sitruunaa. Sisuksen valkoista maltoa poistetaan ympäriltä, samoin siemeniä. Sitruuna paloitellaan veteen. Sekoitellaan kauhalla. Jos laittaa kuorenpaloja, myös siitä koverettava pois maltoa, kuori pestävä harjalla hyvin (kasvismyrkyt). Malto antaisi kitkerämmän maun.
Kiehautetaan kunnolla. Ruokalusikalla poistetaan pintaan nousevaa vaahtoa. (Kitkerä maku.)
Annetaan jäähtyä. Sitten pieni kulmapala hiivasta murennetaan jo jäähtyneeseen, vielä lämpimään veteen (hiiva palaa liian kuumassa)
Saa käydä kattilassa kannen alla, kansi ehkä raollaan, (että käydessä saa happea,) keittiössä esim. 3 vrk. Kauhalla sekoitellaan pari kertaa päivässä. Kun sima sekoitellessa "sihisee", sen käyminen on alkanut. Annetaan hiivasakan laskeutua kattilan pohjalle ennen pullotusta.
Sitten pullotetaan, tai tölkitetään (esim. huuhdeltuihin, korkillisiin tuoremehu- tai maitotölkkeihin), pohjalle laitetaan vielä hiukan sokeria, mahd. muutama rusina. Laitetaan jääkaappiin. Kattilan pohjalle jäävää hiivasakkaa ei pulloteta. Pulloja / tölkkejä availlaan päivittäin, jotta pulloissa oleva paine pääsee ulos. Noin vajaan viikon kuluttua juoma (n. 2,5 litraa) on valmista.
Alkoholiprosentti jää tällä ohjeella vähäiseksi.
Joululahja on ainakin kaupan ystävä jos sen ostat kaupasta vaan jos itse teet, voi lahja olla sekä antajan että saajan lahja. Mutta lahja on aina lahja, kiitokseen aihetta.
Joulu on hyvä ja tarpeellinen katkos tässä vuodenkierrossa, pimeästä siirrytään pikkuhiljaa valoon päin.
Perinteitä joulu on täynnä, perhejoulua jos viettää, kaikki menee pieninten ehdoilla, mutta jos sen viettää näin yksin, kaiken voi haastaa, jopa ikiomat perinteensä voi luoda. Ei ne perinteiset perinteet mihinkään katoa, siellä takaraivossa ne ovat, pian ne sieltä nappaa kun tilanne taas toista vaatii. Ei ole perinteiden väheksymistä jos eri tavoin jouluni vietän.
Tänä jouluna olen haastaja. Jouluasiat tulee hoitaa hyvissä ajoin, lahjukset käydä viemässä, vain kukat ja suklaat ja muut terveiset lähelle jaan viime päivinä ennen joulua ja tietysti glögit nautitaan siellä ja siellä.
Muuten vietän rankan ja surullisen syksyni jälkeen pitkät hiljaiset pyhät. Televisiosta katselen vain tietyt valikoidut elokuvat. Lukematta jääneiden lukemista odottavien kirjojen syliin uppoan. Taustalla soittelen omia sieluni mielitiettyjä, jos joululevyt alkavat tympäistä siirryn relax osastoon. Naapurin isäntä tuo joulukuusen ja valaistu joulun puu on kaunis katsella ja se saa tulevanakin jouluna oksilleen kaiken perinteisen, muistot lasten paperitontuista maailmalta raahattuihin kelloihin ja enkeleihin. Jouluruokaa on vain nimeksi, ehkä rosollia ja kalaa, no, kinkun tuoksua ei voita mikään. Vihreitä kuulia ja iso vadillinen hedelmiä, mandariinit ovat jouluna niin hyviä ja päärynät. Kynttilät palavat sisällä, ulkona.
Joulu on tunteiden aikaa, ei voi olla muistelematta menneitä palaamatta parhaisiin jouluihinsa. Tunneihmisenä tiedän etukäteen jo ne kipukohdat tulevassakin joulussani. Jouluaaton skypetykset vievät suoraan pienten hiippalakien joulunviettoon ja pulleiden pikkusormien aherruksiin. Innokkaan jokeltelijan kanssa rupattelen niitä näitä, ehkä näen ensi askeleetkin jos en sitä ennen ole niitä vielä nähnyt. Kun skype ruutu pimenee, ikävää ja iloa joulusydämeni silloin itkee. Sen tiedän, sen kestän, kun jouluni teen ensi kerran elämässäni, yksin.- Kaikki.kauniit.muistot
"Joulu on tunteiden aikaa, ei voi olla muistelematta menneitä palaamatta parhaisiin jouluihinsa."
Mummun sylissä istuin. Valkoiset kynttilät olohuoneen pöydällä. Lauloimme "Enkeli taivaan" ja muita hengellisiä, sekä vanhanajan iloisia joululauluja... Monia pikkupaketteja kuusen alla.
Siihen aikaan, 1960-luvulla, kuusessa poltettiin oikeita, valkoisia kuusenkynttilöitä, ei ollut sähkökynttiläaikaa.
Itselläni on muuten joulunaikaan aina ämpärillinen vettä nurkassa valmiina, vahinkojen varalle... On tietysti sammutuspeittokin. Kun tuli alkaa yhtäkkiä levitä, ihminen usein alkaa paniikissa pomppia, eikä saa mitään järkevää aikaan. Silloin kunnon humaus valmiiksi otettua vettä on tervetullut. Itselläni joitain jouluja sitten kävi näin. - Joulurauhaa
Suomalaisilla on yleensä ollut se tapa, että joulu on kunkin oma, tai oman perheen yksityinen perhejuhla, oma joulu, eikä jouluna mennä vieraisille, ainakaan kutsumatta soittamaan ovikelloa, että hei me tultiin kylään! Tällainen on erittäin huonotapaista.
Jouluaattona oma perhe, tai muu suljettu piiri on koolla, eikä naapureiden ole sopivaa enää silloin tuoda joulukukkia, ym. sillä perheellä voi olla omat tapansa. Esim. aamutakissa, tai muutoin vapaamuotoisesti istutaan kahvipöydässä syöden jouluruokia, ennen esim. joulusaunaan menoa ja joulurauhanjulistuksen alkua ja yhtäkkinen vieraiden ovikellon soitto häiritsee oman perheen, kerran vuodessa kokemaa tunnelmallista, traditionaalista hetkeä.
Jotkut naapurit eivät ymmärrä, että vaikka he taloyhtiössä olisivat kuinka iloisia ja tuttuja naapureita, jouluna siellä saattaa olla heille vieraampaa sukua paikalla, joka kokee itsensä häirityksi.
Tervehdykset tuodaan aatonaattoiltaan mennessä, ei enää jouluaattona. Joulupyhät ovat perheen ja suvun omien tapojen mukaisia, kolme päivää täyttä rauhaa.
Ellei joku itse toisin ilmoita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad691265- 42911
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että356744- 116690
- 53673
- 51648
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän116646Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38615- 76602
- 56584